Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen oltiin enemmän perhekeskeisiä, rehellisiä ja ahkeria?
14.05.2023 |
Nykyään ollaan kamalan itsekeskeisiä. Ahdistaa oikein.
Olen viisikymppinen ja yhä itsekeskeisemmäksi tuntuu ihmiset menevän.
Päätarkoitus on itse nauttia mahdollisimman paljon.
Mielestäni pitäisi pitää yllä kaikkien hyvinvointia. Huolestuttaa jo oma vanhuus. Kurjistuuko vanhushoito, jos ei ole itsellä 5000 euroa kuussa varaa maksaa siitä.
Perheetkään ei kestä. Ja rikkinäisestä perheestä mallin saanut eroaa itsekin herkemmin.
Eikö kaikki saisi lisää hyvinvointia, jos parisuhteet olisivat enimmäkseen elinikäiset. (Vanhushoivassakin säästettäisiin, jos toinen jaksaisi vähän aikaa hoivata omaishoitajana toista.)
Yhteiskunnan pitäisi satsata parisuhteiden kestävyyteen. Kaikki lähtee siitä, että valitsee juuri itselle sopivan kumppanin eikä tee sitä hätiköiden. Sitten parisuhdetta pitäisi osata hoitaa.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima oli paljon alempana näissä asioissa. Oli sosiaalinen pakko pysyä paskassa suhteessa.
Nykypäivänä osasta ihmisiä on tullut laiskoja elämyshakuisia hetkessä eläjiä. Mutta ei välitetä heistä ollenkaan.
Pinnallisuus, itsekkyys ja hedonismi ovat tämän ajan vitsaus, jossa ihmisyys määritellään em. arvoilla.
Hedonismi on kohtuutta. Aika moni on hedonisti, vaikka ei sitä itse tiedostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen perhekeskeisellä, ahkeralla ja rehellisellä miehellä oli kysyntää. Maailma muuttuu.
Aikaisemminko sellaisella ei sitten olisi ollut kysyntää? Kyllä varmasti on mutta kysyntää yhä enemmän on myös miehillä jotka eivät halua naisen kanssa parisuhdetta? Haluaako kaikki rehelliset ahkerat ja perhekeskeiset miehet tulevaisuudessa pitkä kestoisen parisuhteen? Ei välttämättä.
Ei varmaa kaikki. Mutta uskoisin että valtaosa. Biologiaa.
Tarkoitat ilmeisesti biologialla lisääntymistä. Nykyaikana ihmiset eivät siihen tarvitse loppuelämän kestävää parisuhdetta.
Ei biologisesti tarvitsekaan. Mutta aika kylmä ja tunteeton on maailma jossa toinen ihminen nähdään esineenä tai välineenä johonkin elämänvaiheeseen. Siitä on rakkaus kaukana. Toki dopamiinin kyllästämä rakastumisen huuma hetkellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikkien ei ole pakko perustaa perhettä. Ja hyvä näin. Kaikista ei ole siihen.
Ennen vanhaan perhekulissit olivat hirveät. Selän takana juoruttiin muiden asioista, petturipuolisoista yms. Perheväkivalta oli yleistä.
Lapsiin ei juuri panostettu. Menivät siinä muun elämän sivussa.
Onneksi on nähtävissä että nuorten suhtautuminen pettämiseen muuttuu koko ajan tuomitsevampaam suuntaan. Maailma muuttuu ja hyvä niiin.
Vaikka nuoret tai koko yhteiskunta tuomitsisi jonkun asian kuinka miten se estäisi etteikö asiaa tapahtuisi myös jatkossa. Onko asian moraalinen tuomitseminen estänyt joskus asioista tapahtumasta. Piiloteltu asioita on saatettu jos ne eivät ole yleisesti hyväksyttyjä.
Varmasti tapahtuu mutta kun asenteet muuttuvat niin pettäjät jäävät muhimaan omiin liemiinsä. Eli sosiaalinen eristäminen lisääntyy heille. Se on hyvä asia yhteiskunnan kannalta. Poislukien toki väkivaltaiset ja päihdesuhteet ettei joku keksi niillä väännellä asiaa ylösalaisin.
