Olen Alempaa keskiluokkaa ja yritän pysyä pinnalla räpiköiden kaiken tämän inflaation keskellä
Tukia ei tule, olen työelämässä ja tienaan n 36000€/vuodessa. Olen kahden nuoren ex yksinhuoltaja ja taloudellisesti vielä vastuussa heistä. Käyn leipäjonossa epäsäännöllisesti, miten töiltäni ehdin. Nuoret opiskelevat enkä halua että velkaantuvat heti, joten 2000€ nettotuloistani menee n 600€ tulonsiirtoina nuorille plus toista elätän vielä kokonaan muutenkin, sillä hänellä on terveydellisiä ongelmia ja ominaisuuksia, jotka estävät normaalin itsenäistymisen.
Nykyinen hintataso pakottaa kuitenkin karsimaan kaikesta. Olen ollut tiukoilla pitkään, joten mitään itsestäänselviä säästökohteita ei enää löydy.
Haluaisin kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia, kuinka selvitä tulevasta epätoivon ajanjaksosta ja kantaa vastuu taloudellisesti myös omista lapsista. Tuloja en voi kasvattaa, sillä velkajärjestely ei mahdollista tulojen kasvua pariin vuoteen.
Mitkä ovat parhaat ja hyväksi havaitut keinonne selviytyä köyhyysrajan alapuolella Suomessa 2023, te systeemin ulkopuolelle tippuneet väliinputoajat, jotka ette ole oikeutettu syystä tai toisesta toimeentulotukeen? En kaipaa haukkuja tai sääliä, ainoastaan asiallisia kommentteja ja kokemuksia. Itse olen valinnut huonon miehen aikoinani ja valinnut tukea omiani vielä aikuisuuden kynnyksen jälkeenkin, enkä aio muuttaa sitä, kiitos vaan.
Onneksi minulla on vakuuttava ruokavarasto, ja hamsteriluonne, joten siitä on arjessa hiukan apua.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret opiskelevat enkä halua että velkaantuvat heti?! Mitä v it tua? Lopeta se hyysääminen, ääliö.
Ylempi keskiluokka toimii noin. Alemmalla keskiluokalla ei ole varaa.
Olet ihän hel vet tin väärässä. Jos nuori opiskelee hänelle on silkka etu, jos hänellä on sitä velkaa, eikä niitä hyysääviä vanhempia. Jos valmistuu määräajassa opintolaina ei ole mikään peikko. Silkkaa ääliömäisyyttä jättää se nostamatta ja uhrata se oma talous.
Tiedän olevani aikamoinen leijonaemo, mutta olen huolissani opiskelijan mielenterveydestä jos joutuu stressaamaan työtä ja vastivaa opiskelua. Sukurasitteena on mielen sairauksia. En halua triggeröidä niitä. Mielummin tasainen opiskelurauha ja hyvä mielenterveys kuin piippuun ajautunut nuori osastolla..
Vierailija kirjoitti:
Tiedän olevani aikamoinen leijonaemo, mutta olen huolissani opiskelijan mielenterveydestä jos joutuu stressaamaan työtä ja vastivaa opiskelua. Sukurasitteena on mielen sairauksia. En halua triggeröidä niitä. Mielummin tasainen opiskelurauha ja hyvä mielenterveys kuin piippuun ajautunut nuori osastolla..
Et sinä mikään leijonaemo ole vaan hiton tyhmä.
Leikkimällä sitten opettelette kun hän on about 30v miten omasta taloudesta, jne otetaan vastuu?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän olevani aikamoinen leijonaemo, mutta olen huolissani opiskelijan mielenterveydestä jos joutuu stressaamaan työtä ja vastivaa opiskelua. Sukurasitteena on mielen sairauksia. En halua triggeröidä niitä. Mielummin tasainen opiskelurauha ja hyvä mielenterveys kuin piippuun ajautunut nuori osastolla..
Turha sitten on parkua. Omilla valinnoilla on aina myös seurauksia.
Ymmärrän halusi auttaa, mutta luulen, että teet karhunpalveluksen lapsellesi. Kannusta lastasi löytämään osa-aika työ ja ole henkisenä tukena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän olevani aikamoinen leijonaemo, mutta olen huolissani opiskelijan mielenterveydestä jos joutuu stressaamaan työtä ja vastivaa opiskelua. Sukurasitteena on mielen sairauksia. En halua triggeröidä niitä. Mielummin tasainen opiskelurauha ja hyvä mielenterveys kuin piippuun ajautunut nuori osastolla..
