Jos lapsi jää orvoksi niin saako se kodistaan mukaan uuteen kotiin kaikki tavaransa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Ei sieltä kukaan tule kotiin kaikkia tavaroita tonkimaan josko löytyisi jotain arvokasta myytävää, vaan kyllä se käydään läpi ihan vaan papereista ja huomioidaan omaisuutena esimerkiksi auto jos sellainen on. Muu irtaisimisto ja tavarat mitä ei ns näy missään annetaan olla. Vai ihanko oikeasti luulet, että jostain tulee joku velkoja käymään läpi kodin tavarat ja selaa vaatekaapin näkyykö tonnin kenkiä tai laukkuja?

Ikävä sanoa mutta sehän riippuu osaksi myös siitä kuinka paljon tai vähän velkojat osaavat ja kykenevät pitämään puoliaan. - On olemassa mm. huutokaupan ja muita käyettyn tavaran ostajia jotka saattavat ostaa kokoansia kuolinpesiä ja jotka saattavat tällä tavoin osallistua pesän varojen realisointiin. 

Eivät he paljoa maks, joku voisi varmasti sanoa, että osa käyttää sumeilematta hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä ja tilaa, jossa ei olla tasavertaisessa neuvotteluasemassa.

Mutta toisaalt jos ja kun  osa tarjoutuu mm. siivoamaan ja puhdistamaan paikat niin osaa saattaa alkaa kiinnostaam saada pienempikin hinta ja jolla maksaa mahd. osa velosita kuin se, että säilöisi pesän varallisuuden odottamaan sitä hetkeä että orvoksi jäänyt lapsi voisi tehdä tällä perinnölleen myöhemmin jotain itse. 

En väitä, että nämä asiat olisivat aina helppoja ja mutkattomia.

Uskovainen mies

Ja höpö höpö.

Yleensä velkojina on pankki, ulosotto tai verottaja. Mikään taho näistä ei todellakaan ole kiinnostunut vainajan vaatekaapin sisällöstä, astastoista tai edes telkkarista. Mikään taho näistä ei myöskään mene sinne kotiin penkomaan, josko jotain rahanarvoista löytyisi. Asunto ja rekisteröidyt kulkuneuvot on se mistä velkojat on kiinnostuneita. Muu ei heitä kiinnosta.

Jos minä olisin takaaja, niin kyllä minua kiinnostaisi tietää millaisia toimia on tehty ennen kuin vaaditaan maksua minulta. Velkojana minua kiinnostaisi tietää onko edes yritetty selvittää miten tai kuinka perintätoimet on toteutettu; kuten se, että onko koko pesää yritetty myydä jollekin "ammattirealisoijalle" vai peritäänkö minulta vain koska aatellaan, että ei sielä ny kuitenkaa mitään arvokast oo.... Tietysti instittuotoonalsilla velkojilla kuten pankeilla, verottajialla on mahdollista joustaa enempi kuin henkilä takaajalla. Mutta toislaalta osalla meistä -itseni mukaan lukien - on muistissa 90 luvun lamavuodet, jolloin pienmpiäkin yrityksiä pistetiin lihoiksi koksa oli vimmattu kiima pelastaa pankit. - Pankit jotka muutaa hetkeä aiemmin olivat myyneet ja tyrkyttäneet lainaa hyvin holtittomasti ja lepsusti. 

Varmasti se takaajana kiinnostaisi sinua, mutta et voisi tehdä yhtään mitään, koska alaikäisen perillisen edunvalvojan ei tarvitse antaa tavallista koti-irtaimistoa ammattirealisoijalle. Tuollaisessa tilanteessa toimitaan kuin velallinen olisi elossa eli kodin tavaroihin ei kosketa. Velallinen saa pitää kalsarinsa, kukkataulunsa ja televisionsa ja niin saa pitää orpolapsikin.

Kun lupautuu takaajaksi, lupautuu samalla maksajaksi! Jos on ollut takaamassa asuntovelkaa, niin silloin on vastuussa siitä eikä voi selittää, että myydään lapsen fillari, saadaan siitä 50 e ja vastuuni pienenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Jos ei ole erikseen vakuuttanut mitään kodin irtaimesta (esim. taulua, rannekelloa jne.), niin ulosotto ei ole kiinnostunut kuin autosta ja korkeintaan päältäajettavasta ruohonleikkurista. Tietokone, televisio jne. ovat turhan halpoja myytäviä.

Mutta maksaa ja kustantaa niiden säilyttäminenkin,......ulosotto ei suinkaan ole ainoa tapa realisoida tavaroita. - Jonkin verran voi olla kyse myös siitä kuka tai ketkä ilmaisevat olevansa velkaa..

Edelleen ulosotto ei ole kiinnostunut irtaimesta eikä velkoja voi velkojen jo ollessa ulosotossa ryhtyä realisoimaan velallisen omaisuutta. Eikä ole yhtään kiinni siitä, kenelle vanhemmat olivat velkaa, jokainen velkoja on samassa asemassa.

Omaisuutta ei realisoida siksi, että varastointi olisi kallista!

Ohis. Eikö ulosotto ole viimesijainen toimi eli siihen turvaudutaan vasta sitten kun velkoja ei saada muutoin perittyä? Eli esimerkiksi yritetä myydä vapaalla kaupalla jollekin huutokauppiaalle tai vaikka kirpputori yrittäjälle. Kuten joku jo mainitsi on tahoja jotka ostavat kokobaisia kuolinpesiä. - Mitä luulet kummalta velkoja saa paremmin takaisn omasna ulosoton kautta vai myymällä vapaalla myynnillä kuolinpesän omaisuutta itse josta se, mitä eivät saa iste myytyä myyvät näille kuolinpesien ostajille

Jos lapsi pystyy todistamaan että ne ovat hänen. Onko kuitit tallella yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Ei sieltä kukaan tule kotiin kaikkia tavaroita tonkimaan josko löytyisi jotain arvokasta myytävää, vaan kyllä se käydään läpi ihan vaan papereista ja huomioidaan omaisuutena esimerkiksi auto jos sellainen on. Muu irtaisimisto ja tavarat mitä ei ns näy missään annetaan olla. Vai ihanko oikeasti luulet, että jostain tulee joku velkoja käymään läpi kodin tavarat ja selaa vaatekaapin näkyykö tonnin kenkiä tai laukkuja?

Ikävä sanoa mutta sehän riippuu osaksi myös siitä kuinka paljon tai vähän velkojat osaavat ja kykenevät pitämään puoliaan. - On olemassa mm. huutokaupan ja muita käyettyn tavaran ostajia jotka saattavat ostaa kokoansia kuolinpesiä ja jotka saattavat tällä tavoin osallistua pesän varojen realisointiin. 

Eivät he paljoa maks, joku voisi varmasti sanoa, että osa käyttää sumeilematta hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä ja tilaa, jossa ei olla tasavertaisessa neuvotteluasemassa.

