Olen mummu, joka auttaa ja hoitaa, mutta surettaa

Ja taas on vika miniässä eikä oman pojan arvostuksenpuutteessa äitiään kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.

Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.

Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.

Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.

Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!

Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.

Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.

En ole miniä enkä myöskään anoppi.

Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.

Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.

Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.

Nyt on hyvä.

Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.

Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.

Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,

Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!

Ap hyvää äitienpäivää sinulle.

Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.

Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?

Pidetään kuin jonain piikana?

Minä ihmettelen, mutta ihmettelen kahta asiaa:

Jos tämän kaltainen huomioiminen on ap:lle tärkeää, niin miksi hän ei ole kertonut siitä pojalleen?

Ja miksi poikansa ei järjestä huomioimista minään vuoden päivänä, kun kerran hänen äitinsä helpottaa hänen elämäänsä isänä? Onhan se mainiota käydä töissä, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin harrastuskuskauksiin,ei tarvitse huolehtia perheen pärjäämistä, kun äiti hoitaa lapsia näiden loman aikana. Tai miksi poika ei ole askarrellut kiitoskorttia lasten saamista vaatteista ja pyörästä.

Onpa sinulta ilkeä ja lapsellinen kommentti. Juurihan kerroin, että poika kyllä huolehtii jatkossakin, että lapset ja minä tapaamme, ja kiittänyt on moneen kertaan ja käy auttamassa minua.

Nyt on kyse äitienpäivästä, miten sinun on sitä niin vaikea ymmärtää? Perinteisesti muistetaan äitejä ja mummuja ja poika olisi mielellään tullut, kuten kerroinkin, miniä halusi nyt taas näin.

Ei hätää, muu ei muutu, mutta en enää hypi heidän aikataulujensa mukaan, ja varaan eläkkeestäsi enemmän itselleni ja hyvä niin.

Hyvää äitienpäivää sinullekin, yritä päästä ilkeydestä eroon.

Ei ole ilkeä kommentti. Poikien äitinä, tai äitinä ylipäätänsä, en ymmärrä, että miksi, et voi lapsellesi kertoa, mikä on sinulle tärkeää?

Mi ulle ja äidilleni ei ole tärkeää se, että juuri äitienpäivänä huomioidaan.

Tärkeää on meille se, että vietetään yhteistä aikaa: välillä auttaen, välillä yhteistä kokien esim teatterissa tai matkoilla.

Missä sanoin, etten ole kertonut? Näytä ihmeessä. Olen kertonut ja taatusti kasvoiltani pettymys näkyi kun miniä rähjäsi pojalleni ja minulle kun kahville kutsuin ja kerroin tyttäreni hoitavan kaikki herkut pöytään. Itkin autossa kotiin ajaessani. Mutta kiitos julmista sanoistasi ja hyvää äitienpäivää vaan sinullekin.

Ilkeistä? Todellakin nyt tuntuu diltä, että tulkitset kaikki asiat ja mielipiteet, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi ilkeyksiä.

Koska olet kertonut pojallesi? Kun hän oli lapsi, nuori vai kun hän jo oli isä? Kerroitko miniän läsnäollessa? Oliko se mielestäsi kertomista, kun kutsuit kahville?

Miten vietitte äitienpäivää, kun poikasi oli lapsi?

Otitko huomioon sen, että nyt on miniäsi äitienpäivä?

Meillä on aina ajateltu, että se äitienpäivä on lapsille tärkein. On päivä, jolloin he voivat omalle äidilleen tehdä jotain kivaa.

Kun minusta tuli äiti, ja lapset olivat pieniä, niin äitini sanoi minulle, että keskittyisin omaan päivääni lasteni iloksi. Saman olen sanonut omille lapsilleni.

Mummon päivää vietän sitten, kun on aikaa nähdä.

Sen vinkin annan vielä, että poikasi tulee kärsimään, jos miniä ryhdyt rankaisemaan. Poikasi pitää järjestellä elämäänsä sen mukaan. Lisäksi kyllä minua tyttärenä loukksisi hurjasti, jos vanhempani eivät olisi halunneet miestäni auttaa.

Aikuisena ihmisenä olet vapaa tekemään kuten haluat. Olet vapaa tulkitsemaan av-palstan ohjeet ilkeytenä, olet vapaa lopettamaan suhteesi miniäsi. Olet vapaa katkeroitumaan, kun miniän äiti käy lomilla, eikä auta tytärtään.

Sitä en ymmärrä, että miksi olet käyttänyt aikaasi lapsenlapsiin, jos kerran et nauti siitä? Tai miksi olet ostanut vaatteita yms, jos et ilahduuttaaksesi niitä lapsenlapsia ja ehkä poikaasi?

