Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Siis miniän äidin kanssa oli jo sovittu vierailusta äitienpäivänä. Lisäksi tämä päivä taitaa olla traditio kuten jokin toinenkin päivä. Vuodessa on siis 50 muuta viikonloppua, jolloin vierailla sp:n luona.
Ap kutsui äitienpäiväksi kahville. Poikansa yritti muuttaa sillä hetkellä jo aiemmin sovittua päivää lauantaiksi, ihan vain koska äitinsä pyysi. Ei edes sanonut äidilleen, että on jo sovittu muuta.
Hänen äitinsä näkee lapsenlapsia usein ja poika näkee äitiänsä usein. Silti miniän olisi pitänyt heti muuttaa jo sovittu tapaaminen äitinsä kanssa.Eli, kun ap pyytää, niin miniän ja hänen äitinsä ( ehkä muunkin miniän suvun), pitää heti muuttaa suunnitelmiaan ja perinteitään. Muuten miniä on paha, paha miniä.
En oikein ymmärrä. Meillä kun on juhlapäiviä vietetty esim joulua ennen joulua tai joulun jälkeen miten nyt on kaikki saatu paikalle.
Tulin suihkusta ja kone jäi sulkematta.
Ei ollut sovittu, koska miniä itse sanoi sopineensa äitinsä kanssa juuri. Poika sanoi, että mennään lauantaina kuten sovittiin. oli poika halunnut edes kerran tulla tänne, kuten aamulla kertoi kun tässä kahvilla kävi. Ja tosiaan, näkevät minua usein kun jatkuvasti miniä pyytää. En vaatinut mitään muuttamaan, kerroin aloituksessa, että mieleni pahoitin, mutta mitään en pyytänyt muuttamaan, autossa vasta itkin.
Mutta joo, ei sillä ole väliä, kyllä minä pahan mielen kestän, ja anteeksi pyydän, että kirjoitin. Pyydän nyt poistamaan ketjun, näytti olevan niin julmaa osin teksti, ettei kenenkään mummon tarvitsisi sellaista lukea ei anoppienkaan.
Mutta apuna en nää ole kuin pojalleni ja lapsenlapsille. Se päätös pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.
Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.En ole miniä enkä myöskään anoppi.
Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.
Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.
Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.
Nyt on hyvä.
Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.
No mitä hemmettiä sitä pitää tehdä, alistua olemaan hoito ja raha-automaatti vai. Kunhan kysyn, jos miniän saan. Niin tiedän tehdä oikein. Eli auttaa pitää aina vaikka ei jaksaisi mutta ei saa pyytää äitienpäivänä yhtenäkään vuonna koska miniän pitää nähdä äitiään juuri silloin. Miksi pojan ei pidä nähdä äitiään yhtenäkään äitienpäivänä, joku sääntö siihen näköjään on, keksisi vaan että mikä.
Jos saan sanoa, niin sinä olet katkera ihminen.No en ole katkera, enpä keksi mistä olisin. Sekä oma mieheni, äitini että anoppini on kaikki upeita ihmisiä ja kaikkiin on loistavat välit. Mitään tällaista marttyyrishowta ei ole koskaan tullut keneltäkään.
Ei tarvi auttaa. Ei tarvi antaa mitään. Saa auttaa jos apu vastaanotetaan. Mutta teet asioista vain itse itsellesi vaikeita, kun tarjoat apua ja sitten mielessäsi luot odotuksia että ne pitää maksaa takaisin juuri yhdellä tietyllä tavalla tietyllä hetkellä, mikään muu ei käy.
Vetäydy yksinäisyyteesi jos se tekee sinut onnellisemmaksi. Tai ilmoita selkeästi omat ehtosi ja rajasi, poikasi perhe voi sitten päättää mitä niiden puitteissa tekevät tai ovat tekemättä. Nyt vain saat kaikille aikaan pahan mielen, itsellesi ihan erityisesti.
Ota vastuu itsestäsi, tai vastuuta edes poikaasi sen sijaan, että käyt mielessäsi taistelua miniäsi kanssa. Nykyinen ajattelutapasi on todella haitallinen.