Mutta toisaalt jos ja kun  osa tarjoutuu mm. siivoamaan ja puhdistamaan paikat niin osaa saattaa alkaa kiinnostaam saada pienempikin hinta ja jolla maksaa mahd. osa velosita kuin se, että säilöisi pesän varallisuuden odottamaan sitä hetkeä että orvoksi jäänyt lapsi voisi tehdä tällä perinnölleen myöhemmin jotain itse. 

En väitä, että nämä asiat olisivat aina helppoja ja mutkattomia.

Uskovainen mies

Ja höpö höpö.

Yleensä velkojina on pankki, ulosotto tai verottaja. Mikään taho näistä ei todellakaan ole kiinnostunut vainajan vaatekaapin sisällöstä, astastoista tai edes telkkarista. Mikään taho näistä ei myöskään mene sinne kotiin penkomaan, josko jotain rahanarvoista löytyisi. Asunto ja rekisteröidyt kulkuneuvot on se mistä velkojat on kiinnostuneita. Muu ei heitä kiinnosta.

Jos minä olisin takaaja, niin kyllä minua kiinnostaisi tietää millaisia toimia on tehty ennen kuin vaaditaan maksua minulta. Velkojana minua kiinnostaisi tietää onko edes yritetty selvittää miten tai kuinka perintätoimet on toteutettu; kuten se, että onko koko pesää yritetty myydä jollekin "ammattirealisoijalle" vai peritäänkö minulta vain koska aatellaan, että ei sielä ny kuitenkaa mitään arvokast oo.... Tietysti instittuotoonalsilla velkojilla kuten pankeilla, verottajialla on mahdollista joustaa enempi kuin henkilä takaajalla. Mutta toislaalta osalla meistä -itseni mukaan lukien - on muistissa 90 luvun lamavuodet, jolloin pienmpiäkin yrityksiä pistetiin lihoiksi koksa oli vimmattu kiima pelastaa pankit. - Pankit jotka muutaa hetkeä aiemmin olivat myyneet ja tyrkyttäneet lainaa hyvin holtittomasti ja lepsusti. 

Takaajana sinä et ole mikään velkoja. Jos olet vaikka mennyt takaamaan kaverin asuntolainan ja kaveri kuolee, niin velkojana on pankki, mistä kaveri on ottanut ilmeisen ylisuuren asuntolainansa, kun on takaajaakin tarvittu.

Pankki perii saatavat velkansa kuolinpesältä, joka tässä on nyt vaikka se kaverin orvoksi jäänyt 6v lapsi. Jos varat kuolinpesässä, eli siis se asunnon arvo ei riitä velkojen maksuun, perii se pankki muuta saatavansa takaajalta eli siis sinulta.

Mikään taho ei ole kiinnostunut sen orvoksi jääneen 6v lapsen kodin tavallisesta irtaimistosta tai tavaroista.

ulosottomies kirjoitti:

Jos lapsi pystyy todistamaan että ne ovat hänen. Onko kuitit tallella yms

Jos olet oikeasti ulosottomies, niin osaat ehkä vastata kuinka paljon tavallsiesti perittävää rahallsiesti laskien, jos kuolinpesä joudutaan realisoimaan, jotta näin saatettaisiin tyydytettyä velkojat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Jos ei ole erikseen vakuuttanut mitään kodin irtaimesta (esim. taulua, rannekelloa jne.), niin ulosotto ei ole kiinnostunut kuin autosta ja korkeintaan päältäajettavasta ruohonleikkurista. Tietokone, televisio jne. ovat turhan halpoja myytäviä.

Mutta maksaa ja kustantaa niiden säilyttäminenkin,......ulosotto ei suinkaan ole ainoa tapa realisoida tavaroita. - Jonkin verran voi olla kyse myös siitä kuka tai ketkä ilmaisevat olevansa velkaa..

Edelleen ulosotto ei ole kiinnostunut irtaimesta eikä velkoja voi velkojen jo ollessa ulosotossa ryhtyä realisoimaan velallisen omaisuutta. Eikä ole yhtään kiinni siitä, kenelle vanhemmat olivat velkaa, jokainen velkoja on samassa asemassa.

Omaisuutta ei realisoida siksi, että varastointi olisi kallista!

Ohis. Eikö ulosotto ole viimesijainen toimi eli siihen turvaudutaan vasta sitten kun velkoja ei saada muutoin perittyä? Eli esimerkiksi yritetä myydä vapaalla kaupalla jollekin huutokauppiaalle tai vaikka kirpputori yrittäjälle. Kuten joku jo mainitsi on tahoja jotka ostavat kokobaisia kuolinpesiä. - Mitä luulet kummalta velkoja saa paremmin takaisn omasna ulosoton kautta vai myymällä vapaalla myynnillä kuolinpesän omaisuutta itse josta se, mitä eivät saa iste myytyä myyvät näille kuolinpesien ostajille

Kodin tavallista irtaimistoa ei ole mitään velvollisuutta myydä minnekään huutokauppiaalle eikä kuolinpesien ostajille, koska se ei velkojille kuulu millään tavalla.

Mitä hemmettiä? Kuolinpesän realisointi velkoja varten tarkoittaa juurikin esimerkiksi sitä talon myyntiä ja sillä velkojen maksua.

Ei sitä, että joku menee vainajan kotiin, räpsii kuvat sohvista ja kirjahyllyistä ja arabian kahvikupeista ja laittaa ne myytäväksi toriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Jos ei ole erikseen vakuuttanut mitään kodin irtaimesta (esim. taulua, rannekelloa jne.), niin ulosotto ei ole kiinnostunut kuin autosta ja korkeintaan päältäajettavasta ruohonleikkurista. Tietokone, televisio jne. ovat turhan halpoja myytäviä.

Mutta maksaa ja kustantaa niiden säilyttäminenkin,......ulosotto ei suinkaan ole ainoa tapa realisoida tavaroita. - Jonkin verran voi olla kyse myös siitä kuka tai ketkä ilmaisevat olevansa velkaa..

Edelleen ulosotto ei ole kiinnostunut irtaimesta eikä velkoja voi velkojen jo ollessa ulosotossa ryhtyä realisoimaan velallisen omaisuutta. Eikä ole yhtään kiinni siitä, kenelle vanhemmat olivat velkaa, jokainen velkoja on samassa asemassa.

Omaisuutta ei realisoida siksi, että varastointi olisi kallista!

Ohis. Eikö ulosotto ole viimesijainen toimi eli siihen turvaudutaan vasta sitten kun velkoja ei saada muutoin perittyä? Eli esimerkiksi yritetä myydä vapaalla kaupalla jollekin huutokauppiaalle tai vaikka kirpputori yrittäjälle. Kuten joku jo mainitsi on tahoja jotka ostavat kokobaisia kuolinpesiä. - Mitä luulet kummalta velkoja saa paremmin takaisn omasna ulosoton kautta vai myymällä vapaalla myynnillä kuolinpesän omaisuutta itse josta se, mitä eivät saa iste myytyä myyvät näille kuolinpesien ostajille

Toistetaanpa nyt uudestaan, että velkoja ei voi vaatia saamisiaan kuolinpesältä itsenäisesti, velat ilmoitetaan perunkirjaa varten, mutta velkoja ei voi mennä vainajan kotiin katsomaan, mitä hän näistä tavaroista saisi. Kuolinpesän irtaimistoon suhtaudutaan kuin vainaja olisi elossa eli kuolinpesän ei tarvitse myydä tavallista koti-irtainta velkojen maksamiseksi.