Kun ihmiset eivät ole yhtä parisuhdekeskeisiä kuin ennen ei heillä ole mitään tarvetta eristää erityisesti ketään eikä myöskään tuomita. Jos he eivät halua parisuhdetta tai haluavat päättää huonon suhteen ihmiselle on aika yhdentekevää pitääkö joku vai ei. Ei ihmiset nykyaikana jatkuvasti mieti muiden tekemisiä he elävät omaa elämäänsä ja muut omaansa.
Kyllä. Mutta tuossa kommentissasi ei puhutakaan pettämisestä ja sen seurauksista pettäjälle.
Kuka ne pettäjät sitten eristäisi ja minne. Jos ihminen ei sitoudu parisuhteeseen mutta haluaa seksiä hänellä on oikeastaan se ja sama onko se ihminen joka kanssa seksiä silloin tällöin harjoittaa uskollinen vai ei.
Yhtä lailla eritäytyä voi myös se joka tuomitsee kaikki muut. Sellaiset ihmiset on ihmissuhteissa hyvin raskaita tyyppejä. Eikä nykynuoret edelleenkään mun kokemuksen mukaan ole kovin tuomitsevia.Avoimet suhteet joo eri asia.
Suhteet joissa harrastetaan seksiä tai jotka pohjautuu johonkin muuhun ei automaattisesti ole avoimia. Niitä vain jatketaan niin kauan kuin se molemmista tuntuu hyvältä ja erotaan jos jommasta kummasta lakkaa suhde hyvältä tuntumasta.
Ilman muuta. Aina kannattaa puhua rehellisesti alusta lähtien eikä piilotella mitä oikeasti tuntee.
Tunteet harvemmin on kovin pysyviä. Joten sillä mitä tunnetaan alussa on aika vähän merkitystä. Tunteista on puhuttava rehellisesti ihan jatkuvasti ja ainakin omille tunteilleen kannattaa olla rehellinen jos joku asia alkaa tuntua ikävälle on parempi tehdä itse muutos kuin odotella että joku toinen tekee muutoksen tai muuttaa tilanteen
Vierailija kirjoitti:
Perhekeskeisiä?
Itse kasvoin 80-luvun avainlapsena sisarusten kanssa. Päiväkodista loppuvaiheessa, kerhosta ja ip-kerhosta kävelimme aina yksin kotiin. Kotona oli voileivät jääkaapissa. Äiti tuli kotiin kun töistä ehti. Äiti teki iltavuoroja myös.
Isä oli usein reissuhommissa viikot, ja viikonloppuna tuli kotiin. Yleensä oli perjantaipullo pannuhuoneessa ja dokasi ekan illan. Lauantaina nukkui kankkusessa ja äksyili.
Piiskaaminen, tukkapölly, lyöminen normaalit rangaistusmuodot.
Lapset kulkivat itse harrastuksiin, ei kuskattu.
Iltaisin äiti (ja isä jos oli kotona) katsoi telkkaria, eikä saanut häiritä. Lapset komennettiin pihalle häiritsemästä. Helposti tuli oltua koko päivä muualla kuin kotona, just ja just tuli käytyä syömässä.
En kyllä missään tapauksessa voi pitää mitään aiempaa vuosikymmentä PERHEKESKEISENÄ.
Luulisi että te 40-50-60-luvuilla eläneet muistaisitte lapsuudestanne ankaran työnteon ja ideologian, jossa lapset on aina häiriöksi ja tiellä. Isäni on kertonut, ettei hänen vanhempansa ottaneet ketään lapsista syliin koskaan. Vaikka huuli olisi haljennut (kuten hänellä) niin haukut ainoastaan sai.
Äitini puolestaan pakeni koko muun perheensä kanssa juoppoa väkivaltaista isäänsä metsään monet kerrat.
Ennen 80-lukua arki oli yksinkertaisesti niin kovaa, että perhe hoidettiin kaiken muun sivussa. Ja 80-90-luvulla suuret ikäluokat keskittyivät uraan.