Tähän vielä vastaan, MINÄ EN OLE TARJONNUT APUA, MINULTA MINIÄ ON VAILLA APUA LIKI JOKA PÄIVÄ JA ŠE ON IHAN ERI ASIA. EIKÖ VAAN.
yritä nyt ymmärtää, jookos, on taatusti kiva haukkua ja väärinymmärtää ja siksi sinun kaltaistesi kanssa ei voi keskustella. Eri mieltä saa olla, mutta miksi vääristellä toisen tekstiä? En ymmärrä.
Kyllä huomioinnin tulisi olla vastavuoroista. Minulla on äiti, joka on aina suosinut veljeäni, ihan pikkulapsesta nykypäivään saakka. Vei vuosia tehdä psyykkistä työtä tämän asian hyväksymiseksi ja irti päästämiseksi, sen ymmärtämiseksi, että olen käytännössä äiditön. Asian käsittämisen jälkeen olen ottanut etäisyyttä. En käy enää luona ja soitan harvemmin. Asiat, joista silloin puhumme ovat yhdentekeviä. Sinun kohdallasi tämä ei ole samalla tavalla mahdollista, jos tahdot kuitenkin pitää lapsenlapset elämässäsi. Kuitenkin on hyvä arvostaa sillä tavoin itseään, ettet ole aina saatavilla ja ettet anna kohdella itseäsi itsestäänselvyytenä. Minä annoin yli 40 vuotta.
Anoppia oon muistanut lahjoi joka merkkipäivä.
Vain erittäin akuutissa tarpeessa pyysimme hetkeksi apua, kaksi helppoa lasta meillä oli (hänen bio lapsen lastaan.)
Koskaan, ei koskaan hän vienyt lapsia jätskille, metsäretkelle tai lättykestejä pitänyt.
Siihen aikaan asuttiin3.5 km, muutto 200metriin naapuriin.
Mitään sirkuks tai huvipuistohauskuutta en kuvitellutkaan hänen meidän lapsille
( siis edelleen pojan tytär ja pojan poika kyseessä) järjestävän.
Olispa edes yhden kerran lähimetsään tehnyt retken heidän kanssaan, Ei ei koskaan.
Liikaa kai toivoin.
Hän oli itse kyllä usein jotain vailla, heti tarvitsi lähteä lamppua vaihtamaan, lääkäriin kuskaamaan, pihaa haravoimaan, nurmikko leikkaamaan ja leikkuri hälle ostaa jne.
Eli voi se mummo olla tämmöinen tunteeton kalikka myös, kuten anoppini.
Onneksi toinen mummo rakasti ja rakastaa yhä, pyyteettömästi. Ja saa vastarakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.
Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.En ole miniä enkä myöskään anoppi.
Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.
Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.
Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.
Nyt on hyvä.
Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.
No mitä hemmettiä sitä pitää tehdä, alistua olemaan hoito ja raha-automaatti vai. Kunhan kysyn, jos miniän saan. Niin tiedän tehdä oikein. Eli auttaa pitää aina vaikka ei jaksaisi mutta ei saa pyytää äitienpäivänä yhtenäkään vuonna koska miniän pitää nähdä äitiään juuri silloin. Miksi pojan ei pidä nähdä äitiään yhtenäkään äitienpäivänä, joku sääntö siihen näköjään on, keksisi vaan että mikä.
Jos saan sanoa, niin sinä olet katkera ihminen.
Rajattomuus ja siitä seuraava kostonhimo ovat pahoja asioita. Pyri ainakin aktiivisesti olemaan ruokkimatta omaasi.
Vihje, se että muiden kommentit ovat kaikki rajattoman julmia ja ilkeitä mutta omat pelkkää hunajaa, kertoo vakavasta mustavalkoisuudesta ja aseena käytettävästä herkkänahkaisuudesta.
Parempaa äitienpäivää, älkää tukehtuko pullaanne kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?
Pidetään kuin jonain piikana?Minä ihmettelen, mutta ihmettelen kahta asiaa:
Jos tämän kaltainen huomioiminen on ap:lle tärkeää, niin miksi hän ei ole kertonut siitä pojalleen?
Ja miksi poikansa ei järjestä huomioimista minään vuoden päivänä, kun kerran hänen äitinsä helpottaa hänen elämäänsä isänä? Onhan se mainiota käydä töissä, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin harrastuskuskauksiin,ei tarvitse huolehtia perheen pärjäämistä, kun äiti hoitaa lapsia näiden loman aikana. Tai miksi poika ei ole askarrellut kiitoskorttia lasten saamista vaatteista ja pyörästä.Onpa sinulta ilkeä ja lapsellinen kommentti. Juurihan kerroin, että poika kyllä huolehtii jatkossakin, että lapset ja minä tapaamme, ja kiittänyt on moneen kertaan ja käy auttamassa minua.
