Lue keskustelun säännöt.
Elämän pahin pettymys.
Kommentit (182)
Kun räpiköin vuosikymmenen mt-ongelmista kuiville ja kouluttauduin uudelle alalle, unelma-ammattiini.
Opiskelujen aikana kävi ilmi, että minulla on parikin kroonista sairautta, jotka estävät tehokkaasti työnteon. Valmistuin siis tyhjän päälle ja kituutan nyt kuntouttavassa työtoiminnassa (näillä diagnooseilla ei tässä maassa saa edes sairaspäivärahaa.)
Olisi vaan kannattanut jäädä masentuneeksi, silloin sentään sai rahaa. Tai ihan vaan iskeä se mattopuukko kaulavaltimoon, kuten vuosia suunnittelin.
Melkein harmittaa, etten ole enää masentunut, koska vaikka elämäni on sairaana ja vaivaisena melkoista kuraa, en enää TAHDO kuolla. Kaikki oli paljon helpompaa kun vain halusi kuolla. Nyt haluaisin elää ja tehdä asioita, mutta fyysiset sairaudet estävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun räpiköin vuosikymmenen mt-ongelmista kuiville ja kouluttauduin uudelle alalle, unelma-ammattiini.
Opiskelujen aikana kävi ilmi, että minulla on parikin kroonista sairautta, jotka estävät tehokkaasti työnteon. Valmistuin siis tyhjän päälle ja kituutan nyt kuntouttavassa työtoiminnassa (näillä diagnooseilla ei tässä maassa saa edes sairaspäivärahaa.)
Olisi vaan kannattanut jäädä masentuneeksi, silloin sentään sai rahaa. Tai ihan vaan iskeä se mattopuukko kaulavaltimoon, kuten vuosia suunnittelin.
Melkein harmittaa, etten ole enää masentunut, koska vaikka elämäni on sairaana ja vaivaisena melkoista kuraa, en enää TAHDO kuolla. Kaikki oli paljon helpompaa kun vain halusi kuolla. Nyt haluaisin elää ja tehdä asioita, mutta fyysiset sairaudet estävät.
Kuin omasta elämästä. Mutta ei anneta periksi, jostain se elämänilo vielä ehkä löytyy. Toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Kun räpiköin vuosikymmenen mt-ongelmista kuiville ja kouluttauduin uudelle alalle, unelma-ammattiini.
Opiskelujen aikana kävi ilmi, että minulla on parikin kroonista sairautta, jotka estävät tehokkaasti työnteon. Valmistuin siis tyhjän päälle ja kituutan nyt kuntouttavassa työtoiminnassa (näillä diagnooseilla ei tässä maassa saa edes sairaspäivärahaa.)
Olisi vaan kannattanut jäädä masentuneeksi, silloin sentään sai rahaa. Tai ihan vaan iskeä se mattopuukko kaulavaltimoon, kuten vuosia suunnittelin.
Melkein harmittaa, etten ole enää masentunut, koska vaikka elämäni on sairaana ja vaivaisena melkoista kuraa, en enää TAHDO kuolla. Kaikki oli paljon helpompaa kun vain halusi kuolla. Nyt haluaisin elää ja tehdä asioita, mutta fyysiset sairaudet estävät.
Itse taas räpiköin mt ongelmieni kanssa unelma-ammattiini vain todetakseni että olen hädin tuskin työkykyinen. Olen jälleen kerran sairaslomalla ja sitten varmaan taas sinne helvetin kuntouttavaan. Haluan kuolla noin joka toinen päivä.
Sairastuminen ns. nuorena ja siitä aiheutuneet ongelmat opiskeluun ja työssäkäyntiin liittyen...myös talous romahti kertaheitolla. Se ettei täällä toimikaan terveydenhuolto niin hyvin että olisi saanut hoitoa. Kaiken edellämainittujen juttujen mukanaan tuoma stigma epäonnistuneesta ihmisestä joka kuluttaa vain yhteiskunnan resursseja.
Oikeastaan ihmisten surullisen pieni yhteishenki tässä maassa tai maailmassa saattaa viedä voiton. Välillä ihmiset kokoontuu yhteishengessä kannattamaan milloin mitäkin viihdepuolella mutta arjessa sitä on kasvottoman byrokratian ja usein kanssaihmisten julmankin arvostelun varassa.
Vierailija kirjoitti:
Sairastuminen ns. nuorena ja siitä aiheutuneet ongelmat opiskeluun ja työssäkäyntiin liittyen...myös talous romahti kertaheitolla. Se ettei täällä toimikaan terveydenhuolto niin hyvin että olisi saanut hoitoa. Kaiken edellämainittujen juttujen mukanaan tuoma stigma epäonnistuneesta ihmisestä joka kuluttaa vain yhteiskunnan resursseja.
Oikeastaan ihmisten surullisen pieni yhteishenki tässä maassa tai maailmassa saattaa viedä voiton. Välillä ihmiset kokoontuu yhteishengessä kannattamaan milloin mitäkin viihdepuolella mutta arjessa sitä on kasvottoman byrokratian ja usein kanssaihmisten julmankin arvostelun varassa.
Jep, tuo häpeää aiheuttava stigma ja muitten ihmisten ylenkatse on avannut silmät ihmisten julmuudelle joka piilee keskiluokkaisen kiiltävän kuoren alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholistiäiti ja sen uusperhe, mm. sisko narkkari.
