Älyllinen/henkinen tasoero miehen kanssa
Rakastan miestäni, mutta minua vaivaa se, etten voi puhua hänen kanssaan mistään syvällisestä eikä hänen huumorintajunsa ole kovin laaja. Olen korkeasti koulutettu ja mies matalammin. Mies kyllä kuuntelee ajatuksiani, mutta minusta tuntuu ettei häntä voi kiinnostaa, kun ei hän vastaa mitään ja minustakin alkaa tuntua tyhmältä puhua yksin. Joskus jos kerron tai näytän jonkun hauskan jutun jota kaikki ovat nauraneet, hän jää kylmäksi. Juttu luistaa jos puhumme miehelle tutuista asioista, mutta niitä ei ole kovin paljon. Mies on tosi mukava, ja älykäskin, vaikkei hän ole kouluttautunut, kiltti ja huomaavainen ja seksi on mahtavaa ja meillä menee hyvin, mutta mietin onko tämä liian iso erottava tekijä. Tietenkin voin puhua muiden ihmisten kanssa, mutta jos oma puoliso ei tajua itselle tärkeistä asioista, niin suhde tuntuu vajaalta. Miten te muut? Pelkään myös että saatan vaikuttaa ylimieliseltä ja teennäiseltä, jos käytän sivistyssanoja tai puhun esim politiikasta.
Kommentit (97)
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Liittoni ei ollut vanhempieni järjestämä ja sain valita mieheni itse. Otin sen, jonka kanssa olemme ns samalla tasolla niin henkisesti, kuin fyysisestikin.
Ihmisellä on erilaisia tarpeita, joita ei tyydytetä vain sen yhden ihmisen kanssa ja siksi meillä on erilaisia ihmisiä elämässämme ja enkä hae kaikkea sisältöä elämääni miehen kautta ja mies on minulle lisäarvo, jonka kanssa saan heittää ne aivot narikkaan ja pitää kivaa. Rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen. Töissä saa leikkiä aikuista ihan riittävin ja myös harrastukseni tuo sitä lisähaastetta. Ystävät eritasoista keskustelua, jne.
Koulutuksessa meillä ei ole juuri eroa, kumpikin olemme käyneet vain toisen asteen (toinen lukio ja toinen amis), mutta muuten kuulostaa hyvin tutulta.
Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta, ja tilanne vain syvenee. Olen hiljentynyt tässä parisuhteessa siten, etten enää edes yritä jakaa omia ajatuksia ja huumoriani, koska en saa vastakaikua.
Kyllä asia on minulle ylitsepääsemätön, vaikka suhteessa onkin niin paljon hyvää. Suunnittelen eroa.
Voit oikeastaan vain itse tietää häiritseekö sinua tuo liikaa. Vaikea tilanne, jos on muuten hyvä mies. Itseäni häiritsisi eniten tuo naurun ja yhteisen huumorin puute, kun haluan että kumppanin kanssa on kivaa. Voin ystävien kanssa puhua asioista joita hän ei tajua, mutta iloinen arki on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Minäkin ajattelen usein että lasi on puolitäysi. Ja tiedän että mikään suhde ei ole täydellinen. Arvostan myös puolisoani. Mutta olisi hienoa puhua ihmisen kanssa joka ymmärtäisi edes vähän esimerkiksi työtäni. Lisäksi joskus huomaan, että rassaa miehen köyhyys. Rakkaus on tietysti tärkeintä, mutta tällaisia asioita tulee miettineeksi vasta kun on tällaisessa tilanteessa ja ymmärtää ettei ne muuksi muutu. Joskus mietin olisiko elämä ihan toisenlaista jos olisi menestyjämies jonka kanssa tukisimme toisiamme uralla ja jonka kanssa voisi vaikka ostaa hienon asunnon. Varmaan sitten olisi toisenlaiset ongelmat. AP
Tuo ei ainakaan ole huumorintajua, että näyttää puhelimesta meemin, "jolle kaikki ovat nauraneet".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Minäkin ajattelen usein että lasi on puolitäysi. Ja tiedän että mikään suhde ei ole täydellinen. Arvostan myös puolisoani. Mutta olisi hienoa puhua ihmisen kanssa joka ymmärtäisi edes vähän esimerkiksi työtäni. Lisäksi joskus huomaan, että rassaa miehen köyhyys. Rakkaus on tietysti tärkeintä, mutta tällaisia asioita tulee miettineeksi vasta kun on tällaisessa tilanteessa ja ymmärtää ettei ne muuksi muutu. Joskus mietin olisiko elämä ihan toisenlaista jos olisi menestyjämies jonka kanssa tukisimme toisiamme uralla ja jonka kanssa voisi vaikka ostaa hienon asunnon. Varmaan sitten olisi toisenlaiset ongelmat. AP
Hienosti nostat itsesi miehesi yläpuolelle. Hän varmasti arvostaa tätä. Or not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Minäkin ajattelen usein että lasi on puolitäysi. Ja tiedän että mikään suhde ei ole täydellinen. Arvostan myös puolisoani. Mutta olisi hienoa puhua ihmisen kanssa joka ymmärtäisi edes vähän esimerkiksi työtäni. Lisäksi joskus huomaan, että rassaa miehen köyhyys. Rakkaus on tietysti tärkeintä, mutta tällaisia asioita tulee miettineeksi vasta kun on tällaisessa tilanteessa ja ymmärtää ettei ne muuksi muutu. Joskus mietin olisiko elämä ihan toisenlaista jos olisi menestyjämies jonka kanssa tukisimme toisiamme uralla ja jonka kanssa voisi vaikka ostaa hienon asunnon. Varmaan sitten olisi toisenlaiset ongelmat. AP
No, tällä kahden avioliiton (onnettoman ja onnellisen) kokemuksella sanoisin, että arvomaailma on se, jonka pitää mätsätä puolison kanssa. Jos haluatte ihan eri asioita elämältä, arvostatte ihan eri asioita elämässä ja vietätte erillisiä elämiä, tulette myös kasvamaan erillenne.
