Miten sun äitienpäivä pilattiin?

Euroviisujen tulos sekä kokeiden korjaaminen. T. Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Kiva aamu ollut, pojan kanssa käytiin rannalla leikkimässä ja puistossa. Äskön syötiin brunssi perheen kesken.

Anoppi yrittää taas pilata äitienpäivän niin kuin kaikki juhlapäivät. Kutsui syömään mieheni mutta ei minua ja lastamme. Kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja ollaan naimisissa ja meillä on lapsi. Silti tekee selväksi, että heidän sukuun en kuulu. Ärsyttää suunnattomasti, että itkin taas kun sai niin pahan mielen.... En silti halua purkaa turhautumista mieheeni tai antaa pilata tätä päivää minulta.

Hirveää että miehesi kohtelee sinua noin. Olen pahoillani.

Tämä ei ole anoppi-ongelma (vaikka hän on täysi mul*  ku) vaan aviomies-ongelma.

Kukaan vaimoaan kunnioittava mies ei antaisi äitinsä käyttäytyä noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin pilattiin? Ei todellakaan ole pilattu.

Heräsin seitsemältä lapsenlapsen riemunkiljahduksiin, join kupin kahvia ja söin palan avocado-paahtoleipää hänen äitinsä kanssa. Sitten vein taaperon pihalle ja yhdessä katseltiin luonnon ihmeitä, ohi ajavia autoja ja tervehdittiin naapuria ja hänen koiraansa sekä pelästytettiin yksi kissa ikkunan takana.

Yhdeltätoista nautittiin pitkän kaavan mukaan runsas samppanja-brunssi, jonka tyttäreni miehensä kanssa oli valmistanut, toinen poika tuli myös ihanan kukkakimpun kanssa.

Entäs tyttäresi äitienpäivän vietto? Eikös hänen pitäisi saada viettää äitienpäivä rauhassa oman lapsensa ja miehensä kanssa eikä järjestelä sinulle sampanja-brunsseja?

Tyttäreni ei ole äiti.

Ja miniäni, joka on äiti, lähtikin perheensä kanssa omalle yllätysbrunssilleen, jonka poikani (se toinen poika kahdesta) oli järjestänyt. Ja ihan vapaaehtoisesti he olivat olleet meillä yötä juhlittuaan kanssamme tuplasynttäreitä edellisenä iltana. Ja sitä edeltävän päivän, illan ja yön olin hoitanut lapsenlastamme pariskunnan kuherrellessa jossain hotellissa.

Omituista, että joka asiasta pitää yrittää vääntää jotain negatiivista.

Mikään pikkuasia ei pilaisi äitienpäivääni, kaikkeen arkiseen voi suhtautua vaikka huumorilla, mutta surullista on, että äitiä ei enää ole.

Mies aloitti kiukuttelun heti aamusta, ei onnitteluja, ei sanaakaan. Kahvit keitti vain itselleen ja itse heräsin lapselle tekemään aamupalat ym. Mykkäkoulu sen kuin jatkuu...

Paska fiilis, mutta lapsen vuoksi pitää tsempata ja niellä kyyneleitä. Edes yksi positiivinen sana aamusta olisi riittänyt...

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani on umpi kännissä, ja samalla kun vanhempani ovat sammuksissa ja oksentelevat, niin minä siivoan kotia, jotta tänne voi tulla vieraita... Isäni on myös väkivaltainen ihminen, joka yöllä melusi, hakkasi ovea, uhkaili, puhui sekavia, haukkui ja töni minua... mitenköhän loppu päivä menee?

N.19

Voi sinua ressukkaa. Olet joutunut ottamaan perheessä ison vastuun, joka ei sinulla pitäisi olla. Toivottavasti oli kuitenkin kiva päivä, vai oliko? Ajattelin vaan, jos vanhempasi ottivat herättyään korjaussarjan, sitten sama meno jatkuu.

