Lue keskustelun säännöt.
Ennen piti mennä yo-kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin. Minusta on epäreilua,
16.05.2023 |
että nykyisin päästään niin helpolla. Suoraan opiskelemaan yo-todistuksella!
Kommentit (109)
Mua ottaa joskus pannuun kun lukee jotain elämäkertoja miten ihmiset sitten vain kirjautuivat haluamaansa yliopistoon opiskelemaan mitä halutti. Ainut vaatimus oli että ylioppilaaksi on päässyt.
Voi jee. Muistan kun itse jouduin lukemaan pääsykokeisiin kun oli jo valmiiksi väsynyt lukion jälkeen. Yhtä kirjaa en jaksanut lukea ja pinnat jäivät sitten liian alhaisiksi enkä päässyt opiskelemaan haluamaani alaa. Harmittaa vieläkin, siinä meni sitten vuosi ja täytyi yrittää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli se muutenkin reilumpi systeemi. Ei suosinut vastavalmistuneita + jos lukiossa ei vielä ollut motivaatiota opiskella, se ei niin paljon haitannut. Plus testattiin sen alan osaamista mille haki. Ja motivaatiota sitä kautta, että jos ala oli väärä, sen ehkä huomasi jo tenttikirjaa lukiessaan.
Miksi pitäisi palkita siitä, että ei ollut lukiossa motivaatiota?
Jos erinomaiset ylioppilasarvosanat _eivät_ mahdollistaisi suoraa sisäänpääsyä yliopistoon, miksi olisi motivaatiota niiden suorittamiseen?
Minä olen päässyt 90-luvun alussa yliopistoon opiskelemaan todistusvalinnalla, M:n paperit kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ottaa joskus pannuun kun lukee jotain elämäkertoja miten ihmiset sitten vain kirjautuivat haluamaansa yliopistoon opiskelemaan mitä halutti. Ainut vaatimus oli että ylioppilaaksi on päässyt.
Voi jee. Muistan kun itse jouduin lukemaan pääsykokeisiin kun oli jo valmiiksi väsynyt lukion jälkeen. Yhtä kirjaa en jaksanut lukea ja pinnat jäivät sitten liian alhaisiksi enkä päässyt opiskelemaan haluamaani alaa. Harmittaa vieläkin, siinä meni sitten vuosi ja täytyi yrittää uudelleen.
No, yliopistoon "kirjoittautuminen" ennenkin koski vain humanistisia ja luonnontieteellisiä tiedekuntia. Lääkikseen, oikikseen, teknilliseen ja kauppatieteelliseen on aina ollut joko todistusvalinta, pääsykoe tai molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan kirjoittaa 5 eximiaa, niin kyllä sillä jo ansaitsee opiskelupaikan.
Katselin huvikseni näitä pääsyvaatimuksia ja pisteytyksiä taannoin ja huomasin että mun yli 20 vuotta vanhoilla yo-papereilla ei ole mitään virkaa vaikka olikin E:tä pitkä rivi. Silloin kun oli reaalikokeessa kaikki aineet joista nyt on jokaisesta erillinen yo-koe ja kustakin saa omat valintapisteensä. Mulla taisi pitkä matematiikka olla ainut josta saisi muutaman säälipisteen. Asia ei ole itselleni relevantti, mutta jossain eri tilanteessa voisi olla ja se harmittaisi, kun tuntuu vähän epäreilulta.
Yliopisto-opintoja ei ole suunnattu nelikymppisten ihmisten tarpeisiin. 4-5 vuoden vuoden koulutuksen (maisteriopinnot) jälkeen, työuraa olisi varsin vähän jäljellä. Ottaen huomioon kuinka paljon tutkinto kustantaa yhteiskunnalle, niitä on hankala työverotuksella tuossa vaiheessa kattaa.
Nyt valmistutaan 30-v., väännetään pari lasta, joita hoidetaan kotona, koska päiväkodissa hoito on niin surkeaa vaihtuvien hoitajien ja työvoimapulan vuoksi. Olet 40v ennen kuin pääset kunnolla työelämään. Vakitöitä ei alle 40 v naisille anneta.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ottaa joskus pannuun kun lukee jotain elämäkertoja miten ihmiset sitten vain kirjautuivat haluamaansa yliopistoon opiskelemaan mitä halutti. Ainut vaatimus oli että ylioppilaaksi on päässyt.
Voi jee. Muistan kun itse jouduin lukemaan pääsykokeisiin kun oli jo valmiiksi väsynyt lukion jälkeen. Yhtä kirjaa en jaksanut lukea ja pinnat jäivät sitten liian alhaisiksi enkä päässyt opiskelemaan haluamaani alaa. Harmittaa vieläkin, siinä meni sitten vuosi ja täytyi yrittää uudelleen.