En ymmärrä myöskään sitä, että jos poikasi tietää, että tämä päivä on sinulle tärkeää, niin miksi hän ei ole etukäteen ostanut lahjaa ja kukkia sekä askarrellut lastensa kanssa korttia? Hänhän olisi voinut sataa nuo siskolleen, joka sitten olisi be voinut tuoda tullessaan.

Tai miksi poika ei ole soittanut sinulle videopuhelua lastensa kanssa.

Poikasi on nimittäin myös vapaa tekemään ja ajattelemaan. Vaikka nenisivät koko viikonlopuksi miniän öisin luo, niin pojaltasi on järjestelykysymys hoitaa äitienpäivä etänä, jos tietää sen olevan äidilleen tärketätä.

Ja ei, vieläkään en ole ilkeä. Ihmettelen vain, koska asioita voi tehdä monella tapaa.

Olipa inhottava marttyyrialoitus. Tottakai se miniä haluaa nähdä omaa ÄITIÄÄN edes joskus, edes merkkipäivinä. Sinua näkee jatkuvasti.

Miksi syytät miniää kaikesta, onko poikasi jokin sohvatyynyyn verrattava olio miniän taloudessa?

Tyypillistä vanhojen katkerien naisten märinää. Lapsenlapset ja poika on elämässä tiiviisti mukana, mutta se on liikaa että toistakin mummua nähdään pari kertaa vuodessa?

Jos et tykkää auttaa, niin älä auta. Inhottavia tuollaiset rätit jotka muka on mielin kielin ja sitten haukutaan selän takana kun ei tullutkaan sitä marttyyrikruunua juuri silloin ja sellaisena kuin itse haluaisi. Siellä miniä elää ruuhkavuosia ja yrittää pitää kaikki tyytyväisinä ja menossa mukana ja anopinkäähkä itkee ja haukkuu selän takana? Ja anopin kultapoika vain pyörittelee peukaloitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa inhottava marttyyrialoitus. Tottakai se miniä haluaa nähdä omaa ÄITIÄÄN edes joskus, edes merkkipäivinä. Sinua näkee jatkuvasti.

Miksi syytät miniää kaikesta, onko poikasi jokin sohvatyynyyn verrattava olio miniän taloudessa?

Tyypillistä vanhojen katkerien naisten märinää. Lapsenlapset ja poika on elämässä tiiviisti mukana, mutta se on liikaa että toistakin mummua nähdään pari kertaa vuodessa?

Jos et tykkää auttaa, niin älä auta. Inhottavia tuollaiset rätit jotka muka on mielin kielin ja sitten haukutaan selän takana kun ei tullutkaan sitä marttyyrikruunua juuri silloin ja sellaisena kuin itse haluaisi. Siellä miniä elää ruuhkavuosia ja yrittää pitää kaikki tyytyväisinä ja menossa mukana ja anopinkäähkä itkee ja haukkuu selän takana? Ja anopin kultapoika vain pyörittelee peukaloitaan?

Hyi saatana minkälainen akka olet, toivottavasti ap ei lue, ja vilpittömästi toivon, että kuolet pian. Hyi saatana.

Siellä joku parhaat päivä sä nähnyt kuivettunut haahka suoltaa sontaansa :D Sinun toiveet ei tässä maailmassa paina yhtään mitään. Eivät tainneet ikinä painakaan kun noin katkerasti harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.

Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.

Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,

Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!

Ap hyvää äitienpäivää sinulle.

Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.

Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?

Pidetään kuin jonain piikana?

Minä ihmettelen, mutta ihmettelen kahta asiaa:

Jos tämän kaltainen huomioiminen on ap:lle tärkeää, niin miksi hän ei ole kertonut siitä pojalleen?

Ja miksi poikansa ei järjestä huomioimista minään vuoden päivänä, kun kerran hänen äitinsä helpottaa hänen elämäänsä isänä? Onhan se mainiota käydä töissä, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin harrastuskuskauksiin,ei tarvitse huolehtia perheen pärjäämistä, kun äiti hoitaa lapsia näiden loman aikana. Tai miksi poika ei ole askarrellut kiitoskorttia lasten saamista vaatteista ja pyörästä.

Onpa sinulta ilkeä ja lapsellinen kommentti. Juurihan kerroin, että poika kyllä huolehtii jatkossakin, että lapset ja minä tapaamme, ja kiittänyt on moneen kertaan ja käy auttamassa minua.

Nyt on kyse äitienpäivästä, miten sinun on sitä niin vaikea ymmärtää? Perinteisesti muistetaan äitejä ja mummuja ja poika olisi mielellään tullut, kuten kerroinkin, miniä halusi nyt taas näin.