Vasta 2000-luvulla on tullut perhekeskeisyys, lapsentahtisuus, väkivallattomuus suosituksi tavaksi elää perhe-elämää.[/quote
Helsingin Sanomissa on usein kopioita menneiden vuosien sanomalehti-ilmoituksista. Kuluneella viikolla oli vuorossa ilmoituksia vuodelta 1969: niissä ilmoitettiin, että otetaan kesäksi lapsia täysihoitoon maalle, esim. 3-6- vuotiaita tyttöjä.
Niin siihen aikaan näköjään järjestettiin lasten kesälomia. Itse en joutunut koskaan vieraan hoivaan yöksi, mutta sukulaisten luona maalla muistan olleeni kesällä sekä päiviä että öitä ja vieraissa perheissä päivisin naapurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikkien ei ole pakko perustaa perhettä. Ja hyvä näin. Kaikista ei ole siihen.
Ennen vanhaan perhekulissit olivat hirveät. Selän takana juoruttiin muiden asioista, petturipuolisoista yms. Perheväkivalta oli yleistä.
Lapsiin ei juuri panostettu. Menivät siinä muun elämän sivussa.
Onneksi on nähtävissä että nuorten suhtautuminen pettämiseen muuttuu koko ajan tuomitsevampaam suuntaan. Maailma muuttuu ja hyvä niiin.
Vaikka nuoret tai koko yhteiskunta tuomitsisi jonkun asian kuinka miten se estäisi etteikö asiaa tapahtuisi myös jatkossa. Onko asian moraalinen tuomitseminen estänyt joskus asioista tapahtumasta. Piiloteltu asioita on saatettu jos ne eivät ole yleisesti hyväksyttyjä.
Varmasti tapahtuu mutta kun asenteet muuttuvat niin pettäjät jäävät muhimaan omiin liemiinsä. Eli sosiaalinen eristäminen lisääntyy heille. Se on hyvä asia yhteiskunnan kannalta. Poislukien toki väkivaltaiset ja päihdesuhteet ettei joku keksi niillä väännellä asiaa ylösalaisin.
Pettämistä on ollut aina ja tulee sina olemaan. Se mikä.on muuttunut on tuomitsevuus. Nykyään ei eristetä. Eikä tuomita. Nykyaika sallii monenlaisia tapoja elää ja tämä on hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikkien ei ole pakko perustaa perhettä. Ja hyvä näin. Kaikista ei ole siihen.
Ennen vanhaan perhekulissit olivat hirveät. Selän takana juoruttiin muiden asioista, petturipuolisoista yms. Perheväkivalta oli yleistä.
Lapsiin ei juuri panostettu. Menivät siinä muun elämän sivussa.
Onneksi on nähtävissä että nuorten suhtautuminen pettämiseen muuttuu koko ajan tuomitsevampaam suuntaan. Maailma muuttuu ja hyvä niiin.
Vaikka nuoret tai koko yhteiskunta tuomitsisi jonkun asian kuinka miten se estäisi etteikö asiaa tapahtuisi myös jatkossa. Onko asian moraalinen tuomitseminen estänyt joskus asioista tapahtumasta. Piiloteltu asioita on saatettu jos ne eivät ole yleisesti hyväksyttyjä.
Varmasti tapahtuu mutta kun asenteet muuttuvat niin pettäjät jäävät muhimaan omiin liemiinsä. Eli sosiaalinen eristäminen lisääntyy heille. Se on hyvä asia yhteiskunnan kannalta. Poislukien toki väkivaltaiset ja päihdesuhteet ettei joku keksi niillä väännellä asiaa ylösalaisin.
Kun ihmiset eivät ole yhtä parisuhdekeskeisiä kuin ennen ei heillä ole mitään tarvetta eristää erityisesti ketään eikä myöskään tuomita. Jos he eivät halua parisuhdetta tai haluavat päättää huonon suhteen ihmiselle on aika yhdentekevää pitääkö joku vai ei. Ei ihmiset nykyaikana jatkuvasti mieti muiden tekemisiä he elävät omaa elämäänsä ja muut omaansa.