Ap:n kertomassa tapauksessa tärkeintä ei ole saada maksettua velkojille, tärkeintä on pitää orpolapsen puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Ei sieltä kukaan tule kotiin kaikkia tavaroita tonkimaan josko löytyisi jotain arvokasta myytävää, vaan kyllä se käydään läpi ihan vaan papereista ja huomioidaan omaisuutena esimerkiksi auto jos sellainen on. Muu irtaisimisto ja tavarat mitä ei ns näy missään annetaan olla. Vai ihanko oikeasti luulet, että jostain tulee joku velkoja käymään läpi kodin tavarat ja selaa vaatekaapin näkyykö tonnin kenkiä tai laukkuja?

Ikävä sanoa mutta sehän riippuu osaksi myös siitä kuinka paljon tai vähän velkojat osaavat ja kykenevät pitämään puoliaan. - On olemassa mm. huutokaupan ja muita käyettyn tavaran ostajia jotka saattavat ostaa kokoansia kuolinpesiä ja jotka saattavat tällä tavoin osallistua pesän varojen realisointiin. 

Eivät he paljoa maks, joku voisi varmasti sanoa, että osa käyttää sumeilematta hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä ja tilaa, jossa ei olla tasavertaisessa neuvotteluasemassa.

Mutta toisaalt jos ja kun  osa tarjoutuu mm. siivoamaan ja puhdistamaan paikat niin osaa saattaa alkaa kiinnostaam saada pienempikin hinta ja jolla maksaa mahd. osa velosita kuin se, että säilöisi pesän varallisuuden odottamaan sitä hetkeä että orvoksi jäänyt lapsi voisi tehdä tällä perinnölleen myöhemmin jotain itse. 

En väitä, että nämä asiat olisivat aina helppoja ja mutkattomia.

Uskovainen mies

Ja höpö höpö.

Yleensä velkojina on pankki, ulosotto tai verottaja. Mikään taho näistä ei todellakaan ole kiinnostunut vainajan vaatekaapin sisällöstä, astastoista tai edes telkkarista. Mikään taho näistä ei myöskään mene sinne kotiin penkomaan, josko jotain rahanarvoista löytyisi. Asunto ja rekisteröidyt kulkuneuvot on se mistä velkojat on kiinnostuneita. Muu ei heitä kiinnosta.

Jos minä olisin takaaja, niin kyllä minua kiinnostaisi tietää millaisia toimia on tehty ennen kuin vaaditaan maksua minulta. Velkojana minua kiinnostaisi tietää onko edes yritetty selvittää miten tai kuinka perintätoimet on toteutettu; kuten se, että onko koko pesää yritetty myydä jollekin "ammattirealisoijalle" vai peritäänkö minulta vain koska aatellaan, että ei sielä ny kuitenkaa mitään arvokast oo.... Tietysti instittuotoonalsilla velkojilla kuten pankeilla, verottajialla on mahdollista joustaa enempi kuin henkilä takaajalla. Mutta toislaalta osalla meistä -itseni mukaan lukien - on muistissa 90 luvun lamavuodet, jolloin pienmpiäkin yrityksiä pistetiin lihoiksi koksa oli vimmattu kiima pelastaa pankit. - Pankit jotka muutaa hetkeä aiemmin olivat myyneet ja tyrkyttäneet lainaa hyvin holtittomasti ja lepsusti. 

Takaajana sinä et ole mikään velkoja. Jos olet vaikka mennyt takaamaan kaverin asuntolainan ja kaveri kuolee, niin velkojana on pankki, mistä kaveri on ottanut ilmeisen ylisuuren asuntolainansa, kun on takaajaakin tarvittu.

Pankki perii saatavat velkansa kuolinpesältä, joka tässä on nyt vaikka se kaverin orvoksi jäänyt 6v lapsi. Jos varat kuolinpesässä, eli siis se asunnon arvo ei riitä velkojen maksuun, perii se pankki muuta saatavansa takaajalta eli siis sinulta.

Mikään taho ei ole kiinnostunut sen orvoksi jääneen 6v lapsen kodin tavallisesta irtaimistosta tai tavaroista.

Entä jos minä takaajana tuossa kohtaa ilmoitan, että tiedän tuossa "tavallisen irtaimiston" joukossa olevan tavaroita, joita pidän niin arvokkaina, että koen, että ne kuuluisivat minulle, jollen voi saada (a) koko takaamani summaa taksin tai (b) en voisi saada edes pientä osaa siitä takaisin. Tuo tavara voisi olla yleisesti vähempi arvoisena pidetty mutta sen saaminen saattaisi olla itselleni merkityksellistä,

ulosottomies kirjoitti:

Jos lapsi pystyy todistamaan että ne ovat hänen. Onko kuitit tallella yms

Meinaat että orvoksi jääneeltä 1-vuotiaalta viedään rattaat, ellei sillä lapsella satu olemaan kuittia rattaistaan ja näin pysty osoittamaan omistavansa ne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Ei sieltä kukaan tule kotiin kaikkia tavaroita tonkimaan josko löytyisi jotain arvokasta myytävää, vaan kyllä se käydään läpi ihan vaan papereista ja huomioidaan omaisuutena esimerkiksi auto jos sellainen on. Muu irtaisimisto ja tavarat mitä ei ns näy missään annetaan olla. Vai ihanko oikeasti luulet, että jostain tulee joku velkoja käymään läpi kodin tavarat ja selaa vaatekaapin näkyykö tonnin kenkiä tai laukkuja?

Ikävä sanoa mutta sehän riippuu osaksi myös siitä kuinka paljon tai vähän velkojat osaavat ja kykenevät pitämään puoliaan. - On olemassa mm. huutokaupan ja muita käyettyn tavaran ostajia jotka saattavat ostaa kokoansia kuolinpesiä ja jotka saattavat tällä tavoin osallistua pesän varojen realisointiin. 

Eivät he paljoa maks, joku voisi varmasti sanoa, että osa käyttää sumeilematta hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä ja tilaa, jossa ei olla tasavertaisessa neuvotteluasemassa.

Mutta toisaalt jos ja kun  osa tarjoutuu mm. siivoamaan ja puhdistamaan paikat niin osaa saattaa alkaa kiinnostaam saada pienempikin hinta ja jolla maksaa mahd. osa velosita kuin se, että säilöisi pesän varallisuuden odottamaan sitä hetkeä että orvoksi jäänyt lapsi voisi tehdä tällä perinnölleen myöhemmin jotain itse. 

En väitä, että nämä asiat olisivat aina helppoja ja mutkattomia.

Uskovainen mies

Ja höpö höpö.