Ei hätää, muu ei muutu, mutta en enää hypi heidän aikataulujensa mukaan, ja varaan eläkkeestäsi enemmän itselleni ja hyvä niin.

Hyvää äitienpäivää sinullekin, yritä päästä ilkeydestä eroon.

Ei ole ilkeä kommentti. Poikien äitinä, tai äitinä ylipäätänsä, en ymmärrä, että miksi, et voi lapsellesi kertoa, mikä on sinulle tärkeää?

Mi ulle ja äidilleni ei ole tärkeää se, että juuri äitienpäivänä huomioidaan.

Tärkeää on meille se, että vietetään yhteistä aikaa: välillä auttaen, välillä yhteistä kokien esim teatterissa tai matkoilla.

Missä sanoin, etten ole kertonut? Näytä ihmeessä. Olen kertonut ja taatusti kasvoiltani pettymys näkyi kun miniä rähjäsi pojalleni ja minulle kun kahville kutsuin ja kerroin tyttäreni hoitavan kaikki herkut pöytään. Itkin autossa kotiin ajaessani. Mutta kiitos julmista sanoistasi ja hyvää äitienpäivää vaan sinullekin.

Ilkeistä? Todellakin nyt tuntuu diltä, että tulkitset kaikki asiat ja mielipiteet, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi ilkeyksiä.

Koska olet kertonut pojallesi? Kun hän oli lapsi, nuori vai kun hän jo oli isä? Kerroitko miniän läsnäollessa? Oliko se mielestäsi kertomista, kun kutsuit kahville?

Miten vietitte äitienpäivää, kun poikasi oli lapsi?

Otitko huomioon sen, että nyt on miniäsi äitienpäivä?

Meillä on aina ajateltu, että se äitienpäivä on lapsille tärkein. On päivä, jolloin he voivat omalle äidilleen tehdä jotain kivaa.

Kun minusta tuli äiti, ja lapset olivat pieniä, niin äitini sanoi minulle, että keskittyisin omaan päivääni lasteni iloksi. Saman olen sanonut omille lapsilleni.

Mummon päivää vietän sitten, kun on aikaa nähdä.

Sen vinkin annan vielä, että poikasi tulee kärsimään, jos miniä ryhdyt rankaisemaan. Poikasi pitää järjestellä elämäänsä sen mukaan. Lisäksi kyllä minua tyttärenä loukksisi hurjasti, jos vanhempani eivät olisi halunneet miestäni auttaa.

Aikuisena ihmisenä olet vapaa tekemään kuten haluat. Olet vapaa tulkitsemaan av-palstan ohjeet ilkeytenä, olet vapaa lopettamaan suhteesi miniäsi. Olet vapaa katkeroitumaan, kun miniän äiti käy lomilla, eikä auta tytärtään.

Sitä en ymmärrä, että miksi olet käyttänyt aikaasi lapsenlapsiin, jos kerran et nauti siitä? Tai miksi olet ostanut vaatteita yms, jos et ilahduuttaaksesi niitä lapsenlapsia ja ehkä poikaasi?

En ymmärrä myöskään sitä, että jos poikasi tietää, että tämä päivä on sinulle tärkeää, niin miksi hän ei ole etukäteen ostanut lahjaa ja kukkia sekä askarrellut lastensa kanssa korttia? Hänhän olisi voinut sataa nuo siskolleen, joka sitten olisi be voinut tuoda tullessaan.

Tai miksi poika ei ole soittanut sinulle videopuhelua lastensa kanssa.

Poikasi on nimittäin myös vapaa tekemään ja ajattelemaan. Vaikka nenisivät koko viikonlopuksi miniän öisin luo, niin pojaltasi on järjestelykysymys hoitaa äitienpäivä etänä, jos tietää sen olevan äidilleen tärketätä.

Ja ei, vieläkään en ole ilkeä. Ihmettelen vain, koska asioita voi tehdä monella tapaa.

Missä hän sanoi ettei ole nauttinut, näytä nyt jumaliste se kohta tai muuten valehtelet. Poikansa on vapaa tekemään, mutta voisikohan miniätkin joskus arvostaa sitä miestään, että hänkin voisi viedä perheensä OMAA äitiään katsomaan äitienpäivänä kiitokseksi kaikesta avusta mitä arjessaan saavat. Ei vissiin, koska se miniän äiti on se tärkätty, ei koskaan anoppi.

Onneksi minulla on fiksu miniä, mutta jos sinä miniäni olisit, kieltäytyisin täysin kaltaistasi moukkaa tapaamasta. Poikaani säälisin jos hän sinut olisi valinnut ja elämänsä katkeran akan kanssa pilannut.