Kyllä. Mutta tuossa kommentissasi ei puhutakaan pettämisestä ja sen seurauksista pettäjälle.
Kuka ne pettäjät sitten eristäisi ja minne. Jos ihminen ei sitoudu parisuhteeseen mutta haluaa seksiä hänellä on oikeastaan se ja sama onko se ihminen joka kanssa seksiä silloin tällöin harjoittaa uskollinen vai ei.
Yhtä lailla eritäytyä voi myös se joka tuomitsee kaikki muut. Sellaiset ihmiset on ihmissuhteissa hyvin raskaita tyyppejä. Eikä nykynuoret edelleenkään mun kokemuksen mukaan ole kovin tuomitsevia.Avoimet suhteet joo eri asia.
Suhteet joissa harrastetaan seksiä tai jotka pohjautuu johonkin muuhun ei automaattisesti ole avoimia. Niitä vain jatketaan niin kauan kuin se molemmista tuntuu hyvältä ja erotaan jos jommasta kummasta lakkaa suhde hyvältä tuntumasta.
Ilman muuta. Aina kannattaa puhua rehellisesti alusta lähtien eikä piilotella mitä oikeasti tuntee.
Tunteet harvemmin on kovin pysyviä. Joten sillä mitä tunnetaan alussa on aika vähän merkitystä. Tunteista on puhuttava rehellisesti ihan jatkuvasti ja ainakin omille tunteilleen kannattaa olla rehellinen jos joku asia alkaa tuntua ikävälle on parempi tehdä itse muutos kuin odotella että joku toinen tekee muutoksen tai muuttaa tilanteen
Sanoitit juuri vakaan ja epävakaan ihmisen eron. Kiitos siitä. Tämä avarsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen perhekeskeisellä, ahkeralla ja rehellisellä miehellä oli kysyntää. Maailma muuttuu.
Aikaisemminko sellaisella ei sitten olisi ollut kysyntää? Kyllä varmasti on mutta kysyntää yhä enemmän on myös miehillä jotka eivät halua naisen kanssa parisuhdetta? Haluaako kaikki rehelliset ahkerat ja perhekeskeiset miehet tulevaisuudessa pitkä kestoisen parisuhteen? Ei välttämättä.
Ei varmaa kaikki. Mutta uskoisin että valtaosa. Biologiaa.
Tarkoitat ilmeisesti biologialla lisääntymistä. Nykyaikana ihmiset eivät siihen tarvitse loppuelämän kestävää parisuhdetta.
Ei biologisesti tarvitsekaan. Mutta aika kylmä ja tunteeton on maailma jossa toinen ihminen nähdään esineenä tai välineenä johonkin elämänvaiheeseen. Siitä on rakkaus kaukana. Toki dopamiinin kyllästämä rakastumisen huuma hetkellisesti.
Tunteet ei edelleenkään ole mihinkään kadonneet tai katoamassa ehkä jopa päinvastoin. Lyhyt jänteisemmäksi ihmiset toki on varmasti muuttuneet, sitä huonoa parisuhdetta ei siedetä pitkään vaan tehdään asialle jotain ja usein se jotain on myös sitä että jatketaan ilman pitkäkestoista parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhekeskeisiä?
Itse kasvoin 80-luvun avainlapsena sisarusten kanssa. Päiväkodista loppuvaiheessa, kerhosta ja ip-kerhosta kävelimme aina yksin kotiin. Kotona oli voileivät jääkaapissa. Äiti tuli kotiin kun töistä ehti. Äiti teki iltavuoroja myös.
Isä oli usein reissuhommissa viikot, ja viikonloppuna tuli kotiin. Yleensä oli perjantaipullo pannuhuoneessa ja dokasi ekan illan. Lauantaina nukkui kankkusessa ja äksyili.
Piiskaaminen, tukkapölly, lyöminen normaalit rangaistusmuodot.
Lapset kulkivat itse harrastuksiin, ei kuskattu.