Turha sitten on parkua. Omilla valinnoilla on aina myös seurauksia.
En minä parukaan. Saa kai sitä silti keskustella taloudesta, vaikka sinulla olisikin toisenlaiset arvot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän olevani aikamoinen leijonaemo, mutta olen huolissani opiskelijan mielenterveydestä jos joutuu stressaamaan työtä ja vastivaa opiskelua. Sukurasitteena on mielen sairauksia. En halua triggeröidä niitä. Mielummin tasainen opiskelurauha ja hyvä mielenterveys kuin piippuun ajautunut nuori osastolla..
Turha sitten on parkua. Omilla valinnoilla on aina myös seurauksia.
En minä parukaan. Saa kai sitä silti keskustella taloudesta, vaikka sinulla olisikin toisenlaiset arvot?
Sinulla olisi monta kanavaa hoitaa asiasi toisin, mutta olet valinnut nyt hippasen väärän polun. Toisella polulla esim lapsesi saisi parempaa taloudellista tukea ja sinulle jäisi enemmän omaa pelivaraa ja jaksamista tukea lapsiasi henkisellä puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin suora ja avoin keskustelu lasten kanssa siitä, ettei lapsilla voi olla parempi elintaso kuin äidillä. Se antaa väärän signaalin. Olen itse saman ikäisten lasten äiti ja kipuilen saman asian kanssa. En keksi muuta neuvoa kuin että vastuu lasten elatuksesta siirtyy askel kerrallaan heille itselleen. Paremmin pärjäävä nuori voi ihan hyvällä mielellä ottaa opintolainaa ja tehdä myös töitä opintojen ohella.
Toinen lapsi, se heikommin pärjäävä voisi muuttaa tukiasuntoon ja saada yhteiskunnan tukia. Äitinä voisit sitten välillä omien voimiesi ja varojesi mukaan jörjestää hänelle mukavia elämyksiä ja ostaa hänelle esim talvitakin tarvittaessa.
Uskon että tässä muutoksessa tarvitset apua esim terveyskeskuspsykologilta. Lapset aluksi saattavat tykätä huonoa kun rahahanat menee kiinni mutta sinun tehtäväsi äitinä on kannustaa heitä itsenäistymään.Kiitos hyvästä vastauksesta.
Nuorella on monta diagnoosia mutta vammaispalvelu ei ole kiinnostunut tarjoamaan palveluitaan. Riitautettu on, mutta nyt tilanne on tämä. Hän ei saa kelalta mitään. Olen pyytänyt sosiaalityöntekijää, mutta pyyntööni ei ole vastattu.Minkä ikäinen? Asuuko yksin? Saako kuntoutusrahaa?
18. Asuu kotona, ei saa, on haet5u mutta lääkärilausunnoista huolimatta kela katsoo ettei ole oikea-aikaista yrittää edes kuntout5aa. Tähän olen toivonut sosiaalityöntekijää nuoren avuksi näiden hakemusten kanssa, mutta ei ole vielä ainakaan onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän olevani aikamoinen leijonaemo, mutta olen huolissani opiskelijan mielenterveydestä jos joutuu stressaamaan työtä ja vastivaa opiskelua. Sukurasitteena on mielen sairauksia. En halua triggeröidä niitä. Mielummin tasainen opiskelurauha ja hyvä mielenterveys kuin piippuun ajautunut nuori osastolla..
Turha sitten on parkua. Omilla valinnoilla on aina myös seurauksia.
En minä parukaan. Saa kai sitä silti keskustella taloudesta, vaikka sinulla olisikin toisenlaiset arvot?
Yhyy, nykyinen hintataso yhyy. Hintatasossa ei ole mitään vikaa kun suhteuttaa menot tuloihin.
Jos toinen nuori tai molemmat ovat vielä toisen asteen opinnoissa, ap on velvollinen maksamaan nuorelle tukea. Ottakaa asioista selvää ennen kuin höyryätte.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän olevani aikamoinen leijonaemo, mutta olen huolissani opiskelijan mielenterveydestä jos joutuu stressaamaan työtä ja vastivaa opiskelua. Sukurasitteena on mielen sairauksia. En halua triggeröidä niitä. Mielummin tasainen opiskelurauha ja hyvä mielenterveys kuin piippuun ajautunut nuori osastolla..