Millaista " taistelua " mahtaa olla jouluna kumman mummolassa on käytävä ja vähintään jos ei peräti pidä viettää aatto? Tuli vaan mieleen kun lukaisin ketjua.

Itse ole ratkaissut aikoja sitten joulun niin, että se kuuluu viettää oman perheen kesken. Ei ikinä ainakaan aattona muualle.

Jaa-a, toivottavasti ajan kanssa katkeruus helpottaa. Itse olen mieltänyt asian niin, että kun lapsi perusti perheen, hän erosi lapsuuden kodistaan ja perusti oman kodin. Minulla on miniä ja lastenlapset. Uskoisin poikani rakastavan miniääni paljon, niin paljon, että hänen sydämensä uhkaa särkyä toisen kovuuden alla. Pojallani on vaikea tilanne, ja minä ymmärrän häntä ja Rukoilen heidän puolestaan. Muistaa tai ei muista on hänen taakkansa. Minun valintani on rakastaa siitä riippumatta. Ehkä se on minulle helpompaa kun en katso olleeni niin kovin hyvä äiti tai kaksinen mummikaan tai sitten vaan arvostan poikaani ihmisenä hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Millaista " taistelua " mahtaa olla jouluna kumman mummolassa on käytävä ja vähintään jos ei peräti pidä viettää aatto? Tuli vaan mieleen kun lukaisin ketjua.

Itse ole ratkaissut aikoja sitten joulun niin, että se kuuluu viettää oman perheen kesken. Ei ikinä ainakaan aattona muualle.

Meillä sama, mutta mummoja muistamme tasapuolisesti vaikka apua saamme vain anopiltani. Oma äitini jahtaa mielummin miehiä kuin tapaa lapsenlapsia, en minä lapsia sille haaskalle antaisikin katsottavaksi. Kahvit juomme, jos hönellä ei ole krapula, onneksi usein on.

😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaakin välillä sanoa, että juuri nyt ei sovi.

Monet pitävät isovanhempaa itsestäänselvyytenä ja orjana. Itse sun täytyy niitä rajoja laittaa. Teet sen, minkä itsestä hyvältä tuntuu.

Olisihan se mukava pientä muistamista saada äitienpäivänä, mutta toisaalta ei ole hyvä, jos nuorten perhe joutuu tilanteeseen, jossa heidät pakotetaan valitsemaan, kuka on tärkein. On kai se hyvä, että suhteita molempiin mummuihin vaalitaan. Sinä olet varmaan lapsenlapsille paljon tärkeämpi, mutta on hyvä, että myös sitä toista mummua huomioidaan edes äitienpäivänä, se on sellainen peruskohteliaisuus,

Minä kyllä ajattelen, että hän, joka aikaansa antaa, olisi etusijalla myös äitienpäivänä, se vasta kohteliasta olisi!

Ap hyvää äitienpäivää sinulle.

Että pitäisi se aika olla 100 % vain toisen mummon kanssa? Toisiaan kadehtivat mummot ovat *örp*.

Ei pidä olla vain toisen mummon kanssa, mutta eikö sinusta oikeasti ole törkeää, että sitä auttavaa mummoa ei huomioida koskaan?

Pidetään kuin jonain piikana?

Minä ihmettelen, mutta ihmettelen kahta asiaa:

Jos tämän kaltainen huomioiminen on ap:lle tärkeää, niin miksi hän ei ole kertonut siitä pojalleen?

Ja miksi poikansa ei järjestä huomioimista minään vuoden päivänä, kun kerran hänen äitinsä helpottaa hänen elämäänsä isänä? Onhan se mainiota käydä töissä, kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin harrastuskuskauksiin,ei tarvitse huolehtia perheen pärjäämistä, kun äiti hoitaa lapsia näiden loman aikana. Tai miksi poika ei ole askarrellut kiitoskorttia lasten saamista vaatteista ja pyörästä.

Onpa sinulta ilkeä ja lapsellinen kommentti. Juurihan kerroin, että poika kyllä huolehtii jatkossakin, että lapset ja minä tapaamme, ja kiittänyt on moneen kertaan ja käy auttamassa minua.

Nyt on kyse äitienpäivästä, miten sinun on sitä niin vaikea ymmärtää? Perinteisesti muistetaan äitejä ja mummuja ja poika olisi mielellään tullut, kuten kerroinkin, miniä halusi nyt taas näin.

Ei hätää, muu ei muutu, mutta en enää hypi heidän aikataulujensa mukaan, ja varaan eläkkeestäsi enemmän itselleni ja hyvä niin.