Iltaisin äiti (ja isä jos oli kotona) katsoi telkkaria, eikä saanut häiritä. Lapset komennettiin pihalle häiritsemästä. Helposti tuli oltua koko päivä muualla kuin kotona, just ja just tuli käytyä syömässä.
En kyllä missään tapauksessa voi pitää mitään aiempaa vuosikymmentä PERHEKESKEISENÄ.
Luulisi että te 40-50-60-luvuilla eläneet muistaisitte lapsuudestanne ankaran työnteon ja ideologian, jossa lapset on aina häiriöksi ja tiellä. Isäni on kertonut, ettei hänen vanhempansa ottaneet ketään lapsista syliin koskaan. Vaikka huuli olisi haljennut (kuten hänellä) niin haukut ainoastaan sai.
Äitini puolestaan pakeni koko muun perheensä kanssa juoppoa väkivaltaista isäänsä metsään monet kerrat.
Ennen 80-lukua arki oli yksinkertaisesti niin kovaa, että perhe hoidettiin kaiken muun sivussa. Ja 80-90-luvulla suuret ikäluokat keskittyivät uraan.
Vasta 2000-luvulla on tullut perhekeskeisyys, lapsentahtisuus, väkivallattomuus suosituksi tavaksi elää perhe-elämää.
Juuri näin. Kuvaat hyvin sitä entistä perhekeskrisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikkien ei ole pakko perustaa perhettä. Ja hyvä näin. Kaikista ei ole siihen.
Ennen vanhaan perhekulissit olivat hirveät. Selän takana juoruttiin muiden asioista, petturipuolisoista yms. Perheväkivalta oli yleistä.
Lapsiin ei juuri panostettu. Menivät siinä muun elämän sivussa.
Onneksi on nähtävissä että nuorten suhtautuminen pettämiseen muuttuu koko ajan tuomitsevampaam suuntaan. Maailma muuttuu ja hyvä niiin.
Vaikka nuoret tai koko yhteiskunta tuomitsisi jonkun asian kuinka miten se estäisi etteikö asiaa tapahtuisi myös jatkossa. Onko asian moraalinen tuomitseminen estänyt joskus asioista tapahtumasta. Piiloteltu asioita on saatettu jos ne eivät ole yleisesti hyväksyttyjä.
Varmasti tapahtuu mutta kun asenteet muuttuvat niin pettäjät jäävät muhimaan omiin liemiinsä. Eli sosiaalinen eristäminen lisääntyy heille. Se on hyvä asia yhteiskunnan kannalta. Poislukien toki väkivaltaiset ja päihdesuhteet ettei joku keksi niillä väännellä asiaa ylösalaisin.
Pettämistä on ollut aina ja tulee sina olemaan. Se mikä.on muuttunut on tuomitsevuus. Nykyään ei eristetä. Eikä tuomita. Nykyaika sallii monenlaisia tapoja elää ja tämä on hyvä asia.
Varmastikin erilaisissa vähemmistöpiireissä sallivuus ihan kaikkeen mahdolliseen vaikka se olisikin henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekeskeisiä?
Itse kasvoin 80-luvun avainlapsena sisarusten kanssa. Päiväkodista loppuvaiheessa, kerhosta ja ip-kerhosta kävelimme aina yksin kotiin. Kotona oli voileivät jääkaapissa. Äiti tuli kotiin kun töistä ehti. Äiti teki iltavuoroja myös.
Isä oli usein reissuhommissa viikot, ja viikonloppuna tuli kotiin. Yleensä oli perjantaipullo pannuhuoneessa ja dokasi ekan illan. Lauantaina nukkui kankkusessa ja äksyili.
Piiskaaminen, tukkapölly, lyöminen normaalit rangaistusmuodot.
Lapset kulkivat itse harrastuksiin, ei kuskattu.
Iltaisin äiti (ja isä jos oli kotona) katsoi telkkaria, eikä saanut häiritä. Lapset komennettiin pihalle häiritsemästä. Helposti tuli oltua koko päivä muualla kuin kotona, just ja just tuli käytyä syömässä.
