Kuolinpesän tavarat - kun mitään ei saisi myydä, hävittää tmv.

Siis mitä nuo sisarukset haluavat? Että isänne koti jää museoksi??

Pesänjakaja. Sitten ei tarvi riidellä.

Jaatte tavarat sisarusten kesken ja jokainen tekee saamillaan tavaroillaan mitä haluaa. Helpompi myydä ilman tavaroita. Älkää tehkö talosta ulkoilmamuseota.

Mikä tässä on vaikeaa?

Ensinnäkin ihmisillä on erilaisia tapoja surra. Ja aikataulu surulle menee eri tavoin eri ihmisillä. Tämän tajuaminen voi auttaa kommunikoimaan sisarusten kanssa.

Selvitä mitä kukin sisarus toivoo mökille ja tavaroille tapahtuvan. Ehkä joku sisarus miettii että haluaa sen säästettäväksi ja muuttaa sinne myöhemmin asumaan ym. Tai ehkä mökin myyminen tuntuu vaan liian pahalta siinä surun vaiheessa missä nyt on.

Tee laskelmat mitä mökin ja tavaroiden pitäminen maksaa ja tarkoittaa. Jos mökissä pidetään ylläpitolämpö. Paljonko vakuutukset, kiinteistövuokra, vesi, sähkö, nuohous, jne maksaa. Ja mitä kaikkea pitää tehdä esim aidan leikkuu 1/vuosi, nurmikon leikkuu 1/viikko kesän ajan jne ja sitten kysyt näiltä jotka haluaa säilyttää kaiken ennallaan että hoitavatko työt ja kulut. Eli teet näkyväksi kaikille sen mitäseuraa jos mökkiä ei myydä.

Tehän jaatte sen kuolinpesän nyt, koska vaadit sitä, ja perunkirjoituksessa määritetään omaisuus, sitten jaatte tavarat, ja pesänjakajan käyttöä kannatta välttää, koska siitä tulee turha lasku, tavaroiden vertailuhintoja saa sitten Torista yms. ja sitten arvotte esineitä jos ei sopua synny, ja jokainen saa tehdä omalla osuudellaan mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

E---------

Tee laskelmat mitä mökin ja tavaroiden pitäminen maksaa ja tarkoittaa. Jos mökissä pidetään ylläpitolämpö. Paljonko vakuutukset, kiinteistövuokra, vesi, sähkö, nuohous, jne maksaa. Ja mitä kaikkea pitää tehdä esim aidan leikkuu 1/vuosi, nurmikon leikkuu 1/viikko kesän ajan jne ja sitten kysyt näiltä jotka haluaa säilyttää kaiken ennallaan että hoitavatko työt ja kulut. Eli teet näkyväksi kaikille sen mitäseuraa jos mökkiä ei myydä.

Exeliin vaan kaikki näkyväksi, kuinka paljon rahaa menee mihinkin, kiinteistöverot kja kaikki mitä tuossa lueteltiin...

Madonluvut pöytään, sanot ettet aio maksaa yhtään mitään, että ostavat sut siitä ulos käyvän hinnan mukaan ja sitten tehkööt mitä lystäävät, menkööt nukkumaan sahojen ja porien kanssa!

Näissä tehään aina näin: annetaan tietty aika, jokainen hakee sieltä kaiken, mitä ei saa hävittää ja tämän päivänmäärän jälkeen kaikki mikä siellä on, lähtee pois.

Jos eivät hyväksy suunnitelmaasi niin kysy mitä aikovat. Jos ei sinulle sovi ne niin vaadi oma osuutesi perinnöstä. Talo ja työkalut rapistuu ja asiat jää tekemättä. Maksatte vielä 10 vuoden kuluttuakin talon kuluja ja huollatte sitä. Ole tiukkana.

Vierailija kirjoitti:

Näissä tehään aina näin: annetaan tietty aika, jokainen hakee sieltä kaiken, mitä ei saa hävittää ja tämän päivänmäärän jälkeen kaikki mikä siellä on, lähtee pois.

Ei onnistu monellakaan näin ilman katkeruuksia eli helposti yksi vie liikaa toisen mielestä jne eli paras keino sotkea välit.

Ehdota, että pidätte yhdessä siellä maalla siskosten viikonlopun, jolloin kaikki valokuvataan sellaisena kuin se on. Valokuvat jää muistoksi. Muistutat, että isäsi ei enää ole niissä tavaroissa, ja niitä voi muistella helpommin valokuvista kuin menemällä katsomaan sitä ruostunutta traktoria.