Silloin sinne lukioon ei päässyt kuin harva ja yliopistoon vielä harvempi. Että ihan yksi vuosi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan kirjoittaa 5 eximiaa, niin kyllä sillä jo ansaitsee opiskelupaikan.
Katselin huvikseni näitä pääsyvaatimuksia ja pisteytyksiä taannoin ja huomasin että mun yli 20 vuotta vanhoilla yo-papereilla ei ole mitään virkaa vaikka olikin E:tä pitkä rivi. Silloin kun oli reaalikokeessa kaikki aineet joista nyt on jokaisesta erillinen yo-koe ja kustakin saa omat valintapisteensä. Mulla taisi pitkä matematiikka olla ainut josta saisi muutaman säälipisteen. Asia ei ole itselleni relevantti, mutta jossain eri tilanteessa voisi olla ja se harmittaisi, kun tuntuu vähän epäreilulta.
Ei se ole epäreilua. Me vanhat saadaan käydä kirjoittamassa pari realiainetta tai yksikin riittää. Saadaan myös korottaa mitä tahansa ainetta.
Ja ikäihminen voi olla ensikertalainen yliopistohaussa, jos ei ole ottanut vastaan opiskelupaikkaa aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaisuuskiintiö on varmaan pakko poistaa, koska moni joutuu vaihtamaan ammattia. Ja kuinka moni meistä varttuneemmista mammoista tiesi alle 20-vuotiaana, millä alalla halua työtä tehdä? Sitä ei varmaan osannut ennustaa kukaan, missä tulee joskus keski-ikäisenä asumaan ja miten työmarkkinat muuttuvat.
Todistusvalinnat ja ensikertalaiskiintiöt suosivat niitä hikipinkoja, jotka pärjäisivät muutenkin. Ne ovat jo kääntyneet alkuperäistä hyvää tarkoitusta vastaan, kun nuoret eivät halua ottaa väärän alan opiskelupaikkaa vastaan, kun menettäisivät siinä ensikertalaisuuden.
Jos todistusvalinnasta jotain hyvää sanottavaa löytyy niin se, että nuorten ei tarvitse tuhlata elämänsä parasta kesää pääsykokeisiin pänttäämiseen, ja vielä aika usein turhaan. Se on sitten toinen kysymys, onko se hyvä asia, että parhaat nuoruusvuodet lukiossa menevät hikiseen opiskeluun, ja monesti turhaan sekin.
Ei sitä kiintiötä sen takia poisteta. En usko että poistetaan mistään syystä. Tavoite on pidentää työuria Ei lisätä kouluvuosia monilla tutkinnoilla.
Nämä asiat ratkaistaan ihan oikealla tiedolla, ei mututuntumalla.
Eihän työurat sillä pitene, että nuoret viettävät monta välivuotta ennen kuin edes aloittavat opinnot!
Pääosa ei vietä.
Ennenkin on päässyt opiskelemaan suoraan kirjoitustuloksilla, tosin vain joitakin aineita. 1980-luvun lopulla esimerkiksi matematiikkaa, fysiikka, kemiaa tai tietojenkäsittelyoppia pääsi opiskelemaan käytännössä varmasti, jos kirjoitti pitkästä matematiikasta ja reaalista fysiikan ja/tai kemian tehtävillä laudaturin. Silloinen laudatur vastasi nykyisiä eximiaa + laudaturia. Jos kokeiden pistemäärät olivat riittävät hyvät eli muistaakseni 9 pistettä yli laudaturin pisterajan, sai valinnassa täydet pisteet (280).
Muistaakseni käytössä oli myös vaihtoehtoinen pistelaskutapa ja pääsykokeet, mutta käytännössä suurin osa valittiin todistuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään van huiput pääsee opiskelemaan
Edes hyvät ei juuri pääse opiskelemaan, ainakaan todistuksella eikä lääkikseen eikä oikikseen jne
Suosituille aloille ovat aina päässeet vain huiput. Todistusvalinta ei muuttanut siinä suhteessa yhtään mitään.
Jos tutustuu saatavilla olevaan tietoon, noin 60% valittavista opiskelijoista on sellaisia, joilla ei ole yhtään laudaturia. Eli muutkin kuin huiput pääsevät opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaisuuskiintiö on varmaan pakko poistaa, koska moni joutuu vaihtamaan ammattia. Ja kuinka moni meistä varttuneemmista mammoista tiesi alle 20-vuotiaana, millä alalla halua työtä tehdä? Sitä ei varmaan osannut ennustaa kukaan, missä tulee joskus keski-ikäisenä asumaan ja miten työmarkkinat muuttuvat.
