Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se toinen mummo ei varmaan näe lapsia yhtä paljon. Kai hänelläkin joskus on vuoro.
Vuoronumeroillako mummous hoidetaan.
Miksi toinen mummo ei näe lapsenlapsia ku 2x/v?No ei se ainakaan minun syyni ole. Ei vaan ilmeisesti mummu tunne kiinnostusta, on kaikkea muuta kivempaa. Onhan se rankkaa matkustaa hiukan tytärtään auttamaan muutamaksi päiväksi, helpompaa on mennä taas pariksi viikoksi Espanjaan tai jonnekin muualle. Tai vaan olla kotona omassa rauhassa. Ymmärrän, kyllä minua 70-vuotiasta usein väsyttää taas lähteä hoitamaan, mutta onneksi voin kieltäytyä, se ei liene väärin. Olen yrittänyt aina joustaa, ei vaan olen aina joustanut, nyt en enää.
Ehkä tässä pitää kysyä, sitä mitä tytär ja hänen miehensä haluavat. Ainakaan minun mieheni ei ole innostunut ajatuksesta että anoppi tulee asumaan ja auttamaan meille. Itse en voisi kuvitellakaan, että anoppi olisi tullut meille hoitamaan lapsia. Sen sijaan palkkasimme ulkopuolista apua tapeen mukaan.
Mielestäni on hienoa, jos jos sinut halutaan hoitamaan lapsia. Mutta enempään kuin mitä itse haluat ei pidä suostua. Usein he, joilla isovanhemmat hoitavat lapsia paljon, ovat kaikkein tyytymättömimpiä. Valitetaan sitä, että isovanhemmat hoitavat liian vähän, vaikka hoito olisi viikottaista. Totutaan liian hyvälle ja pidetään hoitoapua itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap onnitellut miniää äitienpäivänä? Anna kun arvaan. Ei anna kateus myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme että miniät unohtavat miehien äidit jatkuvaan ja joka paikassa. Kelpaavat töihin, apua kun tarvitaan, mutta eivät kelpaa matkoille eikä muihin viettoihin.Tämä on siis sairasta!
Taas todistaa mitä petoja naiset ovat. Sydämettömiä paholaisia.
Sydämettömiä paholaisia ovat sellaiset naiset, jotka syyttävät miniöitä miestensä välinpitämättömyydestä.
Ja sydämettömiä ovat miniät jotka lähtökohtaisesti vihaavat anoppejaan.
Olen itsekin miniä ja meillä on erinomaiset välit, vaikka minä erosin pojastaan. Siellä menemme kahvilla käymään. Ja ole. Ikikiitollinen kaikesta avusta mitä edelleen saan ja autan missä vaan voin.
Sydämettömiä ovat myös anopit, jotka vihaavat miniöitään.
Kiva, että teillä on erinomaiset välit anopin kanssa, mutta nuo on aikalailla persoonallisuuskysymyksiä. Te sovitte hyvin yhteen, mutta kaikki ihmiset eivät sovi, vaikka kummassakaan ei välttämättä olisi mitään "vikaa". Peruskohteliaat välit kannattaisi säilyttää, mutta mielestäni tässä tapauksessa miniässä ei ole ollut kauheasti vikaa.
Mä kyllä vähän "ahdistuin" tuosta ap:n aloituksesta. Mun äiti hoitaa paljon meidän lasta ja ostaa hänelle lahjoja omasta halustaan. Ei menty tänään kahville tai kutsuttu kylään, kun nähtiin just eilen ja huomenna hän hoitaa jälleen lastamme. Nyt pohdin, että toivottavasti äitini ei nyt kiroa meitä ja ajattele, miten kiittämättömiä ollaan. Ei edes äitienpäiväkorttia tai lahjaa ostettu. Kiitetään kuitenkin joka kerta, kun hän hoitaa lastamme ja kerron, miten hän on lapsemme suosikki.