Suojelet hänen mielenterveyttä vielä kun olet eläkkeellä ettei hän vaan tarvitse ponnistella?
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen nuori tai molemmat ovat vielä toisen asteen opinnoissa, ap on velvollinen maksamaan nuorelle tukea. Ottakaa asioista selvää ennen kuin höyryätte.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen nuori tai molemmat ovat vielä toisen asteen opinnoissa, ap on velvollinen maksamaan nuorelle tukea. Ottakaa asioista selvää ennen kuin höyryätte.
Lähtökohtaisesti vanhemman elatusvelvollisuus loppuu lapsen täyttäessä 18 vuotta. Elatusvelvollisuus VOI kuitenkin jatkua täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen koulutuskustannusten vuoksi opiskelevan henkilön kohdalla, jos elatusvelvollisuus harkitaan KOHTUULLISEKSI. Huom, voi jatkua, jos harkitaan kohtuulliseksi.
Lähde finlex.
Ymmärrän nuorten tukemisen, mutta en jos joutuu itse elämään köyhyysrajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän olevani aikamoinen leijonaemo, mutta olen huolissani opiskelijan mielenterveydestä jos joutuu stressaamaan työtä ja vastivaa opiskelua. Sukurasitteena on mielen sairauksia. En halua triggeröidä niitä. Mielummin tasainen opiskelurauha ja hyvä mielenterveys kuin piippuun ajautunut nuori osastolla..
Suojelet hänen mielenterveyttä vielä kun olet eläkkeellä ettei hän vaan tarvitse ponnistella?
Kyllä. Ponnistelu ei haittaa, jos se on siedettävissä rajoissa, mutta vaativa opiskelu, toimeentulon turvattomuus ja työnteon yhteensovittaminen voi olla liikaa. Ei kannata ottaa riskiä, etenkin kun on vakava sukurasite psykoosisairauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän nuorten tukemisen, mutta en jos joutuu itse elämään köyhyysrajalla.
Elän mielummin itse kuin laitan nuoreni elämään. Minulla on elämänkokemusta ja kykyä selviytyä haasteista. Ei ole vaativaa opiskelua tai henkisiä esteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin suora ja avoin keskustelu lasten kanssa siitä, ettei lapsilla voi olla parempi elintaso kuin äidillä. Se antaa väärän signaalin. Olen itse saman ikäisten lasten äiti ja kipuilen saman asian kanssa. En keksi muuta neuvoa kuin että vastuu lasten elatuksesta siirtyy askel kerrallaan heille itselleen. Paremmin pärjäävä nuori voi ihan hyvällä mielellä ottaa opintolainaa ja tehdä myös töitä opintojen ohella.
Toinen lapsi, se heikommin pärjäävä voisi muuttaa tukiasuntoon ja saada yhteiskunnan tukia. Äitinä voisit sitten välillä omien voimiesi ja varojesi mukaan jörjestää hänelle mukavia elämyksiä ja ostaa hänelle esim talvitakin tarvittaessa.
Uskon että tässä muutoksessa tarvitset apua esim terveyskeskuspsykologilta. Lapset aluksi saattavat tykätä huonoa kun rahahanat menee kiinni mutta sinun tehtäväsi äitinä on kannustaa heitä itsenäistymään.Kiitos hyvästä vastauksesta.
Nuorella on monta diagnoosia mutta vammaispalvelu ei ole kiinnostunut tarjoamaan palveluitaan. Riitautettu on, mutta nyt tilanne on tämä. Hän ei saa kelalta mitään. Olen pyytänyt sosiaalityöntekijää, mutta pyyntööni ei ole vastattu.Minkä ikäinen? Asuuko yksin? Saako kuntoutusrahaa?
18. Asuu kotona, ei saa, on haet5u mutta lääkärilausunnoista huolimatta kela katsoo ettei ole oikea-aikaista yrittää edes kuntout5aa. Tähän olen toivonut sosiaalityöntekijää nuoren avuksi näiden hakemusten kanssa, mutta ei ole vielä ainakaan onnistunut.
Hänelle kuuluu toimeentulotuki, oletteko hakeneet?
Hyvä. Niin sen kuuluukin mennä, että kannetaan vastuu jälkikasvusta itse, eikä itketä veronmaksajien perään.
Ylempi keskiluokka toimii noin. Alemmalla keskiluokalla ei ole varaa.