Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuolinpesän tavarat - kun mitään ei saisi myydä, hävittää tmv.
17.05.2023 |
Tilanne siis se, että meitä on kolme sisarusta. Aikuisia, perheellisiä, asutaan pitkin maata.
Isämme kuoli jokin aika sitten. Äiti jo kauan sitten.
Isämme asui omakotitaloa syrjäseudulla ja oli käsistään kätevä. Myös pieni mökki jäi.
Me kolme sisarusta asumme rivitalo-osakkeissa ja kerrostalossa.
Erimielisyyksiähän tässä nyt sitten on tullut. Kun kaksi muuta sisarusta on eri mieltä kuin minä siitä, mitä nyt pitäisi tavaroille ja talolle tehdä.
Minun mielestäni kaikki sähkötyökalut (niitä on paljon; Sahoja, sirkkeleitä, poria, sorveja jne jne), lumilingot, puutarhamöyhijät, halkomakoneet, aseet, kelkka, auto jne. kannattaisi myydä. Meistä kukaan sisarista ei niitä tarvitse tai osaa edes käyttää. Ne ovat kunnossa olevia vehkeitä, jotka isäni on aina pitänyt kunnossa. Ja itse olen sitä mieltä, että ne on tehty käytettäviksi. Että isänikin olisi sitä mieltä, että olisi vain hyvä jos olisivat jollekin iloksi ja hyödyksi.
Talo on syrjässä, mutta siisti. Sekin olisi viisasta myydä. Ihan jo sen takia, että talo vaatii ylläpitoa pysyäkseen kunnossa.
Kaksi muuta sisarusta on tästä aivan eri mieltä. Mitään ei saa hävittää (edes vaatteita tmv. jotka mietin, että laittaa ehjät kiertoon, rikkinäiset jne. kierrätykseen) tai myydä. Työkaluja ei saa myydä. Lumilinkoakaan ei saa myydä.
Oma tilanteeni on se, että voisin ottaa tästä kaikenlisäksi vastuun; En kerralla hävittäisi ja kysymättä tietenkään mitään, mutta niin että vuoden verran varattaisiin aikaa. Myytäisiin irtaimistoa kauden kysynnän mukaan. Pikkuhiljaa.
Mutta miten saada kaksi muuta ymmärtämään se, että tavara on tavaraa. Ja että etenkin talon pitäminen sitoo. Minuahan pidetään tässä ihan sydämettömänä julmurina.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin ihmisillä on erilaisia tapoja surra. Ja aikataulu surulle menee eri tavoin eri ihmisillä. Tämän tajuaminen voi auttaa kommunikoimaan sisarusten kanssa.
Selvitä mitä kukin sisarus toivoo mökille ja tavaroille tapahtuvan. Ehkä joku sisarus miettii että haluaa sen säästettäväksi ja muuttaa sinne myöhemmin asumaan ym. Tai ehkä mökin myyminen tuntuu vaan liian pahalta siinä surun vaiheessa missä nyt on.
Tee laskelmat mitä mökin ja tavaroiden pitäminen maksaa ja tarkoittaa. Jos mökissä pidetään ylläpitolämpö. Paljonko vakuutukset, kiinteistövuokra, vesi, sähkö, nuohous, jne maksaa. Ja mitä kaikkea pitää tehdä esim aidan leikkuu 1/vuosi, nurmikon leikkuu 1/viikko kesän ajan jne ja sitten kysyt näiltä jotka haluaa säilyttää kaiken ennallaan että hoitavatko työt ja kulut. Eli teet näkyväksi kaikille sen mitäseuraa jos mökkiä ei myydä.
Aikuisten ihmisten pitäisi kyetä ymmärtämään taloudelliset realiteetit ihan ilman exceleitä, oli surun vaihe mikä hyvänsä. Ei suru ole mikään pätevä tekosyy laittaa rationaalista ajatelua tauolle.
Ap, vaadit että pesä jaetaan heti. Jos näin ei nimittäin tehdä, tarvitaan kaiken myyntiin kaikkien suostumus, kun kyseessä on jakamaton kuolinpesä. Jos yksikin sisaruksistasi saa päähänsä olla hysteerinen lopun ikäänsä, olette jumissa romujen ja mökin kanssa. Mutta jos yksikin vaatii ajoissa pesän jakoa, kaikki menee pienimmän riesan kautta.
Kannattaa myös muistaa, että jakamattomista kuolinpesistä tulee pahimillaan riesaa seuraaville polville, joilla ei enää ole paikkaan mitään tunnesidettä. Parhaassa tapauksessa 20 toisiaan tuntematonta ihmistä jakaa jonkun parin hehtaarin pläntin ja mitään ei voida tehdä ilman kaikkien suostumusta. Tämän tilanteen välttäminen on jokaisen vanhemman velvollisuus, eli pesät jakoon ja heti.
