Kuunteletko true crime -podcasteja?
Mitä mieltä olet niistä? Itseäni ärsyttää kummalliset kielioppivirheet (joutui lukea, osa ihmisistä juoksivat yms.) sekä huono englannin lausuminen. Muuten löytyy kyllä ihan kiinnostavia tarinoita.
Kommentit (38)
Mä tykkään kuunnella. Ja käytän "iltasatuina" eli nukahdan niihin. Tosin kertojan äänen täytyy olla sellainen mahdollisimman monotonisen eikä yhtään sellainen ärsyttävän pirteä. Monet englanninkieliset ovat aivan liian pirteästi kerrottuja ja pahimpia on ne missä useampi podcastaaja yhdessä tekee jaksoja ja naureskelee yms. Ei lainkaan unettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen kyllä, mutta vain englanniksi, joten en koe ärsytystä samoista asioista kuin mitä tuossa kerrot.
Niissäkin mua ärsyttäisi varmaan se, etteivät osaa lausua muita kieliä oikein (Münchausen by proxy...)
:) Antaisitko kuitenkin vinkkejä hyvistä englanninkielistä?
This is Monsters.
Ohis
truecrimepodit ja murhainfot on siitä hauskoja että mitä järjettömämpi teoria jostain sitä suositummaksi se muodostuu.
Kuuntelin joskus enemmänkin, nykyään en enää jaksa. Muutama ulkomaalainen rikospodcast kuuluu edelleen kuuntelulistalle: mainittu Casefile, kanadalaisia rikoksia käsittelevä Canadian True Crime sekä eteläafrikkalainen True Crime South Africa. Kaikki asiallisia, yhden juontajan podcasteja, joissa ei juuri mässäillä tarpeettomasti yksityiskohdilla. Jos jokin jakso on yksityiskohtaisempi, juontaja antaa jakson alussa sisältövaroituksen ja mahdollisesti toisen varoituksen vielä siinä kohtaa, kun raaimpia tapahtumia käsitellään.
Suomalaisia rikospodcasteja en enää käytännössä kuuntele, koska melkein kaikki ovat menneet maksumuurin taakse ja eri alustoille. Jäljillä on toistaiseksi julkaissut kerran kuussa vapaasti kuunneltavissa olevan maistiaisjakson kaikilla podialustoilla mutta niiden perusteella podcastin taso on laskenut paljon.
Näitä kikattelu- ja pelleilypodcasteja inhoan enkä jaksa sitäkään, kuinka kahden tai useamman juontajan rikospodeissa harhaudutaan lähes aina jauhamaan juontajien yksityiselämästä tms. aiheeseen kuulumattomasta. Haluan rikospodcastini asiallisena, faktoihin pohjautuvana ja aiheessa pysyvänä.
En. Minulla ei myöskään ole tatuointeja enkä kuuntele räppiä.
Minulle yksi tärkein true crimesta poimittu oppi on, että hyvin usein ympäristö ja perheolot synnyttää väkivaltarikollisia.
Voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta asiaa kannattaa pohtia paljon syvemmin. Kuinka iso merkitys on varhaisella puuttumisella, tasa-arvoisella peruskoululla ja hyvällä sosiaaliturvalla.
Kaikkia ei tietenkään voi auttaa, mutta mm. kireät aselait ihan totta ehkäisee ennalta paljon.
Omia suosikkeja englanninkielisista podcasteistä on ehdottomasti Mordid. Muita hyviä on Casefile, They walk among us ja Generation Why. Suomenkielisistä kuuntelen vain Maanantaimysteeri ja Jäljillä - podeja. Molemmissa häiritsee kielioppivirheet. Ääntämyksestä en jaksa häiriintyä, sillä minusta se on mahdoton ja typerä vaade, että jokainen osaisi lausua jokaista kieltä aina oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt niiden pointtia. Mitä tarkoitusta ne palvelevat? Jotenkin mieltäylentävää? Inspiroivaa? Luovaa? Sielunravintoa vai saastetta lähinnä ja mässäilyä.
Ne ovat huolella tehtyjä kertomuksia tosielämästä. Olen aiemmin ollut vain fiktion ystävä, tämä on vaihtelua. Kuuntelen näitä nukkumaan mennessä, saa ajatukset vähän muualle. Ei niissä millään tavalla mässäillä, rauhallisesti kerrotaan miten asiat ovat tapahtuneet. Eivät ne herätä juuri muita tunteita, kuin että on mukavaa ja rauhoittavaa kuunnella hyvin kerrottu tarina. Ap.
Huolella tehty. Nyt heitit ison vitsin. Suurin osa on täynnä asiavirheitä, vihjailuja jopa uhrin syyllistämistä.
