Lue keskustelun säännöt.
Miksi olla parisuhteessa?
16.05.2023 |
Olen havahtunut miettimään tätä. En enää edes kunnolla muista, miltä aikoinaan tuntui ja mitä ajattelin, kun halusin naimisiin. Nyt suhde on väljähtynyt tåysin ja seksitön ja elämme erillisiä elämiä. Emme tee mitään yhdessä, ei ole yhteisiä taloudellisia sitoumuksia, ei yhteistä aikaa. Aloin ihmetellä, että mikä pointti tässä avioliitossa ja parisuhteessa oikein on, kun toinen tuntuu enää vieraqlta kämppikseltä. Onko tämä se kalkkiviiva, jolloin ihmiset eroavat? Olen ennen luullut, että erot tulisivat silloin, kun suhteessa on paljon riitoja ja tuskallista yhdessäoloa.
Kommentit (5)
Jos toiseen saa vielä keskusteluyhteyden ja hänellä on halua puhua, kertoa omista ajatuksistaan ja tunteistaan, niin toivoa on. Itse olen ollut pitkissä suhteissa joissa sekä puhuttiin ympäripyöreitä että vatkattiin pakkomielteisesti suhteen tilaa, ihan helvettiä kumpikin kun tuo on ainoa tapa olla. Mutta jos on kykyä ja tahtoa kohdata vielä toinen niin kyllä voi vielä uusi sivu kääntyä. Ihan luonnollista että toinen ärsyttää mutta sitten pitää vastapainoksi löytyä arvostustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlainen mielenhäiriö se tuntuisi olevan, ensin sinkkuna olevinaan niin yksinäistä ja haluaisi parisuhteen mutta sitten kun sellaista olisi niin sekään ei sitten ole hyvä ja kaipaakin takaisin sinkkulaan.
Havahduin pohtimaan samaa, kun päästyäni yli erosta aloin deittailla löytääkseni uuden parisuhteen. Kukaan ei sytyttänyt ja lopulta tajusin, etten oikeastaan edes ole parisuhdeihminen. Aion elää loppuelämäni sinkkuna. Olen 4-kymppinen.
Pitkän parisuhteen vuosi sitten päättäneenä ajattelin, että vaihtoehtoja on kolme.
Joko elän elämää samalla lailla kuin ennenkin, jolloin kaikki myös jatkuu yhtälailla tylsänä ja tasaisena. Miehen mielestä kaikki ok, mistään ei tarvitse keskustella (koska kuulemma turhaa draamaa) ja mitään ei tarvitse muuttaa. Minulle se olisi tarkoittanut henkistä ja fyysistä yksinäisyyttä parisuhteessa, ei mitään yhteisiä unelmia, ei mitään mitä odottaa tulevaisuudelta.
Toista vaihtoehtoa olisin kokeillut, jos minulla olisi ollut enää siinä vaiheessa yhtään intoa ja voimia jäljellä: olisin itse voinut yrittää olla paras mahdollinen versio itsestäni, keskittynyt täysin itseeni, miettiä miten voin tehdä arjesta täydellistä itselleni. Lisäksi olisin kertonut (eron uhallakin) todella suoraan miehelle, että mitä haluan tältä suhteelta ja mitä keinoja sen korjaamiseen mielestäni olisi.
Valitsin vaihtoehdon kolme, eli eron. Se oli rankka kokemus, minulla meni jota kuinkin koko vuosi siihen, että keräilin itseäni ja sain arjen taas pyörimään. Lapsia meillä ei ollut, joten ei ole tarvinnut suuremmin olla exän kanssa tekemisissä. Pidin tarkoituksella itseni erossa mistään suhdeviritelmistä ja keskityin opettelmaan olemaan yksin. Mutta nyt alan olla tilanteessa, jossa näen että minun kannaltani ero oli paras vaihtoehto (ja todennäköisesti myös exälle, koska en olisi kyllä itsekään jaksanut panostaa entiseen itseeni). Ehkä jossain vaiheessa uskaltauduin etsimään uutta parisuhdetta ja aivan varmasti eri ihmisenä, kuin lähdin tuohon edelliseen.
Jos kaikki tuntuu väljähtyneeltä, koittaisin vielä korjata asioita. Suostuisiko puolisosi keskustelemaan ja yrtittäisitte hakea apua. Pitkissä suhteissa tulee suvantoja ja kaikki tuntuu samalta mössöltä. Kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan ja miettiä löytyykö halua jatkaa liittoa. Ei se tämä sinkkuna olokaan ole ainakaan minulle juhlaa. Pitkä parisuhde takana ja vuosi sitten mies jätti yllättäen, oli uusi valmiiksi katsottuna. Jos voisin mitenkään palata menneeseen, haluaisin yrittää korjata kaiken ja tekisin kaikkeni, että liittomme jatkuisi. Olen lyöty edelleen, näköalaton, surullinen, yksinäinen ja kaipaan entistä elämääni. Mieti siis tarkkaan ja yritä keskustella asioista, oli ratkaisusi sitten mikä tahansa. Kaikkea hyvää!