Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuolinpesän tavarat - kun mitään ei saisi myydä, hävittää tmv.
17.05.2023 |
Tilanne siis se, että meitä on kolme sisarusta. Aikuisia, perheellisiä, asutaan pitkin maata.
Isämme kuoli jokin aika sitten. Äiti jo kauan sitten.
Isämme asui omakotitaloa syrjäseudulla ja oli käsistään kätevä. Myös pieni mökki jäi.
Me kolme sisarusta asumme rivitalo-osakkeissa ja kerrostalossa.
Erimielisyyksiähän tässä nyt sitten on tullut. Kun kaksi muuta sisarusta on eri mieltä kuin minä siitä, mitä nyt pitäisi tavaroille ja talolle tehdä.
Minun mielestäni kaikki sähkötyökalut (niitä on paljon; Sahoja, sirkkeleitä, poria, sorveja jne jne), lumilingot, puutarhamöyhijät, halkomakoneet, aseet, kelkka, auto jne. kannattaisi myydä. Meistä kukaan sisarista ei niitä tarvitse tai osaa edes käyttää. Ne ovat kunnossa olevia vehkeitä, jotka isäni on aina pitänyt kunnossa. Ja itse olen sitä mieltä, että ne on tehty käytettäviksi. Että isänikin olisi sitä mieltä, että olisi vain hyvä jos olisivat jollekin iloksi ja hyödyksi.
Talo on syrjässä, mutta siisti. Sekin olisi viisasta myydä. Ihan jo sen takia, että talo vaatii ylläpitoa pysyäkseen kunnossa.
Kaksi muuta sisarusta on tästä aivan eri mieltä. Mitään ei saa hävittää (edes vaatteita tmv. jotka mietin, että laittaa ehjät kiertoon, rikkinäiset jne. kierrätykseen) tai myydä. Työkaluja ei saa myydä. Lumilinkoakaan ei saa myydä.
Oma tilanteeni on se, että voisin ottaa tästä kaikenlisäksi vastuun; En kerralla hävittäisi ja kysymättä tietenkään mitään, mutta niin että vuoden verran varattaisiin aikaa. Myytäisiin irtaimistoa kauden kysynnän mukaan. Pikkuhiljaa.
Mutta miten saada kaksi muuta ymmärtämään se, että tavara on tavaraa. Ja että etenkin talon pitäminen sitoo. Minuahan pidetään tässä ihan sydämettömänä julmurina.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Pesänjakaja. Sitten ei tarvi riidellä.
Pesänjakaja edyllyttää oikeudessa käymistä.
Käräjäoikeus määrää pesänjakajan.
Jos on talo, tontti ja mökki, pesänjakaja veloittaa työstään väh. 6000 €.
Vai luuleeko kommentoija, että pesänjakaja tekee työnsä ilmaiseksi! Mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonekalut, vaatteet, tavarat, työkalut, normaali koti-irtaimisto on arvotonta roskaa, minkä arvo on miinusmerkkinen. Se maksaa aikaa ja rahaa, että siitä edes pääsee eroon, vaikka hävittäisi roskalavalle kaiken.
Ei mene minulle jakeluun miten näistä saadaan aina joku vääntö aikaan, juoksutetaan jotain perintötauluja arvioitsijalla (onko se nyt 300€ vai 500€, aivan toissijainen juttu!) sun muuta hölmöilyä joka vain viivästyttää pesän jakoa tolkuttomasti.
Parin pesän kokemuksella nouvoisin: perukirjaan ajoneuvot, asunnot, sijoitukset ja isompi. Irtaimiston saa se kuka vaivoikseen haluaa ja loput kaatopaikalle pikavauhtia.
Lapsellinen provo ja kysymys ap:lta.
Ap voi jättää kaikki työvälineet ja koneet sisartensa hoidettaviksi, ja sillä sipuli.
Kaikesta sitä muka voidaankin riitaa kehittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tehään aina näin: annetaan tietty aika, jokainen hakee sieltä kaiken, mitä ei saa hävittää ja tämän päivänmäärän jälkeen kaikki mikä siellä on, lähtee pois.
