*~* HAAHUT viikko 49 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]77mm[/b] 1.9.2006 rv 11+1 todettiin ultrassa sikiö jonka sydän ei lyönyt ja koko vastasi rv 8. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok ja nyt on vuotokin loppunut. Uutta raskautta toivotaan pian. Meillä on ennestään yksi poika, syntynyt 07/05. Ikää itselläni on viikkoa vaille 29 v.
[b]Adette[/b] Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
[b]apuh[/b] olen 29v (vm77) ja mieheni on 32v (vm74). Meillä on elokuussa 2005 syntynyt tytär. Ennen häntä mulla oli neljä alkuraskauden km:a ja hänen jälkeensä on ollut jo kaksi. Viimeisin nyt lokakuussa.
[b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]-Ida-[/b] itse 27/mies 28. Esikoispoika vm 04/04. Toinen raskaus alkoi 09/06 ja keskeytyi 11/06 rv:lla 11. Asutaan pääkaupunkiseudulla. Yritys jatkuu..
[b]Irmeli72[/b] Ikä 34 ja mies 38. Lapsia kaksi 99 ja 02. Kolmatta kuumeillaan. Raskaudet alkaneet clomifenilla joka käytössä myös nyt. Kaksi tuulimuna raskautta 96 ja 08/06.
[b]Isotikru[/b] olen 37-v lähihoitsu pääkaupunkiseudulta ja mies on kahta vuotta vanhempi.
Lapsia on 4, poika vm-93, tytär-vm-96 ja kaksostytöt vm-00.
[b]Joululahja[/b] Minä 32v mies 39v, poika synt 12/04, keskeytynyt km 05/06 rv 12. Viikko sitten jätettiin ehkäisy pois mutta ei vielä mitään systemaattista yritystä.
[b]kaisuli79[/b] Olen 27-vuotias ja mies 31. Meillä on yksi poika synt. 10/04 ja toinen raskaus päättyi ennenaikaseen synnytykseen rv 22+6 07/06 vauva ei selvinnyt koska viikkoja oli niin vähän. Eli yks keskiraskauden keskenmeno taustalla.
[b]katri72[/b] Minä 34-v, mies kohta 34. Lisäksi koira. Asutaan Helsingissä ja ensimmäistä lasta toivotaan. Yritys alkoi 02/03. Km:t 07/05, 12/05, 7/06 ja 11/06.
[b]Leijonanhymy[/b] Olen 24-vuotta ja mies samoin, pohjoisemmassa Suomessa asutaan. Itselleni on tullut kaksi km tänä vuonna. Ensimmäinen riipaisi kesäkuussa, rv 12 uä:ssä todettiin alkio kuolleeksi rv8 eli keskeytynyt km ja kaavintaan siitä sitten.
[b]levinia[/b] ite oon 37, mies 40, ollaan asuttu taalla n. hmmm italian leveysasteilla pian jo 15 vuotta! Tytot ovat 14 .10 .7 ja 3-vuotiaita. Viidennen yrityksia aloitettiin 2/06 kierukan poistosta ja siina sitten tasaisin valiajoin noita ' ongelmia' ; eli tm 3/06; ja kaks' kaavintaa 6/06 ja 10/06.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]Menier[/b] eka km rv5-6 1/06. Uutta yritystä ekojen kuukautisten jälkeen, plussa 6/06 joka meni kesken nyt 10/06 rv 19+6. Luultavasti yritystä jatketaan...
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]Rouvavauva[/b] 2.11.2006 rv. 7+0 alkuraskauden ultrassa löytyi kaksi sikiöpussia, mahdollinen tuulimunaepäily. Uusi käynti 9.11.2006 rv. 8+0 oli selkeää kehitystä tapahtunut sikiöpusseissa ja sikiöissä ja kaksi viikkoa myöhäisempi hedelmöitymisaika nähtiin myös vahvaksi mahdollisuudeksi. Kolmas ultra määrättiin 23.11.2006 ja siellä tuli tuomio, sikiö(ide)n kehitys on pysähtynyt, lähete naistentautien poliklinikalle. 24.11.2006 rv 10+1 tehtiin kaavinta.