Yleensä velkojina on pankki, ulosotto tai verottaja. Mikään taho näistä ei todellakaan ole kiinnostunut vainajan vaatekaapin sisällöstä, astastoista tai edes telkkarista. Mikään taho näistä ei myöskään mene sinne kotiin penkomaan, josko jotain rahanarvoista löytyisi. Asunto ja rekisteröidyt kulkuneuvot on se mistä velkojat on kiinnostuneita. Muu ei heitä kiinnosta.

Jos minä olisin takaaja, niin kyllä minua kiinnostaisi tietää millaisia toimia on tehty ennen kuin vaaditaan maksua minulta. Velkojana minua kiinnostaisi tietää onko edes yritetty selvittää miten tai kuinka perintätoimet on toteutettu; kuten se, että onko koko pesää yritetty myydä jollekin "ammattirealisoijalle" vai peritäänkö minulta vain koska aatellaan, että ei sielä ny kuitenkaa mitään arvokast oo.... Tietysti instittuotoonalsilla velkojilla kuten pankeilla, verottajialla on mahdollista joustaa enempi kuin henkilä takaajalla. Mutta toislaalta osalla meistä -itseni mukaan lukien - on muistissa 90 luvun lamavuodet, jolloin pienmpiäkin yrityksiä pistetiin lihoiksi koksa oli vimmattu kiima pelastaa pankit. - Pankit jotka muutaa hetkeä aiemmin olivat myyneet ja tyrkyttäneet lainaa hyvin holtittomasti ja lepsusti. 

Takaajana sinä et ole mikään velkoja. Jos olet vaikka mennyt takaamaan kaverin asuntolainan ja kaveri kuolee, niin velkojana on pankki, mistä kaveri on ottanut ilmeisen ylisuuren asuntolainansa, kun on takaajaakin tarvittu.

Pankki perii saatavat velkansa kuolinpesältä, joka tässä on nyt vaikka se kaverin orvoksi jäänyt 6v lapsi. Jos varat kuolinpesässä, eli siis se asunnon arvo ei riitä velkojen maksuun, perii se pankki muuta saatavansa takaajalta eli siis sinulta.

Mikään taho ei ole kiinnostunut sen orvoksi jääneen 6v lapsen kodin tavallisesta irtaimistosta tai tavaroista.

Entä jos minä takaajana tuossa kohtaa ilmoitan, että tiedän tuossa "tavallisen irtaimiston" joukossa olevan tavaroita, joita pidän niin arvokkaina, että koen, että ne kuuluisivat minulle, jollen voi saada (a) koko takaamani summaa taksin tai (b) en voisi saada edes pientä osaa siitä takaisin. Tuo tavara voisi olla yleisesti vähempi arvoisena pidetty mutta sen saaminen saattaisi olla itselleni merkityksellistä,

Kodin irtaimiston arvon määrittely ei kuulu sinulle millään tavalla.

Ja ei, et missään tilanteessa voi mennä toisen ihmisen kotiin vaatimaan jotain tavaraa itsellesi, koska se tavara ei kuulu sinulle, vaan sille orvoksi jääneelle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Jos ei ole erikseen vakuuttanut mitään kodin irtaimesta (esim. taulua, rannekelloa jne.), niin ulosotto ei ole kiinnostunut kuin autosta ja korkeintaan päältäajettavasta ruohonleikkurista. Tietokone, televisio jne. ovat turhan halpoja myytäviä.

Mutta maksaa ja kustantaa niiden säilyttäminenkin,......ulosotto ei suinkaan ole ainoa tapa realisoida tavaroita. - Jonkin verran voi olla kyse myös siitä kuka tai ketkä ilmaisevat olevansa velkaa..

Edelleen ulosotto ei ole kiinnostunut irtaimesta eikä velkoja voi velkojen jo ollessa ulosotossa ryhtyä realisoimaan velallisen omaisuutta. Eikä ole yhtään kiinni siitä, kenelle vanhemmat olivat velkaa, jokainen velkoja on samassa asemassa.

Omaisuutta ei realisoida siksi, että varastointi olisi kallista!

Ohis. Eikö ulosotto ole viimesijainen toimi eli siihen turvaudutaan vasta sitten kun velkoja ei saada muutoin perittyä? Eli esimerkiksi yritetä myydä vapaalla kaupalla jollekin huutokauppiaalle tai vaikka kirpputori yrittäjälle. Kuten joku jo mainitsi on tahoja jotka ostavat kokobaisia kuolinpesiä. - Mitä luulet kummalta velkoja saa paremmin takaisn omasna ulosoton kautta vai myymällä vapaalla myynnillä kuolinpesän omaisuutta itse josta se, mitä eivät saa iste myytyä myyvät näille kuolinpesien ostajille

Kodin tavallista irtaimistoa ei ole mitään velvollisuutta myydä minnekään huutokauppiaalle eikä kuolinpesien ostajille, koska se ei velkojille kuulu millään tavalla.

Ohis kuka tai ketkä määrittävät den, mitä on tavallista koti-irtaimistoa? - Velkojana voin kaiketi riitauttaa arvion ja esittää eriävän näkemyksen. - Ymmärrän toki. että kun puhutaan orvoksi jäävästä lapsesta niin yleien sympatia on hänen puolellaan. Ei sillä yläpeukkua saa, että huomauttaa, että velatkin olisi hoidettava.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Ei sieltä kukaan tule kotiin kaikkia tavaroita tonkimaan josko löytyisi jotain arvokasta myytävää, vaan kyllä se käydään läpi ihan vaan papereista ja huomioidaan omaisuutena esimerkiksi auto jos sellainen on. Muu irtaisimisto ja tavarat mitä ei ns näy missään annetaan olla. Vai ihanko oikeasti luulet, että jostain tulee joku velkoja käymään läpi kodin tavarat ja selaa vaatekaapin näkyykö tonnin kenkiä tai laukkuja?

Ikävä sanoa mutta sehän riippuu osaksi myös siitä kuinka paljon tai vähän velkojat osaavat ja kykenevät pitämään puoliaan. - On olemassa mm. huutokaupan ja muita käyettyn tavaran ostajia jotka saattavat ostaa kokoansia kuolinpesiä ja jotka saattavat tällä tavoin osallistua pesän varojen realisointiin. 

Eivät he paljoa maks, joku voisi varmasti sanoa, että osa käyttää sumeilematta hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä ja tilaa, jossa ei olla tasavertaisessa neuvotteluasemassa.

Mutta toisaalt jos ja kun  osa tarjoutuu mm. siivoamaan ja puhdistamaan paikat niin osaa saattaa alkaa kiinnostaam saada pienempikin hinta ja jolla maksaa mahd. osa velosita kuin se, että säilöisi pesän varallisuuden odottamaan sitä hetkeä että orvoksi jäänyt lapsi voisi tehdä tällä perinnölleen myöhemmin jotain itse. 

En väitä, että nämä asiat olisivat aina helppoja ja mutkattomia.

Uskovainen mies

Ja höpö höpö.