Vierailija kirjoitti:

Jaatte tavarat sisarusten kesken ja jokainen tekee saamillaan tavaroillaan mitä haluaa. Helpompi myydä ilman tavaroita. Älkää tehkö talosta ulkoilmamuseota.

Mikä tässä on vaikeaa?

Eihän tuo AP:lle olisi mikään ongelma, vaan hänen sisaruksilleen. He haluavat pitää kaiken paikallaan, joten oletus on että tuo jakaminenkaan ei oikein heille sopisi.

Vaikeaa se on tietenkin kun kolmen erilaiset toiveet ja tunteet puhuvat näissä perintöjutuissa hyvin paljon.

Pikkuhiljaa jos saatte tavarat jaettua olisi hyvä. Meillä kestänyt yli 10v tavaroiden kanssa pyöriminen ja nyt kuolivat sitten sisareni ja kaikki "paska" jäi minulle. Talo ja autotalli ja varastot täynnä!!!! Koitan kuskata pikkuhiljaa roinaa pois, lahjoittanut olen jo paljon. Minusta ei ole myymään, en vaan jaksa kun tavaroita satoja. Arvokkaimmat kuten soittimet myin jo.

Tsemppiä!

Kuten aiemmat keskustelijat sanoivatkin, teillä on varmasti hyvin erilaiset suruprosessit. Sinulle prosessiin kuuluu se, että kuolinpesä laitetaan mahdollisimman nopeasti kuntoon ja pystyt sitä perustelemaan loogisesti sillä, että näin on vain järkevintä tehdä. Toisaalta sisaruksesi eivät vielä kykene ajattelemaan, että vanhempien rakas koti häviäisi olemasta kokonaan. Se on osa suruprosessia, eikä asiat aina mene loogisen järkevästi.

Onko sinun pakko olla johtajana tässä prosessissa, oletko muutenkin tottunut kertomaan sisaruksille mitä tehdään? Voisitko ottaa hetken tauon ja palata asiaan esimerkiksi syksyllä? Kyllä ne lumilingot pysyvät myyntikuntoisena muutaman kuukauden ajan. Samalla voisitte kesän ajan tunnustella, että tuntuuko sisaruksista luontevalta esimerkiksi viettää aikaa talossa ja pitää sitä kesämökkinä. Siinä vaiheessa kun isän kuolemasta on kulunut esimerkiksi vuosi, voi olla hyvä hetki alkaa vaatia jämerämpiä toimia ja pitkäaikaista ratkaisua asiaan. Jos sisarukset eivät silloinkaan halua talosta luopua, voivat he lunastaa sinut ulos kuolinpesästä ja sen jälkeen se on heidän omalla vastuullaan.

Nämä ovat hetkiä, jolloin sisarusparven piilossa olevat dynamiikat ja mahdolliset ristiriidat syöksyvät vauhdilla esiin, kun jokainen prosessoi suruaan omalla tavallaan. Surullisinta on, jos välit menevät poikki tai vaurioituvat pysyvästi tällaisen asian vuoksi. Erityisesti vahingollista on vaatia, että kaikki suhtautuisivat asiaan kylmän rationaalisesti sillä tunteet kuuluvat prosessiin hyvin vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Kuten aiemmat keskustelijat sanoivatkin, teillä on varmasti hyvin erilaiset suruprosessit. Sinulle prosessiin kuuluu se, että kuolinpesä laitetaan mahdollisimman nopeasti kuntoon ja pystyt sitä perustelemaan loogisesti sillä, että näin on vain järkevintä tehdä. Toisaalta sisaruksesi eivät vielä kykene ajattelemaan, että vanhempien rakas koti häviäisi olemasta kokonaan. Se on osa suruprosessia, eikä asiat aina mene loogisen järkevästi.

Onko sinun pakko olla johtajana tässä prosessissa, oletko muutenkin tottunut kertomaan sisaruksille mitä tehdään? Voisitko ottaa hetken tauon ja palata asiaan esimerkiksi syksyllä? Kyllä ne lumilingot pysyvät myyntikuntoisena muutaman kuukauden ajan. Samalla voisitte kesän ajan tunnustella, että tuntuuko sisaruksista luontevalta esimerkiksi viettää aikaa talossa ja pitää sitä kesämökkinä. Siinä vaiheessa kun isän kuolemasta on kulunut esimerkiksi vuosi, voi olla hyvä hetki alkaa vaatia jämerämpiä toimia ja pitkäaikaista ratkaisua asiaan. Jos sisarukset eivät silloinkaan halua talosta luopua, voivat he lunastaa sinut ulos kuolinpesästä ja sen jälkeen se on heidän omalla vastuullaan.