Todistusvalinnat ja ensikertalaiskiintiöt suosivat niitä hikipinkoja, jotka pärjäisivät muutenkin. Ne ovat jo kääntyneet alkuperäistä hyvää tarkoitusta vastaan, kun nuoret eivät halua ottaa väärän alan opiskelupaikkaa vastaan, kun menettäisivät siinä ensikertalaisuuden.
Jos todistusvalinnasta jotain hyvää sanottavaa löytyy niin se, että nuorten ei tarvitse tuhlata elämänsä parasta kesää pääsykokeisiin pänttäämiseen, ja vielä aika usein turhaan. Se on sitten toinen kysymys, onko se hyvä asia, että parhaat nuoruusvuodet lukiossa menevät hikiseen opiskeluun, ja monesti turhaan sekin.
Työelämää jäljellä enää 10 vuotta tai jopa alle sen ja viedään jonkun nuoremman opiskelupaikka yliopistossa. En ymmärrä.
Tuollainen harrastusopiskelu tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 L:ää kun kirjoitat, niin pääset suoraan, muut menee pääsykokeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Niin
Ennen kellä tahansa oli mahdollisuus saada opiskelupaikka
Eikä ollut. Vaikka suurin osa paikoista jaettiin pääsykokeiden perusteella, hyvin harvoin pääsykokeessa pärjäsi hyvin, jos ei ollut myös kohtalaisen hyvää ylioppilastodistusta. Ero oli siinä, että ennen vanhaan ylioppilaskokeita ei voinut uusia, joten pääsykokeet olivat ainoa mahdollisuus niille, jotka olivat sössineet kirjoitukset tai olivat sairastuneet huonolla hetkellä.
Nykysysteemissä ihmiset uusivat ylioppilaskokeita siinä toivossa, että pärjäävät paremmin. Järjen pitäisi sanoa, että jos ei ensimmäisellä yrityksellä ole aivan läpipääsyrajalla, kannattaa harkita alan vaihtoa, eikä yrittää moneen kertaan uudelleen.
Liian monen huomio oli parhaissa mahdollisissa pisteissä ja se johti lukiossa vääriin painotuksiin, kun kaikki tavoittelivat hyvää matematiikan arvosanaa. Suosituille aloille pitää tietysti olla hyvä mahdollisimman monissa aineissa, mutta yliopistoissa on myös aineita, joihin pääsee vähemmällä.
Esitetty todistusvalinnan päivitys ei oikeastaan muuta juuri mitään. Parhaiden arvosanojen pistearvoja vähän tasattiin, mutta edelleen suositulle alalle päästäkseen on kirjoitettava huippupaperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin M:n paperit vuonna 2010, ei matemaattisia aineita. Viime keväänä hain ja pääsin lukemaan insinööriksi todistusvalinnalla, ja vieläkin vähän huvittaa, miten huonoja kaikki muut oikein ovat kerran minäkin pääsin sisään.
Luen itse tällä hetkellä oikiksen pääsykokeisiin ja kyllä mua ärsyttää, että paikat menee niille jotka pääsee pelkän todistuksen perusteella eivätkä edes avaa pääsyekoekirjaa kertaakaan. Jos on varma että ala on oma juttu niin ok, mutta moni haluaa sinne vaan jonkun statuksen takia ja huomaa sitten ettei ala olekaan itselle sopiva, kun on todistuksella päässyt sinne eikä ole mitään käsitystä millaista se opiskelu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaisuuskiintiö on varmaan pakko poistaa, koska moni joutuu vaihtamaan ammattia. Ja kuinka moni meistä varttuneemmista mammoista tiesi alle 20-vuotiaana, millä alalla halua työtä tehdä? Sitä ei varmaan osannut ennustaa kukaan, missä tulee joskus keski-ikäisenä asumaan ja miten työmarkkinat muuttuvat.
Todistusvalinnat ja ensikertalaiskiintiöt suosivat niitä hikipinkoja, jotka pärjäisivät muutenkin. Ne ovat jo kääntyneet alkuperäistä hyvää tarkoitusta vastaan, kun nuoret eivät halua ottaa väärän alan opiskelupaikkaa vastaan, kun menettäisivät siinä ensikertalaisuuden.
Jos todistusvalinnasta jotain hyvää sanottavaa löytyy niin se, että nuorten ei tarvitse tuhlata elämänsä parasta kesää pääsykokeisiin pänttäämiseen, ja vielä aika usein turhaan. Se on sitten toinen kysymys, onko se hyvä asia, että parhaat nuoruusvuodet lukiossa menevät hikiseen opiskeluun, ja monesti turhaan sekin.
""Todistusvalinnat ja ensikertalaiskiintiöt suosivat niitä hikipinkoja, jotka pärjäisivät muutenkin.""