En kyllä missään tapauksessa voi pitää mitään aiempaa vuosikymmentä PERHEKESKEISENÄ.
Luulisi että te 40-50-60-luvuilla eläneet muistaisitte lapsuudestanne ankaran työnteon ja ideologian, jossa lapset on aina häiriöksi ja tiellä. Isäni on kertonut, ettei hänen vanhempansa ottaneet ketään lapsista syliin koskaan. Vaikka huuli olisi haljennut (kuten hänellä) niin haukut ainoastaan sai.
Äitini puolestaan pakeni koko muun perheensä kanssa juoppoa väkivaltaista isäänsä metsään monet kerrat.
Ennen 80-lukua arki oli yksinkertaisesti niin kovaa, että perhe hoidettiin kaiken muun sivussa. Ja 80-90-luvulla suuret ikäluokat keskittyivät uraan.
Vasta 2000-luvulla on tullut perhekeskeisyys, lapsentahtisuus, väkivallattomuus suosituksi tavaksi elää perhe-elämää.[/quote
Helsingin Sanomissa on usein kopioita menneiden vuosien sanomalehti-ilmoituksista. Kuluneella viikolla oli vuorossa ilmoituksia vuodelta 1969: niissä ilmoitettiin, että otetaan kesäksi lapsia täysihoitoon maalle, esim. 3-6- vuotiaita tyttöjä.
Niin siihen aikaan näköjään järjestettiin lasten kesälomia. Itse en joutunut koskaan vieraan hoivaan yöksi, mutta sukulaisten luona maalla muistan olleeni kesällä sekä päiviä että öitä ja vieraissa perheissä päivisin naapurissa.Tulee hyväksikäyttö mieleen. Eikä siitä lapsi voinut puhua, pidettiin lapsen syynä. Ikiaikainen "perhearvo" Suomessa.
Se mikä parisuhteissa on muuttunut on varmaakin se että ihmiset ei lupaa tahtovansa rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Ihmiset joko rakastaa tai sitten eivät rakasta ja jos eivät rakasta kuolemaan saakka eroavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ei tee lapsia, koska naiset kouluttautuu pitkälle aikuisuuteen, ja tinder ym kertakäyttökulttuuri pilaa vanhoja perinteiteitä. Ennen ei ollut niin varaa valita ja valinta tehtiin mahdollisimman nopeasti, nykyään on paljon kaikkea muuta.
Lisäksi ihmiset saa valita nykyään mitä haluaa tehdä. En usko, että kunnon suhteista vieläkään tosta noin vaan erotaan, ja ero on parempi kuin pakkoliitto hullun kanssa.
Rehellisyys ei tarkoita sitä että on ollut avioliitossa 50 vuotta. :D Rehellisyyttä voi olla ihan sinkussakin enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikkien ei ole pakko perustaa perhettä. Ja hyvä näin. Kaikista ei ole siihen.
Ennen vanhaan perhekulissit olivat hirveät. Selän takana juoruttiin muiden asioista, petturipuolisoista yms. Perheväkivalta oli yleistä.
Lapsiin ei juuri panostettu. Menivät siinä muun elämän sivussa.
Onneksi on nähtävissä että nuorten suhtautuminen pettämiseen muuttuu koko ajan tuomitsevampaam suuntaan. Maailma muuttuu ja hyvä niiin.
Vaikka nuoret tai koko yhteiskunta tuomitsisi jonkun asian kuinka miten se estäisi etteikö asiaa tapahtuisi myös jatkossa. Onko asian moraalinen tuomitseminen estänyt joskus asioista tapahtumasta. Piiloteltu asioita on saatettu jos ne eivät ole yleisesti hyväksyttyjä.
Varmasti tapahtuu mutta kun asenteet muuttuvat niin pettäjät jäävät muhimaan omiin liemiinsä. Eli sosiaalinen eristäminen lisääntyy heille. Se on hyvä asia yhteiskunnan kannalta. Poislukien toki väkivaltaiset ja päihdesuhteet ettei joku keksi niillä väännellä asiaa ylösalaisin.
