Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älyllinen/henkinen tasoero miehen kanssa
16.05.2023 |
Rakastan miestäni, mutta minua vaivaa se, etten voi puhua hänen kanssaan mistään syvällisestä eikä hänen huumorintajunsa ole kovin laaja. Olen korkeasti koulutettu ja mies matalammin. Mies kyllä kuuntelee ajatuksiani, mutta minusta tuntuu ettei häntä voi kiinnostaa, kun ei hän vastaa mitään ja minustakin alkaa tuntua tyhmältä puhua yksin. Joskus jos kerron tai näytän jonkun hauskan jutun jota kaikki ovat nauraneet, hän jää kylmäksi. Juttu luistaa jos puhumme miehelle tutuista asioista, mutta niitä ei ole kovin paljon. Mies on tosi mukava, ja älykäskin, vaikkei hän ole kouluttautunut, kiltti ja huomaavainen ja seksi on mahtavaa ja meillä menee hyvin, mutta mietin onko tämä liian iso erottava tekijä. Tietenkin voin puhua muiden ihmisten kanssa, mutta jos oma puoliso ei tajua itselle tärkeistä asioista, niin suhde tuntuu vajaalta. Miten te muut? Pelkään myös että saatan vaikuttaa ylimieliseltä ja teennäiseltä, jos käytän sivistyssanoja tai puhun esim politiikasta.
Kommentit (97)
Eikö tämä ole niitä ilmiselviä asioita, jotka havaitaan jo seurustelun alkuaikoina? Sitten ne joko hyväksytään tai siirrytään seuraavaan. Mitäpä näitä enää jälkikäteen valittelemaan. Hänessä on varmasti muita ominaisuuksia joiden vuoksi olet hänet valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimus: Kannabiksen käyttö pienentää älykkyysosamäärää merkittävästi
.
Säännöllisesti kannabista käyttävien älykkyysosamäärä pieneni kahdeksan pistettä tutkimusjakson aikana. Ihmisen älykkyysosamäärän tulisi säilyä samana ikääntymisestä huolimatta.
.
Mikäli joku menettää kahdeksan pistettä älykkyysosamäärästään nuorena, hänen edellytyksensä menestyä elämässä ovat huonot ikätovereihin verrattuna.
.
YLE:
https://yle.fi/a/3-6272019
.
.
Ei pakoteta lapsia hengittämään kaduilla, asunnoissa ja pysäkeillä!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Minäkin ajattelen usein että lasi on puolitäysi. Ja tiedän että mikään suhde ei ole täydellinen. Arvostan myös puolisoani. Mutta olisi hienoa puhua ihmisen kanssa joka ymmärtäisi edes vähän esimerkiksi työtäni. Lisäksi joskus huomaan, että rassaa miehen köyhyys. Rakkaus on tietysti tärkeintä, mutta tällaisia asioita tulee miettineeksi vasta kun on tällaisessa tilanteessa ja ymmärtää ettei ne muuksi muutu. Joskus mietin olisiko elämä ihan toisenlaista jos olisi menestyjämies jonka kanssa tukisimme toisiamme uralla ja jonka kanssa voisi vaikka ostaa hienon asunnon. Varmaan sitten olisi toisenlaiset ongelmat. AP
Hienosti nostat itsesi miehesi yläpuolelle. Hän varmasti arvostaa tätä. Or not.
Tämä on tällainen anonyymi palsta, jossa ihmiset voivat jutella arkaluontoisistakin asioista, ilman että heidän puolisonsa tietää. Käytkö sinä aina näyttämässä kirjoittelusi miehellesi/vaimollesi ennen kuin laitat tänne ja varmistat että se on riittävän kunnioittava.
Tapailin aikuisena hyvin lyhyen aikaa entistä ammattilaiskiekkoilijaa, joka osoittautui ns. höntiksi. Hänestä tuli ensi tapaamisella kiva käsitys, mutta melko pian tietynlainen sytytyksen hitaus alkoi paistaa läpi.