Toinen vaihtoehto on, että yksinkertaisesti kieltäydyt ottamasta vastaan perintöä, silloinkin vapaudut kaikesta hysteerikkojen aiheuttamasta riesasta. Jos kyse ei ole suuren suuresta omaisuudesta, tämäkin menettely on toisinaan oiva tapa "ostaa" itselleen mielenrauhaa.
Mitään konsensusta sisarustesi kanssa on turha tavoitella; jos ihmiset ovat päättäneet olla sentimentaalisia hölmöjä, mikään määrä exceliä ei saa niitä järkiinsä. Turha haaskata aikaa siihen, pahoitat vain mielesi.
Olen itse osakkaana isovanhempieni kuolinpesässä, koska isäni on kuollut. Muut osakkaat ovat setiä ja tätejä. Olen varmaan saamaton, kun en saa vaadittua koko kuolinpesän jakoa, osa jaettiin kyllä, mutta ehdottomastihan tuo olisi kannattanut jakaa suit sait saman tien aikanaan (jolloin isäni oli elossa eli en ollut osakas). Järjettömästi kuluja vuosikymmenten myötä ja pikku hiljaa muut osakkaat alkavat olla varmaan serkkujani, joita en edes käytännössä tunne. Kyse ei ole edes mistään isosta, mutkikkaasta omaisuudesta. Pikku hiljaa kaikkea nyt myydään (ehkä toiveestani?), mutta oikeasti kaikki kannattaa hoitaa heti.
Kyllä niillä siskoilla alkaa varmaan järki pelata, kun tajuavat, että se sirkkeli ja lumilinko tulevat kerrostaloasuntoon. Asumme itse vanhassa sukutalossa ja kyllä tässäkin on se jännä ilmiö, että joku tässä muinoin asunut voi tulla taivastelemaan, että minun lapsuudessani tuossa olisi ollut puita tai ei olisi ollut puita ja kyllä äidilleni tuo pensas oli niin tärkeä. Nyt tämä talo on meidän, enkä minäkään menisi tämän ihmisen kotiin ja pihaan ällistelemään, että oikeinko teillä on tuossa terassi, ei se minusta ole hyvä. Jossain vaiheessa pitää päästää irti, niin se elämä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotta meni ennen kuin mieheni toinen veli pystyi myyntiin.
Aja anna kulua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin ihmisillä on erilaisia tapoja surra. Ja aikataulu surulle menee eri tavoin eri ihmisillä. Tämän tajuaminen voi auttaa kommunikoimaan sisarusten kanssa.
Selvitä mitä kukin sisarus toivoo mökille ja tavaroille tapahtuvan. Ehkä joku sisarus miettii että haluaa sen säästettäväksi ja muuttaa sinne myöhemmin asumaan ym. Tai ehkä mökin myyminen tuntuu vaan liian pahalta siinä surun vaiheessa missä nyt on.
Tee laskelmat mitä mökin ja tavaroiden pitäminen maksaa ja tarkoittaa. Jos mökissä pidetään ylläpitolämpö. Paljonko vakuutukset, kiinteistövuokra, vesi, sähkö, nuohous, jne maksaa. Ja mitä kaikkea pitää tehdä esim aidan leikkuu 1/vuosi, nurmikon leikkuu 1/viikko kesän ajan jne ja sitten kysyt näiltä jotka haluaa säilyttää kaiken ennallaan että hoitavatko työt ja kulut. Eli teet näkyväksi kaikille sen mitäseuraa jos mökkiä ei myydä.
Aikuisten ihmisten pitäisi kyetä ymmärtämään taloudelliset realiteetit ihan ilman exceleitä, oli surun vaihe mikä hyvänsä. Ei suru ole mikään pätevä tekosyy laittaa rationaalista ajatelua tauolle.
Ap, vaadit että pesä jaetaan heti. Jos näin ei nimittäin tehdä, tarvitaan kaiken myyntiin kaikkien suostumus, kun kyseessä on jakamaton kuolinpesä. Jos yksikin sisaruksistasi saa päähänsä olla hysteerinen lopun ikäänsä, olette jumissa romujen ja mökin kanssa. Mutta jos yksikin vaatii ajoissa pesän jakoa, kaikki menee pienimmän riesan kautta.
Kannattaa myös muistaa, että jakamattomista kuolinpesistä tulee pahimillaan riesaa seuraaville polville, joilla ei enää ole paikkaan mitään tunnesidettä. Parhaassa tapauksessa 20 toisiaan tuntematonta ihmistä jakaa jonkun parin hehtaarin pläntin ja mitään ei voida tehdä ilman kaikkien suostumusta. Tämän tilanteen välttäminen on jokaisen vanhemman velvollisuus, eli pesät jakoon ja heti.
Toinen vaihtoehto on, että yksinkertaisesti kieltäydyt ottamasta vastaan perintöä, silloinkin vapaudut kaikesta hysteerikkojen aiheuttamasta riesasta. Jos kyse ei ole suuren suuresta omaisuudesta, tämäkin menettely on toisinaan oiva tapa "ostaa" itselleen mielenrauhaa.