Nyt on kyse äitienpäivästä, miten sinun on sitä niin vaikea ymmärtää? Perinteisesti muistetaan äitejä ja mummuja ja poika olisi mielellään tullut, kuten kerroinkin, miniä halusi nyt taas näin.
Ei hätää, muu ei muutu, mutta en enää hypi heidän aikataulujensa mukaan, ja varaan eläkkeestäsi enemmän itselleni ja hyvä niin.
Hyvää äitienpäivää sinullekin, yritä päästä ilkeydestä eroon.Ei ole ilkeä kommentti. Poikien äitinä, tai äitinä ylipäätänsä, en ymmärrä, että miksi, et voi lapsellesi kertoa, mikä on sinulle tärkeää?
Mi ulle ja äidilleni ei ole tärkeää se, että juuri äitienpäivänä huomioidaan.
Tärkeää on meille se, että vietetään yhteistä aikaa: välillä auttaen, välillä yhteistä kokien esim teatterissa tai matkoilla.
Missä sanoin, etten ole kertonut? Näytä ihmeessä. Olen kertonut ja taatusti kasvoiltani pettymys näkyi kun miniä rähjäsi pojalleni ja minulle kun kahville kutsuin ja kerroin tyttäreni hoitavan kaikki herkut pöytään. Itkin autossa kotiin ajaessani. Mutta kiitos julmista sanoistasi ja hyvää äitienpäivää vaan sinullekin.
Ilkeistä? Todellakin nyt tuntuu diltä, että tulkitset kaikki asiat ja mielipiteet, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi ilkeyksiä.
Koska olet kertonut pojallesi? Kun hän oli lapsi, nuori vai kun hän jo oli isä? Kerroitko miniän läsnäollessa? Oliko se mielestäsi kertomista, kun kutsuit kahville?
Miten vietitte äitienpäivää, kun poikasi oli lapsi?
Otitko huomioon sen, että nyt on miniäsi äitienpäivä?
Meillä on aina ajateltu, että se äitienpäivä on lapsille tärkein. On päivä, jolloin he voivat omalle äidilleen tehdä jotain kivaa.
Kun minusta tuli äiti, ja lapset olivat pieniä, niin äitini sanoi minulle, että keskittyisin omaan päivääni lasteni iloksi. Saman olen sanonut omille lapsilleni.
Mummon päivää vietän sitten, kun on aikaa nähdä.
Sen vinkin annan vielä, että poikasi tulee kärsimään, jos miniä ryhdyt rankaisemaan. Poikasi pitää järjestellä elämäänsä sen mukaan. Lisäksi kyllä minua tyttärenä loukksisi hurjasti, jos vanhempani eivät olisi halunneet miestäni auttaa.
Aikuisena ihmisenä olet vapaa tekemään kuten haluat. Olet vapaa tulkitsemaan av-palstan ohjeet ilkeytenä, olet vapaa lopettamaan suhteesi miniäsi. Olet vapaa katkeroitumaan, kun miniän äiti käy lomilla, eikä auta tytärtään.
Sitä en ymmärrä, että miksi olet käyttänyt aikaasi lapsenlapsiin, jos kerran et nauti siitä? Tai miksi olet ostanut vaatteita yms, jos et ilahduuttaaksesi niitä lapsenlapsia ja ehkä poikaasi?
En ymmärrä myöskään sitä, että jos poikasi tietää, että tämä päivä on sinulle tärkeää, niin miksi hän ei ole etukäteen ostanut lahjaa ja kukkia sekä askarrellut lastensa kanssa korttia? Hänhän olisi voinut sataa nuo siskolleen, joka sitten olisi be voinut tuoda tullessaan.
Tai miksi poika ei ole soittanut sinulle videopuhelua lastensa kanssa.Poikasi on nimittäin myös vapaa tekemään ja ajattelemaan. Vaikka nenisivät koko viikonlopuksi miniän öisin luo, niin pojaltasi on järjestelykysymys hoitaa äitienpäivä etänä, jos tietää sen olevan äidilleen tärketätä.