Tähän ketjuun pitäisi ohjata kaikki, jotka kuvittelevat, että heidän surkea elämänsä muuttuisi paremmaksi puolison löydyttyä ja aina vain paranisi, kun ovat synnyttäneet lapsen. Perehdyttyään ketjun sisältöön osaisivat arvostaa nykyistä olotilaansa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin puoli 3 enkä saanut enää nukuttua🤬

Mies oli että hyvää liputuspäivää ja kerroin että on äitienpäivä. Oli ihan unohtanut. En suuttunut😁

Tälle nauroin ääneen. Sullahan on hauska mies.

Vierailija kirjoitti:

Odotin mieheltä jonkunlaista itseohjautuvuutta. Lapset pieniä alle kouluikäisiä. Puhui kyllä kukista ja lahjoista. Tänä aamuna ei mitään. Ei edes lapsille voi tarjoilla aamupalaa. Sen sijaan tulee mullistelemaan viereeni, että miksi mökötän, ja kun kerroin ett harmittaa kun ei kukaan muista, kääntää koko asian itseensä. Raivostuu ja sanoo että ei ole varaa kukkiin eikä lahjoihin. Lähtee ovet paukkuen töihin. Mietin vain, että eikö näihin voi ennakoida jo aiemmin. Minä jo viikkoja ennen suunnittelen perheelle kivat pääsiäiset, vaput, syntymäpäivät ja joulut, ruokineen, koristeineen ja en ole hössöttäjä, jos joku sitä miettii. Olisi kiva edes yhtenä tai kahtena päivänä vuodessa, että ei tarvitsisi itsensä eteen laittaa. Syntymäpäivänäkään ei yhden ainutta korttia. Tänään jos kakkua haluaisi perheelle niin itse se pitäisi kyhätä. Niin kuin aina. Vaikka kaupastakin saisi, vaikka edes paketin jäätelö. Ainekset kaapissa, en aio tehdä mitään. Oikeastaan, en aio edes ruokaa laittaa tänään. Syököön koko perhe kynsiään. Olen lisäksi raskaana aivan viime päivillä.

Miksi vielä lisää lapsia tuon miehen kanssa?

Joku on juonut minun viinani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut teini ja nuorempi lapsi  jolla ADHD koettavat selvästi skarpata, toinen ei viiltele ja toinen ei riehu. Silti tunnelma on aika ankea kun me mieheni kanssa emme enää rakasta toisiamme ja olemme yhdessä vain lasten takia.  Ensin piti erota kun lapset kasvavat mutta kun kumpikaan ei ole terve niin se suunitelma kaatui.. koetamme sietää tiosiamme ja pitää kulisseja yllä.

Kohta ABC:lle syömään äitienpäivälounasta ja sitten kotiin syömään jälkkäriksi eilen leipomosta haettu vadelmatäytekakku. 

Anteeksi mutta.... Kai ymmärrät, että teidän lapsien ongelmat todennäköisesti johtuu, kun he aistivat tuon teidän huonon ilmapiirin?

Teette lapsillenne todella paljon vahinkoa pysymällä yhdessä, puhumatta teidän lapsien tuleville parisuhteille, koska he tulevat valitsemaan todella huonoja kumppaneita.

Miksi ero olisi aina paras vaihtoehto? Kait se nyt on helpompi samassa taloudessa yhdessä hoitaa ongelmalapset (anteeksi väärä sana). Noin on tehty iät ja ajat. Voihan välit myös parantua aikaa myöden. Uutta miestä ja naistako lapsineen näille yhteisille pitäisi tarjota ja lisäksi pari uuden parin kanssa tehtyä yhteistä. Ei hitsi, minkä sotkun tosta näen mielessäni. Onnittelut teille juuri oikeasta päätöksestä!

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon ihan ekaksi, että mulla on ihana mies, joka osaa huomioida arjessa, mut näiden erilaisten juhlien kanssa hänellä joskus (lähes aina) menee jotenkin mun toiveet ihan täysin ohi, enkä oikeasti ymmärrä miten se on mahdollista, kun tosiaan ei hän luonteeltaan mikään törppökään ole.