"Suurin osa". Montaako olet kuunnellut? On joo paljon ihan surkeitakin mitkä ei ansaitse yhtäkään kuuntelijaa, mutta niitä onkin laidasta laitaan. Sama kun lyttäisi rock musiikin genren täysin sen takia että "suurin osa nyky rockista on paskaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saastuta mieltäni rikosviihdemässäilyllä.
Tämä. Jotenkin kiusallista, kun true crimen suurin kuluttajaryhmä on nimenomaan (nuoret/nuorehkot) naiset, vaikka on siitä jotain saalis-teoriaa olemassa, eli että syynä olisi naisten tarve tutustua hirviömäisten miesten ajatusmaailmaan ja tekoihin, jotta voisivat tunnistaa sellaisen paremmin jos kohtaavat itse, ja välttää uhriksi joutumisen, mutta en tiedä. Itselläni laskisi vain elämänlaatu ja mieliala ja energiat ja kaikki kaunis, jos kuluttaisin tuollaista "viihdettä".
Huomionarvoista sekin, että kustantajien mukaan true crime ilmiönä on tuonut kirjallisuuden pariin uusia ihmisiä, jotka eivät muutoin kirjallisuutta kuluttaisi - ja true crime pitää listan kärkipaikkoja ÄÄNIkirjoissa, kun taas paperisissa oikeissa kirjoissa joita ihminen itse lukee, ei true crimeä näy listoilla ollenkaan..
Me true crimen kuluttajat ollaan totuttu podcasteihin ja kuunnellaan niitä kun puuhaillaan muuta, kun siivotaan kotona, tehdään ruokaa, kuljetaan työmatkoja, niin on luonnollista että aiheeseen liittyvät kirjat myös kuunnellaan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saastuta mieltäni rikosviihdemässäilyllä.
Tämä. Jotenkin kiusallista, kun true crimen suurin kuluttajaryhmä on nimenomaan (nuoret/nuorehkot) naiset, vaikka on siitä jotain saalis-teoriaa olemassa, eli että syynä olisi naisten tarve tutustua hirviömäisten miesten ajatusmaailmaan ja tekoihin, jotta voisivat tunnistaa sellaisen paremmin jos kohtaavat itse, ja välttää uhriksi joutumisen, mutta en tiedä. Itselläni laskisi vain elämänlaatu ja mieliala ja energiat ja kaikki kaunis, jos kuluttaisin tuollaista "viihdettä".
Huomionarvoista sekin, että kustantajien mukaan true crime ilmiönä on tuonut kirjallisuuden pariin uusia ihmisiä, jotka eivät muutoin kirjallisuutta kuluttaisi - ja true crime pitää listan kärkipaikkoja ÄÄNIkirjoissa, kun taas paperisissa oikeissa kirjoissa joita ihminen itse lukee, ei true crimeä näy listoilla ollenkaan..
Me true crimen kuluttajat ollaan totuttu podcasteihin ja kuunnellaan niitä kun puuhaillaan muuta, kun siivotaan kotona, tehdään ruokaa, kuljetaan työmatkoja, niin on luonnollista että aiheeseen liittyvät kirjat myös kuunnellaan samalla tavalla.
Ja minä ainakin haluan lukea ihan muista aiheista. Luen kirjoja päivittäin.
En ole kiinnostunut pätkääkään, koska olen lapsuudessani ja nuoruudessani joutunut tahtomattani elämään näiden rikollispiirien läheisyydessä ja olen sen todellisuuden nähnyt. Mielestäni koko genre on paskaa ja kaikki sen fanit saisi laittaa asumaan vuodeksi samaan taloon päihteissä heiluvien true crime-pääosatähtien kanssa. Katsotaan vieläkö kiinnostaisi lueskella näiden narsistien stooreja sen jälkeen.
On joitakin hyviä suomalaisia ja niitä kuuntelen silloin tällöin. Tekninen laatu, ääni, tarina ja kerronta täytyy kaikkien olla kohdillaan, muuten ei jaksa kuunnella.
Vieras522 kirjoitti:
Youtuben puolelta voin suositella seuraavia true crime -kanavia: Danielle Kirsty, Mollie Westbrook, Eleanor Neale, Coffeehouse Crime ja suomalaisista Annukka Lascelles on tosi hyvä.
Danielle Kirsty ja Coffeehouse Crime ovat minunkin suosikkeja
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut pätkääkään, koska olen lapsuudessani ja nuoruudessani joutunut tahtomattani elämään näiden rikollispiirien läheisyydessä ja olen sen todellisuuden nähnyt. Mielestäni koko genre on paskaa ja kaikki sen fanit saisi laittaa asumaan vuodeksi samaan taloon päihteissä heiluvien true crime-pääosatähtien kanssa. Katsotaan vieläkö kiinnostaisi lueskella näiden narsistien stooreja sen jälkeen.