Ja ei, vieläkään en ole ilkeä. Ihmettelen vain, koska asioita voi tehdä monella tapaa.
Missä hän sanoi ettei ole nauttinut, näytä nyt jumaliste se kohta tai muuten valehtelet. Poikansa on vapaa tekemään, mutta voisikohan miniätkin joskus arvostaa sitä miestään, että hänkin voisi viedä perheensä OMAA äitiään katsomaan äitienpäivänä kiitokseksi kaikesta avusta mitä arjessaan saavat. Ei vissiin, koska se miniän äiti on se tärkätty, ei koskaan anoppi.
Onneksi minulla on fiksu miniä, mutta jos sinä miniäni olisit, kieltäytyisin täysin kaltaistasi moukkaa tapaamasta. Poikaani säälisin jos hän sinut olisi valinnut ja elämänsä katkeran akan kanssa pilannut.
Kyllä, katkera akka toki olen, kun olen pojilleni sanonut, että viettäkää toki äitienpäivää oman pikkuperheen kesken, ja että mummoa eli minua voi nähdä sitten kun on aikaa.
Ja juu tuon puolison elämän olen varmaan tällä joustavuudellani myös pilannut.
Ensi viikonloppuna meillä vietetään äitienpäivää: mukana on anoppini. Täytyypä kertoa hänelle, että hänen tulee katkaista minuun välit tämän saman joustavuuden vuoksi.
Mukana on myös äitini, siskoni, poikani perheet ja tyttäreni perhe.
Mitäpä, jos ensi kerralla kutsut äitienpäivänä myös sen miniän lapsuudenperheen luoksesi?
Toivottavasti minun anoppi ei tee tällaisia tulkintoja. Mies ei tykkää sukuloida ja on kiireinen yrittäjä. Joka joulu, jne. minä yritän painostaa häntä vierailemaan äitinsä luona jonne suku kerääntyy. Minä hommaan aina muistamiset, olipa kyseessä mikä juhla hyvänsä. Tänä vuonna mies on töissä koko äitienpäivän. Heti kun sain aamulla silmät auki, ensimmäisenä muistutin "muista onnitella äitiäsi."
Että voi se olla näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme että miniät unohtavat miehien äidit jatkuvaan ja joka paikassa. Kelpaavat töihin, apua kun tarvitaan, mutta eivät kelpaa matkoille eikä muihin viettoihin.Tämä on siis sairasta!
Taas todistaa mitä petoja naiset ovat. Sydämettömiä paholaisia.
Vierailija kirjoitti:
Anoppia oon muistanut lahjoi joka merkkipäivä.
Vain erittäin akuutissa tarpeessa pyysimme hetkeksi apua, kaksi helppoa lasta meillä oli (hänen bio lapsen lastaan.)
Koskaan, ei koskaan hän vienyt lapsia jätskille, metsäretkelle tai lättykestejä pitänyt.
Siihen aikaan asuttiin3.5 km, muutto 200metriin naapuriin.Mitään sirkuks tai huvipuistohauskuutta en kuvitellutkaan hänen meidän lapsille
( siis edelleen pojan tytär ja pojan poika kyseessä) järjestävän.Olispa edes yhden kerran lähimetsään tehnyt retken heidän kanssaan, Ei ei koskaan.
Liikaa kai toivoin.
Hän oli itse kyllä usein jotain vailla, heti tarvitsi lähteä lamppua vaihtamaan, lääkäriin kuskaamaan, pihaa haravoimaan, nurmikko leikkaamaan ja leikkuri hälle ostaa jne.
Eli voi se mummo olla tämmöinen tunteeton kalikka myös, kuten anoppini.
Onneksi toinen mummo rakasti ja rakastaa yhä, pyyteettömästi. Ja saa vastarakkautta.
Vaatimukset mummoja kohtaan ovat nykyään suuremmat kuin koskaan ennen!
Äitini on kertonut, että hänen lapsuudessaan mummo antoi kylään tullessaan yhden yhteisen karkkipussin suurperheen lapsille. Muuten mummot eivät lapsia huomioineet, vaan seurustelivat aikuisten kanssa.