Yleensä velkojina on pankki, ulosotto tai verottaja. Mikään taho näistä ei todellakaan ole kiinnostunut vainajan vaatekaapin sisällöstä, astastoista tai edes telkkarista. Mikään taho näistä ei myöskään mene sinne kotiin penkomaan, josko jotain rahanarvoista löytyisi. Asunto ja rekisteröidyt kulkuneuvot on se mistä velkojat on kiinnostuneita. Muu ei heitä kiinnosta.

Jos minä olisin takaaja, niin kyllä minua kiinnostaisi tietää millaisia toimia on tehty ennen kuin vaaditaan maksua minulta. Velkojana minua kiinnostaisi tietää onko edes yritetty selvittää miten tai kuinka perintätoimet on toteutettu; kuten se, että onko koko pesää yritetty myydä jollekin "ammattirealisoijalle" vai peritäänkö minulta vain koska aatellaan, että ei sielä ny kuitenkaa mitään arvokast oo.... Tietysti instittuotoonalsilla velkojilla kuten pankeilla, verottajialla on mahdollista joustaa enempi kuin henkilä takaajalla. Mutta toislaalta osalla meistä -itseni mukaan lukien - on muistissa 90 luvun lamavuodet, jolloin pienmpiäkin yrityksiä pistetiin lihoiksi koksa oli vimmattu kiima pelastaa pankit. - Pankit jotka muutaa hetkeä aiemmin olivat myyneet ja tyrkyttäneet lainaa hyvin holtittomasti ja lepsusti. 

Takaajana sinä et ole mikään velkoja. Jos olet vaikka mennyt takaamaan kaverin asuntolainan ja kaveri kuolee, niin velkojana on pankki, mistä kaveri on ottanut ilmeisen ylisuuren asuntolainansa, kun on takaajaakin tarvittu.

Pankki perii saatavat velkansa kuolinpesältä, joka tässä on nyt vaikka se kaverin orvoksi jäänyt 6v lapsi. Jos varat kuolinpesässä, eli siis se asunnon arvo ei riitä velkojen maksuun, perii se pankki muuta saatavansa takaajalta eli siis sinulta.

Mikään taho ei ole kiinnostunut sen orvoksi jääneen 6v lapsen kodin tavallisesta irtaimistosta tai tavaroista.

Entä jos minä takaajana tuossa kohtaa ilmoitan, että tiedän tuossa "tavallisen irtaimiston" joukossa olevan tavaroita, joita pidän niin arvokkaina, että koen, että ne kuuluisivat minulle, jollen voi saada (a) koko takaamani summaa taksin tai (b) en voisi saada edes pientä osaa siitä takaisin. Tuo tavara voisi olla yleisesti vähempi arvoisena pidetty mutta sen saaminen saattaisi olla itselleni merkityksellistä,

Sillä ei ole mitään merkitystä, koska olet takaamassa asuntolainaa tms. ja vastaat siitä. Kuolinpesän irtaimisto ei kuulu sinulle millään tavalla. Jos et ole kuolinpesän osakas, sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia sieltä yhtään mitään esinettä tms. vedoten siihen, että olet takaamassa lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Ei sieltä kukaan tule kotiin kaikkia tavaroita tonkimaan josko löytyisi jotain arvokasta myytävää, vaan kyllä se käydään läpi ihan vaan papereista ja huomioidaan omaisuutena esimerkiksi auto jos sellainen on. Muu irtaisimisto ja tavarat mitä ei ns näy missään annetaan olla. Vai ihanko oikeasti luulet, että jostain tulee joku velkoja käymään läpi kodin tavarat ja selaa vaatekaapin näkyykö tonnin kenkiä tai laukkuja?

Ikävä sanoa mutta sehän riippuu osaksi myös siitä kuinka paljon tai vähän velkojat osaavat ja kykenevät pitämään puoliaan. - On olemassa mm. huutokaupan ja muita käyettyn tavaran ostajia jotka saattavat ostaa kokoansia kuolinpesiä ja jotka saattavat tällä tavoin osallistua pesän varojen realisointiin. 

Eivät he paljoa maks, joku voisi varmasti sanoa, että osa käyttää sumeilematta hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä ja tilaa, jossa ei olla tasavertaisessa neuvotteluasemassa.

Mutta toisaalt jos ja kun  osa tarjoutuu mm. siivoamaan ja puhdistamaan paikat niin osaa saattaa alkaa kiinnostaam saada pienempikin hinta ja jolla maksaa mahd. osa velosita kuin se, että säilöisi pesän varallisuuden odottamaan sitä hetkeä että orvoksi jäänyt lapsi voisi tehdä tällä perinnölleen myöhemmin jotain itse. 

En väitä, että nämä asiat olisivat aina helppoja ja mutkattomia.

Uskovainen mies

Ja höpö höpö.

Yleensä velkojina on pankki, ulosotto tai verottaja. Mikään taho näistä ei todellakaan ole kiinnostunut vainajan vaatekaapin sisällöstä, astastoista tai edes telkkarista. Mikään taho näistä ei myöskään mene sinne kotiin penkomaan, josko jotain rahanarvoista löytyisi. Asunto ja rekisteröidyt kulkuneuvot on se mistä velkojat on kiinnostuneita. Muu ei heitä kiinnosta.

Jos minä olisin takaaja, niin kyllä minua kiinnostaisi tietää millaisia toimia on tehty ennen kuin vaaditaan maksua minulta. Velkojana minua kiinnostaisi tietää onko edes yritetty selvittää miten tai kuinka perintätoimet on toteutettu; kuten se, että onko koko pesää yritetty myydä jollekin "ammattirealisoijalle" vai peritäänkö minulta vain koska aatellaan, että ei sielä ny kuitenkaa mitään arvokast oo.... Tietysti instittuotoonalsilla velkojilla kuten pankeilla, verottajialla on mahdollista joustaa enempi kuin henkilä takaajalla. Mutta toislaalta osalla meistä -itseni mukaan lukien - on muistissa 90 luvun lamavuodet, jolloin pienmpiäkin yrityksiä pistetiin lihoiksi koksa oli vimmattu kiima pelastaa pankit. - Pankit jotka muutaa hetkeä aiemmin olivat myyneet ja tyrkyttäneet lainaa hyvin holtittomasti ja lepsusti. 

Takaajana sinä et ole mikään velkoja. Jos olet vaikka mennyt takaamaan kaverin asuntolainan ja kaveri kuolee, niin velkojana on pankki, mistä kaveri on ottanut ilmeisen ylisuuren asuntolainansa, kun on takaajaakin tarvittu.

Pankki perii saatavat velkansa kuolinpesältä, joka tässä on nyt vaikka se kaverin orvoksi jäänyt 6v lapsi. Jos varat kuolinpesässä, eli siis se asunnon arvo ei riitä velkojen maksuun, perii se pankki muuta saatavansa takaajalta eli siis sinulta.

Mikään taho ei ole kiinnostunut sen orvoksi jääneen 6v lapsen kodin tavallisesta irtaimistosta tai tavaroista.