Pettämistä on ollut aina ja tulee sina olemaan. Se mikä.on muuttunut on tuomitsevuus. Nykyään ei eristetä. Eikä tuomita. Nykyaika sallii monenlaisia tapoja elää ja tämä on hyvä asia.
Varmastikin erilaisissa vähemmistöpiireissä sallivuus ihan kaikkeen mahdolliseen vaikka se olisikin henkistä väkivaltaa.
Päinvastoin. Se väkivalta kuului siihen entiseen perhearvoon. Pois ei päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mikä parisuhteissa on muuttunut on varmaakin se että ihmiset ei lupaa tahtovansa rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Ihmiset joko rakastaa tai sitten eivät rakasta ja jos eivät rakasta kuolemaan saakka eroavat.
Ilman luottamusta parisuhde jää keinotekoiseksi usein. Jos ei ole luottamusta niin taustalla joskus pelko sitoutumisesta. Voihan sitä toki elää näytellen.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä parisuhteissa on muuttunut on varmaakin se että ihmiset ei lupaa tahtovansa rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Ihmiset joko rakastaa tai sitten eivät rakasta ja jos eivät rakasta kuolemaan saakka eroavat.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä edelleen luvataan. Aina se ei toimi, nuttei toiminut ennenkään.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei tee lapsia, koska naiset kouluttautuu pitkälle aikuisuuteen, ja tinder ym kertakäyttökulttuuri pilaa vanhoja perinteiteitä. Ennen ei ollut niin varaa valita ja valinta tehtiin mahdollisimman nopeasti, nykyään on paljon kaikkea muuta.
Lisäksi ihmiset saa valita nykyään mitä haluaa tehdä. En usko, että kunnon suhteista vieläkään tosta noin vaan erotaan, ja ero on parempi kuin pakkoliitto hullun kanssa.
Rehellisyys ei tarkoita sitä että on ollut avioliitossa 50 vuotta. :D Rehellisyyttä voi olla ihan sinkussakin enemmänkin.
Ei missään ole sanottu pakkoliitoista hullun kanssa. Liiottelu on tehokeinona epärehellinen jos sen tarkoitus on viedä keskustelun ydin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikkien ei ole pakko perustaa perhettä. Ja hyvä näin. Kaikista ei ole siihen.
Ennen vanhaan perhekulissit olivat hirveät. Selän takana juoruttiin muiden asioista, petturipuolisoista yms. Perheväkivalta oli yleistä.
Lapsiin ei juuri panostettu. Menivät siinä muun elämän sivussa.
Onneksi on nähtävissä että nuorten suhtautuminen pettämiseen muuttuu koko ajan tuomitsevampaam suuntaan. Maailma muuttuu ja hyvä niiin.
Vaikka nuoret tai koko yhteiskunta tuomitsisi jonkun asian kuinka miten se estäisi etteikö asiaa tapahtuisi myös jatkossa. Onko asian moraalinen tuomitseminen estänyt joskus asioista tapahtumasta. Piiloteltu asioita on saatettu jos ne eivät ole yleisesti hyväksyttyjä.
Varmasti tapahtuu mutta kun asenteet muuttuvat niin pettäjät jäävät muhimaan omiin liemiinsä. Eli sosiaalinen eristäminen lisääntyy heille. Se on hyvä asia yhteiskunnan kannalta. Poislukien toki väkivaltaiset ja päihdesuhteet ettei joku keksi niillä väännellä asiaa ylösalaisin.
Kun ihmiset eivät ole yhtä parisuhdekeskeisiä kuin ennen ei heillä ole mitään tarvetta eristää erityisesti ketään eikä myöskään tuomita. Jos he eivät halua parisuhdetta tai haluavat päättää huonon suhteen ihmiselle on aika yhdentekevää pitääkö joku vai ei. Ei ihmiset nykyaikana jatkuvasti mieti muiden tekemisiä he elävät omaa elämäänsä ja muut omaansa.
Kyllä. Mutta tuossa kommentissasi ei puhutakaan pettämisestä ja sen seurauksista pettäjälle.
