Lue keskustelun säännöt.
Pystyykö nirso muuttamaan ruokavaliotaan aikuisena?
17.07.2023 |
Jos ihminen on ollut todella valikoiva ruokansa suhteen koko elämänsä, niin pystyykö tuota muuttamaan aikuisena? Jos siis lapsena on käyty monesti ravitsemusterapeutilla ja lääkärillä ja ruokavalion vuoksi rauta-arvot ovat pielessä.
Mikä voisi auttaa muutoksessa, jos se on mahdollista?
Kommentit (16)
Unohdin mainita, että "nirsous" voi seurata myös allergiasta. Ruoka voi sattua suuhun, tai sen syömisen jälkeen tulee paha olo. Allergian oireet voivat vaihdella ihottumasta anafylaktiseen shokkiin. Aina vanhemmat eivät tajua lapsen allergiaa.
Kieltäydyin vauvasta asti syömästä banaaneja. Aikuisena sain tietää olevani niille erittäin allerginen. Olisin kuollut banaanien syömiseen jo tuolloin lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki seko syöjät on sekaisin. Minä olen sekasyöjä. Mutta en ole sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos nirsous (tuo sana pitäisi kieltää), johtuu supermaistajuudesta, niin ei. Jos ihmisen makuaisti toimii huomattavasti herkemmin, kuin muilla, se toimii niin myös aikuisena. Supermaistajuus voi periytyä myös lapsille.
Jos kyseessä ovat muut aistien toiminnan pulmat, voivat ne lieventyä iän myötä vähän.
Jos kyseessä ovat ruokafobiat tai muut mielenterveyteen liittyvät pulmat, niin nirsous voi hävitä kokonaan.
Oma (aikuinen) lapseni on ehdottomasti supermaistaja. Lapsena ruokapulmat olivat suuria, mm. joskus nenämahaletkussa kun ei vaan syönyt riittävästi. Silti on pystytnyt omalla kovalla tahdolla laajentamaan ruokavaliotaan. Muutos alkoi n. 16- vuotiaana ja suurta edistystä tuli 18 v kaveriporukan ja seurustelukumppanien (ja heidän perheidensä kanssa ruokailun) myötä.
Tärkeää tuossa on ollut se oma halua kokeilla uusia ruokia, vetää henkeä ja vaan niellä pahatkin maut. Varmasti tuossa on paljon sitä psykologistakin puolta. Lapsena jo ajatus ruoista oksetti, nyt tietää, että pystyy kyllä syömään monenlaista.
Nirso on vähän kuin nuiva. Lyö mieluummin itseään nyrkillä naamaan kuin elää tervettä, tasapainoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Nirso on vähän kuin nuiva. Lyö mieluummin itseään nyrkillä naamaan kuin elää tervettä, tasapainoista elämää.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai.
Aikuisiällä maku voi toden teolla muuttua. Sanotaan että samaa makua tai ruokaa pitää maistaa parikymmentä kertaa että se alkaa mennä.
Parikymmentä kertaa on paljon, mutta tehtävissä. Kaikesta ei myös ehkä tule lempparia mutta laajennettua saa todellakin.
Vähitellen aikuisena on alkanut maistua monet ruoat mitkä ei aiemmin maistuneet ollenkaan. Osasta on jopa tullut herkkuja.
Esimerkiksi kaalit, marjat, hapankaali yms. Kun syö uudelleen ja uudelleen eri muodoissa ja eri paikoissa niin makuun tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähitellen aikuisena on alkanut maistua monet ruoat mitkä ei aiemmin maistuneet ollenkaan. Osasta on jopa tullut herkkuja.
Esimerkiksi kaalit, marjat, hapankaali yms. Kun syö uudelleen ja uudelleen eri muodoissa ja eri paikoissa niin makuun tottuu.
