Puoliso sanoi jotain niin törkeää etten voi uskoa?!

Sanon vielä että älä mene pariterapiaan!

Voi tuntua loogiselta, että pariterapiaan mennään kun on ongelmia parisuhteessa. Minäkin ajattelin niin, ja vaivalla suostuttelin miehen terapiaan. Pariterapia on tarkoitettu terveille parisuhteille. Siellä syytä etsitään molemmista. Koko terapian narratiivi on jatkuvasti esim. että "teidän ongelma on luottamuksen puute", vaikka oltaisiin puhuttu kuinka mies valehtelee, eli siis miehen ongelmasta. Kaikki ongelmat käännetään niin, että molemmissa on vikaa, molemmat joutuvat pyytämään anteeksi. Väkivaltaisesta/epäterveessä parisuhteessa pariterapian keinot ei toimi. Sama kuin raiskauksen uhrista etsittäisiin syytä, että miksi tuli raiskatuksi. Väkivallan tekijä ei lopulta joudu vastuuseen. Nämä asiat on kerrottu myös nuissa sivulla 3 suositelluissa Lundy Bancrofin kirjoissa.

Olen itse joutunut kantapään kautta kokemaan, kuinka puoliso valehtelee, ja terapeutti uskoo. Ja jopa selkeissä väkivaltatilanteissa (henkinen&fyysinen) terapeutti on alkanut miettimään, kuinka molemmat ovat syyllisiä. Koen itseni uudelleen traumatisoiduksi tuon takia. Mieheni otti terapiasta lähinnä uusia lyömäaseita itselleen, asioita joita terapiassa on käyty läpi ("terapeutti sanoi ettet voi käyttäytyä noin"). Eli uusia konsteja henkiseen väkivaltaan, kaasuvalotuksen konsteja.

Minäkin olin muutaman kerran pariterapiassa narsistin kanssa (en tietysti silloin tiennyt, että kyseessä on narsisti). Menimme sinne fyysisen väkivallanteon vuoksi, mutta fyysisesti kimppuuni käynyt narsisti otti terapiassa tilan haltuunsa ja kuvasi minut huonoista oloista tulevaksi ja ongelmaiseksi ihmiseksi, kun hän taas on fiksu ja ehjästä perheestä tuleva. Koko väkivalta vaiettiin täysin eikä siihen puututtu lainkaan. 

Joku taisi kysellä että eikö minulla ole ketään jolle kertoa ongelmista? Ei ole. Joskus kauan aikaa sitten erehdyin kertomaan huolestani (mies joi tuolloin aika paljon) yhdelle tutullemme ja asia kääntyikin niin että se on tavallaan minun vikani? Mies on täydellinen perheenisä muiden seurassa, on erittäin hyvää seuraa. Hänestä ei kukaan uskoisi mitään pahaa. Kun vieraat lähtevät ja ovi sulkeutuu niin filmauskin loppuu siihen paikkaan.

Eilisestä illasta lähtien mies on ollut niin huomaavainen ja mukava meille täällä kotona. Hommasi jopa lahjan minulle vaikka ei ennen ole huomioinut äitienpäivää. Saa minut tuntemaan hetkellisesti hyvää oloa kunnes taas tilanteet muuttuukin ja tullaan alas ja lujaa! Ei puhettakaan että pyytäisi anteeksi käytöstään taikka yrittäisi ongelmista puhua. ap

Vierailija kirjoitti:

Joku taisi kysellä että eikö minulla ole ketään jolle kertoa ongelmista? Ei ole. Joskus kauan aikaa sitten erehdyin kertomaan huolestani (mies joi tuolloin aika paljon) yhdelle tutullemme ja asia kääntyikin niin että se on tavallaan minun vikani? Mies on täydellinen perheenisä muiden seurassa, on erittäin hyvää seuraa. Hänestä ei kukaan uskoisi mitään pahaa. Kun vieraat lähtevät ja ovi sulkeutuu niin filmauskin loppuu siihen paikkaan.