Hän oli fyysisesti lahjakas tietysti ja hänen kanssaan oli kivaa käydä lenkillä, mutta ne jutut... Mistään vähänkään monimutkaisemmista yhteiskunnallisista asioista ei voinut puhua, päivän uutisista tms. Lisäksi ns. vitsit olivat ihan alakouluikäisen tasoa. En vaan pystynyt jatkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen lyhytaikainen suhteeni kymmenen vuoden takaa. Ylivoimaisesti paras pano ikinä, hyvin intohimoista menoa, mutta mies oli tyhmä kuin saapas. Se sujui niin kauan kuin ei edes yritetty keskustella sen enempää, mutta olihan se sitten lopulta lopetettava kun alkoi väistämättä ärsyttää. Jotenkin huvittavaa oli sekin että hän oli kuitenkin hyvin varakas, koska oli onnistunut valitsemaan juuri kapeaa osaamisaluettaan vastaavan teknologia-alan ammatin, jossa tienaa hyvin. Olen monesti miettinyt että mitä siitä olisi tullut jos siihen olisi sitoutunut, olisinko seksuaalisesti tyydytetty ylemmän keskiluokan töölöläisrouva, joka joutuisi käymään "vieraissa" käydäkseen älyllisiä aikuisten ihmisten keskusteluja.
Minulla on siis todellakin tämä tilanne (tosin ei hienoa Töölön kämppää) mutta kaipaisin "vieraissa" käyntiä, jossa puhuttaisiin aikuisten asioita ja käytäisiin jokin asia kunnolla läpi, eikä kaikki puhe olisi vain pinnallista heittelyä. Ystävien kanssa voi jonkin verran tätä tehdä, mutta tuntuisi että pitäisi olla ihan sellainen vakiokaveri, jonka kanssa tietäisi toisen elämästä ja oltaisiin samoilla linjoilla. Ehkä joillakin on tällaisia ystäviä. Minullakin on paljon ystäviä, mutta ei ketään tällaista tosi läheistä. Ehkä panostan naisystäviin. Sekin tuntuu joskus melkein pettämiseltä kun juttelee ystävien kesken, kun tuntuu että yhteys on paljon voimakkaampi. Miehen kanssa ystävyys on fyysistä ja konkreettista, mutta ei henkistä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun olisi hyvin vaikea kuvitella jakavani elämäni esimerkiksi ihmisen kanssa, joka ei lue kirjoja ja Helsingin Sanomia. Tai ihmisen, jonka ainoa kosketus kulttuuriin on tv-sarjat. Tai ihmisen, joka pelaa tietokonepelejä aikuisena kuin 15v poika (yöt läpeensä). Kaikkia edellämainittuja tuli nuorempana kokeiltua. Kaikilla sama yliopistokoulutus kuin minulla (ja sillä, josta tuli aviomies).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen lyhytaikainen suhteeni kymmenen vuoden takaa. Ylivoimaisesti paras pano ikinä, hyvin intohimoista menoa, mutta mies oli tyhmä kuin saapas. Se sujui niin kauan kuin ei edes yritetty keskustella sen enempää, mutta olihan se sitten lopulta lopetettava kun alkoi väistämättä ärsyttää. Jotenkin huvittavaa oli sekin että hän oli kuitenkin hyvin varakas, koska oli onnistunut valitsemaan juuri kapeaa osaamisaluettaan vastaavan teknologia-alan ammatin, jossa tienaa hyvin. Olen monesti miettinyt että mitä siitä olisi tullut jos siihen olisi sitoutunut, olisinko seksuaalisesti tyydytetty ylemmän keskiluokan töölöläisrouva, joka joutuisi käymään "vieraissa" käydäkseen älyllisiä aikuisten ihmisten keskusteluja.
Minulla on siis todellakin tämä tilanne (tosin ei hienoa Töölön kämppää) mutta kaipaisin "vieraissa" käyntiä, jossa puhuttaisiin aikuisten asioita ja käytäisiin jokin asia kunnolla läpi, eikä kaikki puhe olisi vain pinnallista heittelyä. Ystävien kanssa voi jonkin verran tätä tehdä, mutta tuntuisi että pitäisi olla ihan sellainen vakiokaveri, jonka kanssa tietäisi toisen elämästä ja oltaisiin samoilla linjoilla. Ehkä joillakin on tällaisia ystäviä. Minullakin on paljon ystäviä, mutta ei ketään tällaista tosi läheistä. Ehkä panostan naisystäviin. Sekin tuntuu joskus melkein pettämiseltä kun juttelee ystävien kesken, kun tuntuu että yhteys on paljon voimakkaampi. Miehen kanssa ystävyys on fyysistä ja konkreettista, mutta ei henkistä. AP
Tuossahan sen jo sanoitkin: olet jo aloittanut miehestäsi irrottautumisen. En usko, että teillä henkisesti eri tasoilla elävillä ihmisillä on parisuhteessa tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi hyvin vaikea kuvitella jakavani elämäni esimerkiksi ihmisen kanssa, joka ei lue kirjoja ja Helsingin Sanomia. Tai ihmisen, jonka ainoa kosketus kulttuuriin on tv-sarjat. Tai ihmisen, joka pelaa tietokonepelejä aikuisena kuin 15v poika (yöt läpeensä). Kaikkia edellämainittuja tuli nuorempana kokeiltua. Kaikilla sama yliopistokoulutus kuin minulla (ja sillä, josta tuli aviomies).