Mutta jutussa on myös hyväkin puoli. Kun lapset kasvavat niin arvaapa kuka mummoista on rakkaampi ja kun ovat aikuisia perheineen, niin kummasta mummosta kertovat kivoja tarinoita ja muistelevat. Itse autan tyttären perhettä paljon. Etupäässä teen sen lapsille, en aikuisille. Pahoittelen että miniäsi on ääliö, mutta sivuta hänet kokonaan ajatuksistasi ja keskity lastenlapsiin. Voit toki miniälle huomauttaa että apu on lapsille, ei hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme että miniät unohtavat miehien äidit jatkuvaan ja joka paikassa. Kelpaavat töihin, apua kun tarvitaan, mutta eivät kelpaa matkoille eikä muihin viettoihin.Tämä on siis sairasta!
Taas todistaa mitä petoja naiset ovat. Sydämettömiä paholaisia.
Hä. Miten pojat muistavat omaa anoppiaan sitten? Toimiiko hyvin?
No miehet eivät muista anoppejaan mitenkään 😂 Anteeksi rehellisyyteni
Miksi naisten sitten pitäisi muistaa anoppejaan?
Miehet eivät muista edes omia äitejään, naisia vaaditaan muistamaan anoppejakin!
MIKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.
Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.En ole miniä enkä myöskään anoppi.
Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.
Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.
Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.
Nyt on hyvä.
Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.
No mitä hemmettiä sitä pitää tehdä, alistua olemaan hoito ja raha-automaatti vai. Kunhan kysyn, jos miniän saan. Niin tiedän tehdä oikein. Eli auttaa pitää aina vaikka ei jaksaisi mutta ei saa pyytää äitienpäivänä yhtenäkään vuonna koska miniän pitää nähdä äitiään juuri silloin. Miksi pojan ei pidä nähdä äitiään yhtenäkään äitienpäivänä, joku sääntö siihen näköjään on, keksisi vaan että mikä.
Jos saan sanoa, niin sinä olet katkera ihminen.No en ole katkera, enpä keksi mistä olisin. Sekä oma mieheni, äitini että anoppini on kaikki upeita ihmisiä ja kaikkiin on loistavat välit. Mitään tällaista marttyyrishowta ei ole koskaan tullut keneltäkään.
Ei tarvi auttaa. Ei tarvi antaa mitään. Saa auttaa jos apu vastaanotetaan. Mutta teet asioista vain itse itsellesi vaikeita, kun tarjoat apua ja sitten mielessäsi luot odotuksia että ne pitää maksaa takaisin juuri yhdellä tietyllä tavalla tietyllä hetkellä, mikään muu ei käy.
Vetäydy yksinäisyyteesi jos se tekee sinut onnellisemmaksi. Tai ilmoita selkeästi omat ehtosi ja rajasi, poikasi perhe voi sitten päättää mitä niiden puitteissa tekevät tai ovat tekemättä. Nyt vain saat kaikille aikaan pahan mielen, itsellesi ihan erityisesti.
Ota vastuu itsestäsi, tai vastuuta edes poikaasi sen sijaan, että käyt mielessäsi taistelua miniäsi kanssa. Nykyinen ajattelutapasi on todella haitallinen.
Tähän vielä vastaan, MINÄ EN OLE TARJONNUT APUA, MINULTA MINIÄ ON VAILLA APUA LIKI JOKA PÄIVÄ JA ŠE ON IHAN ERI ASIA. EIKÖ VAAN.
yritä nyt ymmärtää, jookos, on taatusti kiva haukkua ja väärinymmärtää ja siksi sinun kaltaistesi kanssa ei voi keskustella. Eri mieltä saa olla, mutta miksi vääristellä toisen tekstiä? En ymmärrä.
Mihin se miniä sinun apuasi tarvitsee eikö pojastasi ole hänelle avuksi? Miksi miniä pyytää, eikä poika? Miksi suostut auttamaan, jos et todella halua. Miksi katkeroidut siitä, että olet itse suostunut asioihin? Kerroiko apuun suostuessasi, että avun ehtona on äitienpäiväkahvit?
Mitä ihmettä yrität saavuttaa tällä asenteellasi?