Nämä ovat hetkiä, jolloin sisarusparven piilossa olevat dynamiikat ja mahdolliset ristiriidat syöksyvät vauhdilla esiin, kun jokainen prosessoi suruaan omalla tavallaan. Surullisinta on, jos välit menevät poikki tai vaurioituvat pysyvästi tällaisen asian vuoksi. Erityisesti vahingollista on vaatia, että kaikki suhtautuisivat asiaan kylmän rationaalisesti sillä tunteet kuuluvat prosessiin hyvin vahvasti.

Talon ylläpito vuoden aikana maksaa ja vie aikaa. Siellä on käytävä katsomassa paikat säännöllusesti, että kaikkin on kunnossa. Pihatyöt tehtävä, lumet kolattava. Kaikki on pidettävä kunnossa myyntiä ajatellen ja muutenkin. Kuka ottaa vastuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä tehään aina näin: annetaan tietty aika, jokainen hakee sieltä kaiken, mitä ei saa hävittää ja tämän päivänmäärän jälkeen kaikki mikä siellä on, lähtee pois.

Ei onnistu monellakaan näin ilman katkeruuksia eli helposti yksi vie liikaa toisen mielestä jne eli paras keino sotkea välit.

Nyt kun molemmat vanhemmat on kuolleet, se kuolinpesä pitää jakaa, ja kuolinpesä lopettaa, koska kun sisaruksia alkaa kuolemaan, niiden lapsista tulee kuolinpesän osakkaita, ja sitten tulee lisää jakajia, ja ongelmia.

Ei sinänsä kommentistani ole tähän hyötyä, mutta tuli mieleen ystäväni käytös hänen lapsuudenkodin tyhjentämistä tehdessä eli veljensä lunasti kodin vanhempien eläessä ja porukalla tyhjensivät talosta omat tavaransa.

Ystäväni on varakas ja tienaa vuodessa lähes 300 000€ eli ei ollut kyse rahasta mitä olisi tavaroista tarvinnut.

Koko viikonlopun itki ja kiukutteli kuin pieni lapsi kaikesta eikä mikään kelvannut ja kaikki olivat varpaillaan ettei räjähdystä tule.

Nähtävästi toisille ne lapsuudenkodin tavarat on enemmän kuin tärkeitä vaikka ei mitään arvoa olisikaan.

Apn tapauksessa tosiaan arvo laskee äkkiä, koska koneetkin vanhenee malliltaan vaikka ei käytössä olisikaan eikä niistä enää makseta ja talon ylläpito tosiaan vaatii rahaa.

Älkää tehkö mitään. Talo sellaiseksi 'museoksi' että tietää mitä suomalaisessa talossa on joskus tarvittu... ODOTTAKAA TILANTEEN KEHITYSTÄ. VOITTE VIELÄ TARVITA KOKO ISÄN TALON ITSELLENNE... 

Jos kaksi muuta on sitä mieltä että mitään ei saa myydä tai muuttaa, niin sitten nämä kaksi muuta ottavat yhteyttä museovirastoon ja alkavat hoitaa tätä asiaa. Kun käyvät pari kertaa viikossa huoltamassa asioita vuoden ympäri alkaa ehkä järki kasvaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Tehän jaatte sen kuolinpesän nyt, koska vaadit sitä, ja perunkirjoituksessa määritetään omaisuus, sitten jaatte tavarat, ja pesänjakajan käyttöä kannatta välttää, koska siitä tulee turha lasku, tavaroiden vertailuhintoja saa sitten Torista yms. ja sitten arvotte esineitä jos ei sopua synny, ja jokainen saa tehdä omalla osuudellaan mitä haluaa.

Lasku tulee siitäkin ettei sopua saada aikaiseksi eikä pesää jaetuksi vuosikausiin.

Vierailija kirjoitti:

Älkää tehkö mitään. Talo sellaiseksi 'museoksi' että tietää mitä suomalaisessa talossa on joskus tarvittu... ODOTTAKAA TILANTEEN KEHITYSTÄ. VOITTE VIELÄ TARVITA KOKO ISÄN TALON ITSELLENNE... 

JA TAVAROISTA UUDEN TEOLLISUUDEN PROTOTYYPPEJÄ... juu, ette tietenkään ymmärrä tästä yhtään mitään...