Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
2601/2767
|
13.08.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Syy on sama kuin kaikessa terveydenhoitoon liittyvässä puutteessa: Ei ole rahaa eikä resursseja. Olen sitä mieltä, että tuoreille vanhemmille olisi oltava tukea tarjolla, samoin myös koko lapsen elinkaaren ajan - uhma- ja murrosiät voivat olla tosi vaativia ajanjaksoja kaikille. Siinä ei syyllistäminen auta yhtään.
Myös vanhukset tarvitsevat virkkeitä ja toimintaa sekä sosiaalista tekemistä, jotta voidaan ehkäistä paremmin vaivoja ja muistiongelmia. Nuoret kaipaavat tukea ja opastusta somen ja maailmantuskan kanssa, ahdistus lisääntyy vuosi vuodelta. Samoin väliinputoavat työttömät, jotka ovat vaarassa eristäytyä ja pahimmassa tapauksessa radikalisoitua ei-toivottuun suuntaan.
Oma alueensa on opettajat ja lasten sekä nuorten parissa työskentelevät, joilta odotetaan jatkuvasti enemmän, mutta joilla ei ole käytännössä mitään auktoriteettia enää. Muu hoitoala on oma lukunsa sekin, jaksamisen suhteen.
Sitten on maahanmuuttajaväestö, joille pitäisi antaa apua ja tukea jotta sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan onnistuu ja he saavat hyvät lähtökohdat päästä toteuttamaan osaamistaan ja juurtua täällä työelämään.
Kuka on toista tärkeämpi? Mistä raha ja resurssit?
Jos suomalaisilla olisi hieman enemmän halua ja jaksamista yhteisöllisyyteen, voitaisiin ehkä päästä pitkälle. Mutta kun tilanne on sellainen, että "omat asiat hoidetaan ja muut hoitakoot omansa", niin silloin on pakko tukeutua yhteiskunnan apuun - ja sitä apua ei yksinkertaisesti riitä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miten niin ei saa apua? Yhteiskunta mm mahdollistaa sen, että vauvaikäisten äitien ei tarvitse kaiken muun ohella käydä töissä, vaan saa olla vain kotona. Itselleni vauva-aika oli lomaa, mutta kaikilla ei tietenkään ole kokemusta työelämästä.
Minulla ei ole koskaan ollut näin vähän vapaa-aikaa kuin nyt vauvan kanssa, vaikka työkokemusta on hyvinkin paljon erilaisista töistä. Pärjään kyllä nytkin, ei siinä mitään, mutta tämä vaihe on niin kaukana mistään leppoisasta lomailusta kuin vain ikinä voi olla.
Kun minulla oli kaksi lasta vuoden ikäerolla, toinen siis vauva, toinen vuoden.omakotitalo töineen, puiden kannot ym. Oli myös kanoja ja hevosia. Mies reissutyössä, eli paljon poissa kotoa. Mulle jäi vielä niin paljon vapaa-aikaa, että ompelin lapsille vaatteita.
Miten kukakin siis lomailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaliin äitiyteen kuuluu saada yhteisöltä apua. Sen takia pohjimmiltaan meistä on muodostunut sivilisaatio, miettikää sitä. Jos tuota apua ei ole saatavilla, olemmeko edes enää sivistysvaltio? Metsään vaan kaikki pärjäämään omillaan, hophop! Mitäs läksitte!
Juuri tämä. En ymmärrä miksi pidetään niin ihmeellisenä että muut jotenkin auttaisivat. Koko historian läpi niin on tehty, eihän äidit ja lapset olisi muuten selvinneet, jos ei joku muutama yksinään jossain tundralla vauvansa kanssa seikkaillut olisikin hengiasä pysynyt, ja siis eihän meitä edes olisi täällä, jos ei pidettäisi huolta toisistamme. Varsinkin niistä vauvpista ja pikkulapsista. Sivilisaatio kasvoi siitä että huolehdittiin. Todellakin, komppaan tätä.