[b]Sofia-77[/b] minä 29, mies 36, minulla t-96, t-99 ja tm-00. Miehellä p-97 ja t-99. Ensimmäinen yhteinen vauvamme siis keskeytys10/06 pahan sydänvian vuoksi rv 20+2.
[b]Tuutupii[/b] Olen 28 v kuumeilija, mieheni 31 v. Asumme Itä-Suomessa ja meillä on 1,5 v poika. Toisen lapsen yritys alkoi loppukesällä 06. Minulla todettiin tuulimunaraskaus vkolla 8+5 erinäisten ultrien jälkeen ja lääkkeellinen tyhjennys tehtiin tasan 2 vkoa sitten viikoilla 9+1.
[b]vm69[/b] Minä -69, mies -65. Kolme lasta ja keskenmenot 03/2006 vk 20+5 ja 11/2006 vk 8+2.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b]limetti1[/b] plussa 25.8.2006, la 1.5.2007
[b]Pirpaliina[/b] plussa 8.9.2006, la 17.5.2007
[b]Juuliar74[/b] plussa 6.10.2006, la 12.6.2007
[b]ÄIPPÄ_80[/b] plussa ?, la 17.6.2007
[b]sani-74[/b] plussa 17.10.2006, la 26.6.2007
[b]Koala-72[/b] plussa 19.10.2006, la 28.6.2007
[b]Pikkutiikeri76[/b] plussa ?, la ?
[b]DreamOne[/b] plussa 13.11.2006, la 25.7.2007
[b]Moment[/b] plussa 20.11.2006, la 29.7.2007
[b]pumpsu[/b] plussa 1.12.2006, la 3.8.2007
[b]Helga76[/b] Plussa 2.12.2006, la 13.8.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b]
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b]
[b]Ongelmakohdat:[/b]
[b]Keinot:[/b]
[b]Tavoite:[/b]
[/quote]
Kommentit (121)
Ihanaa, ihanaa nähä ittensä plussanneissa!! Ihan sama vaiks sitä mun paskalla tuurilla voikin kestää vaan tän päivän...
Soitin aamulla neuvolaan pitkällisen sängyssä pyörimisen jälkeen.
Kyselin noista mun mahakivuista, et onks normaalia, et ne on jo viikon jatkunu ja se särky on jatkuvaa ja pävittäistä. Sanoin myös et edellisessä raskaudessa ei ollu mitään tämmöstä.
No lopputuloksena meen yksityiselle ultraan huomenna. Ihan tsekkauttaan, et onks kyytiläinen ihan oikees paikkaa kiinni... neuvolatädin suhtautuminen oli aika " kylmää" ... heillä kun ei oo itsellään siellä ultraa niin hän vaan ehdotti, et eipä tässä muuta voi tehdä kun odottaa....??? Siis just.. Et odotetaan suomeks sanottuna seuraavaa km.
Sit kun sanoin sil, et mitäs jos se on vaiks kohdunulkopuolinen niin tarjos siihen hätään lääkärin aikaa sisätutkimukseen! Siis daa-a, mitä järkee mun ois ollu mennä ronkittavaks kun se sitä kautta ois mitään nähny!
Sit se neukkatäti vaan sano, et no kai sun on järkevintä mennä yksityiselle ultraan sit.. Ja mä olin vaan, et jaa, et yksityiselle omakustanne hintaan?
Sitten multa loppus vaan pinna, ja sanoin et menen sinne yksityiselle sitten ja _maksan_ itse kaikki ja ilmoitan itsestäni neuvolaan mikäli on mitään aihetta.ja löin luurin kiinni.
Oikeesti, mitä jos joku ihan " aloittelija" sais saman kohtalon? Et juu oottele vaan vaiks se voi olla sulle vaarallista jne, kun ei vaan v**tu viitsitä vaivata sairaalan mäen ihmisiä soittamalla sitä yhtä vaivaista puhelua, et hei voitteko ultrata kun nyt epäillään sitä ja tätä.