Nykyään mummojen pitäisi hoitaa lastenlapsia kaikki illat ja viikonloput, viedä lomille, järjestää lettukestejä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti minun anoppi ei tee tällaisia tulkintoja. Mies ei tykkää sukuloida ja on kiireinen yrittäjä. Joka joulu, jne. minä yritän painostaa häntä vierailemaan äitinsä luona jonne suku kerääntyy. Minä hommaan aina muistamiset, olipa kyseessä mikä juhla hyvänsä. Tänä vuonna mies on töissä koko äitienpäivän. Heti kun sain aamulla silmät auki, ensimmäisenä muistutin "muista onnitella äitiäsi."
Että voi se olla näinkin.
Miksi paapot aikuista miestä? Miksi otat vastuun muistaa läheisiään, joka kuuluisi aikuiselle miehelle? En käsitä. Tämä on taas sarjassa vaimo lähettää joulukortit ja ostaa lahjat kaikkiin juhliin ja kantaa vastuun, joka kuuluisi kantaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme että miniät unohtavat miehien äidit jatkuvaan ja joka paikassa. Kelpaavat töihin, apua kun tarvitaan, mutta eivät kelpaa matkoille eikä muihin viettoihin.Tämä on siis sairasta!
Taas todistaa mitä petoja naiset ovat. Sydämettömiä paholaisia.
Sydämettömiä paholaisia ovat sellaiset naiset, jotka syyttävät miniöitä miestensä välinpitämättömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miniän äidin kanssa oli jo sovittu vierailusta äitienpäivänä. Lisäksi tämä päivä taitaa olla traditio kuten jokin toinenkin päivä. Vuodessa on siis 50 muuta viikonloppua, jolloin vierailla sp:n luona.
Ap kutsui äitienpäiväksi kahville. Poikansa yritti muuttaa sillä hetkellä jo aiemmin sovittua päivää lauantaiksi, ihan vain koska äitinsä pyysi. Ei edes sanonut äidilleen, että on jo sovittu muuta.
Hänen äitinsä näkee lapsenlapsia usein ja poika näkee äitiänsä usein. Silti miniän olisi pitänyt heti muuttaa jo sovittu tapaaminen äitinsä kanssa.Eli, kun ap pyytää, niin miniän ja hänen äitinsä ( ehkä muunkin miniän suvun), pitää heti muuttaa suunnitelmiaan ja perinteitään. Muuten miniä on paha, paha miniä.
En oikein ymmärrä. Meillä kun on juhlapäiviä vietetty esim joulua ennen joulua tai joulun jälkeen miten nyt on kaikki saatu paikalle.
Tulin suihkusta ja kone jäi sulkematta.
Ei ollut sovittu, koska miniä itse sanoi sopineensa äitinsä kanssa juuri. Poika sanoi, että mennään lauantaina kuten sovittiin. oli poika halunnut edes kerran tulla tänne, kuten aamulla kertoi kun tässä kahvilla kävi. Ja tosiaan, näkevät minua usein kun jatkuvasti miniä pyytää. En vaatinut mitään muuttamaan, kerroin aloituksessa, että mieleni pahoitin, mutta mitään en pyytänyt muuttamaan, autossa vasta itkin.
Mutta joo, ei sillä ole väliä, kyllä minä pahan mielen kestän, ja anteeksi pyydän, että kirjoitin. Pyydän nyt poistamaan ketjun, näytti olevan niin julmaa osin teksti, ettei kenenkään mummon tarvitsisi sellaista lukea ei anoppienkaan.
Mutta apuna en nää ole kuin pojalleni ja lapsenlapsille. Se päätös pitää.
Sovittu on sekin, että on juuri sovittu.
Miksi sinulle ei kelvannut lauantai?
Kyllä nyt minusta katsotaan liikaa putkesta eikä nähdä kokonaisuutta.
Minusta on hyvä, että pojan perhe menee äidinäidille nyt kylään (jos kerran nyt on sopiva pyhä siihen) kun välit ovat selkeästi jostain syystä etäiset. Se ei tarkoita että äidinäiti olisi jotenkin paha ihminen. Voi hyvin olla niin että välit ovat jostain inhimillisestä syystä etäiset ja on oikeasti hyvä, että välillä myös nähdään etäistä isovanhempaa.
Voi myös olla, että ns tavallisena viikonloppuna ei vaan pysty menemään ja äitienpäivä Voi olla sysäys näkemiseen.