Ei onnistu monellakaan näin ilman katkeruuksia eli helposti yksi vie liikaa toisen mielestä jne eli paras keino sotkea välit.
Nyt kun molemmat vanhemmat on kuolleet, se kuolinpesä pitää jakaa, ja kuolinpesä lopettaa, koska kun sisaruksia alkaa kuolemaan, niiden lapsista tulee kuolinpesän osakkaita, ja sitten tulee lisää jakajia, ja ongelmia.
Juuri näin. Ylipäätään, mitä pidempään näitä asioita vatvoo ja siirtää, sen hankalammaksi ne tulevat.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että kuoleman yhteydessä tulee näitä riitoja sisarusten välille. Muistan kun appiukko kuoli, kohta parikymmentä vuotta sitten, niin kolme lastansa alkoivat riidellä jäämistön asioista niin etteivät vielä tänäkään päivänä puhu toistensa kanssa,, Meitäkin on kolme sisarusta ja äidin kuoleman jälkeen (isä kuollut jo aiemmin) piti päättää mitä tehdään ja kuka tekee. Kaksi sisarruksista eivät halunneet ottaa mitään vastuuta tehtävistä joten sanoin että minä teen. Sanoin että hoidan hautauksen ja perunkirjoituksen ja muut asiat mutta myös että mielestäni talo ja metsä pitää myydä koska meistä kukaan ei edes asu Suomessa ja jos jommalla kummalla on jotain sitä vastaan niin voi ottaa yli hautauksesta lähtien. Kumpikaan ei halunnut joten hoidin asiat myyntiä myöten. Tottakai se kirveli mielessä että synnyinkoti ja metsät myytiin mutta samalla pitää olla realistinen. Turha pitää taloa joka ei enää ole se koti mikä oli kun äiti oli elossa.
Talo on tarkoitettu asuttavaksi. Metsä hoidettavaksi/tuottavaksi. Jos siihen ei itse pysty, olet toiminut mielestäni niinkuin pitää - myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesänjakaja. Sitten ei tarvi riidellä.
Pesänjakaja edyllyttää oikeudessa käymistä.
Käräjäoikeus määrää pesänjakajan.
Jos on talo, tontti ja mökki, pesänjakaja veloittaa työstään väh. 6000 €.Vai luuleeko kommentoija, että pesänjakaja tekee työnsä ilmaiseksi! Mitä?
No ei meillä noin suuri summa ollut, vaikka oli talo, peltoa ja metsää. Nelinumeroinen kyllä .
Firmoilta saa usein ilmaisen hinta-arvion asunnon tyhjentämisestä.
Kustannukset keskimäärin esim. 50-70 neliön asunnosta satasista pariin tuhanteen euroon.
Sitä ennen kukin voi käydä ottamassa tavaraa talteen, yhteistyössä ja sovussa toisten kanssa sopien. Torista voi katsoa suuntaa antavat hinnat lumilingolle ja sirkkelille. Aseet vaativat aseenkantoluvan.
Sisarussuhteet on tärkeämpiä kuin se, minkä verran joku sai irtaimistoa ja saiko toinen samanhintaisen sorvin mitä toinen halkomakoneen.
Käytetyt koneet eivät ole niin arvokkaita, miltä vaikuttavat. Uusia koneita ja laitteita saa kaupasta ja ei tarvitse arvailla niiden kuntoa. Uusille koneille saa kaupasta takuun, käytetyllä on perävalotakuu, ja siksi sen arvo ei ole se, miltä saattaa tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sisarusten myyntihalut siitä nousee, kun perintövero napsahtaa maksettavaksi.
Ap:n kengissä ehdottaisin ensimmäiseksi oman pesän osakkuuden myymistä sisaruksille, vaikka 1/3 talon arvolla, hieman sisarusalennuksella alaspäin tarkistettuna.