Aivan sairasta sanon mä. Jos joku mulle vielä tuo sen adressin nenän eteen, et kirjoita nimesi *piip* kaupungin neuvolapalveluiden puolesta, niin en kirjoita.
Mitä järkee niitä on säästää ja pitää täällä kun ei koko puljusta kerta oo mitään hyötyä! Mulle se ois ihan sama mennä tuohon 20min ajomatkan päähän isompaan kaupunkiin, missä saa ainakin ilmaisen ultran...
Jes.. Tälläisiä omanapaisia tunnelmia tähän aamuun multa, olen sori.
Jos jollain on kokemusta kohdunulkoisesta ja sen oireista niin pliis, infotkaa muakin, et mistä voisin päätellä onko mulla edessä sama kohtalo! Onko pelkkä jatkuva vatsakipu sen merkki...?
T.Helga rv5, pienessä paniikissa...
(onneksi) mulla ei ole kokemusta kohdunulkoisesta, joten en osaa auttaa. Halusin vaan vastata, että toivotaan sen olevan vaan ihan jotain muuta asiaankuuluvaa kipua. Km taustoilla sitä vaan aina ajattelee pahinta. Hyvä kuitenkin, että pääset tutkittavaksi, eikä tarvitse päätä rajäyttää näiden pohdintojen takia.
Tuntuu oudolta lukea, että olet saanut niin huonoa kohtelua/palvelua. Kun mulla just on ollu niin ihmeellisen hyviä kokemuksia neuvolan puolelta. Mutta moni onkin sanonut, että mulla on ollut joku ihme tuuri. No hyvä, että edes tuuria jossain, kun viimeset raskaudet on olleet niin " huonoa tuuria"
Tsemppiä helga!! Ja haelja!!
Sofialle iso lohtuhalaus. Tuli itsellekkin melkein itku kun mietin kuinka pahalle susta tuntuu. Jos vaan on mahdollista niin ota itsellesi aikaa ja anna kaikkien niiden tunteiden tulla jotka ovat tullakseen. Toivottavasti sinulla on joku läheinen, jolle voit kertoa kaikista niistä tunteista joita käyt läpi. Oletko voinut/saanut puhua tunteistasi ja tapahtuneesta riittävästi ja onko sinua kuunneltu tarpeeksi?
Vm69 onnea tädistä, siitä se yritys taas alkaa : )
77mm ootkos jo testaillut uudestaan? Positiivisia uutisia odottelen ; )
Itselleni kuuluu sellaista, että minä olen esikoisen syntymästä lähtien ollut kotona ja oli tarkoitus olla useampi vuosi ja toivottiin tietysti että olisi saatu useampi lapsikin. No nyt sitten näyttää siltä, että meille ei ennätä tulla toista lasta ennenkuin esikoinen täyttää kolme. Siksipä aloitinkin eilen työnhaun. En halua enää palata entiseen työhöni, koska muutettiin äitiyslomani aikana ja nyt työmatkaa kertyisi yli 70 km. Saas nähdä miten käy. Luultavasti se menee niin, että juuri kun saan työn, niin samalla sitä sitten huomaa olevansa raskaanakin. Näin kävi esikoisenkin kanssa. Olisin juuri saanut uuden työpaikan esimiestehtävissä säännöllisemmillä työajoilla, mutta ennen työsopimuksen tekoa plussasin ja en kehdannutkaan ottaa tarjottua työtä vastaan, koska olisin " pian" joutunut jäämään äitiyslomalle. No aika näyttää kuinka käy tällä kertaa.
Joo, tästä kierrosta se yritys alkaa. Mä olen päättänyt niin. Ja mies saa odotella ihan keskenään pari/kolme kuukautta... Ai niin, taidan tarvita sen touhuun mukaan. No, pitää illalla aloittaa se Helgan neuvoma " mähaluun, mähaluun" rallatus...
Mun pitäisi kirjoittaa joulukortit ja mä vaan pörrään täällä kun en jaksaisi kirjoitella niitä...