No, ennen omia lapsia ja näitä apuvaatimuksia, kuinka paljon itse autoit muita äitejä heidän vauvojensa kanssa? Vai eikö tämä koko suku lasvattaa- koske sinua? Apua kyllä olet vaatimassa kaikilta muilta.
Aika paljon valituksia saa kyllä aikuinen ihminen yhteen aloitukseen. 1) ei jaksa olla lapsien kanssa vaan haluaa vapaa-aikaa 2) ei ole rahaa 3) kukaan ei auta ilmaiseksi 4) ei saa unta kun lapset valvottaa 5) ei oo ketään läheisiä 6) yhteiskunta ei auta 7) kukaan ei siivoa sun puolesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siksi kun ei kenenkään. Yhteiskunta kun on ollut vuosikausia konkurssikypsä viritys niin mihinkään kun ei ole varaa kuin kiukutteluun ja turhaan kehumiseen että meillä menee kuitenkin keskivertoa paremmin. Uudet tuulet todellakin puhaltavat kun mitään ei kannata tehdä.🤗
Tekisin itsestäni Lasun. Voi ihan rehellisesti sanoa, että kukaan ei jaksa katsoa näiden omien lasten perään ja kotikin sotkuinen. Voivat sijoittaa lapset toisaalle ja pääset nukkumaan ja viettämään sitä omaa vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannatanut pitää jalat yhdessä jos on niin vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole pakottanut ketään lisääntymään, oma valintasi. Lapsien kanssa väsymys, oman ajan puute ja kotitöiden kertyminen on normaalia. Vanhemmat saavat tukia lapsiensa kasvatukseen, pitkät äityislomat ja enemmän palveluita kuin monessa muussa maassa, veronmaksajat rahoittaa lapsienne koulut ja hammashuollonkin.. Vai etkö oikeasti tiennyt, miten uuvuttavaa lapsien kasvattaminen on? Jos tuntuu ettei NORMAALIN äityiteen kuuluvan väsymyksen kanssa pärjään, silloin voi itsestään tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Nykyään äidit käyttäytyvät ihan kuin heille kuuluisi antaa kaikki apu maailmassa sen takia, että he ovat tehneet valinnan lisääntyä, usein yhden tai kahden lapsen sijaan jopa viisi yksinhuoltajana. Jos ei ole tukiverkkoa, rahaa, isompaa asuntoa, kumppania tms. ei sellaiseen tilanteeseen kannata tehdä lasta, koska tottak
PAKKOKASTRAATIO NSMIEHILLE. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten isä?
Iso vanhempia 4 kpl?
Naapuri?
Ystävä?
Rahalla saa varmaan jonkun apustamaan
Itse olen koko kevään ja syksyn ruokkinut lapset pihalla niin ei tule sotkua kotiin. Puistojen pöydillä/penkeillä/takapihalla/piknikillä ja milloin missäkin. Päälle vain partureiden käyttämä viitta, jonka ravistelen ruokailun jälkeen. Ei tartte ikinä hirveästi siivota kotona keittiötä ja ulkoilla pitää muutenkin. Jos haluaa päästä helpolla niin kertikset ja suoraan roskiin. Lapsen voi rauhallisella puistoalueella vaikka samalla syödessään sitoa valheillaan omaan jalkaan kun ottaa aurinkoa ettei livahda karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miten niin ei saa apua? Yhteiskunta mm mahdollistaa sen, että vauvaikäisten äitien ei tarvitse kaiken muun ohella käydä töissä, vaan saa olla vain kotona. Itselleni vauva-aika oli lomaa, mutta kaikilla ei tietenkään ole kokemusta työelämästä.
Minulla ei ole koskaan ollut näin vähän vapaa-aikaa kuin nyt vauvan kanssa, vaikka työkokemusta on hyvinkin paljon erilaisista töistä. Pärjään kyllä nytkin, ei siinä mitään, mutta tämä vaihe on niin kaukana mistään leppoisasta lomailusta kuin vain ikinä voi olla.
