Lue keskustelun säännöt.
Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa
14.05.2023 |
Tuntuu pahalta, puran tänne, en muualle kehtaa.
Olen neljän mummu, kaikki lapset ovat poikani perheessä.
Hoidan lapsia paljon ja autan muutenkin, käyn kaupassa ja kuljetan lapsia harrastuksiin ja lainaan autoani, ostan vaatteita.
Nyt on äitienpäivä ja taas minut ohitetaan, miniä vie katraansa katsomaan äitiään, jota näkevät kaksi kertaa vuodessa ja joka ei ole koskaan itse käynyt perheen luona, ei edes nähnyt heidän uutta taloaan. Eikä koskaan ole lapsia hoitanut.
Tyttäreni onneksi tulee miehineen kahville ja tuo herkut tullessaan, heillä ei ole lapsia vaikean sairauden takia.
Surettaa tosi paljon.
Enkä minä lahjoja kaipaa, mutta olisipa kiva kun muistettaisiin eikä aina vaan vaadita.
Kun viimeksi hoidin lapsia, toivotin tervetulleeksi kahville, miniä tuumasi, että menemme äitini luo, poikani yritti lempeästi sanoa, että käydään hänen luonaan lauantaina, ei sopinut miniälle, nosti minun kuullen rähäkän.
Päätin, että kun miniä pyytää apuun seuraavan kerran, sanon, että en pääse. Nyt loppuu minun voimat.
Anteeksi valitus.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille!
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miniän äidillä muita lapsia, jotka käyvät äitienpäivänä? Jos ei ole, on hyvä että he käyvät. Sinulla on onneksi tyttäresi käymässä. Voisiko äitienpäivää jakaa eri päiville?
Onko heillä jotenkin vaikeaa olla äiteinä tyttäresi edessä, jolla ei ole lapsia? Onko se tyttäresi huomioimista jotenkin? Arvostelee jo hän lapsettomana vähän liikaa joskus lapsiperheiden tyylejä kasvattaa ja elää?
Niin jos se pienten lasten äitikin vaikka saisi rauhassa viettää omaa äitienpäivää vailla muiden vaatimuksia ja syyttelyitä.
Kunhan se omassa rauhassa vietetty äitienpäivä EI ole sitä, että tullaan anoppilaan valmiiseen ruokapöytään julistamaan, miten äitienpäivä on nimenomaan pienten lasten äitien päivä, silloin muiden kuuluu passata.
Mitä rauhaa tuossa olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas mummu kovin rakastunut omiin loukattuihin tunteisiinsa.
Toivottavasti ei kaada koko ah niin loikattujen tunteiden sammiota tyttäresi niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
On vässykkä poika, jos ei itse tajunnut tehdä edes avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.
Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.
Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,
Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!
Ap hyvää äitienpäivää sinulle.Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.
Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?
Pidetään kuin jonain piikana?Minä ihmettelen, mutta ihmettelen kahta asiaa:
Jos tämän kaltainen huomioiminen on ap:lle tärkeää, niin miksi hän ei ole kertonut siitä pojalleen?
Ja miksi poikansa ei järjestä huomioimista minään vuoden päivänä, kun kerran hänen äitinsä helpottaa hänen elämäänsä isänä? Onhan se mainiota käydä töissä, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin harrastuskuskauksiin,ei tarvitse huolehtia perheen pärjäämistä, kun äiti hoitaa lapsia näiden loman aikana. Tai miksi poika ei ole askarrellut kiitoskorttia lasten saamista vaatteista ja pyörästä.Onpa sinulta ilkeä ja lapsellinen kommentti. Juurihan kerroin, että poika kyllä huolehtii jatkossakin, että lapset ja minä tapaamme, ja kiittänyt on moneen kertaan ja käy auttamassa minua.
Nyt on kyse äitienpäivästä, miten sinun on sitä niin vaikea ymmärtää? Perinteisesti muistetaan äitejä ja mummuja ja poika olisi mielellään tullut, kuten kerroinkin, miniä halusi nyt taas näin.
Ei hätää, muu ei muutu, mutta en enää hypi heidän aikataulujensa mukaan, ja varaan eläkkeestäsi enemmän itselleni ja hyvä niin.
Hyvää äitienpäivää sinullekin, yritä päästä ilkeydestä eroon.Ei ole ilkeä kommentti. Poikien äitinä, tai äitinä ylipäätänsä, en ymmärrä, että miksi, et voi lapsellesi kertoa, mikä on sinulle tärkeää?
Mi ulle ja äidilleni ei ole tärkeää se, että juuri äitienpäivänä huomioidaan.
Tärkeää on meille se, että vietetään yhteistä aikaa: välillä auttaen, välillä yhteistä kokien esim teatterissa tai matkoilla.
Missä sanoin, etten ole kertonut? Näytä ihmeessä. Olen kertonut ja taatusti kasvoiltani pettymys näkyi kun miniä rähjäsi pojalleni ja minulle kun kahville kutsuin ja kerroin tyttäreni hoitavan kaikki herkut pöytään. Itkin autossa kotiin ajaessani. Mutta kiitos julmista sanoistasi ja hyvää äitienpäivää vaan sinullekin.