Helgalle pahoittelut tuosta neuvolan tosi tökeröstä toiminnasta! Tuntuu siltä että nykyään potilaan tulee itse osata diagnosoida vaivansa ja jos ne ovat tarpeeksi vakavaa laatua niin sitten pitää vielä osata vaatimalla vaatia itselleen asianmukaista hoitoa.
Minulla olisi myös sananen jos toinenkin sanottavana kohtelusta jota sain tuon viimeisen odotukseni aikana. Aina minulla oli vain liian vähän viikkoja, että olisi kannattanut vaivautua oireita tutkimaan tai hoitamaan. Luonto kuulemma itse päättää nämä asiat. Silloinkin kun synnytys oli jo todenteolla käynnistynyt äitipolilta käskettiin vaan mennä omaan terveyskeskukseen, kun ei ole 24 viikkoa vielä kasassa. Kotiin kai olisin sitten synnyttänyt ellei mies olisi pysynyt kovana ja väkisin vängännyt meidät sisään äitipolille. On ikävää, että elämä on sairaanhoidonpuolella arvokas vasta kun ollaan päästy tuon maagisen 24 viikon yli. Tämän kuvan minä ainakin sain edellisessä odotuksessani.
Vm, meilläkin mies yritti tota odotetaan muutama kuukausi juttua, mutta sitten kun aloitimme " harjoitukset" hän huomasikin olevansa jo puoliksi mukana yrityksessä. Toisten kuukautisten jälkeen tuo totinen vauvakuume oli jo vallannut miehenkin todenteolla. Enää ei ole juuri tarvinnut maanitella touhuilemaan. Musta tuntui, että mies yritti lähinnä suojella mua uudelta pettymykseltä, jos en olisikaan vielä valmis sitä kohtaamaan.
No niin, nyt ehdin itekin jotain kirjotella....
vm69: Onnea menkoista! Siitähän se sitten taas lähtee.... Toivottavasti saat miehes innostumaan ajatuksesta. bdbdbd
Mulla on vielä oireita, mutta vähän erilaiset kuin eilen. Olen yrittäny soitella terveyskeskukseen, mutta vielä en oo onnistunu, varattua vain tuuttaa siihenkin..
Sofialle isot lohtu- ja jaksuhalit! Peesaan noita muita eli yritä saada vapaata ja päästä keskustelemaan jollekin tuntemuksistasi. Puhuminen monesti auttaa.
Noh, jotain muutakin piti sanoa mutta unohdin... siirrynpä sitten omaan napaan..
Joo, eli tänäänkin oireita, mutta toistaiseksi hieman erilaiset kuin mitä eilen tai toissapäivänä. Osa on kuitenkin samoja. Voimakkaita ne oireet kuitenkin on eikä tässä mihkään pääse siitä, että nuo rinnat on nyt isommat kuin mitä viikko sitten.
Viikonalkuja kaikille!!
Itse menin edellisessä raskaudessa kamalien mahakipujen takia valittamaan päivystykseen. Pelkäsin nimittäin juurikin kohdun ulkopuolista. Siellä otettiin testejä ja lähetettiin poliklinikalle ultrattavaksi. Silloin sanoivat, että siellä on kysta, joka aiheuttaa kipuja, mutta huomasivat myös, ettei se alku kasva ihan toivotulla tavalla. Sitten minua ultrattiinkin ihan viikottain seuraavan kuukauden ajan ja seurattiin, että tapahtuukohan siellä mitään.
Se oli minusta itsestäni todella rasittavaa ja kamalaa, kun viikko toisensa jälkeen ei voida sanoa mitään varmaa vaan aina saan ajan seuraavalle viikolle. Jälkeenpäin ajateltuna tietysti erittäin hyvä. Minä siis sain kyllä hyvää hoitoa ja omat huolet otettiin vakavasti. Asun kyllä isossa kaupungissa, joten varmaan resursseilla on jotakin tekemistä asian kanssa.
Toivottavasti saat Helga pian mielenrauhan ja pääset tutkimuksiin.
Kaisuli: Minun suojelemisesta se kai meilläkin on kiinni. Mies haluaa, että olen varmasti kunnossa (kohtaamaan taas uuden pettymyksen...?)