Ymmärrän kaiken, paitsi tuon hesarin lukemisen. Toivottavasti vertailet ulkomaalaisten lehtien kirjoitteluun, jos aihe sallii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Ero koulutustasoissa on eri asia kuin ero sivistystasossa tai älyssä. Se, että sekoitat nämä toisiinsa paljastaa tahattomasti sen että arvotat sivistystä todellisuudessa vain koulutuksen ja titteleiden kautta.
Koulutustasolla ja älykkyysosamäärällä on voimakas positiivinen korrelaatio. Sivistystaso on sanana eri ihmisille eri merkityssisältöinen - monille siihen liittyy niin sanottua sydämen sivistystä, jolla viitataan nimenomaan koulutustaustasta riippumattomaan empatiakykyyn. Mutta se muu sivistys onkin sitten kirjaviisautta, jolla taas on selvä yhteys koulutustasoon.
Milloin se koulutus pitää suorittaa?
Minä kävin lukion 37 vuotiaana ja teen nyt 50 vuotiaana tohtoriopintoja. Alle 36 olikin aika rötöstelijä!...
.
Eli milloin lyödään homma lukkoon?
35 vuotiaana olin käynyt peruskoulun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko sinun saada kaikkea yhdeltä ihmiseltä? Etkö voi heittää älyllistä läppää työkavereidesi kanssa ja puhua syvällisiä ystäviesi kanssa?
On jopa epärealistinen odotus, että yksi ihminen voisi vastata kaikkiin tarpeisiisi.
Yhteinen huumori on yksi tärkeimpiä asioita parisuhteessa. Jos pystyy helposti nauramaan toisen kanssa, moni ongelmakin ratkeaa sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi hyvin vaikea kuvitella jakavani elämäni esimerkiksi ihmisen kanssa, joka ei lue kirjoja ja Helsingin Sanomia. Tai ihmisen, jonka ainoa kosketus kulttuuriin on tv-sarjat. Tai ihmisen, joka pelaa tietokonepelejä aikuisena kuin 15v poika (yöt läpeensä). Kaikkia edellämainittuja tuli nuorempana kokeiltua. Kaikilla sama yliopistokoulutus kuin minulla (ja sillä, josta tuli aviomies).
Ymmärrän kaiken, paitsi tuon hesarin lukemisen. Toivottavasti vertailet ulkomaalaisten lehtien kirjoitteluun, jos aihe sallii.
Hesarin lukeminen ja kommentointi aamupalapöydässä kuuluu elämäämme. Olisi tylsä elää ihmisen kanssa, joka mieluummin lukee Iltalehden klikkiotsikot netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Ero koulutustasoissa on eri asia kuin ero sivistystasossa tai älyssä. Se, että sekoitat nämä toisiinsa paljastaa tahattomasti sen että arvotat sivistystä todellisuudessa vain koulutuksen ja titteleiden kautta.
Koulutustasolla ja älykkyysosamäärällä on voimakas positiivinen korrelaatio. Sivistystaso on sanana eri ihmisille eri merkityssisältöinen - monille siihen liittyy niin sanottua sydämen sivistystä, jolla viitataan nimenomaan koulutustaustasta riippumattomaan empatiakykyyn. Mutta se muu sivistys onkin sitten kirjaviisautta, jolla taas on selvä yhteys koulutustasoon.
Milloin se koulutus pitää suorittaa?
Minä kävin lukion 37 vuotiaana ja teen nyt 50 vuotiaana tohtoriopintoja. Alle 36 olikin aika rötöstelijä!...
.
Eli milloin lyödään homma lukkoon?