Ilkeistä? Todellakin nyt tuntuu diltä, että tulkitset kaikki asiat ja mielipiteet, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi ilkeyksiä.
Koska olet kertonut pojallesi? Kun hän oli lapsi, nuori vai kun hän jo oli isä? Kerroitko miniän läsnäollessa? Oliko se mielestäsi kertomista, kun kutsuit kahville?
Miten vietitte äitienpäivää, kun poikasi oli lapsi?
Otitko huomioon sen, että nyt on miniäsi äitienpäivä?
Meillä on aina ajateltu, että se äitienpäivä on lapsille tärkein. On päivä, jolloin he voivat omalle äidilleen tehdä jotain kivaa.
Kun minusta tuli äiti, ja lapset olivat pieniä, niin äitini sanoi minulle, että keskittyisin omaan päivääni lasteni iloksi. Saman olen sanonut omille lapsilleni.
Mummon päivää vietän sitten, kun on aikaa nähdä.
Sen vinkin annan vielä, että poikasi tulee kärsimään, jos miniä ryhdyt rankaisemaan. Poikasi pitää järjestellä elämäänsä sen mukaan. Lisäksi kyllä minua tyttärenä loukksisi hurjasti, jos vanhempani eivät olisi halunneet miestäni auttaa.
Aikuisena ihmisenä olet vapaa tekemään kuten haluat. Olet vapaa tulkitsemaan av-palstan ohjeet ilkeytenä, olet vapaa lopettamaan suhteesi miniäsi. Olet vapaa katkeroitumaan, kun miniän äiti käy lomilla, eikä auta tytärtään.
Sitä en ymmärrä, että miksi olet käyttänyt aikaasi lapsenlapsiin, jos kerran et nauti siitä? Tai miksi olet ostanut vaatteita yms, jos et ilahduuttaaksesi niitä lapsenlapsia ja ehkä poikaasi?
En ymmärrä myöskään sitä, että jos poikasi tietää, että tämä päivä on sinulle tärkeää, niin miksi hän ei ole etukäteen ostanut lahjaa ja kukkia sekä askarrellut lastensa kanssa korttia? Hänhän olisi voinut sataa nuo siskolleen, joka sitten olisi be voinut tuoda tullessaan.
Tai miksi poika ei ole soittanut sinulle videopuhelua lastensa kanssa.Poikasi on nimittäin myös vapaa tekemään ja ajattelemaan. Vaikka nenisivät koko viikonlopuksi miniän öisin luo, niin pojaltasi on järjestelykysymys hoitaa äitienpäivä etänä, jos tietää sen olevan äidilleen tärketätä.
Ja ei, vieläkään en ole ilkeä. Ihmettelen vain, koska asioita voi tehdä monella tapaa.
Missä hän sanoi ettei ole nauttinut, näytä nyt jumaliste se kohta tai muuten valehtelet. Poikansa on vapaa tekemään, mutta voisikohan miniätkin joskus arvostaa sitä miestään, että hänkin voisi viedä perheensä OMAA äitiään katsomaan äitienpäivänä kiitokseksi kaikesta avusta mitä arjessaan saavat. Ei vissiin, koska se miniän äiti on se tärkätty, ei koskaan anoppi.
Onneksi minulla on fiksu miniä, mutta jos sinä miniäni olisit, kieltäytyisin täysin kaltaistasi moukkaa tapaamasta. Poikaani säälisin jos hän sinut olisi valinnut ja elämänsä katkeran akan kanssa pilannut.
Mikähän metakka siitä olisi syntynyt, kun miniä menee vielä äitienpäivänä valmiiseen pöytään anoppinsa luokse? Vai onko tarkoitus, että miniä touhuaa keittiössä sillä aikaa kun anoppi on olohuoneessa poikansa ja lastenlasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa teidän pojat tehneet huonon valinnan vaimon suhteen. Eikö ne raukat osaa edes eroa laittaa vireille, kun voivat noin huonosti parisuhteissaan?
Luulenpa, että laittavat. Juuri mieheni sanoi, että onneksi vaadimme pojan tekemään avioehdon ennen liittoa. Ei mene pojan omaisuus miniän mukana.
On vässykkä poika, jos ei itse tajunnut tehdä edes avioehtoa.
Meillä vanhemmat tekivät testamenttiinsa ehdon, joka poissulkee lasten puolisot. Toimii erotilanteessa avioehdon omaisesti perintönä saadun omaisuuden osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohdullinen halaus ap:lle, kyllä tämä on monelle hankala päivä, ja monella tavalla.
Koska on tunteet ja side omaan lapseen, asiat tuntuvat henkilökohtaisilta ja vaikeilta.
Miniät voivat olla vielä nuoria ja ajattelemattomia, ei ole vielä elämän viisauttaHyvää Äitienpäivää ihan kaikille!
No mitä alapeukuttamista täs nyt oli???
Jokainen muistaa omaa äitiään! Poikasi sinua ja miniä omaansa? Kahteen paikkaan ei kukaan eepeä, eikä tarvitse. Sori nyt vaan ap, mutta kuulostat hieman vaativalta.
