Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Ei me olla ikinä käyty mummolassa äitienpäivänä niin pitkään kuin on ollut omia lapsia. Vietetään aina päivä kotona. Lapset tuo sänkyyn aamupalaa ja pienempänä toivat itse tehtyjä askarteluja. Vanhempi tyttö soitti aamulla kitaraa ja lauloi. Ehkä laitetaan orvokkeja ulos yhdessä. Emme harrasta aineellisia lahjoja enää, mutta nuorempi oli tehnyt kortin koulussa. Mieheni varmaankin soittaa omalle äidilleen. Minun äitini kuoli muutama vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, olipa hyvä kysymys tuossa; miten ne teidän pojat muistaa omia anoppejaan? Muistakaa kysyä
Miksi äitienpäivä pitää ravata mummoloissa, entä miniän oma äitienpäivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.
Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.En ole miniä enkä myöskään anoppi.
Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.
Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.
Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.
Nyt on hyvä.
Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.
No mitä hemmettiä sitä pitää tehdä, alistua olemaan hoito ja raha-automaatti vai. Kunhan kysyn, jos miniän saan. Niin tiedän tehdä oikein. Eli auttaa pitää aina vaikka ei jaksaisi mutta ei saa pyytää äitienpäivänä yhtenäkään vuonna koska miniän pitää nähdä äitiään juuri silloin. Miksi pojan ei pidä nähdä äitiään yhtenäkään äitienpäivänä, joku sääntö siihen näköjään on, keksisi vaan että mikä.
Jos saan sanoa, niin sinä olet katkera ihminen.No en ole katkera, enpä keksi mistä olisin. Sekä oma mieheni, äitini että anoppini on kaikki upeita ihmisiä ja kaikkiin on loistavat välit. Mitään tällaista marttyyrishowta ei ole koskaan tullut keneltäkään.
Ei tarvi auttaa. Ei tarvi antaa mitään. Saa auttaa jos apu vastaanotetaan. Mutta teet asioista vain itse itsellesi vaikeita, kun tarjoat apua ja sitten mielessäsi luot odotuksia että ne pitää maksaa takaisin juuri yhdellä tietyllä tavalla tietyllä hetkellä, mikään muu ei käy.
Vetäydy yksinäisyyteesi jos se tekee sinut onnellisemmaksi. Tai ilmoita selkeästi omat ehtosi ja rajasi, poikasi perhe voi sitten päättää mitä niiden puitteissa tekevät tai ovat tekemättä. Nyt vain saat kaikille aikaan pahan mielen, itsellesi ihan erityisesti.
Ota vastuu itsestäsi, tai vastuuta edes poikaasi sen sijaan, että käyt mielessäsi taistelua miniäsi kanssa. Nykyinen ajattelutapasi on todella haitallinen.
Tähän vielä vastaan, MINÄ EN OLE TARJONNUT APUA, MINULTA MINIÄ ON VAILLA APUA LIKI JOKA PÄIVÄ JA ŠE ON IHAN ERI ASIA. EIKÖ VAAN.
yritä nyt ymmärtää, jookos, on taatusti kiva haukkua ja väärinymmärtää ja siksi sinun kaltaistesi kanssa ei voi keskustella. Eri mieltä saa olla, mutta miksi vääristellä toisen tekstiä? En ymmärrä.
Ja sinä olet auttanut ja koet olevasi piika. Nyt sitten kiukuttelet. Miksi suostut yli omien voimavarojen. Itse en kysynyt äidiltäni koskaan mitään, koska hän sitten on sekunnissa burnoutissa ja valittaa. Anopilla taas oli ihan riittämiin hommia omassa perheessä. Meillä päädyttiin itse hoitamaan lapset.
Puhu sen pilasi kanssa. Taitaa olla jyrän alla kotona ja onhan yuo rankkaa sikaa.
Kerro, että toivot muistamista. Mielelläsi teet ja hoidat.
Olet olemassa äitienpäivänäkin.
Voihan tyttäresi jutella veljensä kanssa. Puhujaa. Sanoittakaa.
Ai, niin. Mummollakin on tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini valittaaminulle, jos veljeni ei ole muistanut lähettää äitienpäiväkorttia. Kuvittelee ilmeisesti, että minä puhuttelen veljeni. No en puhuttele.
Olen yhden lapsen isä, vaimoni on nykyään sellainen kun täällä katkerat miniät on. Äitini on aina liikaa paitsi silloin kun meillä tarvitaan apua. Mikään apu ei riitä, mutta arvoa ei vaimoni mielestä aidillåni ole, kaikki on kuulema äidistäni väärin.
Kyllä itse tein valinnan, olen edelleen hämmästynyt kuinka siitä kivasta nuoresta naisesta on tullut tuo ilkeä nainen jonka kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä, muutakuin lapsi tietysti. Olen pyrkinyt auttamaan kaikessa, minun pitäisi hänen mielestään olla koko päivä kotona mutta samalla tienata palkkani jonka turvin vaimo on saanut olla kotona kohta kaksi vuotta. Isyysvapaat pidin ja lomat ja viikonloput olen lapsen kanssa koska se on parasta mitä tiedän.
