Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Onko miniän äidillä muita lapsia, jotka käyvät äitienpäivänä? Jos ei ole, on hyvä että he käyvät. Sinulla on onneksi tyttäresi käymässä. Voisiko äitienpäivää jakaa eri päiville?
Onko heillä jotenkin vaikeaa olla äiteinä tyttäresi edessä, jolla ei ole lapsia? Onko se tyttäresi huomioimista jotenkin? Arvostelee jo hän lapsettomana vähän liikaa joskus lapsiperheiden tyylejä kasvattaa ja elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa väkeä. Meillä äitienpäivä vietetään kotona ja juhlitaan minua. Minä soitan lasten kanssa omalle äidilleni ja mies omalleen. Ei mekään minun lapsuudessani mummolaan menty, ei äiti edes soittanut omalleen. Nyt toki valittaa, kun ei tulla juhlimaan häntä äitienpäivänä. Eli emme siis ajele edestakaisin.
Kuulostaa keksityltä miniän-vihaus-ketjulta.
Ei nykyään ole tuollaista, että koko perheen on tehtävä tismalleen samaa. Ja jos se poikasi kerran muistaa sua ja miniä omaa äitiään niin eikös asia ole niin kuin kuuluukin?! En ymmärrä, miksi odotat miniän huomioivan sinut ja ohittavan oman äitinsä?
Ja joo, poika naimisissa ja on omaisuutta. Silti ottanut puolison, jolla ei tuloja eikä omaisuutta. Ilmeisen tyhmä ja huonokäytöksinen myös.
Bimbokin, kun kerran tukan kiharruksesta saa moitteita 😂
Ap, tää on aika huono. Jos ei oo provo niin oit ainakin suurennellut asioita.
Miniä juonut itselleen krapulan ja poikaa nolotti😂 meinaatko tosiaan ettei se sun poikakin juonut!? Taisi nolotus olla krapula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini valittaaminulle, jos veljeni ei ole muistanut lähettää äitienpäiväkorttia. Kuvittelee ilmeisesti, että minä puhuttelen veljeni. No en puhuttele.
Minä muistutan aina, ei ole iso vaiva, nuo nuoret miehet ei aina hoksaa. Veljet kiittävät ja lähtevät kukkien ostoon. Mutta minä en olekaan äidille enkä anopilleni katkera enkä muutoinkaan suhtaudu elämään noin kuin sinä, että EN KYLLÄ TEE MITÄÄN MUITTEN ETEEN. 😂
Aikuinen ihminen, lapsellista käytöstä sinulta.. Mitäpä jos itseäsi kohdeltaisiin noin, sisareni muistaisi synttärisi mutta varoisi mainitsemassa veljellesi, ettei se vaan onnittele sinua. Ihanaa elämää teillä.
Jos 45 v. ei muista lähettää äidilleen korttia, niin ei se ole minun ongelmani. Ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Onko miniän äidillä muita lapsia, jotka käyvät äitienpäivänä? Jos ei ole, on hyvä että he käyvät. Sinulla on onneksi tyttäresi käymässä. Voisiko äitienpäivää jakaa eri päiville?
Onko heillä jotenkin vaikeaa olla äiteinä tyttäresi edessä, jolla ei ole lapsia? Onko se tyttäresi huomioimista jotenkin? Arvostelee jo hän lapsettomana vähän liikaa joskus lapsiperheiden tyylejä kasvattaa ja elää?
Niin jos se pienten lasten äitikin vaikka saisi rauhassa viettää omaa äitienpäivää vailla muiden vaatimuksia ja syyttelyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa väkeä. Meillä äitienpäivä vietetään kotona ja juhlitaan minua. Minä soitan lasten kanssa omalle äidilleni ja mies omalleen. Ei mekään minun lapsuudessani mummolaan menty, ei äiti edes soittanut omalleen. Nyt toki valittaa, kun ei tulla juhlimaan häntä äitienpäivänä. Eli emme siis ajele edestakaisin.
Jatkan: nyt siis mummon mielestä minun pitäisi viettää äitienpäivä ajamalla kolme tuntia suuntaansa hänen luokseen lasten kanssa. Juu ei, tämä on minunkin juhlani ja vietän sen ihan toisella tapaa.
Se on hienoa, jos on voimia auttaa ja hoitaa!