Tämä ei ole nyt puolustelu millekään, mutta suomalaista kulttuuria jonkin verran seuranneena arvaan, että miniän äiti ei välttämättä ole se, jota ns. rakastetaan enemmän, vaan hän voi olla se, joka syyllistää enemmän. Miniä mahdollisesti kokee, että oman äitinsä muistaminen on se pienimmän riesan tie verrattuna muihin vaihtoehtoihin kuten omien lasten kanssa juhlimiseen tai miehen äidin luo menemiseen.
Tämä on toki vain arvailua joka ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta tämmöisetkin vaihtoehdot on hyvä pitää mielessä ennen kuin ottaa liikaa itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas mummu kovin rakastunut omiin loukattuihin tunteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme että miniät unohtavat miehien äidit jatkuvaan ja joka paikassa. Kelpaavat töihin, apua kun tarvitaan, mutta eivät kelpaa matkoille eikä muihin viettoihin.Tämä on siis sairasta!
Taas todistaa mitä petoja naiset ovat. Sydämettömiä paholaisia.
Sydämettömiä paholaisia ovat sellaiset naiset, jotka syyttävät miniöitä miestensä välinpitämättömyydestä.
Ja sydämettömiä ovat miniät jotka lähtökohtaisesti vihaavat anoppejaan.
Olen itsekin miniä ja meillä on erinomaiset välit, vaikka minä erosin pojastaan. Siellä menemme kahvilla käymään. Ja ole. Ikikiitollinen kaikesta avusta mitä edelleen saan ja autan missä vaan voin.Sydämettömiä ovat myös anopit, jotka vihaavat miniöitään.
Kiva, että teillä on erinomaiset välit anopin kanssa, mutta nuo on aikalailla persoonallisuuskysymyksiä. Te sovitte hyvin yhteen, mutta kaikki ihmiset eivät sovi, vaikka kummassakaan ei välttämättä olisi mitään "vikaa". Peruskohteliaat välit kannattaisi säilyttää, mutta mielestäni tässä tapauksessa miniässä ei ole ollut kauheasti vikaa.
Mä kyllä vähän "ahdistuin" tuosta ap:n aloituksesta. Mun äiti hoitaa paljon meidän lasta ja ostaa hänelle lahjoja omasta halustaan. Ei menty tänään kahville tai kutsuttu kylään, kun nähtiin just eilen ja huomenna hän hoitaa jälleen lastamme. Nyt pohdin, että toivottavasti äitini ei nyt kiroa meitä ja ajattele, miten kiittämättömiä ollaan. Ei edes äitienpäiväkorttia tai lahjaa ostettu. Kiitetään kuitenkin joka kerta, kun hän hoitaa lastamme ja kerron, miten hän on lapsemme suosikki.
Olisit kyllä voinut eilen vaikka kukat viedä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.
Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.En ole miniä enkä myöskään anoppi.
Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.
Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.
Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.
Nyt on hyvä.
Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.
No mitä hemmettiä sitä pitää tehdä, alistua olemaan hoito ja raha-automaatti vai. Kunhan kysyn, jos miniän saan. Niin tiedän tehdä oikein. Eli auttaa pitää aina vaikka ei jaksaisi mutta ei saa pyytää äitienpäivänä yhtenäkään vuonna koska miniän pitää nähdä äitiään juuri silloin. Miksi pojan ei pidä nähdä äitiään yhtenäkään äitienpäivänä, joku sääntö siihen näköjään on, keksisi vaan että mikä.
Jos saan sanoa, niin sinä olet katkera ihminen.No en ole katkera, enpä keksi mistä olisin. Sekä oma mieheni, äitini että anoppini on kaikki upeita ihmisiä ja kaikkiin on loistavat välit. Mitään tällaista marttyyrishowta ei ole koskaan tullut keneltäkään.
Ei tarvi auttaa. Ei tarvi antaa mitään. Saa auttaa jos apu vastaanotetaan. Mutta teet asioista vain itse itsellesi vaikeita, kun tarjoat apua ja sitten mielessäsi luot odotuksia että ne pitää maksaa takaisin juuri yhdellä tietyllä tavalla tietyllä hetkellä, mikään muu ei käy.
Vetäydy yksinäisyyteesi jos se tekee sinut onnellisemmaksi. Tai ilmoita selkeästi omat ehtosi ja rajasi, poikasi perhe voi sitten päättää mitä niiden puitteissa tekevät tai ovat tekemättä. Nyt vain saat kaikille aikaan pahan mielen, itsellesi ihan erityisesti.