35 vuotiaana olin käynyt peruskoulun!Selvästi nuoremmalla iällä, jos et vieläkään ymmärrä korrelaation käsitettä ja sitä, kuinka suuri eli olematon merkitys yksittäisellä esimerkillä on massojen korrelaatioon.
Suomessa on tarkoitus korkeakouluttaa 60 % väestöstä, se tarkoittaa että korkeakoulutuksen saa älykkyysosamäärällä 90. Ei tutkintoon älyä vaadita, ei edes täydy kuulua keskiarvoa älykkäämpään joukkoon. Käytännössä kaikki läpäisee!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Minäkin ajattelen usein että lasi on puolitäysi. Ja tiedän että mikään suhde ei ole täydellinen. Arvostan myös puolisoani. Mutta olisi hienoa puhua ihmisen kanssa joka ymmärtäisi edes vähän esimerkiksi työtäni. Lisäksi joskus huomaan, että rassaa miehen köyhyys. Rakkaus on tietysti tärkeintä, mutta tällaisia asioita tulee miettineeksi vasta kun on tällaisessa tilanteessa ja ymmärtää ettei ne muuksi muutu. Joskus mietin olisiko elämä ihan toisenlaista jos olisi menestyjämies jonka kanssa tukisimme toisiamme uralla ja jonka kanssa voisi vaikka ostaa hienon asunnon. Varmaan sitten olisi toisenlaiset ongelmat. AP
Usein ihminen joka ei konkreettisesti tiedä mitä teet työksesi osaa suhtautua siihen kuten haluat.
Mulla on älykäs mies ja ratkaisukeskeinen. Hän arvostaa minun työtäni, mutta ei tiedä siitä käytännössä mitään mitä vaatii. Tämän huomaa siitä, kun joskus avaudun niiltä osin kuin nyt töistäni edes voin avautua, ja kaipaan vain kuuntelijaa ja olkapäätä, niin hän lähtee samantien ratkaisemaan asiaa vaikka ei olisi mitään ratkaistavaa. Olen joutunut sanomaan, että en minä kysynyt sinulta apuja mihinkään kaipasin vain kuuntelijaa. Se, mitä hän heittää ratkaisuksi, huomaan ettei tiedä mun työelämästä yhtään mitään vaan peilaa sitä omaansa ja ne ratkaisut ei samalla valitettavasti päde.
Ei minua tämä häiritse, jos olisimme samalla alalla, varmasti tuki olisi erilaista. Muuten meillä on samanlainen huumorintaju ja viihdymme hyvin yhdessä ja myös erikseen. Molemmilla on siis myös ihan omia juttuja, mutta arvostamme toisiamme paljon.
Sun täytyy miettiä mikä on se mitä parisuhteelta haluat ja saatko sitä tältä suhteelta. Ongelmia on kaikilla ja ihmiset muuttuvat myös, en tiedä kauanko olette olleet yhdessä. Me olemme hitsautuneet hyvin yhteen kolmenkymmenen vuoden aikana, kasvettu yhdessä ja haastavaakin on ollut, mutta hyvä pari meistä tuli😊
Täällä 10 vuotta suhdetta eri tasolla olevan miehen kanssa. Osaan kulkea kahdella tasolla, nautin yksinkertaisemmasta huumorista ja jutuista ja säästän ne älykkäämmät siihen älykkäämpään seuraan. Ainut missä tämä eritasoisuus ahdistaa hetkittäin, on se kun miehen tietous tai hahmotuskyky ei vain riitä. Nytkin oli tilaamassa 20 kuutiota maata vaikka 10 riittää meidän tarpeisiin täysin. Kivitettyä penkkiä kun tein niin halusi välttämättä soittaa äitinsä apuun kun on kuulemma iso homma. Ei uskonut mua kun sanoin että nämä on äkkiä nakottu. Anoppikin oli sitten vähän ihmeissään kun tuli että tämähän oli äkkiä tehty. Sitähän minä sanoin. Tämä sama on oikeastaan kaikessa missä ei ole expertti. Mutta siihen on tottunut ja aika hyvin ottaa oikaisut vastaan, alkuun oli hankalampaa.
Onhan noilla sivistyneillä tai ainakin itseään sivistyneinä pitävillä kirjahyllyssä paljon vieraskielisiä teoksia, joita voi sitten esitellä vieraille ja kertoa mielikirjailijansa ja -kirjansa.