Meillä on 3 lasta. Kahta vanhempaa anoppini hoiti. Esimerkiksi kun toinen lapsi syntyi, hän oli meillä viikon: siivosi, laittoi ruuat, leikki esikoisen kanssa ja huolehti kaikesta. Hän otti myös lomilla kahta lasta hoitoon omaan kotiinsa. Esimerkiksi muistan kesän, jolloin päiväkoti meni kiinni juhannukselta ja minulla ja miehelläni ei ollut lomaa. Kahdella viikolla vietiin lapset anopin hoitoon useammaksi päiväksi.
Sitten hänelle tuli vakava sairaus, jossa oli rankat hoidot. Meille syntyi kolmas lapsi, joka oli jo vauvana erilainen kuin meidän muut lapset. Itkuisampi, söi huonosti, saattoi imeä maitoa 5 min. ja lopetti. Kasvoi hitaasti. Noin 5-viikkoisena huusi ensimmäistä kertaa lähes koko yön, ei osannut rauhoittua nukkumaan. Epäiltiin koliikkia. Ei saatu apua mistään ja mieheni jäi palkattomille vapaille useamman pätkän, koska minä en jaksanut ja muut lapset jäi niin vähälle huomiolle. Kun hän täytti puoli vuotta, oli ensimmäinen yö, jolloin heräsi pelkästään syömään eikä jäänyt huutamaan, vaan jatkoi unia.
Me saatiin mieheni kanssa anopilta hääpäiväksi lahjakortti hotellilomalle hemmotteluhoitoineen, ja nuorimmainen oli silloin 1 v. 4 kk. Minä sanoin, että ei meillä ole ketään, joka hoitaisi lapsia edes sen yhden yön yli. Oma äitini on kuollut, isä asui Ruotsissa, mieheni isä ei ollut juuri tekemisissä ja anoppi oli vasta toipunut vakavasta sairaudesta ja elämänarvot meni uusiksi, eikä hän olisi pärjännyt kolmen lapsen kanssa, joista nuorin oli vaativa. Hän käytti lahjakortin itse miehensä kanssa.
Saatiin selitys lapsen vaativuudelle, kun tutkimukset käynnistettiin 2,5 vuotiaana. Meistä tuli erityislapsen vanhemmat yhdessä hetkessä.
Nyt nuorin jo koulussa. Hän ei ole ollut ikinä anopin luona yökylässä, kuten isommat lapset. Päästiin viime kesänä mieheni kanssa kahdestaan viikonlopun yli lepäämään, kun miehen sisko miehineen tuli apuun. Sitä ennen Ruotsin risteilyllä ja minun isää tapaamassa kahdestaan ennen korona-aikaa. Meidän parisuhde on ihan vitsi.
Mieheni käy tänään anopin luona kahvilla, sinne tulee myös muuta sukua. Me muut ollaan kotona ja tehdään yhdessä pihatöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miniän äidillä muita lapsia, jotka käyvät äitienpäivänä? Jos ei ole, on hyvä että he käyvät. Sinulla on onneksi tyttäresi käymässä. Voisiko äitienpäivää jakaa eri päiville?
Onko heillä jotenkin vaikeaa olla äiteinä tyttäresi edessä, jolla ei ole lapsia? Onko se tyttäresi huomioimista jotenkin? Arvostelee jo hän lapsettomana vähän liikaa joskus lapsiperheiden tyylejä kasvattaa ja elää?
Niin jos se pienten lasten äitikin vaikka saisi rauhassa viettää omaa äitienpäivää vailla muiden vaatimuksia ja syyttelyitä.
Kunhan se omassa rauhassa vietetty äitienpäivä EI ole sitä, että tullaan anoppilaan valmiiseen ruokapöytään julistamaan, miten äitienpäivä on nimenomaan pienten lasten äitien päivä, silloin muiden kuuluu passata.
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa, jos on voimia auttaa ja hoitaa!