Entä jos minä takaajana tuossa kohtaa ilmoitan, että tiedän tuossa "tavallisen irtaimiston" joukossa olevan tavaroita, joita pidän niin arvokkaina, että koen, että ne kuuluisivat minulle, jollen voi saada (a) koko takaamani summaa taksin tai (b) en voisi saada edes pientä osaa siitä takaisin. Tuo tavara voisi olla yleisesti vähempi arvoisena pidetty mutta sen saaminen saattaisi olla itselleni merkityksellistä,

Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi tuollaisia ajatuksia?

Ensinnäkään vainajan omaisuus ei kuulu sinulle. Pankki lainan velkojana hoitaa asian niin pitkälle, että saavat kuolinpesästä mahdolliset velat. Jos velkaa kuitenkin vielä jää ja sinä olet takaajana, sitten vasta pankki on yhteydessä sinuun ja perii sinulta takaamasi velan.

Ei, et missään tilanteessa saa kuolinpesästä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Jos ei ole erikseen vakuuttanut mitään kodin irtaimesta (esim. taulua, rannekelloa jne.), niin ulosotto ei ole kiinnostunut kuin autosta ja korkeintaan päältäajettavasta ruohonleikkurista. Tietokone, televisio jne. ovat turhan halpoja myytäviä.

Mutta maksaa ja kustantaa niiden säilyttäminenkin,......ulosotto ei suinkaan ole ainoa tapa realisoida tavaroita. - Jonkin verran voi olla kyse myös siitä kuka tai ketkä ilmaisevat olevansa velkaa..

Edelleen ulosotto ei ole kiinnostunut irtaimesta eikä velkoja voi velkojen jo ollessa ulosotossa ryhtyä realisoimaan velallisen omaisuutta. Eikä ole yhtään kiinni siitä, kenelle vanhemmat olivat velkaa, jokainen velkoja on samassa asemassa.

Omaisuutta ei realisoida siksi, että varastointi olisi kallista!

Ohis. Eikö ulosotto ole viimesijainen toimi eli siihen turvaudutaan vasta sitten kun velkoja ei saada muutoin perittyä? Eli esimerkiksi yritetä myydä vapaalla kaupalla jollekin huutokauppiaalle tai vaikka kirpputori yrittäjälle. Kuten joku jo mainitsi on tahoja jotka ostavat kokobaisia kuolinpesiä. - Mitä luulet kummalta velkoja saa paremmin takaisn omasna ulosoton kautta vai myymällä vapaalla myynnillä kuolinpesän omaisuutta itse josta se, mitä eivät saa iste myytyä myyvät näille kuolinpesien ostajille

Kodin tavallista irtaimistoa ei ole mitään velvollisuutta myydä minnekään huutokauppiaalle eikä kuolinpesien ostajille, koska se ei velkojille kuulu millään tavalla.

Ohis kuka tai ketkä määrittävät den, mitä on tavallista koti-irtaimistoa? - Velkojana voin kaiketi riitauttaa arvion ja esittää eriävän näkemyksen. - Ymmärrän toki. että kun puhutaan orvoksi jäävästä lapsesta niin yleien sympatia on hänen puolellaan. Ei sillä yläpeukkua saa, että huomauttaa, että velatkin olisi hoidettava.....

No etpä voi riitauttaa arviota koti-irtaimistosta, koska se ei liity sinuun mitenkään. Olet velkoja, et kuolinpesän osakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Jos ei ole erikseen vakuuttanut mitään kodin irtaimesta (esim. taulua, rannekelloa jne.), niin ulosotto ei ole kiinnostunut kuin autosta ja korkeintaan päältäajettavasta ruohonleikkurista. Tietokone, televisio jne. ovat turhan halpoja myytäviä.

Mutta maksaa ja kustantaa niiden säilyttäminenkin,......ulosotto ei suinkaan ole ainoa tapa realisoida tavaroita. - Jonkin verran voi olla kyse myös siitä kuka tai ketkä ilmaisevat olevansa velkaa..

Edelleen ulosotto ei ole kiinnostunut irtaimesta eikä velkoja voi velkojen jo ollessa ulosotossa ryhtyä realisoimaan velallisen omaisuutta. Eikä ole yhtään kiinni siitä, kenelle vanhemmat olivat velkaa, jokainen velkoja on samassa asemassa.

Omaisuutta ei realisoida siksi, että varastointi olisi kallista!

Ohis. Eikö ulosotto ole viimesijainen toimi eli siihen turvaudutaan vasta sitten kun velkoja ei saada muutoin perittyä? Eli esimerkiksi yritetä myydä vapaalla kaupalla jollekin huutokauppiaalle tai vaikka kirpputori yrittäjälle. Kuten joku jo mainitsi on tahoja jotka ostavat kokobaisia kuolinpesiä. - Mitä luulet kummalta velkoja saa paremmin takaisn omasna ulosoton kautta vai myymällä vapaalla myynnillä kuolinpesän omaisuutta itse josta se, mitä eivät saa iste myytyä myyvät näille kuolinpesien ostajille

Kodin tavallista irtaimistoa ei ole mitään velvollisuutta myydä minnekään huutokauppiaalle eikä kuolinpesien ostajille, koska se ei velkojille kuulu millään tavalla.

Ohis kuka tai ketkä määrittävät den, mitä on tavallista koti-irtaimistoa? - Velkojana voin kaiketi riitauttaa arvion ja esittää eriävän näkemyksen. - Ymmärrän toki. että kun puhutaan orvoksi jäävästä lapsesta niin yleien sympatia on hänen puolellaan. Ei sillä yläpeukkua saa, että huomauttaa, että velatkin olisi hoidettava.....

Tavalliseksi kodin irtaimistoksi lasketaan tavanomaiset huonekalut ja tavarat sekä henkilökohtaiset tavarat. Noiden arvo on lähes aina olematon tai niin vähäinen, ettei niitä huomioida velassa.

Eihän kukaan muutenkaan vie elossa olevalta ihmiseltä arabian kulhoja keittiöstä tai juhlamekkoja kaapista.

Takaajana et ole mikään velkoja, vaan takaaja. Pankki on se velkoja, joka perii velkaa ensin kuolinpesältä ja sitten sinulta. Et siis voi riitauttaa mitään etkä esittää omia näkemyksiäsi. Tai näkemyksiä toki voit esittää, mutta ei ne vaikuta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Ei sieltä kukaan tule kotiin kaikkia tavaroita tonkimaan josko löytyisi jotain arvokasta myytävää, vaan kyllä se käydään läpi ihan vaan papereista ja huomioidaan omaisuutena esimerkiksi auto jos sellainen on. Muu irtaisimisto ja tavarat mitä ei ns näy missään annetaan olla. Vai ihanko oikeasti luulet, että jostain tulee joku velkoja käymään läpi kodin tavarat ja selaa vaatekaapin näkyykö tonnin kenkiä tai laukkuja?

Ikävä sanoa mutta sehän riippuu osaksi myös siitä kuinka paljon tai vähän velkojat osaavat ja kykenevät pitämään puoliaan. - On olemassa mm. huutokaupan ja muita käyettyn tavaran ostajia jotka saattavat ostaa kokoansia kuolinpesiä ja jotka saattavat tällä tavoin osallistua pesän varojen realisointiin. 