Jos joku vierailijoista alkaa kysellä jostain teoksesta jotain, niin siinä vaiheessa tämä sivistynyt henkilö tuo pöytään viinilaseja ja jotain viininlitkua. Sitten taas keskustellaan älykkäästi Suomen euroviisuedustajasta tai jonkun missin uudesta kumppanista.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sinun saada kaikkea yhdeltä ihmiseltä? Etkö voi heittää älyllistä läppää työkavereidesi kanssa ja puhua syvällisiä ystäviesi kanssa?
On jopa epärealistinen odotus, että yksi ihminen voisi vastata kaikkiin tarpeisiisi.
Tämä on selvä asia, mietin vaan että aika isosta asiasta joutuu tinkimään, kun usein tuntuu että mies ei tunne eikä ymmärrä todellista minua ollenkaan. Kuitenkin konkreettisesti se aika kuluu melko pitkälti miehen seurassa. Tuntuu että muutun tyhmäksi ja oudoksi hänen seurassaan, yritykseni keskustella yhteiskunnasta tai jostakin muusta vaikeasta ja abstraktista muuttuvat pelkäksi omituiseksi heittelyksi, kun hän ei tartu mihinkään ajatukseen ja kommentoi tai jatka sitä ja kaikki ajatukseni jäävät ilmaan ikään kuin jonain outona höpinänä. Ystävien ja entisten kumppanien kanssa oli usein innostavia ja hauskoja keskusteluja, joissa oivalsi uusia asioita. Toisaalta joku näyttää toisessa keskustelussa valittavan, että seksiä ja romantiikkaa ei ole ollenkaan. Meillä se puoli on aina toiminut hyvin ja se onkin syy miksi päädyimme yhteen. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Ero koulutustasoissa on eri asia kuin ero sivistystasossa tai älyssä. Se, että sekoitat nämä toisiinsa paljastaa tahattomasti sen että arvotat sivistystä todellisuudessa vain koulutuksen ja titteleiden kautta.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi hyvin vaikea kuvitella jakavani elämäni esimerkiksi ihmisen kanssa, joka ei lue kirjoja ja Helsingin Sanomia. Tai ihmisen, jonka ainoa kosketus kulttuuriin on tv-sarjat. Tai ihmisen, joka pelaa tietokonepelejä aikuisena kuin 15v poika (yöt läpeensä). Kaikkia edellämainittuja tuli nuorempana kokeiltua. Kaikilla sama yliopistokoulutus kuin minulla (ja sillä, josta tuli aviomies).
Ymmärrän kaiken, paitsi tuon hesarin lukemisen. Toivottavasti vertailet ulkomaalaisten lehtien kirjoitteluun, jos aihe sallii.
Hesarin lukeminen ja kommentointi aamupalapöydässä kuuluu elämäämme. Olisi tylsä elää ihmisen kanssa, joka mieluummin lukee Iltalehden klikkiotsikot netistä.
On niitä seriöösejäkin lehtiä joka maassa, niitä sinun hesarin vastineeksi profiloituja. Niitä tarkoitin. Kuka tässä on iltalehdestä ja vastaavista puhunut? Sitä paitsi, joskus kannattaa verrata myös tämän genren uutisointia muuhun lukemaansa. Ei siitä pitäisi oppineen ihmisen tasapaino järkkyä. Luuletko löytäväsi totuuden hesarista? (arvaan vastauksesi kyllä). No, terkkuja yhteiskuntatieteilijältä.
Alue: Aihe vapaa
Tästä tuli mieleen lyhytaikainen suhteeni kymmenen vuoden takaa. Ylivoimaisesti paras pano ikinä, hyvin intohimoista menoa, mutta mies oli tyhmä kuin saapas. Se sujui niin kauan kuin ei edes yritetty keskustella sen enempää, mutta olihan se sitten lopulta lopetettava kun alkoi väistämättä ärsyttää. Jotenkin huvittavaa oli sekin että hän oli kuitenkin hyvin varakas, koska oli onnistunut valitsemaan juuri kapeaa osaamisaluettaan vastaavan teknologia-alan ammatin, jossa tienaa hyvin. Olen monesti miettinyt että mitä siitä olisi tullut jos siihen olisi sitoutunut, olisinko seksuaalisesti tyydytetty ylemmän keskiluokan töölöläisrouva, joka joutuisi käymään "vieraissa" käydäkseen älyllisiä aikuisten ihmisten keskusteluja.