Ja kyllä eropaperit olen yksipuolisesti laittanut, onneksi emme löytäneet tonttia taloa varten, tämä rivarikoti on helppo myydä. Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Hirveitä ovat naiset jotka aptä haukkuvat, luulisi jokaisen ymmärtävän surun, jota hän tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
Miten ihmeessä poikanne ei osannut ajatella asiaa itse? Miten ihmeessä poika on edes mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla ei ole ammattia, koulutusta eikä tuloja?
Kylläpä sinä nyt oletat paljon. Missä sanottiin, ettei noita ole. Näytä!
Miksi sinulla menee noin tunteisiin? Outoa.
Ja sinäkö kuvittelet etteivät ihmiset muutu, jos ei, niin miksi niin moni pari eroaa, vastaapas siihenkin.Tässä on suora lainaus aiemmasta kommentistasi: "Ei mene pojan omaisuus miniän mukana".
Tuohan tarkoittaa sitä, että miniällä ei ole mitään omaisuutta eikä rahaa vaan kaikki on pojan. Kummallista on sekin, miten te vaaditte poikaa tekemään avioehdon. Siis vaaditte, ette ehdottaneet tai kysyneet, onko siitä ollut puhetta.
Osa pareista eroaa, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se minua kummastuttaa, miten sinun miniä on suunnilleen saatanasta seuraava ja sinä ihan toivot heidän eroa.
Ei tuossa kyllä sanota , että miniällä ei olisi mitään omaisuutta. Tuosta vaan voi päätellä, että pojalla on ( paljonkin?) enemmän.
Kyllä eroa voi sivusta hiljaa toivoa, jos oman lapsen puoliso on jollain tavalla mahdoton. Tai toki ensisijaisesti toivoo että asiat muuttuisivat, mutta usein se on epätodennäköistä.
Surut täytyy surra, ja toki on surullista, jos ei koe itseään arvostettavan.
Jos poika kuitenkin tuli kahville, niin jättikö hän pienet lapset keskenään juhlimaan omaa äitiänsä? Vai oliko jo laittanut 4 pienen lapsen kanssa vaimolleen äitienpäiväyllätyksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu sen pilasi kanssa. Taitaa olla jyrän alla kotona ja onhan yuo rankkaa sikaa.
Kerro, että toivot muistamista. Mielelläsi teet ja hoidat.
Olet olemassa äitienpäivänäkin.Voihan tyttäresi jutella veljensä kanssa. Puhujaa. Sanoittakaa.
Ai, niin. Mummollakin on tunteet.
Mummojen tunteet vain kasvavat iän myötä. Meno on kuin uhmaikäisellä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini valittaaminulle, jos veljeni ei ole muistanut lähettää äitienpäiväkorttia. Kuvittelee ilmeisesti, että minä puhuttelen veljeni. No en puhuttele.
Minä muistutan aina, ei ole iso vaiva, nuo nuoret miehet ei aina hoksaa. Veljet kiittävät ja lähtevät kukkien ostoon. Mutta minä en olekaan äidille enkä anopilleni katkera enkä muutoinkaan suhtaudu elämään noin kuin sinä, että EN KYLLÄ TEE MITÄÄN MUITTEN ETEEN. 😂
Aikuinen ihminen, lapsellista käytöstä sinulta.. Mitäpä jos itseäsi kohdeltaisiin noin, sisareni muistaisi synttärisi mutta varoisi mainitsemassa veljellesi, ettei se vaan onnittele sinua. Ihanaa elämää teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden lapsen isä, vaimoni on nykyään sellainen kun täällä katkerat miniät on. Äitini on aina liikaa paitsi silloin kun meillä tarvitaan apua. Mikään apu ei riitä, mutta arvoa ei vaimoni mielestä aidillåni ole, kaikki on kuulema äidistäni väärin.
Kyllä itse tein valinnan, olen edelleen hämmästynyt kuinka siitä kivasta nuoresta naisesta on tullut tuo ilkeä nainen jonka kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä, muutakuin lapsi tietysti. Olen pyrkinyt auttamaan kaikessa, minun pitäisi hänen mielestään olla koko päivä kotona mutta samalla tienata palkkani jonka turvin vaimo on saanut olla kotona kohta kaksi vuotta. Isyysvapaat pidin ja lomat ja viikonloput olen lapsen kanssa koska se on parasta mitä tiedän.
Ja kyllä eropaperit olen yksipuolisesti laittanut, onneksi emme löytäneet tonttia taloa varten, tämä rivarikoti on helppo myydä. Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Hirveitä ovat naiset jotka aptä haukkuvat, luulisi jokaisen ymmärtävän surun, jota hän tuntee.