Jotenkin ei kuulosta kivalta se, että miniää anoppi nyt rankaisee siitä että vie perheensä nyt omaa äitiään katsomaan.
Ap on mummo, joka on läheinen lapsenlapsilleen oli mikä päivä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme että miniät unohtavat miehien äidit jatkuvaan ja joka paikassa. Kelpaavat töihin, apua kun tarvitaan, mutta eivät kelpaa matkoille eikä muihin viettoihin.Tämä on siis sairasta!
Taas todistaa mitä petoja naiset ovat. Sydämettömiä paholaisia.
Hä. Miten pojat muistavat omaa anoppiaan sitten? Toimiiko hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.
Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.
Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.
Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!
Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.
Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.En ole miniä enkä myöskään anoppi.
Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.
Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.
Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.
Nyt on hyvä.
Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.
No mitä hemmettiä sitä pitää tehdä, alistua olemaan hoito ja raha-automaatti vai. Kunhan kysyn, jos miniän saan. Niin tiedän tehdä oikein. Eli auttaa pitää aina vaikka ei jaksaisi mutta ei saa pyytää äitienpäivänä yhtenäkään vuonna koska miniän pitää nähdä äitiään juuri silloin. Miksi pojan ei pidä nähdä äitiään yhtenäkään äitienpäivänä, joku sääntö siihen näköjään on, keksisi vaan että mikä.
Jos saan sanoa, niin sinä olet katkera ihminen.No en ole katkera, enpä keksi mistä olisin. Sekä oma mieheni, äitini että anoppini on kaikki upeita ihmisiä ja kaikkiin on loistavat välit. Mitään tällaista marttyyrishowta ei ole koskaan tullut keneltäkään.
Ei tarvi auttaa. Ei tarvi antaa mitään. Saa auttaa jos apu vastaanotetaan. Mutta teet asioista vain itse itsellesi vaikeita, kun tarjoat apua ja sitten mielessäsi luot odotuksia että ne pitää maksaa takaisin juuri yhdellä tietyllä tavalla tietyllä hetkellä, mikään muu ei käy.
Vetäydy yksinäisyyteesi jos se tekee sinut onnellisemmaksi. Tai ilmoita selkeästi omat ehtosi ja rajasi, poikasi perhe voi sitten päättää mitä niiden puitteissa tekevät tai ovat tekemättä. Nyt vain saat kaikille aikaan pahan mielen, itsellesi ihan erityisesti.
Ota vastuu itsestäsi, tai vastuuta edes poikaasi sen sijaan, että käyt mielessäsi taistelua miniäsi kanssa. Nykyinen ajattelutapasi on todella haitallinen.
Tähän vielä vastaan, MINÄ EN OLE TARJONNUT APUA, MINULTA MINIÄ ON VAILLA APUA LIKI JOKA PÄIVÄ JA ŠE ON IHAN ERI ASIA. EIKÖ VAAN.
yritä nyt ymmärtää, jookos, on taatusti kiva haukkua ja väärinymmärtää ja siksi sinun kaltaistesi kanssa ei voi keskustella. Eri mieltä saa olla, mutta miksi vääristellä toisen tekstiä? En ymmärrä.
Millaista apua on miniä pyytänyt, että se hyödyttäisi vain miniää eikä ollenkaan poikaasi tai lapsenlapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti minun anoppi ei tee tällaisia tulkintoja. Mies ei tykkää sukuloida ja on kiireinen yrittäjä. Joka joulu, jne. minä yritän painostaa häntä vierailemaan äitinsä luona jonne suku kerääntyy. Minä hommaan aina muistamiset, olipa kyseessä mikä juhla hyvänsä. Tänä vuonna mies on töissä koko äitienpäivän. Heti kun sain aamulla silmät auki, ensimmäisenä muistutin "muista onnitella äitiäsi."
Että voi se olla näinkin.
Miksi paapot aikuista miestä? Miksi otat vastuun muistaa läheisiään, joka kuuluisi aikuiselle miehelle? En käsitä. Tämä on taas sarjassa vaimo lähettää joulukortit ja ostaa lahjat kaikkiin juhliin ja kantaa vastuun, joka kuuluisi kantaa yhdessä.
En "paapo." En halua anopille pahaa mieltä. Siinä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme että miniät unohtavat miehien äidit jatkuvaan ja joka paikassa. Kelpaavat töihin, apua kun tarvitaan, mutta eivät kelpaa matkoille eikä muihin viettoihin.Tämä on siis sairasta!