Eli vähän pettyneissä tunnelmissa ekaa äitienpäivääni vietän. Sain aamupalaa ja leivostakin, ja niistä tuli hyvä mieli. Tiesin, että mies ei lahjoja juuri osaa ostella, enkä odottanutkaan, mutta itse hain eilen kukkakimput sekä omalle äidilleni että anopille (ja maksoinkin) ja vielä pitkään keskusteltiin, miksi mulle on tärkeää kirjoittaa kortti äidilleni (hän ei ensin olisi halunnut omalleen, koska kuka niitä edes sen yhden kerran jälkeen lukee enää, mutta suorastaan käskin sitten, koska anoppi kyllä arvostaa tällaista ja lähettelee meillekin kortteja aina). Ja no, minä en korttiakaan saanut. Lapsi on niin pieni vielä, ettei ole päiväkodissakaan, niin hän ei ilman isäänsä askartele tai tee mitään. Nyt mies nukkuu lapsen kanssa päikkäreitä, ja minä itken parvekkeella. Tiedän, että tämä on typerää, enkä halua pilata päivän tunnelmaa, siksipä itken täällä yksin itkuni ja päivä jatkukoot sitten. Jotenkin vaan raskaan vauvavuoden jälkeen olisin toivonut edes sitä ajatuksella valittua korttia, mutta nyt vähän hölmö olo jää, kun itse kukitin sekä oman että miehen äidin, mutta itse jäin ilman mitään.

Kunnon marttyyriäitisyndrooma. Kärsitään ja itketään hiljaa yksin. Nyt suu auki tai muuten ensi vuonna taas sama toistuu, että ei tule mitään muistamisia. Minä en ymmärrä minkälaisia miehiä naiset ottaa, kun kyllä meillä jo päiväkoti-ikäiset ymmärtää, että merkkipäivänä muistetaan. Miten aikuinen ihminen ei tämmöistä asiaa muka tajua?

Ei mitenkään. Toki kaikenlaista on, mutta en anna häiritä. Ihana kelikin. :)

Ei  mitenkään, hienot aamukahvit jne. Tuli kukkia ja kortteja. Mikä parasta ihana ilma. Mummejan muistettiin kukkalähetyksin.

Vierailija kirjoitti:

Itse tiputin tänään äidille tilaamani kakun ylösalaisin lattialle.

Huonolla menestyksellä sitten yritettiin kursia sitä vähän kokoon mutta onneksi se maistui silti kaikille. 

Kuvatuin kakku koko elämäni aikana emmekä ole insta-porukkaa.

Seuraavaksi olette vatsataudissa kaikki. Toivottavasti vessat riittää 😃

Kauheita perhehelvettejä kuvaillaan täällä. Onkohan nämä jutut edes tosia?

En tajua, miksi ollaan vielä suhteessa?

( Mulla ei ole lapsia, joten äitienpvä ei ole mikään juttu mulle, oma äiti kuollut.)

Vierailija kirjoitti:

Euroviisujen tulos sekä kokeiden korjaaminen. T. Opettaja

Pitääkö niitä sunnuntaina korjata. Pysy työpäivinä koululla neljään asti, ja tee siellä nämä hommat joista opettajat uhriutuvat kun ""joutuu kotona tekemään" T. opettajien lapsi

Äiti on kuin timantti

Äiti on kuin kukka

Äiti on kuin aurinko

Äiti on söpö

Äiti on ihana

Äiti on kun pupu

8-v. Tyttö oli kirjoittanut korttiin ja piirtänyt siihen minut ja hänet vierekkäin

Miksi olet naimisissa/avoliitossa lapsen kanssa? Kuka aikuinen aloittaa kiukuttelun heti aamulla.. tai kiukuttelun yleensäkään?  Vietä ensi vuonna parempi äitienpäivä ilman kiukuttelevaa muka-aikuista.

Olet 19-vuotias eli aikuinen. Muuta pois kotoa ihan jo oman itsesi vuoksi.