Vierailija kirjoitti:
9v parisuhde joka päättyi niin kamalaan luottamuksen pettämiseen, etten ole kuullut että kellekään ois käyny sama. (Asiaan ei edes liittynyt seksi toisen ihmisen kanssa. Sen olisin voinut antaa anteeksi).
Ei ole ikinä vedetty mattoa näin pahasti jalkojen alta.
Kerro ny,lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Torinon lätkäfinaali 2006.
Tämä kirpaisee edelleen. Leijonat pelasi täydellisen turnauksen, jos jätetään finaalin kolmas erä huomioimatta.
Kyllähän avioero oli paha pettymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tajusin että vaikka opiskelin kuinka paljon tahansa en saa alojani vastaavia hyviä töitä, koska minulla on ulkomaalaiselta kuulostava ja vaikeasti lausuttava nimi. Siivoustyötä minulle tarjotaan koko ajan, vaikka minulla ei ole alalle edes koulutusta. Olen suomalainen sukujuurista myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisuus. Olisin mieluummin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Se ettei minusta tullut mitään, syrjäydyin. Tätä on vaikea kestää etenkin näin miehenä, kun meidän ihmisarvo on täysin kiinni työelämän menestyksestä.
M41
No tämä on ihan sieltä omasta korvien välistä kiinni. Itse en ainakaan elä työn kautta. Itse tunne sääliä ja huvittuneisuutta, kun näen näitä onnettomia onnen perässä juoksioita. Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, onnen löytää vain jos sen oikein oivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen uskottomuus. Kaikki kaatui siihen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Se ettei minusta tullut mitään, syrjäydyin. Tätä on vaikea kestää etenkin näin miehenä, kun meidän ihmisarvo on täysin kiinni työelämän menestyksestä.
M41
Tuon ikäisen miehen pitää jo osata päästää irti yhteisön paineesta. Olen itsekin syrjäytynyt, mutta olen myös päästänyt irti yhteisön normeista. Nyt hyvään elämään kuuluu terveys ja lenkkeily, ammattiasema tai raha ei meinaa minulle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto joka päättyi eroon.
'
Minä en ymmärrä sitä, miten avioero voi olla jollekulle elämän suurin pettymys?
Ei kai yhden ihmisen varaan voi laskea koko elämän onnellisuutta?
Itse olen onnellisesti naimisissa ja pitkässä suhteessa, mutta olen koko ajan pitänyt mielessä sen, että tässä on kaksi ihmistä - ja parisuhde vaatii toimiakseen molempien halun ja panoksen.
Tämä siis siinä mielessä, että koska tahansa se toinen osapuoli saattaa päättää lähteä ja ottaa eron. Ja on tietenkin vapaa niin toimimaan.
Kun tiedostaa eron mahdollisuuden, niin voi minusta elää parisuhteessa niin kuin viimeistä päivää, luottaa siihen, että kaikki asiat järjestyvät parhain päin myös mahdollisen erotilanteen sattuessa.
Kun tietää pärjäävänsä yksinkin, ihminen on vapaa, eikä myöskään kuormita toista osapuolta.
Ja samalla voi itsekin tajuta, että ovi on auki: minä päivänä tahansa voin kävellä ulos, todeta että tämä oli tässä, ja lähteä eteenpäin. Tietenkin vastuuta mm. lapsista kantaen. Plan B ja Plan C aina Y-kirjaimeen asti pitää aina olla mielessä - tämä paitsi yllätyseron, myös muiden yllättävien tapahtumien (esim. puolison yllättävä menehtyminen) varalta.
Olisi hirveää, jos suhde olisi jommallekummalle kuin vankila; molempien pitäisi myös parisuhteessa olla vapaa kuin taivaan lintu, ja ylipäätään voiton puolella elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei minusta tullut mitään, syrjäydyin. Tätä on vaikea kestää etenkin näin miehenä, kun meidän ihmisarvo on täysin kiinni työelämän menestyksestä.
M41
Tuon ikäisen miehen pitää jo osata päästää irti yhteisön paineesta. Olen itsekin syrjäytynyt, mutta olen myös päästänyt irti yhteisön normeista. Nyt hyvään elämään kuuluu terveys ja lenkkeily, ammattiasema tai raha ei meinaa minulle mitään.
Kyllä.
Syrjäytymisen voi ottaa myös eräänlaisena onnenpotkuna: on päässyt livahtamaan kaikista ikävistä velvollisuuksista.
Itse voisin helpostikin päästää irti koko oravanpyörästä lasten kasvettua aikuisiksi; ottaisin eron, vaihtaisin omaisuuden rahaksi ja muuttaisin johonkin peräkylään, missä kukaan ei kaipaisi töihin eikä mihinkään muuhunkaan. Voisin keskittyä harrastuksiin ja omanlaiseen elämäntapaan.
Ja pistäisin raitilla tanssiks' kun metsien humina se soi...
Vierailija kirjoitti:
Se ettei minusta tullut mitään, syrjäydyin. Tätä on vaikea kestää etenkin näin miehenä, kun meidän ihmisarvo on täysin kiinni työelämän menestyksestä.
M41
Tsemppiä sulle, aidosti ja ilman mitään piilokettuilua. Allekirjoitan tuon, että työ määrittää miehen arvon vahvasti nykypäivänäkin.
M37
Siis että rakastivat vain ulkokuorta