Eivät he paljoa maks, joku voisi varmasti sanoa, että osa käyttää sumeilematta hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä ja tilaa, jossa ei olla tasavertaisessa neuvotteluasemassa.

Mutta toisaalt jos ja kun  osa tarjoutuu mm. siivoamaan ja puhdistamaan paikat niin osaa saattaa alkaa kiinnostaam saada pienempikin hinta ja jolla maksaa mahd. osa velosita kuin se, että säilöisi pesän varallisuuden odottamaan sitä hetkeä että orvoksi jäänyt lapsi voisi tehdä tällä perinnölleen myöhemmin jotain itse. 

En väitä, että nämä asiat olisivat aina helppoja ja mutkattomia.

Uskovainen mies

Ja höpö höpö.

Yleensä velkojina on pankki, ulosotto tai verottaja. Mikään taho näistä ei todellakaan ole kiinnostunut vainajan vaatekaapin sisällöstä, astastoista tai edes telkkarista. Mikään taho näistä ei myöskään mene sinne kotiin penkomaan, josko jotain rahanarvoista löytyisi. Asunto ja rekisteröidyt kulkuneuvot on se mistä velkojat on kiinnostuneita. Muu ei heitä kiinnosta.

Jos minä olisin takaaja, niin kyllä minua kiinnostaisi tietää millaisia toimia on tehty ennen kuin vaaditaan maksua minulta. Velkojana minua kiinnostaisi tietää onko edes yritetty selvittää miten tai kuinka perintätoimet on toteutettu; kuten se, että onko koko pesää yritetty myydä jollekin "ammattirealisoijalle" vai peritäänkö minulta vain koska aatellaan, että ei sielä ny kuitenkaa mitään arvokast oo.... Tietysti instittuotoonalsilla velkojilla kuten pankeilla, verottajialla on mahdollista joustaa enempi kuin henkilä takaajalla. Mutta toislaalta osalla meistä -itseni mukaan lukien - on muistissa 90 luvun lamavuodet, jolloin pienmpiäkin yrityksiä pistetiin lihoiksi koksa oli vimmattu kiima pelastaa pankit. - Pankit jotka muutaa hetkeä aiemmin olivat myyneet ja tyrkyttäneet lainaa hyvin holtittomasti ja lepsusti. 

Takaajana sinä et ole mikään velkoja. Jos olet vaikka mennyt takaamaan kaverin asuntolainan ja kaveri kuolee, niin velkojana on pankki, mistä kaveri on ottanut ilmeisen ylisuuren asuntolainansa, kun on takaajaakin tarvittu.

Pankki perii saatavat velkansa kuolinpesältä, joka tässä on nyt vaikka se kaverin orvoksi jäänyt 6v lapsi. Jos varat kuolinpesässä, eli siis se asunnon arvo ei riitä velkojen maksuun, perii se pankki muuta saatavansa takaajalta eli siis sinulta.

Mikään taho ei ole kiinnostunut sen orvoksi jääneen 6v lapsen kodin tavallisesta irtaimistosta tai tavaroista.

Entä jos minä takaajana tuossa kohtaa ilmoitan, että tiedän tuossa "tavallisen irtaimiston" joukossa olevan tavaroita, joita pidän niin arvokkaina, että koen, että ne kuuluisivat minulle, jollen voi saada (a) koko takaamani summaa taksin tai (b) en voisi saada edes pientä osaa siitä takaisin. Tuo tavara voisi olla yleisesti vähempi arvoisena pidetty mutta sen saaminen saattaisi olla itselleni merkityksellistä,

Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi tuollaisia ajatuksia?

Ensinnäkään vainajan omaisuus ei kuulu sinulle. Pankki lainan velkojana hoitaa asian niin pitkälle, että saavat kuolinpesästä mahdolliset velat. Jos velkaa kuitenkin vielä jää ja sinä olet takaajana, sitten vasta pankki on yhteydessä sinuun ja perii sinulta takaamasi velan.

Ei, et missään tilanteessa saa kuolinpesästä yhtään mitään.

Eli tarkoitat, että minun on luotettava isomman velkojan kykyyn ja taitoon realiosoida se, mitä realisoitavissa on. Ja että enkä saisi mahdollisuutta riitauttaa sitä ,että pankki ei ole huomoinut ja ottanut huomioon jotain varallisuus erää tai on esim realsioinut sen mielestäni huomattavaan alihintaan, jolla se on voinut kuitata oman saatavan suuressa osin vataavasti takaajien jäädessä nuolemaan näppejään kun sinisilmäisesti uskovat, että kyllä pankki tietää ja osaa nämä hommat paremmin

ei oikein auennut aijotko siis "hyvä sydämmisenä" ryöstää koko kodin alotuksesta saa sen kuvan. kunnat palkkaa mitä sattuu mutu ihmisiä holhoojiksi ei  ole paljoakaan eroa 1800 luvun huutolais ajasta. TODELLA  "AMMATTI KUNTA" jonka toimia ei kukaan valvo. kuntien sosiaali toimet hymistelevät ja siunaavat suorrastaan ryöstöt.

Henkilökohtaiset tavarat ja kodin esineet ei lähtökohtaisesti kuulu velkojille.

Isäni kuoli kun olin 7v. Hänellä ei ollut kuollessaan juurikaan omaisuutta ja kaikki silloinen omaisuus riitti nipinnapin velkoihin. Jos hänellä olisi jäänyt enemmän velkaa kuin mitä oli omaisuutta, olisi se mitätöitynyt tai siirtynyt mahdollisille takaajille.

Isältä jäi jonkin verran esimerkiksi asuntonsa huonekaluja, kodin esineitä, soittimia ja ihan henkilökohtaisia tavaroita. Ei niitä kirjoja, kitaroita, astioita ja vaatteita kukaan missään vaiheessa huomioinut, vaan ne jaettiin omaisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kaikki omansa mutta ei automaattisesti mitään muuta. On selvitettävä olivatko vanhemmat velkaa, jos vastaus on kyllä, niin velat pyritään maksamaan pois. Ja vasta velkojen poismaksamisen jälkeen selviää saako lapsi mukaansa myös perintöä,

'Uskovainen mies

Ei kuolinpesän tavallinen irtaimisto vaatteineen, käyttötavaroineen ja huonekaluineen kuulu niihin asioihin millä maksetaan vanhempien mahdollisia velkoja.

Totta on, että ei Suomessa velallistakaan heitetä pihalle ja oteta kaikki hänelle kuuluvaa mahdollinen omaisuus. Mutta ei myöskään pidä luulla, että jos on huomattavan paljon velkaa, niin voisi jättää huomattavan perinnön, vaikka lapsi jäiisi nuorena orvoksi, eikä olisi olisi jo täysi-ikäinen, jolta odotetaan jo itsenäistä kykyä tulla oimeen ilman vanhempien tukea ja turvaa. - Tietysti on mahdollsita, että siinä velalliselle kuuluvan omaisuuden joukossa saattaa olla sellaista omaisuutta, jonka rahallinen arvo (, joka siitä saada realisoitaisesa) olisi hyvin pieni mutta tunne arvo mittaaamattoman arvokasta. 