Mutta en mä oikeesti usko ylipuhumisen olevan vaikeeta. Lähinnä mies kammoksuu sitä oviksen aikana olevaa " pakkoyrittämistä" . Kai se ottaa siitä liian kovat paineet...
Katri: Aika outoa, että oireet vieläkin kuitenkin noin selvinä ovat. (isot etuvarustukset) Sun on pakko päästä selvittämään tilanne. Kun mistä sitä tietää, vaikka alkiokin olisi vielä tallessa...
Jeah, otsikko kertoo kaiken!
Jännittää jo sikana se huominen... Ja taas oon menossa yksin sinne! Vaikka viimeks sillon sovittiin just miehekkeen kanssa et seuraavan kerran mennään yhdessä kaikkiin juttuihin mistä saattaa tulla huonoja uutisia. Ettei mun tarttis kokea sit taas yksin sitä kaikkee.
No mutta sanotaanko näin, että sillä tavalla levollisin mielen menen huomenna sinne ultraan, että jos tulee paskoja uutisia niin sitten tulee.
Mutta osaan myös ajatella silti samalla sitä toista ns. hyvää puolta! Eli saanpahan ainakin varmennuksen näihin viikoihin, et pitääkö ne paikkaansa vai ei!
Mitään muutahan sieltä ei oikein näin vähillä viikoilla sit juurikaan näy.. Ainkaan jos nää mun miniviikot pitää paikkansa!
Huh hah hei... Kamala paleleminen taas päällä..Hrr...
Kiitos kaikille tsemeistä, mä huomenna sit hönkäilen syvään siellä odotusaulassa ja aattelen teitin rohkaisevia sanoja! Vähä kyl sekin jänskättää, et koska se on ns. " hätätapaus" aika, ei ollu vara valita lääkäriä.. Nimestä päätellen minulla on venäläinen mieslääkäri!
Voi härre gyyd.. Jos se sit vielä sohlaa jotain niin, sit on huumori loppu meikäläiseltä.
Helga ja miniviikot 5
Hei Haahuilijat,
Ajattelin ilmoittautua mukaan tahan ryhmaan - vauvakuume on kova, mutta takana varmaan aika ennatyslukema keskenmenoja lyhyessa ajassa: nelja km valilla tammikuu - marraskuu 2006 (viikoilla 2 - 8).
Laakari ei ole testeissaan loytanyt mitaan erityista, mutta itse en voi ymmartaa miten tama voi olla mahdollista! Ainoa lohtu on se, etta tulen ilmeisen helposti raskaaksi. Ja kehoni ilmoittaa raskaaksi tulemisesta lahes valittomasti, joten paasen heti aloittamaan hormonilaakitykset ja aspiriinit (muttei niistakaan siis ollut talla viimeisella kerralla apua).
Onneksi lohtunani on 2,5 vuotias pieni prinsessamme. Hanta ennen ei yhtaan km, joten tama on ihan uusi tilanne.
Ikaa minulla on jo 40, joten ymmarratte etta vauvakuumeeseen tulee hiukkasen enemman asteita, kun ajattelee etta tassa eletaan viimeisia hedelmallisia vuosia. Riskitkin ovat toista luokkaa kuin kymmenen vuotta nuoremmilla. Mutta olen aina ollut (kop kop) terve, eika mitaan varsinaista estetta toiselle lapselle olisi.
Tsemppia itse kunkin testeihin - tunnit ovat pitkia tuloksia odotellessa!!!
Pahoitteluni keskenmenoistasi ja tervetuloa joukkoon. Kovin raskaasti on sinuakin koeteltu. Lohtuhaleja ja paljon voimia tulevaan!
Heippa!
Tapasinkin sinut jo tuolla kuuskytlukulaisissa.
Taustojeni takia minäkin olen myös täällä haahuissa. Tämä on uskomaton porukka, tulet huomaamaan. Tsemppaamme toinen toisiamme nousemaan ylös, kun vuorotellen masennukseen vaivumme.