Kun minulla oli kaksi lasta vuoden ikäerolla, toinen siis vauva, toinen vuoden.omakotitalo töineen, puiden kannot ym. Ol
Toisin sanoen kun menit navettatöihin jätit pienet lapset keskenään sisälle ja luultavasti niihin häkkeihin leikkimään, koska talliinhan et vienyt hevosten jalkoihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miten niin ei saa apua? Yhteiskunta mm mahdollistaa sen, että vauvaikäisten äitien ei tarvitse kaiken muun ohella käydä töissä, vaan saa olla vain kotona. Itselleni vauva-aika oli lomaa, mutta kaikilla ei tietenkään ole kokemusta työelämästä.
Minulla ei ole koskaan ollut näin vähän vapaa-aikaa kuin nyt vauvan kanssa, vaikka työkokemusta on hyvinkin paljon erilaisista töistä. Pärjään kyllä nytkin, ei siinä mitään, mutta tämä vaihe on niin kaukana mistään leppoisasta lomailusta kuin vain ikinä voi olla.
Kun minulla oli kaksi lasta vuoden ikäerolla, toinen siis vauva, toin
Olen eri mutta kyllä mä ainakin nukutin lapset rattaisiin päiväkävwlyllä ja jätin vaikka pihalle nukkumaan kun tein sisällä kotitöitä. Miksei heppaäiti voinut jättää kans tallin pihalle nukkumaan kun touhuaa hevosten kanssa? Ei tarvitse ottaa mukaan karsinaan puhdistamaan kavioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialalla on sellainen käsitys, että ei 'tehdä puolesta'. Se on yksi syy. Auttaminen näyttäytyy puolesta tekemisenä tämän vääristymän vuoksi.
Ja se on väärin. Se sohvalla ohjaava sossu vs. emäntäkoulun käynyt esimerkkiä näyttävä kodinhoitaja? Kyllä ne arjen hoitamisen asiat konkretisoituu paremmin konkretian ja esimerkin kautta kuin saarnaamalla. Jos siis kyse on vaikka ihan vain arjenhallinnan ongelmista.
Itse masennuin, kun mies jätti loppuraskaudesta ihan yllättäen. Siinä sitten kolmen alle kouluikäisen kanssa ihmeteltiin sitä sossua, joka perui 2/3 käynneistään viimetingassa ja loput oli semmoisia, että ei voinut edes antaa valmiiksi tehtyä ruokaa lapsille. En voinut nukkua, kun se kävi meillä, vaikka olisin halunnut. Eikä mulla ollut mitään muuta paikkaa minne mennä, kun mulle ehdotettiin, että menisin vaikka kirjastoon tai jumppaan. Ai nukkumaan? Lopulta ne käynnit aiheutti pelkkää ahdistusta ja stressiä. Onneksi tuo "apu" eli sohvalla istuva täti, joka kirjaa jokaisen havaintonsa bittiavaruuteen loppui. Mutta ihmettelin ihan samaa, että ketä se palvelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialalla on sellainen käsitys, että ei 'tehdä puolesta'. Se on yksi syy. Auttaminen näyttäytyy puolesta tekemisenä tämän vääristymän vuoksi.
Ja se on väärin. Se sohvalla ohjaava sossu vs. emäntäkoulun käynyt esimerkkiä näyttävä kodinhoitaja? Kyllä ne arjen hoitamisen asiat konkretisoituu paremmin konkretian ja esimerkin kautta kuin saarnaamalla. Jos siis kyse on vaikka ihan vain arjenhallinnan ongelmista.