Hyvää äitienpäivää sinullekin, yritä päästä ilkeydestä eroon.

Ei ole ilkeä kommentti. Poikien äitinä, tai äitinä ylipäätänsä, en ymmärrä, että miksi, et voi lapsellesi kertoa, mikä on sinulle tärkeää?

Mi ulle ja äidilleni ei ole tärkeää se, että juuri äitienpäivänä huomioidaan.

Tärkeää on meille se, että vietetään yhteistä aikaa: välillä auttaen, välillä yhteistä kokien esim teatterissa tai matkoilla.

Missä sanoin, etten ole kertonut? Näytä ihmeessä. Olen kertonut ja taatusti kasvoiltani pettymys näkyi kun miniä rähjäsi pojalleni ja minulle kun kahville kutsuin ja kerroin tyttäreni hoitavan kaikki herkut pöytään. Itkin autossa kotiin ajaessani. Mutta kiitos julmista sanoistasi ja hyvää äitienpäivää vaan sinullekin.

Ilkeistä? Todellakin nyt tuntuu diltä, että tulkitset kaikki asiat ja mielipiteet, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi ilkeyksiä.

Koska olet kertonut pojallesi? Kun hän oli lapsi, nuori vai kun hän jo oli isä? Kerroitko miniän läsnäollessa? Oliko se mielestäsi kertomista, kun kutsuit kahville?

Miten vietitte äitienpäivää, kun poikasi oli lapsi?

Otitko huomioon sen, että nyt on miniäsi äitienpäivä?

Meillä on aina ajateltu, että se äitienpäivä on lapsille tärkein. On päivä, jolloin he voivat omalle äidilleen tehdä jotain kivaa.

Kun minusta tuli äiti, ja lapset olivat pieniä, niin äitini sanoi minulle, että keskittyisin omaan päivääni lasteni iloksi. Saman olen sanonut omille lapsilleni.

Mummon päivää vietän sitten, kun on aikaa nähdä.

Sen vinkin annan vielä, että poikasi tulee kärsimään, jos miniä ryhdyt rankaisemaan. Poikasi pitää järjestellä elämäänsä sen mukaan. Lisäksi kyllä minua tyttärenä loukksisi hurjasti, jos vanhempani eivät olisi halunneet miestäni auttaa.

Aikuisena ihmisenä olet vapaa tekemään kuten haluat. Olet vapaa tulkitsemaan av-palstan ohjeet ilkeytenä, olet vapaa lopettamaan suhteesi miniäsi. Olet vapaa katkeroitumaan, kun miniän äiti käy lomilla, eikä auta tytärtään.

Sitä en ymmärrä, että miksi olet käyttänyt aikaasi lapsenlapsiin, jos kerran et nauti siitä? Tai miksi olet ostanut vaatteita yms, jos et ilahduuttaaksesi niitä lapsenlapsia ja ehkä poikaasi?

En ymmärrä myöskään sitä, että jos poikasi tietää, että tämä päivä on sinulle tärkeää, niin miksi hän ei ole etukäteen ostanut lahjaa ja kukkia sekä askarrellut lastensa kanssa korttia? Hänhän olisi voinut sataa nuo siskolleen, joka sitten olisi be voinut tuoda tullessaan.

Tai miksi poika ei ole soittanut sinulle videopuhelua lastensa kanssa.

Poikasi on nimittäin myös vapaa tekemään ja ajattelemaan. Vaikka nenisivät koko viikonlopuksi miniän öisin luo, niin pojaltasi on järjestelykysymys hoitaa äitienpäivä etänä, jos tietää sen olevan äidilleen tärketätä.

Ja ei, vieläkään en ole ilkeä. Ihmettelen vain, koska asioita voi tehdä monella tapaa.

Missä hän sanoi ettei ole nauttinut, näytä nyt jumaliste se kohta tai muuten valehtelet. Poikansa on vapaa tekemään, mutta voisikohan miniätkin joskus arvostaa sitä miestään, että hänkin voisi viedä perheensä OMAA äitiään katsomaan äitienpäivänä kiitokseksi kaikesta avusta mitä arjessaan saavat. Ei vissiin, koska se miniän äiti on se tärkätty, ei koskaan anoppi.

Onneksi minulla on fiksu miniä, mutta jos sinä miniäni olisit, kieltäytyisin täysin kaltaistasi moukkaa tapaamasta. Poikaani säälisin jos hän sinut olisi valinnut ja elämänsä katkeran akan kanssa pilannut.

Turha näiltä vihaansa oksentavilta miniöiltä on mitään kysyä, ei ne lue mitä ap kirjoittaa, kunhan pahuuttaan ja ilkeyttään oksentavat julki. Rassukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.

Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.

Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.

Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.

Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!

Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.

Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.

En ole miniä enkä myöskään anoppi.

Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.

Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.

Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.

Nyt on hyvä.

Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.

Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a, toivottavasti ajan kanssa katkeruus helpottaa. Itse olen mieltänyt asian niin, että kun lapsi perusti perheen, hän erosi lapsuuden kodistaan ja perusti oman kodin. Minulla on miniä ja lastenlapset. Uskoisin poikani rakastavan miniääni paljon, niin paljon, että hänen sydämensä uhkaa särkyä toisen kovuuden alla. Pojallani on vaikea tilanne, ja minä ymmärrän häntä ja Rukoilen heidän puolestaan. Muistaa tai ei muista on hänen taakkansa. Minun valintani on rakastaa siitä riippumatta. Ehkä se on minulle helpompaa kun en katso olleeni niin kovin hyvä äiti tai kaksinen mummikaan tai sitten vaan arvostan poikaani ihmisenä hyvin paljon.

Kuka nyt on katkera, suru on eri asia kuin katkeruus. Kai ap surua saa tuntea. Voi hyvänen aika minkälaisia ihmisiä nykyminiät on, hirveää syyttelyä asioista joita ap ei edes kertonut tapahtuneen.

Olen mies ja olen aikoja sitten menettänyt uskoni kun olen lähipiirin miniöitten itsekkyyttä katsonut. Onneksi minulla on vain yksi tytär, hän arvostaa miehensä äitiä, hoitaa kaikki asiat miehensä kanssa, kun sairas ihminen on anoppinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa inhottava marttyyrialoitus. Tottakai se miniä haluaa nähdä omaa ÄITIÄÄN edes joskus, edes merkkipäivinä. Sinua näkee jatkuvasti.

Miksi syytät miniää kaikesta, onko poikasi jokin sohvatyynyyn verrattava olio miniän taloudessa?

Tyypillistä vanhojen katkerien naisten märinää. Lapsenlapset ja poika on elämässä tiiviisti mukana, mutta se on liikaa että toistakin mummua nähdään pari kertaa vuodessa?

Jos et tykkää auttaa, niin älä auta. Inhottavia tuollaiset rätit jotka muka on mielin kielin ja sitten haukutaan selän takana kun ei tullutkaan sitä marttyyrikruunua juuri silloin ja sellaisena kuin itse haluaisi. Siellä miniä elää ruuhkavuosia ja yrittää pitää kaikki tyytyväisinä ja menossa mukana ja anopinkäähkä itkee ja haukkuu selän takana? Ja anopin kultapoika vain pyörittelee peukaloitaan?

Hyi saatana minkälainen akka olet, toivottavasti ap ei lue, ja vilpittömästi toivon, että kuolet pian. Hyi saatana.

Siellä joku parhaat päivä sä nähnyt kuivettunut haahka suoltaa sontaansa :D Sinun toiveet ei tässä maailmassa paina yhtään mitään. Eivät tainneet ikinä painakaan kun noin katkerasti harmittaa.

Minä olen 23 v ja toivon myös sinun saastaämmän kuolemaa, mitä nopeampaa sen parempi.

Tuommoisella asenteella tanttaudut auttamatta jo ennen kolmeakymppiä :'D Oikein katkeruuden juonteet syöpyvät nenänpieliin ja vatsa tynnyröityy sisäisestä vihasta :DD Mikäs siinä, oma valinta.

Valehtelijakin vielä.

Valehtelijakin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.

Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.

Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.

Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.

Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!

Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.

Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.

En ole miniä enkä myöskään anoppi.

Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.

Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.

Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.

Nyt on hyvä.

Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.

Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.

No mitä hemmettiä sitä pitää tehdä, alistua olemaan hoito ja raha-automaatti vai. Kunhan kysyn, jos miniän saan. Niin tiedän tehdä oikein. Eli auttaa pitää aina vaikka ei jaksaisi mutta ei saa pyytää äitienpäivänä yhtenäkään vuonna koska miniän pitää nähdä äitiään juuri silloin. Miksi pojan ei pidä nähdä äitiään yhtenäkään äitienpäivänä, joku sääntö siihen näköjään on, keksisi vaan että mikä.

Jos saan sanoa, niin sinä olet katkera ihminen.

Taas näitä uhriutuvia katkeria äitejä ,niinkuin ap. Voisi ajatella niinkin päin, että kyllä on mukava ,kun asuvat niin lähellä,että olen saanut olla heidän elämässä viikottain/ päivittäin. Se on suuri lahja se.