Meillä on 3 lasta. Kahta vanhempaa anoppini hoiti. Esimerkiksi kun toinen lapsi syntyi, hän oli meillä viikon: siivosi, laittoi ruuat, leikki esikoisen kanssa ja huolehti kaikesta. Hän otti myös lomilla kahta lasta hoitoon omaan kotiinsa. Esimerkiksi muistan kesän, jolloin päiväkoti meni kiinni juhannukselta ja minulla ja miehelläni ei ollut lomaa. Kahdella viikolla vietiin lapset anopin hoitoon useammaksi päiväksi.Sitten hänelle tuli vakava sairaus, jossa oli rankat hoidot. Meille syntyi kolmas lapsi, joka oli jo vauvana erilainen kuin meidän muut lapset. Itkuisampi, söi huonosti, saattoi imeä maitoa 5 min. ja lopetti. Kasvoi hitaasti. Noin 5-viikkoisena huusi ensimmäistä kertaa lähes koko yön, ei osannut rauhoittua nukkumaan. Epäiltiin koliikkia. Ei saatu apua mistään ja mieheni jäi palkattomille vapaille useamman pätkän, koska minä en jaksanut ja muut lapset jäi niin vähälle huomiolle. Kun hän täytti puoli vuotta, oli ensimmäinen yö, jolloin heräsi pelkästään syömään eikä jäänyt huutamaan, vaan jatkoi unia.
Me saatiin mieheni kanssa anopilta hääpäiväksi lahjakortti hotellilomalle hemmotteluhoitoineen, ja nuorimmainen oli silloin 1 v. 4 kk. Minä sanoin, että ei meillä ole ketään, joka hoitaisi lapsia edes sen yhden yön yli. Oma äitini on kuollut, isä asui Ruotsissa, mieheni isä ei ollut juuri tekemisissä ja anoppi oli vasta toipunut vakavasta sairaudesta ja elämänarvot meni uusiksi, eikä hän olisi pärjännyt kolmen lapsen kanssa, joista nuorin oli vaativa. Hän käytti lahjakortin itse miehensä kanssa.
Saatiin selitys lapsen vaativuudelle, kun tutkimukset käynnistettiin 2,5 vuotiaana. Meistä tuli erityislapsen vanhemmat yhdessä hetkessä.
Nyt nuorin jo koulussa. Hän ei ole ollut ikinä anopin luona yökylässä, kuten isommat lapset. Päästiin viime kesänä mieheni kanssa kahdestaan viikonlopun yli lepäämään, kun miehen sisko miehineen tuli apuun. Sitä ennen Ruotsin risteilyllä ja minun isää tapaamassa kahdestaan ennen korona-aikaa. Meidän parisuhde on ihan vitsi.
Mieheni käy tänään anopin luona kahvilla, sinne tulee myös muuta sukua. Me muut ollaan kotona ja tehdään yhdessä pihatöitä.
Miksi niin moni kuvittelee, että parisuhteessa pitää olla 3 ihmistä eli mies ja vaimo (tai puoliso ja puoliso) ja sitten isovanhempi, joka varmistaa, että parisuhde kukoistaa? Älä hanki lapsia, jos haluat vain parisuhteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden lapsen isä, vaimoni on nykyään sellainen kun täällä katkerat miniät on. Äitini on aina liikaa paitsi silloin kun meillä tarvitaan apua. Mikään apu ei riitä, mutta arvoa ei vaimoni mielestä aidillåni ole, kaikki on kuulema äidistäni väärin.
Kyllä itse tein valinnan, olen edelleen hämmästynyt kuinka siitä kivasta nuoresta naisesta on tullut tuo ilkeä nainen jonka kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä, muutakuin lapsi tietysti. Olen pyrkinyt auttamaan kaikessa, minun pitäisi hänen mielestään olla koko päivä kotona mutta samalla tienata palkkani jonka turvin vaimo on saanut olla kotona kohta kaksi vuotta. Isyysvapaat pidin ja lomat ja viikonloput olen lapsen kanssa koska se on parasta mitä tiedän.
Ja kyllä eropaperit olen yksipuolisesti laittanut, onneksi emme löytäneet tonttia taloa varten, tämä rivarikoti on helppo myydä. Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Hirveitä ovat naiset jotka aptä haukkuvat, luulisi jokaisen ymmärtävän surun, jota hän tuntee.
Juuri näin!