Ota vastuu itsestäsi, tai vastuuta edes poikaasi sen sijaan, että käyt mielessäsi taistelua miniäsi kanssa. Nykyinen ajattelutapasi on todella haitallinen.
Tähän vielä vastaan, MINÄ EN OLE TARJONNUT APUA, MINULTA MINIÄ ON VAILLA APUA LIKI JOKA PÄIVÄ JA ŠE ON IHAN ERI ASIA. EIKÖ VAAN.
yritä nyt ymmärtää, jookos, on taatusti kiva haukkua ja väärinymmärtää ja siksi sinun kaltaistesi kanssa ei voi keskustella. Eri mieltä saa olla, mutta miksi vääristellä toisen tekstiä? En ymmärrä.
Kuinka vanhoja nuo 4 lasta ovat? Onko poikasi pitänyt puolet hoitovapaista?
Ovatko lapset päiväkodissa? Miksi poikasi ei auta vaimoaan? Mitä apua miniä tarvitsee joka päivä? Jos lapset ovat erityistarpeista, niin miksi poikasi ei ole jäänyt osittaiselle hoitovapaalle?
Vierailija kirjoitti:
Mutta jutussa on myös hyväkin puoli. Kun lapset kasvavat niin arvaapa kuka mummoista on rakkaampi ja kun ovat aikuisia perheineen, niin kummasta mummosta kertovat kivoja tarinoita ja muistelevat. Itse autan tyttären perhettä paljon. Etupäässä teen sen lapsille, en aikuisille. Pahoittelen että miniäsi on ääliö, mutta sivuta hänet kokonaan ajatuksistasi ja keskity lastenlapsiin. Voit toki miniälle huomauttaa että apu on lapsille, ei hänelle.
Muuten juuri näin, paitsi että nuo huomauttelumölyt kun vielä tajuaa pitää mahassaan, niin sitten voinee pitää itseään suht fiksuna ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen saanut hoitaa paljon lapsenlapsiani, hakenut hoidosta ja kuljettanut harrastuksiin, hoitanut viikonloppuisin ja lomien aikana ja nauttinut siitä erittäin paljon. Suurin kiitos on ollut lastenlapsien ilo ja keskustelut heidän kanssaan. Nyt kun he ovat teinejä niin he soittelevat ja käyvät itsenäisesti luonani. Poikaani ja miniääni on hyvät välit. Silloin kun omat lapset olivat pieniä koin rasitteena kun piti käydä aina juhlapäivinä molemmissa mummuloissa ja lapset kyselivät että täytyykö mennä ja miksei olla kotona. Silloin päätin että jos omilla lapsilla on perhe ei ole velvolllisuutta käydä juhlapäivinä vaan sen saa viettää oman perheen kesken.
Mieti ap että jos vähennät oloasi lastenlasten kanssa mitä itse menetät? Onko apusi vain velvollisuutta vai saatko itsellesi myös jotain iloa lastenlasten kanssa olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, poikani kävi juuri kukkien ja lahjojen kanssa nolona yksin, suru oli silmissään, valitteli, että lapset nuhassa, yritti rassukka lievittää asiaa. Miniä oli määrännyt varmaankin, että nyt kiharretaan hiuksia jne., valmistaudutaan sen toisen mummun, joka ei koskaan laita rikkaa ristiin, luo kahville. Saapa nähdä milloin poika hakee eroa miniän itsekkyyden takia, merkit on sellaiset, että pian. Surettaa pojan valinta ja niin hän näyttää surevan itsekin.
Minä päätin myös, että miniän pyyntöihin auttaa vastaan, että valitettavasti ehdin sopia muuta. Varasin mökin heinäkuussa, en todellakaan ota lapsenlapsia sinne ilman vanhempia, hoitakoon miniä lomalla lapsensa itse, pojallani ei lomaa ole, aloittaa uudessa paikassa heinäkuun alussa.