Tavaroita en edes ajattelisi ja välttäisin kuin ruttoa. Jos sisarukset jotenkin kokevat (virheellisesti) että niillä on jotain arvoa niin koittaisin työntää kaupantekijäisinä kaiken heille.
Sitten menee vasta kinkkiseksi jos eivät pehmene kaupantekoon ja pitää riitelyn kautta tehdä pakkojako. Mutta yritä nyt puhua ensin hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko jos sanot heille että et ryhdy hoitamaan näitä romuja etkä taloa, ja jos ei näitä ryhdytä sovussa myymään, niin vaadit pesän jakamista oikeuden kautta ja silloin siitä tulee kallis lasku kaikille. Suostuisivatko sitten tavaroiden myyntiin?
Tai ehdotat että pidetään kerran kuussa päivän talkoot tavaroiden ja talon hoitamista varten. Tulisiko järki päähän?
Muuten jos teillä ei kellään ole aseenkantolupia, niin poliisi pyytää kohta aseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä. Jako kannattaa kyllä tehdä pian. Lapsuuden kotini naapurissa on jakamaton kuolinpesä, jossa alunperin oli kuusi osakasta. Nyt kuulemma osakkaita on jo kymmeniä. Kukaan ei halua myydä taloa ulkopuolisille. Pari osakkaista olisi halunnut ostaa talon kesämökiksi, mutta muut haluavat pitää hinnan niin korkeana, että nämä halukkaat ostivat mökkinsä muualta.
Pihapiiristä on talli ja navetta jo sortunut ja talonkin alkaa kallistua. Huvttavinta oli kun viime kesänä noin 70 v talon tytär tuli harmittelemaan rakennusten sortumista, kun olisi halunnut hakea tallista sinne vuonna 1975 viemiään tavaroita (kouluvihkoja ja vaatteita). Tavarat olisivat varmaan homeessa jo muutenkin.
Tehkää jako ennenkuin sama on edessä teilläkin. Näitä romahtaneita perikunnan kiinteistöjä on maaseutu täynnä ja hoitamattomana pihapiirit ärsyttävät paikallisia asukkaita ja mökkiläisiä.
Käytetystä autosta tai kelkasta voi saada tonnin tai kaksi. Mutta myyminen vaatii vaivaa.
Anna irtaimisto sisaruksillesi, ilahtuvat ja itse voit jatkaa elämää eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on valitettavan paljon kokemusta kuolinpesistä. Riitaa saadaan aikaiseksi ihan mistä vaan. Myös asiaan liittymättömät henkilöt ovat päällepäsmäröimässä. Esimerkiksi kun isäni kuoli reilu parikymmentä vuotta sitten niin veljen kanssa asiat menivät sopuisasti. Veljen vaimo sen sijaan huusi ja möykkäsi koko ajan. Uhkaili minua koska epäili minun huijaavan veljeäni. Lopulta veli sai vaimonsa aisoihin.
Äidinäidin kuoltua pari hänen sisarensa lasta alkoi vaatimaan jotain astioita jotka kuulemma olivat äidinäidilleni antaneet. Jotain Arabian astioita. Kun äitini ilmoitti ettei sellaisia ole niin uhkasivat äitiä poliisilla ja syyttivät varkaaksi. No, ei mistään ollut mitään näyttöä eli asia jäi silleensä paitsi että äiti antoi mulle hienon ison Arabian voipytyn äitinsä asunnosta..
Arvottomastakin rojusta tapellaan. Työkaverin isä kuoli niin alkoi kuulemma riitely jostain Ikean astioista ja vanhoista huonekaluista.
Joskus voi mennä toisinpäinkin. Miehen äiti kuoli. Menimme mieheni, miehen veljen ja tämän vaimon kanssa tyhjentämään asuntoa. Löysin vaatehuoneesta vanhoja laukkuja. Huomisin, että ovat merkkitavaraa, YSL, Burberry ym. ja todella hyväkuntoisia. Näytin laukut muille ja kerroin heti että kyllä näillä arvoa on. Miehen veli käski mun ottaa ne, hänen vaimonsakaan ei niitä halunnut. Sain myös ottaa isot määrät täysin käyttämättömiä kosmetiikkatuotteita.