Itse masennuin, kun mies jätti loppuraskaudesta ihan yllättäen. Siinä sitten kolmen alle kouluikäisen kanssa ihmeteltiin sitä sossua, joka perui 2/3 käynneistään viimetingassa ja loput oli semmoisia, että ei voinut edes antaa valmiiksi tehtyä ruokaa lapsille. En voinut nukkua, kun se kävi meillä, vaikka olisin halunnut. Eikä mulla ollut mitään muuta paikkaa minne mennä, kun mulle ehdotettiin, että menisin vaikka kirjastoon tai jumppaan. Ai nukkumaan? L
Miksi ihmeessä niitä lapsia ei voi viedä isälleen hoitoon? Tätä mä en tajua. Jos et uskalla luottaa, niin opettele.
Mistä päättelet, että on isä? Biologinen joo, mutta jos sitä ei kiinnosta lapset, niin sitä ei voi pakottaa ottamaan niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä päättelet, että on isä? Biologinen joo, mutta jos sitä ei kiinnosta lapset, niin sitä ei voi pakottaa ottamaan niitä.
Mikä pakottaa äidin ne pitämään? Isä on isä, kiinnosti tai ei. Jos annat toisen laistaa velvollisuuksistaan, niin hoida sitten yksin, mutta älä valita. Isällä on ihan yhtäläinen velvollisuus lapsiinsa, ei se poistu sanomalla ettei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miten niin ei saa apua? Yhteiskunta mm mahdollistaa sen, että vauvaikäisten äitien ei tarvitse kaiken muun ohella käydä töissä, vaan saa olla vain kotona. Itselleni vauva-aika oli lomaa, mutta kaikilla ei tietenkään ole kokemusta työelämästä.
Minulla ei ole koskaan ollut näin vähän vapaa-aikaa kuin nyt vauvan kanssa, vaikka työkokemusta on hyvinkin paljon erilaisista töistä. Pärjään kyllä nytkin, ei siinä mitään, mutta tämä vaihe on niin kaukana mistään leppoisasta lomailusta kuin vain ikinä voi olla.
Kun minulla oli kaksi lasta vuoden ikäerolla, toinen siis vauva, toinen vuoden.omakotitalo töineen, puiden kannot ym. Ol
Minä olen nyt kesälomalla vieraillut kahdessa taloudessa, joissa molemmissa oli melkein päivälleen saman ikäiset vauvat. Toinen nukkui tyytyväisenä joko sylissä tai rattaissa ja toinen vaati jatkuvasti hereillä jonkin tasoista heijaamista ja nukkui todella vähän. On helppoa veikata, kumman tyyppisiä vauvoja on näillä, jotka luulevat omaa erinomaisuuttaan olevansa niin hyviä lasten kanssa, että pystyvät tekemään samalla myös kaikkea mahdollista ja vielä lepäämäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miten niin ei saa apua? Yhteiskunta mm mahdollistaa sen, että vauvaikäisten äitien ei tarvitse kaiken muun ohella käydä töissä, vaan saa olla vain kotona. Itselleni vauva-aika oli lomaa, mutta kaikilla ei tietenkään ole kokemusta työelämästä.
Minulla ei ole koskaan ollut näin vähän vapaa-aikaa kuin nyt vauvan kanssa, vaikka työkokemusta on hyvinkin paljon erilaisista töistä. Pärjään kyllä nytkin, ei siinä mitään, mutta tämä vaihe on niin kaukana mistään leppoisasta lomailusta kuin vain ikinä voi olla.
Kun minulla oli kaksi lasta vuoden ikäerolla, toinen siis vauva, toin
Minä olen nyt kesälomalla vieraillut kahdessa taloudessa, joissa molemmissa oli melkein päivälleen saman ikäiset vauvat. Toinen nukkui tyytyväisenä joko sylissä tai rattaissa ja toinen vaati jatkuvasti hereillä jonkin tasoista heijaamista ja nukkui todella vähän. On helppoa veikata, kumman tyyppisiä vauvoja on näillä, jotka luulevat omaa erinomaisuuttaan olevansa niin hyviä lasten kanssa, että pystyvät tekemään samalla myös kaikkea mahdollista ja vielä lepäämäänkin.
Onneksi perheessä on kaksi vanhempaa niin tulee kotityöt tehtyä vaikka äiti lepäisi.