Voi kait itsekin mennä lastensa luokse, varsinkin jos on pieniä lapsenlapsia joiden kanssa voi olla hankalaa kulkea. Täällä meidän slummialueella monet isät ovat lastensa kanssa ulkona leikkimässä ja äiti varmaan rentoutuu kotona tehden omia asioita. Näin on ollut monena äitienpäivänä. Muina päivinä äidit ovat ulkona pesueensa kanssa. Itse vein omalle äidille kukan ja lahjan jo perjantaina ja tänään lapset soittivat. Lapset asuvat niin kaukana että olisi älytöntä yhden päivän takia tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
No ei meillä onneksi soittele salaa. Miniä oli kuulolla ja onnittelin häntä äitienpäivänä ja sain onnittelut takaisin. Hyvä äiti lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, poikani kävi juuri kukkien ja lahjojen kanssa nolona yksin, suru oli silmissään, valitteli, että lapset nuhassa, yritti rassukka lievittää asiaa. Miniä oli määrännyt varmaankin, että nyt kiharretaan hiuksia jne., valmistaudutaan sen toisen mummun, joka ei koskaan laita rikkaa ristiin, luo kahville. Saapa nähdä milloin poika hakee eroa miniän itsekkyyden takia, merkit on sellaiset, että pian. Surettaa pojan valinta ja niin hän näyttää surevan itsekin.
Minä päätin myös, että miniän pyyntöihin auttaa vastaan, että valitettavasti ehdin sopia muuta. Varasin mökin heinäkuussa, en todellakaan ota lapsenlapsia sinne ilman vanhempia, hoitakoon miniä lomalla lapsensa itse, pojallani ei lomaa ole, aloittaa uudessa paikassa heinäkuun alussa.Niin mitä? Epäilet, etteivät ole oikeasti kipeitä?
Sivusta, mutta meillä on tuollainen mummo, joka ei usko lasten sairauksia. Kun joku sairastuu ja meno joudutaan perumaan, alkaa hirveä syyllistäminen ja suoranainen hyökkäys meitä kohtaan. Kuitenkaan ei itse halua sairastua. Ihan kuin valitsisimme sairastua tahallamme. Sama juttu koronan kanssa, kun yhteinen meno jouduttiin perumaan hänen koronatartuntansa vuoksi, alkoi hirveä hyökkäys meitä kohtaan. Kun emme halua nähdä ja miten hirveitä olemme.
Sanomattakin selvää, että psyykkistä apua tarvittaisiin. Mutta mitenpä sitä ohjaa tai ehdottaa tällaisille, jotka eivät kestä hyökkäämättä mitään, mikä on vastoin heidän odotuksiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Outoja nämä periaatepäätökset, missä edellisen suhteen virheet siirretään itsestäänselvästi seuraaviin. Meitäkin on, jotka ei oltaisi koskaan saatu onnellista avioliittoa, jos ei olisi ollut rohkeutta avioitua uudelleen ensimmäisen onnettoman liiton jälkeen. Kukin toki tyylillään.
Mikäs estää toista avioliittoa menemästä pieleen sanotaan vaikka seuraavan 20-30 vuoden kuluessa? Uusi siippa on oma yksilönsä virheineen ja asiat voivat mennä pieleen pahastikin vaikka alussa tarkoitus oli hyvä. Onhan näitä sarjanaimareita maa pullollaan. Sanovat vaan, että uutta putkeen ja sitä rataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Outoja nämä periaatepäätökset, missä edellisen suhteen virheet siirretään itsestäänselvästi seuraaviin. Meitäkin on, jotka ei oltaisi koskaan saatu onnellista avioliittoa, jos ei olisi ollut rohkeutta avioitua uudelleen ensimmäisen onnettoman liiton jälkeen. Kukin toki tyylillään.
Mikäs estää toista avioliittoa menemästä pieleen sanotaan vaikka seuraavan 20-30 vuoden kuluessa? Uusi siippa on oma yksilönsä virheineen ja asiat voivat mennä pieleen pahastikin vaikka alussa tarkoitus oli hyvä. Onhan näitä sarjanaimareita maa pullollaan. Sanovat vaan, että uutta putkeen ja sitä rataa.
Juu, ja yhtä lailla on niitä, joiden mielestä vaihtamalla ei vaan koskaan voi parantua. Kaipa se toisten lasi vaan on puolitäynnä ja toisten puolityhjä, samalla kun kaikilta puuttuu se kristallipallo, mikä tarvittaisiin 30 vuoden päähän näkemiseen. Slik er livet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miniän äidillä muita lapsia, jotka käyvät äitienpäivänä? Jos ei ole, on hyvä että he käyvät. Sinulla on onneksi tyttäresi käymässä. Voisiko äitienpäivää jakaa eri päiville?
Onko heillä jotenkin vaikeaa olla äiteinä tyttäresi edessä, jolla ei ole lapsia? Onko se tyttäresi huomioimista jotenkin? Arvostelee jo hän lapsettomana vähän liikaa joskus lapsiperheiden tyylejä kasvattaa ja elää?