Josko miniä laskelmoi. Ap on jo valmis ja aulis resurssi, toista pitää pitää lämpimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan lapsenlapsia viikoittain ja sanoin miniälle suoraa, että menkää äitienpäivänä äitisi luokse koko viikonlopuksi, pitäähän sen 300 km päässä asuvan mummonkin saada nauttia näiden pikkuisten seurasta. Meillä mummonpäivä on aina, kun lapsenlapset ovat kanssani ja jos yhtenä viikonloppuna vuodesta menevät toiselle mummolle kylään, niin se ei ole minulta pois.
Tämä! Ap haluaisi olla ainoa isovanhempi.
Onko Ap tullut mieleen, että ehkä se miniä ei edes haluaisi omalla äidillään vierailla? Jos kaksi kertaa vuodessa vain näkevät, niin ei ole miniällä omasta suvustaan apua ja varmaan jokin syy tuohon on. Ja miehen suku on selvästi ilkeä ja tuostakin vähästä kateellinen.
Sinulla on mummunpäivä joka viikko!
Vierailija kirjoitti:
Mutta jutussa on myös hyväkin puoli. Kun lapset kasvavat niin arvaapa kuka mummoista on rakkaampi ja kun ovat aikuisia perheineen, niin kummasta mummosta kertovat kivoja tarinoita ja muistelevat. Itse autan tyttären perhettä paljon. Etupäässä teen sen lapsille, en aikuisille. Pahoittelen että miniäsi on ääliö, mutta sivuta hänet kokonaan ajatuksistasi ja keskity lastenlapsiin. Voit toki miniälle huomauttaa että apu on lapsille, ei hänelle.
On muuten jännä, miten joillain on ainainen kilpailu, minä olen se rakkaampi mummi.
Voi jeesus... Hienoja poikia teillä, kun ei omaa äitiään muista. Miniä vie katraan äidilleen, koska miehensä ei osaa tehdä samaa?
Äitienpäivä on outo päivä mun mielestä, että juuri sinä päivänä tulis muistaa. Mutta kyl täällä maapallolla on huonoja äitejä, miniöitä, anoppeja, miehiä, appeja jne. Kaikki tietää sen, turha alkaa vääntää mistää et X ei voi koskaa olla huono. Kuitenki jos ajatellaan, että kaikki on suht normaaleja, ni kyl normaaleja ihmisiä sattuu se kunnioituksen ja kiitollisuuden puute. Ja mun mielestä se on ihmeellistö, että täällä jotenki ajatellaan, että ei ole oikeutta haluta tuntea itseään tärkeäksi ja arvostetuksi näkyvällä tavalla vaan jotenki se suhde lapsenlapsiin tai kiitos pitäis riittää. Kyl mä ajattelen, että joskus on hyvä hemmotella niitä rakkaitaan. Tarviiko sen olla äitienpäivä? Ei välttämättä, mutta jotain muuta sit
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, poikani kävi juuri kukkien ja lahjojen kanssa nolona yksin, suru oli silmissään, valitteli, että lapset nuhassa, yritti rassukka lievittää asiaa. Miniä oli määrännyt varmaankin, että nyt kiharretaan hiuksia jne., valmistaudutaan sen toisen mummun, joka ei koskaan laita rikkaa ristiin, luo kahville. Saapa nähdä milloin poika hakee eroa miniän itsekkyyden takia, merkit on sellaiset, että pian. Surettaa pojan valinta ja niin hän näyttää surevan itsekin.
Minä päätin myös, että miniän pyyntöihin auttaa vastaan, että valitettavasti ehdin sopia muuta. Varasin mökin heinäkuussa, en todellakaan ota lapsenlapsia sinne ilman vanhempia, hoitakoon miniä lomalla lapsensa itse, pojallani ei lomaa ole, aloittaa uudessa paikassa heinäkuun alussa.
Niin mitä? Epäilet, etteivät ole oikeasti kipeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Hih. Ilmankos ei anoppi kiinnosta, kun on tuollainen kpää ja sanelee lapsensa avioliittoihin sääntöjä! Ehkä voi peiliin katsoa...
Kyllä Maiti-Matti on mielellään molempien kanssa, antaa joka kolon rasvauksen molemmille vaikka kolmisteen.