Ihan on oma tyhmyys ,jos hoitaa lapsia, ostaa niille tai on mukana perheen elämässä enemmän ,kuin haluaisi. Kukaan ei pakota. Meidän lasten isovanhemmat olivat satojen km päässä. Kyllä ihan iloisesti itse maksettiin kaikki avut vieraalle,

Ajattele ap , jos asuisit siellä kaukana ja näkisit lastasi ja lastenlapsia tosi harvoin.

Siis miniän äidin kanssa oli jo sovittu vierailusta äitienpäivänä. Lisäksi tämä päivä taitaa olla traditio kuten jokin toinenkin päivä. Vuodessa on siis 50 muuta viikonloppua, jolloin vierailla sp:n luona.

Ap kutsui äitienpäiväksi kahville. Poikansa yritti muuttaa sillä hetkellä jo aiemmin sovittua päivää lauantaiksi, ihan vain koska äitinsä pyysi. Ei edes sanonut äidilleen, että on jo sovittu muuta.

Hänen äitinsä näkee lapsenlapsia usein ja poika näkee äitiänsä usein. Silti miniän olisi pitänyt heti muuttaa jo sovittu tapaaminen äitinsä kanssa.

Eli, kun ap pyytää, niin miniän ja hänen äitinsä ( ehkä muunkin miniän suvun), pitää heti muuttaa suunnitelmiaan ja perinteitään. Muuten miniä on paha, paha miniä.

En oikein ymmärrä. Meillä kun on juhlapäiviä vietetty esim joulua ennen joulua tai joulun jälkeen miten nyt on kaikki saatu paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa inhottava marttyyrialoitus. Tottakai se miniä haluaa nähdä omaa ÄITIÄÄN edes joskus, edes merkkipäivinä. Sinua näkee jatkuvasti.

Miksi syytät miniää kaikesta, onko poikasi jokin sohvatyynyyn verrattava olio miniän taloudessa?

Tyypillistä vanhojen katkerien naisten märinää. Lapsenlapset ja poika on elämässä tiiviisti mukana, mutta se on liikaa että toistakin mummua nähdään pari kertaa vuodessa?

Jos et tykkää auttaa, niin älä auta. Inhottavia tuollaiset rätit jotka muka on mielin kielin ja sitten haukutaan selän takana kun ei tullutkaan sitä marttyyrikruunua juuri silloin ja sellaisena kuin itse haluaisi. Siellä miniä elää ruuhkavuosia ja yrittää pitää kaikki tyytyväisinä ja menossa mukana ja anopinkäähkä itkee ja haukkuu selän takana? Ja anopin kultapoika vain pyörittelee peukaloitaan?

Hyi saatana minkälainen akka olet, toivottavasti ap ei lue, ja vilpittömästi toivon, että kuolet pian. Hyi saatana.

Siellä joku parhaat päivä sä nähnyt kuivettunut haahka suoltaa sontaansa :D Sinun toiveet ei tässä maailmassa paina yhtään mitään. Eivät tainneet ikinä painakaan kun noin katkerasti harmittaa.

Minä olen 23 v ja toivon myös sinun saastaämmän kuolemaa, mitä nopeampaa sen parempi.

Tuommoisella asenteella tanttaudut auttamatta jo ennen kolmeakymppiä :'D Oikein katkeruuden juonteet syöpyvät nenänpieliin ja vatsa tynnyröityy sisäisestä vihasta :DD Mikäs siinä, oma valinta.

Valehtelijakin vielä.

Valehtelijakin vielä.

Sinähän sen tiedät, pelistäsi näkyy. 😀

Voi luoja näitä marttyyriuhriutujamummoja🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa inhottava marttyyrialoitus. Tottakai se miniä haluaa nähdä omaa ÄITIÄÄN edes joskus, edes merkkipäivinä. Sinua näkee jatkuvasti.

Miksi syytät miniää kaikesta, onko poikasi jokin sohvatyynyyn verrattava olio miniän taloudessa?

Tyypillistä vanhojen katkerien naisten märinää. Lapsenlapset ja poika on elämässä tiiviisti mukana, mutta se on liikaa että toistakin mummua nähdään pari kertaa vuodessa?

Jos et tykkää auttaa, niin älä auta. Inhottavia tuollaiset rätit jotka muka on mielin kielin ja sitten haukutaan selän takana kun ei tullutkaan sitä marttyyrikruunua juuri silloin ja sellaisena kuin itse haluaisi. Siellä miniä elää ruuhkavuosia ja yrittää pitää kaikki tyytyväisinä ja menossa mukana ja anopinkäähkä itkee ja haukkuu selän takana? Ja anopin kultapoika vain pyörittelee peukaloitaan?