Taas todistaa mitä petoja naiset ovat. Sydämettömiä paholaisia.
Hä. Miten pojat muistavat omaa anoppiaan sitten? Toimiiko hyvin?
No miehet eivät muista anoppejaan mitenkään 😂 Anteeksi rehellisyyteni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppia oon muistanut lahjoi joka merkkipäivä.
Vain erittäin akuutissa tarpeessa pyysimme hetkeksi apua, kaksi helppoa lasta meillä oli (hänen bio lapsen lastaan.)
Koskaan, ei koskaan hän vienyt lapsia jätskille, metsäretkelle tai lättykestejä pitänyt.
Siihen aikaan asuttiin3.5 km, muutto 200metriin naapuriin.Mitään sirkuks tai huvipuistohauskuutta en kuvitellutkaan hänen meidän lapsille
( siis edelleen pojan tytär ja pojan poika kyseessä) järjestävän.Olispa edes yhden kerran lähimetsään tehnyt retken heidän kanssaan, Ei ei koskaan.
Liikaa kai toivoin.
Hän oli itse kyllä usein jotain vailla, heti tarvitsi lähteä lamppua vaihtamaan, lääkäriin kuskaamaan, pihaa haravoimaan, nurmikko leikkaamaan ja leikkuri hälle ostaa jne.
Eli voi se mummo olla tämmöinen tunteeton kalikka myös, kuten anoppini.
Onneksi toinen mummo rakasti ja rakastaa yhä, pyyteettömästi. Ja saa vastarakkautta.
Vaatimukset mummoja kohtaan ovat nykyään suuremmat kuin koskaan ennen!
Äitini on kertonut, että hänen lapsuudessaan mummo antoi kylään tullessaan yhden yhteisen karkkipussin suurperheen lapsille. Muuten mummot eivät lapsia huomioineet, vaan seurustelivat aikuisten kanssa.
Nykyään mummojen pitäisi hoitaa lastenlapsia kaikki illat ja viikonloput, viedä lomille, järjestää lettukestejä yms.
Jaa. Meidän suvussa taas on ennen autettu enemmän: äitini oli sisarustensa kanssa kaupunkimummolassa kortteerissa oppikoulun ajan ylioppilaaksi asti.
Minä taas olin lähes kaikki lomat maalaismummolassa hoidossa. Lisäksi viikonloppuja.
Omat vanhemmat vuorostaan hoitaneet lapsenlapsia osaksi lomilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme että miniät unohtavat miehien äidit jatkuvaan ja joka paikassa. Kelpaavat töihin, apua kun tarvitaan, mutta eivät kelpaa matkoille eikä muihin viettoihin.Tämä on siis sairasta!
Taas todistaa mitä petoja naiset ovat. Sydämettömiä paholaisia.
Sydämettömiä paholaisia ovat sellaiset naiset, jotka syyttävät miniöitä miestensä välinpitämättömyydestä.
Miten se meneekin näin ihan niinkuin perintönä että se paras anoppi jätetään sivuun. Kai he ovat liian avuliaita.
No en ole katkera, enpä keksi mistä olisin. Sekä oma mieheni, äitini että anoppini on kaikki upeita ihmisiä ja kaikkiin on loistavat välit. Mitään tällaista marttyyrishowta ei ole koskaan tullut keneltäkään.
Ei tarvi auttaa. Ei tarvi antaa mitään. Saa auttaa jos apu vastaanotetaan. Mutta teet asioista vain itse itsellesi vaikeita, kun tarjoat apua ja sitten mielessäsi luot odotuksia että ne pitää maksaa takaisin juuri yhdellä tietyllä tavalla tietyllä hetkellä, mikään muu ei käy.
Vetäydy yksinäisyyteesi jos se tekee sinut onnellisemmaksi. Tai ilmoita selkeästi omat ehtosi ja rajasi, poikasi perhe voi sitten päättää mitä niiden puitteissa tekevät tai ovat tekemättä. Nyt vain saat kaikille aikaan pahan mielen, itsellesi ihan erityisesti.
Ota vastuu itsestäsi, tai vastuuta edes poikaasi sen sijaan, että käyt mielessäsi taistelua miniäsi kanssa. Nykyinen ajattelutapasi on todella haitallinen.