Niin jos se pienten lasten äitikin vaikka saisi rauhassa viettää omaa äitienpäivää vailla muiden vaatimuksia ja syyttelyitä.
Kunhan se omassa rauhassa vietetty äitienpäivä EI ole sitä, että tullaan anoppilaan valmiiseen ruokapöytään julistamaan, miten äitienpäivä on nimenomaan pienten lasten äitien päivä, silloin muiden kuuluu passata.
Miksi sinäkin oletat, että se on juuri anoppi, joka tekee äitienpäiväaterian? Eikö hänen miehensä osaa? Entä oma poika?
Minä en ikinä ole halunnut mennä anoppilaan äitienpäivänä, sillä siellä se anoppi häärää, on leiponut ja laittanut ruuat, kattanut pöydän, raivaa pöydän ja tiskaa astiat. Se on iso homma isolle porukalle. Jos tarjoudun raivaamaan pöydän, anoppi kieltää ja estelee, että ei tarvitse. Ok, menen sohvalle. Anopin mies eikä pojat laita aterian eteen tikkua ristiin. Tiskaamaan en edes tarjoudu, sillä haluan viettää äitienpäivääni muuten kuin tiskaamalla käsin.
Minusta olisi ihana mennä ravintolaan äitienpäivänä porukalla. Se ei ikinä käy, kukaan meidän vanhemmista ei siihen suostu. Anopin luo menen, koska mies haluaa, että mennään koko perheenä.
Voi voi. Kyllä elämä tehdään vaikeaksi. Anoppi ja miniä ja poika siinä välissä. En ihmettele yhtään että liitot hajoavat ennenkuin ne on kunnolla alkaneetkaan. Tehdään lapsi ja ehkä toinen, sitten ollaan että vali vali ei ole omaa aikaa ja vaan toinen mummo toimii piikana. Miksi ei molemmat ja vali vali.
Kaikesta huolimatta, hyvää äitienpäivää, relatkaa, vetäkää happea, ei tämä elämä niin vaikeaa ole, ellei itse hae epäkohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jutussa on myös hyväkin puoli. Kun lapset kasvavat niin arvaapa kuka mummoista on rakkaampi ja kun ovat aikuisia perheineen, niin kummasta mummosta kertovat kivoja tarinoita ja muistelevat. Itse autan tyttären perhettä paljon. Etupäässä teen sen lapsille, en aikuisille. Pahoittelen että miniäsi on ääliö, mutta sivuta hänet kokonaan ajatuksistasi ja keskity lastenlapsiin. Voit toki miniälle huomauttaa että apu on lapsille, ei hänelle.
On muuten jännä, miten joillain on ainainen kilpailu, minä olen se rakkaampi mummi.
Noin oli oman äitini ja anoppini kanssa, kumpikin halusi olla se ykkösmummi. Me kaikki asutaan samalla paikkakunnalla, joten kumpikin mummuista halusi, että jokainen juhlapyhä vietätään juuri hänen luonaan siihen parhaimpaan aikaan. Sehän oli ihan mahdoton tehtävä. Kummassakin paikassa sai kuulla nytkö te vasta tulette, nytkö te jo lähdette, miksi te noin vähän aikaa olitte, miksette käy useammin, tulkaa huomenna uudestaan. Vieläkin alkaa sattua päähän.
Kyllä rajat saa laittaa sille hoitamiselle ja auttamiselle. Mieti itse ensin omassa rauhassa, kuinka paljon sinulla itselläsi on halua ja jaksamista auttaa. Sitten kohteliaasti kieltäydy siitä mikä ei sinulle sovi ja teet sen, mikä oman mielesi mukaista on auttaa.
Se mikä tuli mieleeni on, että miniäsi päivähän se on. Eivät he sinne mene toista mummoa juhlimaan vaan miniääsi. Hänelle voi hyvinkin olla mukavinta mennä oman äidin luo kahvipöytään, jotta voi olla rennosti ja mukavasti. Tai siis jotenkin hassua, kun täällä nyt nähdään tuo vain mummojen päivänä - kumpi mummoista saa lapsenlapset. Kysehän on siitä, että perheen äiti saa viettää sen itselle sopivalla juhlimisella.
Toki kohteliasta on varsinkin omaa äitiä muistaa, eli tässä tapauksessa poikasi sinua.