Kuulostat anopilta 😌
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden lapsen isä, vaimoni on nykyään sellainen kun täällä katkerat miniät on. Äitini on aina liikaa paitsi silloin kun meillä tarvitaan apua. Mikään apu ei riitä, mutta arvoa ei vaimoni mielestä aidillåni ole, kaikki on kuulema äidistäni väärin.
Kyllä itse tein valinnan, olen edelleen hämmästynyt kuinka siitä kivasta nuoresta naisesta on tullut tuo ilkeä nainen jonka kanssa minulla ei ole enää mitään yhteistä, muutakuin lapsi tietysti. Olen pyrkinyt auttamaan kaikessa, minun pitäisi hänen mielestään olla koko päivä kotona mutta samalla tienata palkkani jonka turvin vaimo on saanut olla kotona kohta kaksi vuotta. Isyysvapaat pidin ja lomat ja viikonloput olen lapsen kanssa koska se on parasta mitä tiedän.
Ja kyllä eropaperit olen yksipuolisesti laittanut, onneksi emme löytäneet tonttia taloa varten, tämä rivarikoti on helppo myydä. Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Hirveitä ovat naiset jotka aptä haukkuvat, luulisi jokaisen ymmärtävän surun, jota hän tuntee.
Onko täällä muitakin miehiä kuin minä. Erosin aikoinaan samasta syystä, vaimosta tuli samanlainen kitkerä ja vai. Vaatimuksia lateleva muija, kun täällä moni on. On ihanaa elää kun sellaisen taakan saa harteiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, olipa hyvä kysymys tuossa; miten ne teidän pojat muistaa omia anoppejaan? Muistakaa kysyä
Tyhmä kysymys kun se naisen äiti AINA on tärkeämpi!
Aina on Ap vaihtoehtoja. Voit olla kuten minun anoppini joka ei lainkaan tapaa lapsenlpsiaan, ei lainkaan soittele pojalleen ja ei lainkaan pidä yhteyttä poikaansa tai miniään.
Ei ole koskaan auttanut mitenkään tai leikkinyt lastenlsten kanssa tai ottanut koskaan syliinkään (tapaamiskertoja ei montaa ole).
Et varmaan halua tätä? Niin, sitä minäkin. Eli ei sun asiat kovin huonosti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, olipa hyvä kysymys tuossa; miten ne teidän pojat muistaa omia anoppejaan? Muistakaa kysyä
Tyhmä kysymys kun se naisen äiti AINA on tärkeämpi!
Ei todellakaan ole. Oma äitini on sadisti hirviö ja en ole missään tekemisissä. Huonoinkin anoppi on mukavampi kuin oma äitini.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin en mene enää, sen tämä reissu opetti.
Outoja nämä periaatepäätökset, missä edellisen suhteen virheet siirretään itsestäänselvästi seuraaviin. Meitäkin on, jotka ei oltaisi koskaan saatu onnellista avioliittoa, jos ei olisi ollut rohkeutta avioitua uudelleen ensimmäisen onnettoman liiton jälkeen. Kukin toki tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitienpäivä pitää ravata mummoloissa, entä miniän oma äitienpäivä?
Just näin. Minä miellän äitienpäivän sellaiseksi päiväksi, jota juhlitaan, kun lapset on pieniä. Kaupalliset hössötykset on pelkkää markkinaehtoista humpuukia. Äitienpäivä voi olla päivä, jolloin äiti ottaa rennommin ja joku muu laittaa ruuan kotona. Tai saunotaan pitkän kaavan mukaan. Tai mitä se äiti nyt haluaakin tehdä. En tajua, miksi mummoloissa pitäisi ravata. Onko se jokin jäänne vanhoilta ajoilta, kun äideillä oli 10 lasta ja montakymmentä lapsenlasta, mitä ihailtiin urhoollisuustekona.
Kaikkea sitä. Meillä mennään aina vain toiselle mummolle. Syykin on selvä. Äitienpäivä voi olla raskas, jos on joutunut lapsiaan menettämään.
Hyvää äitienpäivää ap:lle! Saat viettää sitä tyttäresi kanssa. Lisäksi sinulla on elävä poika ja lastenlapsia.
Ensi vuonna olet vähemmän surullinen/katkera. Koska silloin olet ollut niiden lastenlastesi kanssa vähemmän aikaa, kun et ole auttanut miniää miniän katraan hoidossa.
Koska auttaessa ne ovat vain miniän katras. Muuten tavatessa poika tuo lapsenlapset vierailemaan. Eiköhän se ole parasta niin.
Ja sydämettömiä ovat miniät jotka lähtökohtaisesti vihaavat anoppejaan.
Olen itsekin miniä ja meillä on erinomaiset välit, vaikka minä erosin pojastaan. Siellä menemme kahvilla käymään. Ja ole. Ikikiitollinen kaikesta avusta mitä edelleen saan ja autan missä vaan voin.