Kuinka pitkä aika on jonkin aikaa sitten? Siskot tarvitsevat selvästi vähän enemmän aikaa asian prosessointiin.
Meillä myytiin jälkimmäisenä kuolleen vanhemman asunto noin neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Se tosin oli kerrostaloasunto, talon kanssa on tiettty vähän erilaista. Jokainen sai käydä siellä lomilla ja viikonloppuina vapaasti katselemassa valokuvia, selailemassa kirjoja, mitä nyt halusi tehdä. Jossain vaiheessa sitten kokoonnuttiin siellä ja kaikessa rauhassa käytiin tavaroita läpi. Kerättiin tavaroita ryhmiksi ja jaettiin. Ihan vain keskusteltiin, mistä kukakin on kiinnostunut, siitä se selkiintyi. Jotkut maljakot esim. jaettiin valitsemalla vuorotellen. Ei siinä mitään riitaa tullut, kun jokainen halusi hoitaa asiat sovinnollisesti.
Vielä on jotain tavaroita jakamatta, kun tuli väliin sairasteluja ym. mutta kaipa ne tässä jossain välissä loppuun hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Aseet! Nämä pitäs hoitaa asianmukaisesti pois.
No, jo on kun jätetään homehtumaan. Talosta on koko ajan kuluja...
Sepititkö tarinasi oikein huolella. Normaali käytäntö on kyllä että hoidetaan kohtuullisessa ajassa homma loppuun. Jakokirjat.
No mitäs erikoista aseissa on? Melko monessa kämpässä maaseudulla ja kaupungeissakin on metsästysaseita. Ne ovat (todennäköisesti) täysin laillisia tavaroita ja rahanarvoista omaisuutta. Ei niitä ole mitään tarvetta viedä poliisille tuhottavaksi, vaan ne saa myydä eteenpäin taholle, jolla on luvat siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luovuin omasta osuudestani lähes ilmaiseksi. Siellä ne kaikki tavarat vielä ovat ja talokin taitaa olla jo purkunnossa.
Mutta eikö se niin ole että jos luopuu osuudestaan niin se siirtyy seuravalle sukupolvelle jos lapsia on?
Ei, jos kieltäytyy perinnöstä, silloin perintö jaetaan muiden osakkaiden kesken, mutta jos antaa perinnön lapsilleen, heistä tulee kuolinpesän osakkaita, ja ovat äänivallaltaan tasaväkisiä muiden osakkaiden kanssa, mutta perivät omaisuuden jaossa vain luopujan osuuden.
Vierailija kirjoitti:
Huonekalut, vaatteet, tavarat, työkalut, normaali koti-irtaimisto on arvotonta roskaa, minkä arvo on miinusmerkkinen. Se maksaa aikaa ja rahaa, että siitä edes pääsee eroon, vaikka hävittäisi roskalavalle kaiken.
Ei mene minulle jakeluun miten näistä saadaan aina joku vääntö aikaan, juoksutetaan jotain perintötauluja arvioitsijalla (onko se nyt 300€ vai 500€, aivan toissijainen juttu!) sun muuta hölmöilyä joka vain viivästyttää pesän jakoa tolkuttomasti.
Parin pesän kokemuksella nouvoisin: perukirjaan ajoneuvot, asunnot, sijoitukset ja isompi. Irtaimiston saa se kuka vaivoikseen haluaa ja loput kaatopaikalle pikavauhtia.
Riippuu työkaluista. Tässä tapauksessa siellä oli sirkkeliä, sorvia, lumilinkoa yms. isoa, minkä hinta hyväkuntoisina on satasia per vehje.
Huutokauppa. Sieltä voi perilliset myös ostaa kaiken, mitä haluavat itselleen ja käypään hintaan. Sitten rahat kolmeen kekoon.
Alue: Aihe vapaa
Joo vasta perinnön jälkeen, kun tehtiin kiinteistöyhtymän purku.