Pahoittelut täälläkin sinulle keskenmenositasi. Liikaa yhdelle ihmiselle olet sinäkin joutunut kokemaan.
Nyt kahville... tulee mukaan ken haluaa!!
Leijonamamille pahoittelut ja tervetuloa mukaan keskusteluun.
Siis mulla edelleenkin jatkuu ihmetys näistä so called kuukautisistani. Vuoto on edelleenkin tuollaista ruskeaa tuhrua. Yleensä tästä on päästy oikeeseen vuotoon, kun on touhuttu miehen kaa petipuuhia ja tätä kokeiltiinkin sitten eilen illalla, mutta kun ei niin ei. No nyt olen sitten saanut päähäni, että mulla on varmaan joku tulehdus. Lämpöä tänään 37,2 (mikä tosin voi liittyä myös flunssaan) ja nyt on alkanut tuntua lievää alavatsa kipua. Vessassa olen ravannut jo muutamia päiviä ihan vähän väliä, jo siksikin että tarkistelen koko ajan olisko tuo vuoto muuttunut johonkin suuntaan. Voi hitsi kun ärsyttää. Miksei vaan vois olla normaali kierto ja rauhaisa mieli, niin voisi vaikka joku päivä tärpätäkkin. Jos tämä meininki ei tästä huomiseen mennessä muutu niin säntään kyllä suorintapäätä gynelle.
nimim. hätähousuko?
Kun nyt tässä olen tätä tilannettani pyöritellyt ja pyöritellyt niin.... päädyin sitten tekemään tuon laatikossa huhuilleen raskaustestin ja kyllä vaan se näytti haaleaa plussaa.....
Käyn vielä illalla apteekissa ja ostan uuden jonka teen sitten aamulla aamupissasta, niin kenties varmistuu onko tuo oikea plussa. Voi apua! Olen niin onnellinen, jos tuo plussa pysyy!!!!!
Luin äsken tuon sun ekan viestin ja ajattelin noita sun lämpöjäsi... mietin, että voisitko sä olla raskaana...Mutta en muistanut missä vaiheessa kiertoa menet jne..
Ja sitten kun tulin uudelleen koneelle, niin olitkin jo ehtinyt kirjoittaa haaleasta plussasta ... vautsi!! Pysyvyyttä ja kestävyyttä toivottelen sulle!!!
vm69:Kiitos jälleen kerran kauniista sanoistasi! Tuli itku silmään lukiessa pelkästään jo siksi, että joku jaksaa lohduttaa :' ) Mutta kuten aavistelit, on tänään taas parempi mieli! Luojan kiitos! Olen alkanut huomata pientä kaavaa fiiliksissäni: sunnuntait on pahoja? Loppuviikosta meinaa maailma mustua, ja alkuviikosta heräilen henkiin... Joka tapauksessa voin taas paremmin. Sillon kun on paha olla, niin on kauhea ikävä lapsia ja miestä vaikka ne olis paikalla! En osaa sen paremmin sitä selittää, mutta jonkin laista " tulevan eron tuskaa" koen, kun ajattelen, että taas huomenna töihin on mentävä. Olen aina ollut vähän tyhmäntunnollinen työntekijä, en oikein osaa jäädä töistä pois, vaiika syytä joskus olisikin. Niinpä taaas kerran päätin, että töissä jaksan siihen asti, kunnes pieni Joululoma häämöttää :) Sitä odotellessa :) vm, sun virtuaalihalit lämmittää enemmän kuin uskotkaan! Kiitos siitä!