Uskovainen mies

Höpöhöpö.

Velkaa ei voi periä. Jos lapsen vanhempi on omistanut esimerkiksi asunnon, voidaan esimerkiksi asunto tai muu helposti realisoitava omaisuus myydä velkojen maksamiseksi. Jos ei sekään riitä, loppu velka mitätöityy.

Ei kukaan ala myymään lapsen vanhemman vaatteita, astioita, keittiönpöytää tai sohvaa tämän vanhemman velkojen kuittaamikseksi. Henkilökohtaiset tavarat ja kodin tavalliseksi määriteltävä irtaimisto ei kuulu velanmaksuihin.

Niinpä, enkä nyt ala jankkaamaan, miten "tavallisestakin irtaimsitosta" saattaa löytyä rahaksi muutettavaa, jolla kattaa velkoja., vaan jatkan, että onneksi myöskään kaikkein pienemmistä omaisuuseristä ei joudu maksamaan myöskään perintöveroa.

Uskovainen mies

Ei sieltä kukaan tule kotiin kaikkia tavaroita tonkimaan josko löytyisi jotain arvokasta myytävää, vaan kyllä se käydään läpi ihan vaan papereista ja huomioidaan omaisuutena esimerkiksi auto jos sellainen on. Muu irtaisimisto ja tavarat mitä ei ns näy missään annetaan olla. Vai ihanko oikeasti luulet, että jostain tulee joku velkoja käymään läpi kodin tavarat ja selaa vaatekaapin näkyykö tonnin kenkiä tai laukkuja?

Ikävä sanoa mutta sehän riippuu osaksi myös siitä kuinka paljon tai vähän velkojat osaavat ja kykenevät pitämään puoliaan. - On olemassa mm. huutokaupan ja muita käyettyn tavaran ostajia jotka saattavat ostaa kokoansia kuolinpesiä ja jotka saattavat tällä tavoin osallistua pesän varojen realisointiin. 

Eivät he paljoa maks, joku voisi varmasti sanoa, että osa käyttää sumeilematta hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä ja tilaa, jossa ei olla tasavertaisessa neuvotteluasemassa.

Mutta toisaalt jos ja kun  osa tarjoutuu mm. siivoamaan ja puhdistamaan paikat niin osaa saattaa alkaa kiinnostaam saada pienempikin hinta ja jolla maksaa mahd. osa velosita kuin se, että säilöisi pesän varallisuuden odottamaan sitä hetkeä että orvoksi jäänyt lapsi voisi tehdä tällä perinnölleen myöhemmin jotain itse. 

En väitä, että nämä asiat olisivat aina helppoja ja mutkattomia.

Uskovainen mies

Ja höpö höpö.

Yleensä velkojina on pankki, ulosotto tai verottaja. Mikään taho näistä ei todellakaan ole kiinnostunut vainajan vaatekaapin sisällöstä, astastoista tai edes telkkarista. Mikään taho näistä ei myöskään mene sinne kotiin penkomaan, josko jotain rahanarvoista löytyisi. Asunto ja rekisteröidyt kulkuneuvot on se mistä velkojat on kiinnostuneita. Muu ei heitä kiinnosta.

Jos minä olisin takaaja, niin kyllä minua kiinnostaisi tietää millaisia toimia on tehty ennen kuin vaaditaan maksua minulta. Velkojana minua kiinnostaisi tietää onko edes yritetty selvittää miten tai kuinka perintätoimet on toteutettu; kuten se, että onko koko pesää yritetty myydä jollekin "ammattirealisoijalle" vai peritäänkö minulta vain koska aatellaan, että ei sielä ny kuitenkaa mitään arvokast oo.... Tietysti instittuotoonalsilla velkojilla kuten pankeilla, verottajialla on mahdollista joustaa enempi kuin henkilä takaajalla. Mutta toislaalta osalla meistä -itseni mukaan lukien - on muistissa 90 luvun lamavuodet, jolloin pienmpiäkin yrityksiä pistetiin lihoiksi koksa oli vimmattu kiima pelastaa pankit. - Pankit jotka muutaa hetkeä aiemmin olivat myyneet ja tyrkyttäneet lainaa hyvin holtittomasti ja lepsusti. 

Takaajana sinä et ole mikään velkoja. Jos olet vaikka mennyt takaamaan kaverin asuntolainan ja kaveri kuolee, niin velkojana on pankki, mistä kaveri on ottanut ilmeisen ylisuuren asuntolainansa, kun on takaajaakin tarvittu.

Pankki perii saatavat velkansa kuolinpesältä, joka tässä on nyt vaikka se kaverin orvoksi jäänyt 6v lapsi. Jos varat kuolinpesässä, eli siis se asunnon arvo ei riitä velkojen maksuun, perii se pankki muuta saatavansa takaajalta eli siis sinulta.

Mikään taho ei ole kiinnostunut sen orvoksi jääneen 6v lapsen kodin tavallisesta irtaimistosta tai tavaroista.

Entä jos minä takaajana tuossa kohtaa ilmoitan, että tiedän tuossa "tavallisen irtaimiston" joukossa olevan tavaroita, joita pidän niin arvokkaina, että koen, että ne kuuluisivat minulle, jollen voi saada (a) koko takaamani summaa taksin tai (b) en voisi saada edes pientä osaa siitä takaisin. Tuo tavara voisi olla yleisesti vähempi arvoisena pidetty mutta sen saaminen saattaisi olla itselleni merkityksellistä,

Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi tuollaisia ajatuksia?

Ensinnäkään vainajan omaisuus ei kuulu sinulle. Pankki lainan velkojana hoitaa asian niin pitkälle, että saavat kuolinpesästä mahdolliset velat. Jos velkaa kuitenkin vielä jää ja sinä olet takaajana, sitten vasta pankki on yhteydessä sinuun ja perii sinulta takaamasi velan.

Ei, et missään tilanteessa saa kuolinpesästä yhtään mitään.

Eli tarkoitat, että minun on luotettava isomman velkojan kykyyn ja taitoon realiosoida se, mitä realisoitavissa on. Ja että enkä saisi mahdollisuutta riitauttaa sitä ,että pankki ei ole huomoinut ja ottanut huomioon jotain varallisuus erää tai on esim realsioinut sen mielestäni huomattavaan alihintaan, jolla se on voinut kuitata oman saatavan suuressa osin vataavasti takaajien jäädessä nuolemaan näppejään kun sinisilmäisesti uskovat, että kyllä pankki tietää ja osaa nämä hommat paremmin

Kyllä, koska asia ei takaajana edes kuulu sinulle.

Olet lähtenyt ilmeisen vapaaehtoisesti takaamaan jonkun lainaa. Siitä voit syyttää vain itseäsi. Kannattaa aina selvittää, mitä takaaminen käytännössä tarkoittaa.

Ei se vainajan 6v. lapsi ole sinulle mitään velkaa.