Mulle henkilökohtaisesti on vierasta kahden eri elintason liitto. Old school, kumpikin kantaa korttaan kekoon minkä pystyy, joten en osaa ottaa kantaa siihen, arvostaisitko menestyjämiestä enemmän. Epäilen kuitenkin ettei se hieno asuntokaan tekisi sinua sen onnellisemmaksi, jos puoliso on väärä.
Olin joskus tuollaisessa suhteessa, ei tullut mitään. Ihan mukava mies ja hyvää seksiä mutta pidemmän päälle oli tosi turhauttavaa kun toistuvasti huomasi että jätkä on aivan kujalla monista perussivistykseen kuuluvista asioista. Ei ymmärtänyt politiikasta tai historiasta mitään, ei osannut tai halunnut keskustella oikein mistään korkealentoisemmasta. Varmaan hulvattominta oli se kun ilmeni että se luuli että naiset virtsaa vaginan kautta. Nelikymppinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Ero koulutustasoissa on eri asia kuin ero sivistystasossa tai älyssä. Se, että sekoitat nämä toisiinsa paljastaa tahattomasti sen että arvotat sivistystä todellisuudessa vain koulutuksen ja titteleiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Minäkin ajattelen usein että lasi on puolitäysi. Ja tiedän että mikään suhde ei ole täydellinen. Arvostan myös puolisoani. Mutta olisi hienoa puhua ihmisen kanssa joka ymmärtäisi edes vähän esimerkiksi työtäni. Lisäksi joskus huomaan, että rassaa miehen köyhyys. Rakkaus on tietysti tärkeintä, mutta tällaisia asioita tulee miettineeksi vasta kun on tällaisessa tilanteessa ja ymmärtää ettei ne muuksi muutu. Joskus mietin olisiko elämä ihan toisenlaista jos olisi menestyjämies jonka kanssa tukisimme toisiamme uralla ja jonka kanssa voisi vaikka ostaa hienon asunnon. Varmaan sitten olisi toisenlaiset ongelmat. AP
Koen, että liittoni on täydellinen kun kumpikin hyväksyy toisen vikoineen ja puutteineen päivineen. Ja on jalat maassa...kuuntele nyt hyvä ihminen itseäsi. Minkä hiton takia menit miehen kassa edes yksiin kun olet noin kypsymätön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Minäkin ajattelen usein että lasi on puolitäysi. Ja tiedän että mikään suhde ei ole täydellinen. Arvostan myös puolisoani. Mutta olisi hienoa puhua ihmisen kanssa joka ymmärtäisi edes vähän esimerkiksi työtäni. Lisäksi joskus huomaan, että rassaa miehen köyhyys. Rakkaus on tietysti tärkeintä, mutta tällaisia asioita tulee miettineeksi vasta kun on tällaisessa tilanteessa ja ymmärtää ettei ne muuksi muutu. Joskus mietin olisiko elämä ihan toisenlaista jos olisi menestyjämies jonka kanssa tukisimme toisiamme uralla ja jonka kanssa voisi vaikka ostaa hienon asunnon. Varmaan sitten olisi toisenlaiset ongelmat. AP
Suloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Minäkin ajattelen usein että lasi on puolitäysi. Ja tiedän että mikään suhde ei ole täydellinen. Arvostan myös puolisoani. Mutta olisi hienoa puhua ihmisen kanssa joka ymmärtäisi edes vähän esimerkiksi työtäni. Lisäksi joskus huomaan, että rassaa miehen köyhyys. Rakkaus on tietysti tärkeintä, mutta tällaisia asioita tulee miettineeksi vasta kun on tällaisessa tilanteessa ja ymmärtää ettei ne muuksi muutu. Joskus mietin olisiko elämä ihan toisenlaista jos olisi menestyjämies jonka kanssa tukisimme toisiamme uralla ja jonka kanssa voisi vaikka ostaa hienon asunnon. Varmaan sitten olisi toisenlaiset ongelmat. AP
Niin, ei se "menestyjä"mieskään olisi = sinä, eikä hänkään pystyisi täyttämään kaikkia sinun tarpeita. Ja sisältö on raameja tärkeämpää eli pelkät seinät ei tee kodista kotia.