Suurin osa rikospodeista on aiheesta kiinnostuneiden ns. tavallisten ihmisten tuotantoa, ei rikoksia itse tehneiden. Ne maineikkaimmat ja parhaiten tehdyt podcastit tuovat kuulijoiden tietoon ennen kaikkia rikosten uhrien tarinat sekä näkökulmia mm. poliisitutkintaan, oikeusjärjestelmään ja niiden ongelmiin eri maissa ja aikakausina. Tiesitkö muuten, että joidenkin rikosten uhrien omaiset tai joskus jopa uhrit itse ovat halunneet osallistua heidän tapaustaan käsittelevän podcast-jakson tekemiseen? Varsinkin kadonneita henkilöitä ja selvittämättömiä henkirikoksia halutaan monesti pitää pinnalla läheisten toimesta. Parhaassa tapauksessa aihetta käsittelevä podcast-jakso tuo vinkkivyöryn poliisille tai vähintäänkin herättää kiinnostuksen tapausta kohtaan uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt niiden pointtia. Mitä tarkoitusta ne palvelevat? Jotenkin mieltäylentävää? Inspiroivaa? Luovaa? Sielunravintoa vai saastetta lähinnä ja mässäilyä.
Ne ovat huolella tehtyjä kertomuksia tosielämästä. Olen aiemmin ollut vain fiktion ystävä, tämä on vaihtelua. Kuuntelen näitä nukkumaan mennessä, saa ajatukset vähän muualle. Ei niissä millään tavalla mässäillä, rauhallisesti kerrotaan miten asiat ovat tapahtuneet. Eivät ne herätä juuri muita tunteita, kuin että on mukavaa ja rauhoittavaa kuunnella hyvin kerrottu tarina. Ap.
Huolella tehty. Nyt heitit ison vitsin. Suurin osa on täynnä asiavirheitä, vihjailuja jopa uhrin syyllistämistä.
"Suurin osa". Montaako olet kuunnellut? On joo paljon ihan surkeitakin mitkä ei ansaitse yhtäkään kuuntelijaa, mutta niitä onkin laidasta laitaan. Sama kun lyttäisi rock musiikin genren täysin sen takia että "suurin osa nyky rockista on paskaa".
Lyttääminen on niin helvetin helppoa, koska siinä ei tarvitse paneutua itse aiheeseen mitenkään. Näkeehän tässäkin keskustelussa, että negatiivisimmat kommentit ovat vain yhden tai muutaman lauseen perustelematonta haukkumista. Kritisoida saa ja oikeastaan pitääkin mutta sen voisi tehdä myös analyyttisesti ja esimerkkien kautta. Ainakin, jos haluaa näkökulmansa tulla vakavasti otetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut pätkääkään, koska olen lapsuudessani ja nuoruudessani joutunut tahtomattani elämään näiden rikollispiirien läheisyydessä ja olen sen todellisuuden nähnyt. Mielestäni koko genre on paskaa ja kaikki sen fanit saisi laittaa asumaan vuodeksi samaan taloon päihteissä heiluvien true crime-pääosatähtien kanssa. Katsotaan vieläkö kiinnostaisi lueskella näiden narsistien stooreja sen jälkeen.
Suurin osa rikospodeista on aiheesta kiinnostuneiden ns. tavallisten ihmisten tuotantoa, ei rikoksia itse tehneiden. Ne maineikkaimmat ja parhaiten tehdyt podcastit tuovat kuulijoiden tietoon ennen kaikkia rikosten uhrien tarinat sekä näkökulmia mm. poliisitutkintaan, oikeusjärjestelmään ja niiden ongelmiin eri maissa ja aikakausina. Tiesitkö muuten, että joidenkin rikosten uhrien omaiset tai joskus jopa uhrit itse ovat halunneet osallistua heidän tapaustaan käsittelevän podcast-jakson tekemiseen? Varsinkin kadonneita henkilöitä ja selvittämättömiä henkirikoksia halutaan monesti pitää pinnalla läheisten toimesta. Parhaassa tapauksessa aihetta käsittelevä podcast-jakso tuo vinkkivyöryn poliisille tai vähintäänkin herättää kiinnostuksen tapausta kohtaan uudelleen.
Eikö joku tapaus selvinnytkin podcastin avulla, vai muistankohan ihan väärin?
Youtuben puolelta voin suositella seuraavia true crime -kanavia: Danielle Kirsty, Mollie Westbrook, Eleanor Neale, Coffeehouse Crime ja suomalaisista Annukka Lascelles on tosi hyvä.