Makuaistissa käytettävät solut tuhoutuvat elämän aikana ja makuaisti silloin heikkenee. Lapsena täysin syömäkelvottoman voimakkailta maistuvat ruoat muuttuvat pikkuhiljaa syömäkelpoisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nirso on vähän kuin nuiva. Lyö mieluummin itseään nyrkillä naamaan kuin elää tervettä, tasapainoista elämää.
Milloin itse ajattelit alkaa elämään tervettä ja tasapainoista elämää?
Itselläni helpotti aikuisena. Onneksi nirsoilustani ei tehty lapsena isompaa numeroa. Söin kuitenkin leipää jos tarjolla oleva ruoka ei maistunut. Ja joitakin ruokia söin hyvinkin.
Itse lähtisin juttelemaan lapsen kanssa rakentavasti miksi nirsoilee. Itselläni (ja lapsellani) ongelmia aiheuttaa ruuan rakenne. Eli vaikka ruoka maukasta voi rakenne tehdä siitä epämiellyttävää.
Kannattaa antaa lapselle osa vallasta. Eli kysyä välillä mitä uutta makua/asiaa lapsi haluaa maistella. Tai sitten vaikka niin että jokatoisen uuden maistelun valitsee vanhempi ja joka toisen lapsi. Ja lapsi saa sitten valita vaikka erilaisen karkin tai jätskin jos mukisematta maistelee vanhemman valinnatkin.
Sairaalassa opetettiin myös ruokapeli jota pelattiin joskus lapsen kanssa. Eli laitettiin viiteen astiaan jotain naposteltavaa ruokaa. Pari lapsen herkkua, joku uusi outo ja pari ei niin lempparia. Sitten kaikki lapset pelaamaan.jokaiselle oma ukkeli ja alussa laitetaan ne jonkin kippn viereen kaikki. Sitten jokainen heittää noppaa vuorollaan ja ukkeli siirtyy niin monta kuppia eteenpäin (maisteltavat kupeissa jotka ympyränä pöydällä). Lapsi saa maistaa kyseisestä kupista yhden makupalan. Mutta ei ole pakko. Sitten seuraava lapsi heittää ja saa maistaa siitä kupista minkä kohdalle noppaluku ukon vei. Iloisella ja positiivisella asenteella näin pelaten lapsi maisteli vähän huomaamattakin uusia asioita. Koska mielummin maistoi kun jäi kokonaan ilman syötävää kierroksella jolla ukkeli pysähtyi uuden maistettavan kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni helpotti aikuisena. Onneksi nirsoilustani ei tehty lapsena isompaa numeroa. Söin kuitenkin leipää jos tarjolla oleva ruoka ei maistunut. Ja joitakin ruokia söin hyvinkin.
Itse lähtisin juttelemaan lapsen kanssa rakentavasti miksi nirsoilee. Itselläni (ja lapsellani) ongelmia aiheuttaa ruuan rakenne. Eli vaikka ruoka maukasta voi rakenne tehdä siitä epämiellyttävää.
Kannattaa antaa lapselle osa vallasta. Eli kysyä välillä mitä uutta makua/asiaa lapsi haluaa maistella. Tai sitten vaikka niin että jokatoisen uuden maistelun valitsee vanhempi ja joka toisen lapsi. Ja lapsi saa sitten valita vaikka erilaisen karkin tai jätskin jos mukisematta maistelee vanhemman valinnatkin.
Sairaalassa opetettiin myös ruokapeli jota pelattiin joskus lapsen kanssa. Eli laitettiin viiteen astiaan jotain naposteltavaa ruokaa. Pari lapsen herkkua, joku uusi outo ja pari ei niin lempparia. Sitten kaikki lapset pelaamaan.jokaiselle oma ukkeli ja alussa laitetaan ne jonkin kippn viereen kaikki. Sitten jokainen heittää noppaa vuorollaan ja ukkeli siirtyy niin monta kuppia eteenpäin (maisteltavat kupeissa jotka ympyränä pöydällä). Lapsi saa maistaa kyseisestä kupista yhden makupalan. Mutta ei ole pakko. Sitten seuraava lapsi heittää ja saa maistaa siitä kupista minkä kohdalle noppaluku ukon vei. Iloisella ja positiivisella asenteella näin pelaten lapsi maisteli vähän huomaamattakin uusia asioita. Koska mielummin maistoi kun jäi kokonaan ilman syötävää kierroksella jolla ukkeli pysähtyi uuden maistettavan kohdalle.