Saat muutenkin viettää paljon aikaa poikasi perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vietettiin pääasiassa minun äitienpäivää. Olenhan minä lasteni äiti. Mies lähti vielä kahville oman äitinsä luokse ja viemään äitienpäiväkukan. Omaani muistin vain viestillä, koska asuu kaukana.
No problem?
Kuulostat nyt marttyyriltä. Miniälläsi on oikeus mennä oman äitinsä luokse. Olisi aika erikoista, jos miehensä olisi jäänyt matkasta ja tullut sinne sinun helmoihin? Pojallaai on oma perhe ja miniä on heidän yhteusten lasten äiti. Eli tärkeä päivä ensisijaisesti sille miniällesi myös.
Kasvapas aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jutussa on myös hyväkin puoli. Kun lapset kasvavat niin arvaapa kuka mummoista on rakkaampi ja kun ovat aikuisia perheineen, niin kummasta mummosta kertovat kivoja tarinoita ja muistelevat. Itse autan tyttären perhettä paljon. Etupäässä teen sen lapsille, en aikuisille. Pahoittelen että miniäsi on ääliö, mutta sivuta hänet kokonaan ajatuksistasi ja keskity lastenlapsiin. Voit toki miniälle huomauttaa että apu on lapsille, ei hänelle.
On muuten jännä, miten joillain on ainainen kilpailu, minä olen se rakkaampi mummi.
Meillä meni niin pitkälle, että sen toisen mummun tuomia leluja piilotettiin ja jopa rikottiin. Lapset olisi saaneet leikkiä vain HÄNen tuomilla leluilla. Lapset eivät edes mainita toista mummua.
Nyt tuo samainen itsensä ykkösmummuksi nostanut ihmettelee, miksi käydään vain jouluna pikaisesti, muuten ei nähdä. Ihan kaikessa olisi pitänyt tehdä ja suorittaa muorin perinteiden mukaisesti. Hän myös tuolloin pienille lapsille opasti sormi pystyssä, kuinka "Minnaa ja Mattia" ei tarvitse totella, kun mummu tietää paremmin. Hän ei siis lapsilleni puhuessa minuun ja mieheeni äitinä ja isänä. Itselle kelpaa oikein hyvin mummu-titteli.
Varaudun jo henkisesti siihen, että kun omat lapset on aikuisia ja jos heillä on perhe niin kyllähän siinä silloin meikäläinen jää kakkoseksi. Semmoista tää elämänkulku on.
Älä äkkäile suotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistakaan ongelmaa ei olisi, jos miehet ottaisivat kohteliaita aasialaisnaisia.
Eihän äitienpäivä ole vain sinulla? Vaan myös poikasi vaimolla. Ja poikasi vaimolle tietenkin se oma äiti on tärkein. Hän on varmaan onnellinen kun sai tyttären perheen luokseen käymään, kun niin harvoin näkevät?
Eihän tuo meinaa sitä ettetkö sinä olisi heille tärkeä. He vain näkevät sinua muutenkin niin usein ja lapsenlapsilla on jo tiivis suhde mummuunsa, eli sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaistakaan ongelmaa ei olisi, jos miehet ottaisivat kohteliaita aasialaisnaisia.
Mitäs sitten, kun ne aasialaisnaiset haluavat lähteä äitinsä luo viettämään äitienpäivää?
Aina on joku joka loukkaantuu. Nää on näitä.
Pidä kiinni rajoistasi. Antajaa hyväksikäytetään surutta ellei osaa sanoa ei ja vaatia vastsvuoroisuutta.
Äitienpäivä voi herättää monenlaisia tunteita. Ja saa tietysti olla surullinen. Mutta aikuinen, fiksu ihminen osaa käsitellä nää tunteensa , eikä jää kantaa kaunaa.
Tämmöinen äitienpäivädilemma on ikuisuuskysymys. Asetat poikasi aika ikävään välikäteen. Ja koko pojan perheen.
Käsittele pettymyksesi ja jatka elämääsi iloiten lapsenlapsistasi ja siitä, että saat olla niin tiiviisti mukana pojan perheen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Varaudun jo henkisesti siihen, että kun omat lapset on aikuisia ja jos heillä on perhe niin kyllähän siinä silloin meikäläinen jää kakkoseksi. Semmoista tää elämänkulku on.
Älä äkkäile suotta.
Näin se menee. Se pitää tosiaan hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaistakaan ongelmaa ei olisi, jos miehet ottaisivat kohteliaita aasialaisnaisia.
Mitäs sitten, kun ne aasialaisnaiset haluavat lähteä äitinsä luo viettämään äitienpäivää?
Mun naapurini aasialaisnaisystävä lähti tänään äitinsä ja poikansa kanssa nuudelipaikkaan äitienpäivälounaalle, kysyin eilen.
Ei oo miniöitä, mutta mummokavereita on. Samoin omia kavereita, jotka on miniöitä.
Ei ole kuollut, vaan ei tule toimeen lapsensa kanssa.
Vikaa siis sysissä ja sepissä.
(Jos oisin ap. olisin sen laittanut kommenttiini.)