Kuka ne pettäjät sitten eristäisi ja minne. Jos ihminen ei sitoudu parisuhteeseen mutta haluaa seksiä hänellä on oikeastaan se ja sama onko se ihminen joka kanssa seksiä silloin tällöin harjoittaa uskollinen vai ei.
Yhtä lailla eritäytyä voi myös se joka tuomitsee kaikki muut. Sellaiset ihmiset on ihmissuhteissa hyvin raskaita tyyppejä. Eikä nykynuoret edelleenkään mun kokemuksen mukaan ole kovin tuomitsevia.Avoimet suhteet joo eri asia.
Suhteet joissa harrastetaan seksiä tai jotka pohjautuu johonkin muuhun ei automaattisesti ole avoimia. Niitä vain jatketaan niin kauan kuin se molemmista tuntuu hyvältä ja erotaan jos jommasta kummasta lakkaa suhde hyvältä tuntumasta.
Ilman muuta. Aina kannattaa puhua rehellisesti alusta lähtien eikä piilotella mitä oikeasti tuntee.
Tunteet harvemmin on kovin pysyviä. Joten sillä mitä tunnetaan alussa on aika vähän merkitystä. Tunteista on puhuttava rehellisesti ihan jatkuvasti ja ainakin omille tunteilleen kannattaa olla rehellinen jos joku asia alkaa tuntua ikävälle on parempi tehdä itse muutos kuin odotella että joku toinen tekee muutoksen tai muuttaa tilanteen
Aina voi paeta kerta toisensa jälkeen. Mutta löytyykö rauha ja onnellisuus pakenemalla? Koska silloin ihminen pakenee itseään loppu viimein. Ja nyt siis ei koske väkivaltaisia ja päihdesuhteita vaan ihan tavallisia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mikä parisuhteissa on muuttunut on varmaakin se että ihmiset ei lupaa tahtovansa rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Ihmiset joko rakastaa tai sitten eivät rakasta ja jos eivät rakasta kuolemaan saakka eroavat.
Ilman luottamusta parisuhde jää keinotekoiseksi usein. Jos ei ole luottamusta niin taustalla joskus pelko sitoutumisesta. Voihan sitä toki elää näytellen.
Luottamuksella ei ole oikeastaan mitään tekemistä tuon tahtomisen kanssa. Ihmisten välillä on edelleen luottamusta vaikka he ei sitoutuisi parisuhteeseen loppuelämäkseen jos se alkaa jossain vaiheessa tuntua pelkältä vastoinkäymiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei tee lapsia, koska naiset kouluttautuu pitkälle aikuisuuteen, ja tinder ym kertakäyttökulttuuri pilaa vanhoja perinteiteitä. Ennen ei ollut niin varaa valita ja valinta tehtiin mahdollisimman nopeasti, nykyään on paljon kaikkea muuta.
Lisäksi ihmiset saa valita nykyään mitä haluaa tehdä. En usko, että kunnon suhteista vieläkään tosta noin vaan erotaan, ja ero on parempi kuin pakkoliitto hullun kanssa.
Rehellisyys ei tarkoita sitä että on ollut avioliitossa 50 vuotta. :D Rehellisyyttä voi olla ihan sinkussakin enemmänkin.
Ei missään ole sanottu pakkoliitoista hullun kanssa. Liiottelu on tehokeinona epärehellinen jos sen tarkoitus on viedä keskustelun ydin muualle.
Tänäkin päivänä on yhä vanhusten liittoja, joissa on jopa vuosikymmeniä kestänyttä väkivaltaa, mutta ei voida erota, kun se on niin iso häpeä. Kun vaimonhakkaajavaarilta heikkenee toiminta- ja liikuntakyky huomattavasti, ei hänen ole enää turvallista asua kotonaan suhteessa, jossa on huomattavaa katkeruutta, laitos kutsuu. Ettei totuus unohtuisi.
Tarkoitat ilmeisesti biologialla lisääntymistä. Nykyaikana ihmiset eivät siihen tarvitse loppuelämän kestävää parisuhdetta.