Entä jos se valikoiva siis on aikuinen? Henkilö itse kokee asian ongelmaksi, koska syömiset rajoittavat niin paljon elämää ja aiheuttavat huonoa oloa ja pyörtyilyäkin (hemoglobiini).
Periaatteessa haluaisi kokeilla jotain uutta, mutta sitten kuitenkin vetää takaisin, eikä kokeile. Ruokavalio koostuu ranskalaisiata, sipseistä ja nuudelista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itselläni helpotti aikuisena. Onneksi nirsoilustani ei tehty lapsena isompaa numeroa. Söin kuitenkin leipää jos tarjolla oleva ruoka ei maistunut. Ja joitakin ruokia söin hyvinkin.
Itse lähtisin juttelemaan lapsen kanssa rakentavasti miksi nirsoilee. Itselläni (ja lapsellani) ongelmia aiheuttaa ruuan rakenne. Eli vaikka ruoka maukasta voi rakenne tehdä siitä epämiellyttävää.
Kannattaa antaa lapselle osa vallasta. Eli kysyä välillä mitä uutta makua/asiaa lapsi haluaa maistella. Tai sitten vaikka niin että jokatoisen uuden maistelun valitsee vanhempi ja joka toisen lapsi. Ja lapsi saa sitten valita vaikka erilaisen karkin tai jätskin jos mukisematta maistelee vanhemman valinnatkin.
Sairaalassa opetettiin myös ruokapeli jota pelattiin joskus lapsen kanssa. Eli laitettiin viiteen astiaan jotain naposteltavaa ruokaa. Pari lapsen herkkua, joku uusi outo ja pari ei niin lempparia. Sitten kaikki lapset pelaamaan.jokaiselle oma ukkeli ja alussa laitetaan ne jonkin kippn viereen kaikki. Sitten jokainen heittää noppaa vuorollaan ja ukkeli siirtyy niin monta kuppia eteenpäin (maisteltavat kupeissa jotka ympyränä pöydällä). Lapsi saa maistaa kyseisestä kupista yhden makupalan. Mutta ei ole pakko. Sitten seuraava lapsi heittää ja saa maistaa siitä kupista minkä kohdalle noppaluku ukon vei. Iloisella ja positiivisella asenteella näin pelaten lapsi maisteli vähän huomaamattakin uusia asioita. Koska mielummin maistoi kun jäi kokonaan ilman syötävää kierroksella jolla ukkeli pysähtyi uuden maistettavan kohdalle.
Ihme pelleilyä ruualla. Voi yhden kerran!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni helpotti aikuisena. Onneksi nirsoilustani ei tehty lapsena isompaa numeroa. Söin kuitenkin leipää jos tarjolla oleva ruoka ei maistunut. Ja joitakin ruokia söin hyvinkin.
Itse lähtisin juttelemaan lapsen kanssa rakentavasti miksi nirsoilee. Itselläni (ja lapsellani) ongelmia aiheuttaa ruuan rakenne. Eli vaikka ruoka maukasta voi rakenne tehdä siitä epämiellyttävää.
Kannattaa antaa lapselle osa vallasta. Eli kysyä välillä mitä uutta makua/asiaa lapsi haluaa maistella. Tai sitten vaikka niin että jokatoisen uuden maistelun valitsee vanhempi ja joka toisen lapsi. Ja lapsi saa sitten valita vaikka erilaisen karkin tai jätskin jos mukisematta maistelee vanhemman valinnatkin.
