Mies haaveilee lapsista. Miten saada se palaamaan järkiinsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa lapsiperheen elämää viikko. Univajetta, jakuvaa pyykkäystä, jatkuvaa ruoantekoa, siivousta ja päivittäin 1h vaunulenkki. Yksi korvatulehdus "lääkäri" käynteineen voisi olla myös kiva.

Moni mies haluaa perheen, kun kaikilla muillakin on. Ja tietysti sillä ajatuksella, ettei mikään muutu heidän omassa elämässään.

Ei meillä lapsiperhearki ole tuollaista. Melko mukavaa elämää elämme, en ole ehkä itsekään sitten kokenut lapsiperhearkea vaikka on 4 lasta

Teillä ei ehkä ole, mutta se voi olla tuollaista. Tuttuni oli erittäin työelämäorjentoitunut nuori nainen. Hän tuli yllättäen raskaaksi ja sai erityislapsen ja vielä toisenkin. Ensimmäinen lapsi oli niin vaikeavammainen ja haasvasti hoidettava, että tuttuni työura muuttui pysyvään omaishoitajuuteen (siis vaikka kotiin saatiin avustavia henkilöitä päivittäin). Toisen lapsen hankkiminen oli pakko, koska sillä sai tuellista kotonaoloaikaa lisää. Pahaksi onneksi tämäkin lapsi oli erityinen.

Vierailija kirjoitti:

Havaintoja tuttavapiiristä:

Kaikkein eniten isäksi hinkuvat miehet, joilla on liuta erinäisiä tunne-elämän ja elämänhallinnan ongelmia. Eivät näe omia vaikeuksiaan realistisessa valossa eivätkä varsinkaan osaa arvioida, miten lapsen saamisen mukanaan tuoma stressi ja ympärivuorokautinen vastuu vaikuttaisi heidän tilaansa. Lapsen saaminen ei kasvata jo valmiiksi ongelmissa olevaa ihmistä vaan pahimmillaan kärjistää elämän kipukohdat sietämättömiksi. Perheen perustaminen ei ole eikä saakaan olla lääke keskenkasvuisuuteen, mielenterveyden ongelmiin, päihdeongelmiin tai mihinkään muuhun epätasapainon tilaan.

Näitä siis kiinnostaa oman siemenen levittäminen ja siitä saatava status, ei lapset tai niiden hoito.

Ero tuossa voi kyllä jossain vaiheessa tulla, jos lapsihaave on oikeasti miehellesi tärkeä ja päättää yrittää sen toteuttaa. Sitä ei oikein voi päättää toisen puolesta, voi sitä tietysti yrittää, mutta ihmiset lopulta tekevät itse omat päätökset toisten mielipiteistä huolimatta. Ja se on aika raskasta sille toiselle ,olipa asia mikä hyvänsä, jos yrittää kääntää toisen pään. Vaikka tarkoitus olisi hyvä. Ainahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa lapsiperheen elämää viikko. Univajetta, jakuvaa pyykkäystä, jatkuvaa ruoantekoa, siivousta ja päivittäin 1h vaunulenkki. Yksi korvatulehdus "lääkäri" käynteineen voisi olla myös kiva.

Moni mies haluaa perheen, kun kaikilla muillakin on. Ja tietysti sillä ajatuksella, ettei mikään muutu heidän omassa elämässään.

Ei meillä lapsiperhearki ole tuollaista. Melko mukavaa elämää elämme, en ole ehkä itsekään sitten kokenut lapsiperhearkea vaikka on 4 lasta

Teillä ei ehkä ole, mutta se voi olla tuollaista. Tuttuni oli erittäin työelämäorjentoitunut nuori nainen. Hän tuli yllättäen raskaaksi ja sai erityislapsen ja vielä toisenkin. Ensimmäinen lapsi oli niin vaikeavammainen ja haasvasti hoidettava, että tuttuni työura muuttui pysyvään omaishoitajuuteen (siis vaikka kotiin saatiin avustavia henkilöitä päivittäin). Toisen lapsen hankkiminen oli pakko, koska sillä sai tuellista kotonaoloaikaa lisää. Pahaksi onneksi tämäkin lapsi oli erityinen.

Aina voi tulla kehitysvammainen lapsi. Aina voi itse vammautua. Mutta suurin osa lapsista on kuitenkin normaaleja ja suurimmalla osalla lapsiperheistä menee tilastollisesti hyvin. Suurimmalla osalla lapsiperheistä (joita tunnen todella paljon) elämä on pääosin ihan mukavaa. Enemmän ongelmia on lapsettomilla tutuillani (ei ole koulutusta, vaikeuksia löytää parisuhde, päihderiippuvuutta jne).

Teillä ei lähipiirissä ole lapsia? Lapsiperhettä joille voisi mennä kylään?

Onko miehellä mitään kokemusta lapsista?

Eihän sitä oikein etukäteen voi tietää miten perhearki sujuu. Ei se pikkulapsi aikakaan kaikilla ole mitenkään kammottavaa, varsinkin jos on vain yksi lapsi. On myös lapsia jotka syö ja nukkuu hyvin ja ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä ja iloisia kunhan perusjutut on kunnossa. Sitten on tietysti toinen ääripää jossa lapsella voi olla uniongelmia, sairauksia tai muuten on haastava luonne. Kaikkeen pitää toki olla valmis.

Miehillä usein on sellainen harhakuvitelma, että sen lapsen kanssa voi vaan pelailla palloa tai viedä katsomaan sorsia. Vähän automaattisesti ajatellaan että se perushoito on äidin työ ja isä vähän auttelee siinä.

Etukäteen ei myöskään ihan täysin ymmärretä miten sitova se lapsi on. Hän on aina siinä ja hänestä pitää pitää huolta ja jos jonnekkin haluaa lähteä niin pitää lapselle hoitopaikka järjestää.

Sinulla tuntuu olevan hyvin realistinen kuva lapsista ja hyvä niin. Ehkä miehesi nyt aikansa haaveilee lapsesta, mutta unohtaa sen kun tulee jotain muuta.

Paras olisi tosiaan jos saisi hoitoon jonkun sukulaisen/ystävän lapsen tai pääsisi yönyli vierailulle lapsiperheeseen. Hiukan saisi jotain kuvaa millaista se lapsiarki on. Tai lähtekää viikoksi jonnekkin Tuin Bamse hotelliin lomalle 😆

Vierailija kirjoitti:

Laita hänelle kello herättämään kuukauden ajan joka yö 3-4 tunnin välein ja hänen pitää herätä,hoitaa jotain vauvanukkea puolen tunnin ajan ja sitten mennä takaisin nukkumaan.

Katso kestääkö edes tuota.

Tai tunnin välein yöt päivät. Yöllä voisi kanniskella 2h jotain meluavaa myttyä sylissä ja nukkua tunnin, kanniskella taas. Tätä joka yö pari kk. Tuossa vasta alku vanhemmuudelle.