Hyi saatana minkälainen akka olet, toivottavasti ap ei lue, ja vilpittömästi toivon, että kuolet pian. Hyi saatana.

Siellä joku parhaat päivä sä nähnyt kuivettunut haahka suoltaa sontaansa :D Sinun toiveet ei tässä maailmassa paina yhtään mitään. Eivät tainneet ikinä painakaan kun noin katkerasti harmittaa.

Minä olen 23 v ja toivon myös sinun saastaämmän kuolemaa, mitä nopeampaa sen parempi.

Ihan olis, mutta toivottavasti kenelläkään, joka toivoo toiselle kuolemaa, ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se joskus on. Pojat soittelee äitienpäiväonnittelut salaa tämmöselle huonommalle mummolle. Keksivät jonkun pihatyön tai kaupassa käynnin.

Todellisuudessa tilanne voi olla se, että miniäsi muistuttaa poikaasi soittamaan.

Höpö, höpö, pojat on muistaneet paljon ennen miniöitten kuvioon tuloa.

Minäkin join aamukahvit juuri poikani kanssa, miniä oli juonut itselleen krapulan käärijää juhliessaan. Poikaa nolotti. Ero on vain ajan kysymys,onneksi ei lapsia ehtinyt tulla.

Tuo ei johdu siitä, että miniä olisi kieltänyt muistamisen. Päinvastoin, todennäköisesti miniä muistuttulee ja kehottaa miestä muistamaan äitiään, mutta poika ei välitä. Tyypillistä on, että mies parisuhteeseen päästessään jättää omien sukulaistensa huomioinnin vaimonsa vastuulle, se EI ole miniän vika!

Mitä vittua sinä sekoilet? Juurihan hon kertoi, että poika on aina muistanut, jo ennen miniän olemassaoloa. Te miniät olette anoppikatkeruudessanne ihan hulluja.

Minulla on hyvä anoppi joka auttaa, ja kyllä, hän on se jota meillä juhlitaan. Äitiäni ei lapsenlapset voisi vähempää kiinnostaa. Ja sen saa tuta jos hän apua tarvitsee, ilmoitan aina, ettei ole aikaa ja neuvon ostamaan palvelun, on kuulema kallista. No niin on, totean.

En ole miniä enkä myöskään anoppi.

Jos poika muistaa aloittajaa, ei aloittajalla silloin ole syytä valittaa. Suurin osa poikien äideistä ei saa minkäänlaista muistamista pojiltaan, eikä se ole miniöiden vika. Aloittajalla on myös tytär miehineen, jotka tulevat juhlimaan äitienpäivää aloittajan luokse, joten en ymmärrä aloittajan katkeruutta ollenkaan.

Eli apllä ei ole lupa toivoa, että lapsenlapset muistaa. Okei. Eihän sillon aplläkään ole velvoitetta muistaa heitä. Se kai se suurin toive on juhlia yhdessä lastenlasten kanssa, ei lahjat.

Me teimme aikoinaan saman ratkaisun, vain poika käy meillä lastenlasten kanssa, juttelimme hänen kanssaan, ettemme jaksa olla niitä, joitten apu kelpaa ja rahallinen panostus, mutta ei muulloin.

Nyt on hyvä.

Välit lapsenlapsiin ovat hyvät ja he kertovat äitinsä käytöksen loukkaavan heitä, ovat siis itse jo nuoria aikuisia. Itse ottavat puheeksi, me emme.

Ei siihen toivomiseen lupaa tarvita, mutta ei tuollainen toivotaan toivotaan-asenne vie ketään mihinkään. Jotenkin pikkusieluista laskea palveluksiaan omille lapsenlapsilleen ja sitten "kostaa" kun "miniä" haluaa omana äitienpäivänään vierailla oman äitinsä luona.

No mitä hemmettiä sitä pitää tehdä, alistua olemaan hoito ja raha-automaatti vai. Kunhan kysyn, jos miniän saan. Niin tiedän tehdä oikein. Eli auttaa pitää aina vaikka ei jaksaisi mutta ei saa pyytää äitienpäivänä yhtenäkään vuonna koska miniän pitää nähdä äitiään juuri silloin. Miksi pojan ei pidä nähdä äitiään yhtenäkään äitienpäivänä, joku sääntö siihen näköjään on, keksisi vaan että mikä.

Jos saan sanoa, niin sinä olet katkera ihminen.

Useimmat ihmiset hoitavat ihan itse lapsensa ja vastaavat kustannuksista. Jokainen auttaja asettakoon itse rajansa, eikä kihise katkeruuksissaan piikana oloaan.