Sairaalassa opetettiin myös ruokapeli jota pelattiin joskus lapsen kanssa. Eli laitettiin viiteen astiaan jotain naposteltavaa ruokaa. Pari lapsen herkkua, joku uusi outo ja pari ei niin lempparia. Sitten kaikki lapset pelaamaan.jokaiselle oma ukkeli ja alussa laitetaan ne jonkin kippn viereen kaikki. Sitten jokainen heittää noppaa vuorollaan ja ukkeli siirtyy niin monta kuppia eteenpäin (maisteltavat kupeissa jotka ympyränä pöydällä). Lapsi saa maistaa kyseisestä kupista yhden makupalan. Mutta ei ole pakko. Sitten seuraava lapsi heittää ja saa maistaa siitä kupista minkä kohdalle noppaluku ukon vei. Iloisella ja positiivisella asenteella näin pelaten lapsi maisteli vähän huomaamattakin uusia asioita. Koska mielummin maistoi kun jäi kokonaan ilman syötävää kierroksella jolla ukkeli pysähtyi uuden maistettavan kohdalle.
Ihme pelleilyä ruualla. Voi yhden kerran!
No mitä sinä tekisit tuossa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni helpotti aikuisena. Onneksi nirsoilustani ei tehty lapsena isompaa numeroa. Söin kuitenkin leipää jos tarjolla oleva ruoka ei maistunut. Ja joitakin ruokia söin hyvinkin.
Itse lähtisin juttelemaan lapsen kanssa rakentavasti miksi nirsoilee. Itselläni (ja lapsellani) ongelmia aiheuttaa ruuan rakenne. Eli vaikka ruoka maukasta voi rakenne tehdä siitä epämiellyttävää.
Kannattaa antaa lapselle osa vallasta. Eli kysyä välillä mitä uutta makua/asiaa lapsi haluaa maistella. Tai sitten vaikka niin että jokatoisen uuden maistelun valitsee vanhempi ja joka toisen lapsi. Ja lapsi saa sitten valita vaikka erilaisen karkin tai jätskin jos mukisematta maistelee vanhemman valinnatkin.
Sairaalassa opetettiin myös ruokapeli jota pelattiin joskus lapsen kanssa. Eli laitettiin viiteen astiaan jotain naposteltavaa ruokaa. Pari lapsen herkkua, joku uusi outo ja pari ei niin lempparia. Sitten kaikki lapset pelaamaan.jokaiselle oma ukkeli ja alussa laitetaan ne jonkin kippn viereen kaikki. Sitten jokainen heittää noppaa vuorollaan ja ukkeli siirtyy niin monta kuppia eteenpäin (maisteltavat kupeissa jotka ympyränä pöydällä). Lapsi saa maistaa kyseisestä kupista yhden makupalan. Mutta ei ole pakko. Sitten seuraava lapsi heittää ja saa maistaa siitä kupista minkä kohdalle noppaluku ukon vei. Iloisella ja positiivisella asenteella näin pelaten lapsi maisteli vähän huomaamattakin uusia asioita. Koska mielummin maistoi kun jäi kokonaan ilman syötävää kierroksella jolla ukkeli pysähtyi uuden maistettavan kohdalle.
Ihme pelleilyä ruualla. Voi yhden kerran!
No mitä sinä tekisit tuossa tilanteessa?
?
Jos nirsous (tuo sana pitäisi kieltää), johtuu supermaistajuudesta, niin ei. Jos ihmisen makuaisti toimii huomattavasti herkemmin, kuin muilla, se toimii niin myös aikuisena. Supermaistajuus voi periytyä myös lapsille.
Jos kyseessä ovat muut aistien toiminnan pulmat, voivat ne lieventyä iän myötä vähän.
Jos kyseessä ovat ruokafobiat tai muut mielenterveyteen liittyvät pulmat, niin nirsous voi hävitä kokonaan.