Mitään konsensusta sisarustesi kanssa on turha tavoitella; jos ihmiset ovat päättäneet olla sentimentaalisia hölmöjä, mikään määrä exceliä ei saa niitä järkiinsä. Turha haaskata aikaa siihen, pahoitat vain mielesi.
"Ap. , vaadit että pesä jaetaan heti"
Tätä neuvoa jaksan aina ihmetellä. Kenelle ap. pitäisi esittää vaatimuksensa? Ap. on samanlainen pesänosakas kuin muutkin ja miksi muut osakkeet pitäisi hakea jakoa, jos heillä siihen ei ole mitään tarvetta.
Jos joku pesänosakas haluaa pesän jaettavaksi, hän joutuu sen tekemään ihan itse, kenenkään muun pesänosakkaan ei tarvitse tehdä sitä ap. puolesta.
Jos ap. haluaa pesän jaettavaksi, hänen on ihan itse sitä haettava käräjäoikeudelta ja maksettava oikeudenkäyntikulut etukäteen, jotta asia edes laitetaan vireille.
Ulkopuolisen pesänjakan työ ei ole ilmaista, helposti kuluja tulee 8.000-20.000€, jopa enemmän, jos pesässä on vain irtaimistoa ja vanha talo syrjäkylällä, kannattaako se?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten aiemmat keskustelijat sanoivatkin, teillä on varmasti hyvin erilaiset suruprosessit. Sinulle prosessiin kuuluu se, että kuolinpesä laitetaan mahdollisimman nopeasti kuntoon ja pystyt sitä perustelemaan loogisesti sillä, että näin on vain järkevintä tehdä. Toisaalta sisaruksesi eivät vielä kykene ajattelemaan, että vanhempien rakas koti häviäisi olemasta kokonaan. Se on osa suruprosessia, eikä asiat aina mene loogisen järkevästi.
Onko sinun pakko olla johtajana tässä prosessissa, oletko muutenkin tottunut kertomaan sisaruksille mitä tehdään? Voisitko ottaa hetken tauon ja palata asiaan esimerkiksi syksyllä? Kyllä ne lumilingot pysyvät myyntikuntoisena muutaman kuukauden ajan. Samalla voisitte kesän ajan tunnustella, että tuntuuko sisaruksista luontevalta esimerkiksi viettää aikaa talossa ja pitää sitä kesämökkinä. Siinä vaiheessa kun isän kuolemasta on kulunut esimerkiksi vuosi, voi olla hyvä hetki alkaa vaatia jämerämpiä toimia ja pitkäaikaista ratkaisua asiaan. Jos sisarukset eivät silloinkaan halua talosta luopua, voivat he lunastaa sinut ulos kuolinpesästä ja sen jälkeen se on heidän omalla vastuullaan.
Nämä ovat hetkiä, jolloin sisarusparven piilossa olevat dynamiikat ja mahdolliset ristiriidat syöksyvät vauhdilla esiin, kun jokainen prosessoi suruaan omalla tavallaan. Surullisinta on, jos välit menevät poikki tai vaurioituvat pysyvästi tällaisen asian vuoksi. Erityisesti vahingollista on vaatia, että kaikki suhtautuisivat asiaan kylmän rationaalisesti sillä tunteet kuuluvat prosessiin hyvin vahvasti.
Talon ylläpito vuoden aikana maksaa ja vie aikaa. Siellä on käytävä katsomassa paikat säännöllusesti, että kaikkin on kunnossa. Pihatyöt tehtävä, lumet kolattava. Kaikki on pidettävä kunnossa myyntiä ajatellen ja muutenkin. Kuka ottaa vastuun?
Tietenkin ne, jotka eivät halua, että talo myydään vielä.
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta meni ennen kuin mieheni toinen veli pystyi myyntiin.
Aja anna kulua
Korjaan. *isäni toinen veli. Veljeksiä oli siis kolme.
Kun taloon lopulta murtauduttiin, suostui veli viimein tavaroiden jakoon ja talon myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätte kokouksen, jossa jokainen saa vuorotellen otatte tavaroita. Lopulta jäljelle jää ne, joita kukaan ei halua.
Alue: Aihe vapaa
Aseet on rekisteröity ja aseilla pitää olla aseenkantolupa ja kun luvanhaltija kuolee tieto siitä menee automaattisesti. Aseita ei voi edes säilyttää, jos ei ole aseen kantolupaa.
Ainakin meillä poliisi takavarikoi aseet ja luovuttivat ne myöhemmin sukuun kuuluvalle henkilölle, jolla oli aseen kantoluvat kunnossa.
Ei aseita voi ilman viranomaisten lupaa säilyttää kotona, vaikka ne olisi lukitussa asekaapissa.