Helga76: Ikävää että sulla on noin huonoja kokemuksia sattunut! Toivon, että jatkossa matkan varrelle osuu empaattisempia hoitureita :)
kaisuli79: Kiitos sullekkin lohdutuksesta! Onneksi mulla on maailman ihanin mies jonka kanssa voin puhua! Pari luottoystävää jaksaa myös kuunnella. Ammattihenkilön kanssa en ole kokenut tarvitsevani juttuapua, tosin sillon kun pahin ahdistus iskee kuten eilen, tuntuu että pakko päästä psykologin/psyk.sairaanhoitajan kanssa keskustelemaan. Mutta nyt siis taas parempi olo, ja fiilis, että pääkin on ja pysyy kunnossa =) Vuoristorataa, joo.... Noista sun vuodoista. Mullahan kans sekoili tämä kierto: minimenkat 2 päivää, loppui kuin seinään, ja sitten lempimisen jälkeen kirkasta vuotoa, ja parin päivän päästä tuhrua... Mäkin aivan kauhuissani lähinnä siitä, menetinkö oletetun ovisajankohdan vai mitä mitä mitä... Odottelen nyt vain, en muutakaan voi. ei kipuja tai muutakaan. APUA!!!! Nyt huomasin että sähän PLUSSASIT!!! Voi kaisulikulta, Paljon Onnea ja Suojelusenkeleitä!
Katri: Sullekin isot kiitokset! Mites muuten meinaat nyt edetä tilanteesi kanssa? Kun kovasti raskaana olevalta kuulostat..? Toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamista =)
Jellonamami:Pahoittelut sulle menetyksistäsi ja kivikkoisesta tiestä! Sydämellisesti tervetuloa ihanaan joukkoon, joka jaksaa välittää, lohduttaa ja kannustaa! Ja kuunnella aina kun kuuntelijaa tarvii =)
Kaisulille vielä sanon uudestaan että ONNEA! Ihania uutisia, minäkin haluan!!
Palailen vielä illemmalla uudestaan, nyt syöttämään nälkäisiä pikkuapinoita!
Taas ylöspäin nousemassa, Sofia
Sofia: meidän apinalauma on juuri ruokapöydässä... ja kohta alkaa ihana rauhallinen sessio, kun alkaa kakkosen lastenohjelmat.
Olipa ihanaa lukea, että uusi viikko alkoi uusin fiiliksin.
Katri: Saitkos kiinni ketään, lääkäriaikaa varten siis??
Helgalle tsemppiä huomiselle!!
Sofia oli surukeissa fiiliksissä eilen. Kuule, se on ihan normaalia. Ja taas voin sanoa, että puhun kokemuksesta... Kun raskaus etenee niin pitkälle, ei kukaan voi parantua nopeasti. On niitä hyviä hetkiä, mutta kuten miehesi sanoit, vuoristorata on luonnollinen tuossa tilassa. Itse synnytin maaliskuun alussa ja olin hoitovapaalla toukokuun lopulle, kunnes kuopus täytti kolme. Minulla oli siis monta viikkoa aikaa toipua, ennenkuin lähdin töihin. Ja ammattisi huomioiden, olet ihmeesti jaksanut olla töissä. Anna Sofia kulta periksi, ja jää hetkeksi sairaslomalle. Se, että selviät kotiarjesta, on aivan eri kuin olla töissä.
Itse koko kevään tein koko ajan jotain. Puuhastelin ulkona, ja hakkasin esim halkoja melkein liiterin täyteen. Purin kiukkua ja tuskaa ja surua niihin halkoihin. En myöntänyt, että olenkin heikko vielä, ja pitäisi antaa ihan oikeaa aikaa surulle. Sairastuin huhtikuussa keuhkokuumeeseen ja silloin makasin sängyssä ja mietiskelin asioita. Kun keuhkokuume parani, tunsin myös henkisen puolen toipuneen. (äiti onneksi hoiti kuopusta)
Voihan olla, että voit jo tänään paremmin, ja sitä toivon. Mä haluisin niin olla ihan oikeesti lähelläsi, niin voisin tukea ja auttaa sua. Voimia ja haleja!!!
Kaisuli ja Isotikru: Kiitos tsempityksistä ja manauksista. Toimi!!
ida: No jos se tätsy ei sulle vielä nyt tullut, niin kunhan mut jättää, niin pyydän sun luoksesi poikkeamaan.
Katri: Mikäs sun vointisi on? Jos oireet jatkuu, niin soita lääkäriin. Ettei ole jäänyt kohtuun jotain raskausmateriaalia eikä siitä koidu harmia myöhemmin.