Kotiin vähän vielä kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Ero koulutustasoissa on eri asia kuin ero sivistystasossa tai älyssä. Se, että sekoitat nämä toisiinsa paljastaa tahattomasti sen että arvotat sivistystä todellisuudessa vain koulutuksen ja titteleiden kautta.
Päinvastoin. En tainnut edellä ilmaista itseäni selkeästi, tarkoitin ap:n ja hänen puolisonsa koulutuksia. Itselläni on molemmat (alanvaihtaja), enkä ole niiden välissä muuttunut ihmisenä mihinkään, joten muidenkin arvottaminen sen kautta on vierasta. Näissä ketjuissa pidän kummana ihmisten klikkiytymistä tiukasti koulutuksenmukaiseen leiriin. Ap mainitsee asian avauksessaan kahdesti, siksi pidin sitä oleellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Ero koulutustasoissa on eri asia kuin ero sivistystasossa tai älyssä. Se, että sekoitat nämä toisiinsa paljastaa tahattomasti sen että arvotat sivistystä todellisuudessa vain koulutuksen ja titteleiden kautta.
Näinpä, huomasin saman. Älyn huomaat oivaltavuudesta, notkeudesta käsitellä asioita. Osa miehistä ei hanki pitkää koulutusta vaikka ovatkin älykkäitä, pärjäävät hyvin ilmankin. Palstalla usein näkyy kommentteja naisilta jotka hahmottavat älykkyyden - ja sivistyksen - hyvin voimakkaasti oman taustansa mukaiseksi. Eivät edes huomaa omaa rajoittuneisuuttaan. Ihan OK haluta kumppaniksi ihminen joka kiinnostunut samoista asioista, mutta erilaisuus voi myös olla suhteen suola. Jos sinä tunnet historian ja osaat kielen, mies voi ymmärtää teknologiat ja olla käsistään kätevä muutenkin? Ja kompleksisetkin asiat voi selittää ilman hankalia termejä, se on itse asiassa aika hauskaa. Näin meillä, t FT + amispari.
Naiset määrittelevät mikä on syvällistä ja mikä ei.
Pitää miettiä, että mitkä on niitä asioita, joita haluat ehdottomasti puolisollasi olevan. Onko vahva henkinen yhteys ja "samalla levelillä" oleminen sinulle niin tärkeää, että olisi ehkä parempi erota? Puolisoa valittaessa voi vaatia tiettyjä asioita kyllä. Yksi ihminen ei voi täyttää kaikkia tarpeita, mutta jos semmoinen tosi iso oleellinen tarve jää parisuhteessa täyttymättä toisen takia niin kyllä se alkaa pännimään . Me keskustellaan miehen kanssa politiikasta, kulttuurista jne. En voisi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa en voisi keskustella kaikesta. Muissa asioissa voi meillä joskus olla ongelmia, mutta kummallekin on tärkeää, että puolison kanssa voi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja amis-pariskunta täällä. Ei vastaavia ongelmia, molemmat arvostavat toistensa tietoja, osaamista ja harrastuneisuutta. Meillä ne täydentävät hyvin toisiaan, molemmilla on omat vahvuutensa. Lasi voi olla joko puolitäysi tai puolityhjä. Ottamatta kantaa koulutustaustoihin, siitä ei taida hyvä heilua, ellei puolisoaan pysty arvostamaan.
Ero koulutustasoissa on eri asia kuin ero sivistystasossa tai älyssä. Se, että sekoitat nämä toisiinsa paljastaa tahattomasti sen että arvotat sivistystä todellisuudessa vain koulutuksen ja titteleiden kautta.
Näinpä, huomasin saman. Älyn huomaat oivaltavuudesta, notkeudesta käsitellä asioita. Osa miehistä ei hanki pitkää koulutusta vaikka ovatkin älykkäitä, pärjäävät hyvin ilmankin. Palstalla usein näkyy kommentteja naisilta jotka hahmottavat älykkyyden - ja sivistyksen - hyvin voimakkaasti oman taustansa mukaiseksi. Eivät edes huomaa omaa rajoittuneisuuttaan. Ihan OK haluta kumppaniksi ihminen joka kiinnostunut samoista asioista, mutta erilaisuus voi myös olla suhteen suola. Jos sinä tunnet historian ja osaat kielen, mies voi ymmärtää teknologiat ja olla käsistään kätevä muutenkin? Ja kompleksisetkin asiat voi selittää ilman hankalia termejä, se on itse asiassa aika hauskaa. Näin meillä, t FT + amispari.
Täällä marginaalissa samojen asioiden haluaminen on SE juttu, sillä se määrittää koko elämäntapaa. Erilaisuus tekisi vain onnettomaksi. Arvoista siinä silti on kyse, miten haluaa elämänsä elää.
2,10&16.
Valitettavasti aloittajan ns oma älykkyys ei loistanut tuossa pläjäyksessä.