Miksi hyviä opiskelijoita ei saisi suosia varttuneenpien av-mammojen haussa. Yliopistoon halutaan nuoria opiskelijoita, ei varttuneempia = lue vanhoja av-mammoja.
Ensikertalaiskiintiöt tarvitaan siksi, että tuoreilla ylioppilailla olisi edes jonkinlainen mahdollisuus saada opiskelupaikka tilanteessa, jossa vanhemmat ylioppilaat ovat voineet käyttää jonkin toisen alan opiskelupaikkaa preppauskurssina samalla kun ovat korottaneet ylioppilaskokeiden arvosanoja. Vanhassa maailmassa oli hyvin tavallista, että esimerkiksi lääkäriksi haluavat hakivat opiskelupaikkaa myös fysiikasta ja kemiasta, joihin oli huomattavasti helpompi päästä. Esim. 1990-luvun alussa uusien opiskelijoiden tutorryhmissä noilla aloilla 90% opiskelijoista saattoi ilmoittaa "Hain lääkikseen, mutta en päässyt". He veivät paikkoja niiltä, joita fysiikka tai kemia olisi saattanut kiinnostaa oikeasti. Tuo ilmiö karsittiin ensikertalaiskiintiöillä ja samalla saatiin aikaan tukku muita ongelmia.
Ensikertalaiskiintiön iso haitta on se, että nuoret eivät ota vastaan opiskelupaikkaan kuin tavoittelemaltaan suosikkialalta, koska paikan vastaanottaminen heikentää mahdollisuuksia tulla valituksi uudella yrityksellä. Jos opiskelupaikka otettaisiin vastaan joltain muulta alalta, aika moni huomaisi, että ne muutkin alat voivat olla kiinnostavia, eikä enää haluaisi suosikkialalleen. Tuloksena on valtava määrä hakijoita, jotka saattavat yrittää uudelleen vuosien ajan, vaikka olisi parempi, että he vaihtaisivat alaa.
Ensikertalaiskiintiön ongelma on myös se, että ne opiskelijat, jotka ovat päässeet suosikkialalle, eivät voi enää olla varmoja siitä, että pääsevät jollekin muulle alalle, jos suosikkiala osoittautuu virhevalinnaksi. Sitäkin tapahtuu.
Oikeasti tarvittaisiin järjestelmä, jossa alanvaihdosta ei rangaista. Jos jo yliopistoon päässyt opiskelija voisi hakea opiskeluoikeutta toiselle alalla suhteellisen helposti, ensikertalaisuuden menettäminen ei olisi niin iso ongelma.
Eihän suoraan pääse kuin L:n tai E:n papereilla. Suurin osa on niitä keskinkertaisia jotka joutuu yhä pääsykokeisiin
Vierailija kirjoitti:
Ne on aika kovia ne todistusvalinnan pisterajat. Joutuukohan monet korottamaan arvosanojaan, että onnistuu?
Sain itse opiskelupaikan viime vuonna vuoden 1989 yo-todistuksella. Silloinhan ei vielä eximioita ollut, joten oli helpompi saada 6 laudaturia. Reaalin arvosanaa ei hyväksytty, mutta muut vanhat laudaturit kelpasivat hyvin.
Jotenkin käsittämättömältä tuntuu tämä systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär miettii ensikertalaisuuskiintiön vuoksi ahdistukseen asti, minne uskaltaisi hakea. Hän täyttää tänä vuonna jo 22.
Päätöksen pitäisi osua täysin nappiin.
Aikaa menee hukkaan.
Jos ensikertalaisuuskiintiötä ei olisi hän olisi jo puolivälissä opintojaan, jos olisi päässyt ekalla kerralla sisään.
Miksi? Montako kertaa hän on jo hakenut? Miksi hän ei yksinkertaisesti valitse suosikkialansa lisäksi muita aloja, jotka tuntuvat kiinnostavilta ja yksinkertaisesti ota vastaan opiskelupaikkaa, jonka saa? Ei se lääkärin tai tai lakihenkilön ammatti ainoa kiinnostava voi olla.
Se toivealakin voi osoittautua vääräksi, kun sitä alkaa opiskella. Tiedän tapauksia, joissa opiskelija on päässyt opiskelemaan lääketiedettä ja vasta opintojen alettua ymmärtänyt, että hän ei oikeastaan halua olla tekemisissä sairaiden ihmisten kanssa tai ei halua lääkärin työhön kuuluvaa vastuuta.
Nyt valmistutaan 30-v., väännetään pari lasta, joita hoidetaan kotona, koska päiväkodissa hoito on niin surkeaa vaihtuvien hoitajien ja työvoimapulan vuoksi. Olet 40v ennen kuin pääset kunnolla työelämään. Vakitöitä ei alle 40 v naisille anneta.