Eilisestä illasta lähtien mies on ollut niin huomaavainen ja mukava meille täällä kotona. Hommasi jopa lahjan minulle vaikka ei ennen ole huomioinut äitienpäivää. Saa minut tuntemaan hetkellisesti hyvää oloa kunnes taas tilanteet muuttuukin ja tullaan alas ja lujaa! Ei puhettakaan että pyytäisi anteeksi käytöstään taikka yrittäisi ongelmista puhua. ap

Ihan tyypillistä toksisen/narsistin käytöstä. Nyt ala tutustua aiheeseen ja hommaa itsellesi puhekumppani. Me täällä ollaan nyt yksi puhekumppani. Rahalla saat nopeastikin etätapaamisen pariterapauetin/ narsismiin suuntautuneen terapeutin kanssa. Ei ole ystäviä? Ketään, joka ei olisi miehen lumoissa? Sekin on normaalia, että elämä kapeutuu epänormaalissa suhteessa sen suhteen ympärille. 

Narsistivideoilla sanotaan, että narsisti aistii aina sinun mielenliikkeesi ja antaa sinulle juuri sen verran leivänmuruja ns. bare minimumin, että saa sinut pidettyä. Ei yhtään enempää. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Sanon vielä että älä mene pariterapiaan!

Voi tuntua loogiselta, että pariterapiaan mennään kun on ongelmia parisuhteessa. Minäkin ajattelin niin, ja vaivalla suostuttelin miehen terapiaan. Pariterapia on tarkoitettu terveille parisuhteille. Siellä syytä etsitään molemmista. Koko terapian narratiivi on jatkuvasti esim. että "teidän ongelma on luottamuksen puute", vaikka oltaisiin puhuttu kuinka mies valehtelee, eli siis miehen ongelmasta. Kaikki ongelmat käännetään niin, että molemmissa on vikaa, molemmat joutuvat pyytämään anteeksi. Väkivaltaisesta/epäterveessä parisuhteessa pariterapian keinot ei toimi. Sama kuin raiskauksen uhrista etsittäisiin syytä, että miksi tuli raiskatuksi. Väkivallan tekijä ei lopulta joudu vastuuseen. Nämä asiat on kerrottu myös nuissa sivulla 3 suositelluissa Lundy Bancrofin kirjoissa.

Olen itse joutunut kantapään kautta kokemaan, kuinka puoliso valehtelee, ja terapeutti uskoo. Ja jopa selkeissä väkivaltatilanteissa (henkinen&fyysinen) terapeutti on alkanut miettimään, kuinka molemmat ovat syyllisiä. Koen itseni uudelleen traumatisoiduksi tuon takia. Mieheni otti terapiasta lähinnä uusia lyömäaseita itselleen, asioita joita terapiassa on käyty läpi ("terapeutti sanoi ettet voi käyttäytyä noin"). Eli uusia konsteja henkiseen väkivaltaan, kaasuvalotuksen konsteja.

Jos koet, että puolisosi valehtelee ja terapeutti uskoo, etkä sano omaa mielipidettä, olet itse väärässä käsityksessä koko tilanteesta.

Terapeutti on ammattilainen ja suhteen ulkopuolisena ei välitä valehteleeko jompi kumpi, vaan miten te itse koette tilanteen. Teidän parisuhde ei ole kisa siitä terapeutin huomiosta ja mitä se uskoo. Se yrittää etsiä millä tavalla kumpikin teistä voi lähestyä toista.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Terapian tarkoitus ei ole osoittaa, että mitä kaikkea toisessa on pielessä ja saada terapeutti muuttamaan toinen. Terapeutti selvittää miten te molemmat koette tilanteen ja etsii asioita joita molemmat voitte tehdä suhteen eteen. Tarkoitus on löytää se millä suhteesta saa vahvemman, ei työkaluja toisen kurinpalautukseen. Jos haluat toisen kuriin, tiedät kyllä mistä köydet, piiskat ja muut kahleet löytyy. Silloin on mentävä ihan eri terapeutille.

oliko miehesi mistä uskontokunnasta, joissakin uskonnoissa naisen kuuluu hoitaa kaikki lasten teosta ja hoitaamisesta ruanlaittoon ja puiden hakuun että saadaan ruoka tehtyä toki lumihommat kuuluu kanssa

Miehelläsi on selvästi toinen nainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon vielä että älä mene pariterapiaan!

Voi tuntua loogiselta, että pariterapiaan mennään kun on ongelmia parisuhteessa. Minäkin ajattelin niin, ja vaivalla suostuttelin miehen terapiaan. Pariterapia on tarkoitettu terveille parisuhteille. Siellä syytä etsitään molemmista. Koko terapian narratiivi on jatkuvasti esim. että "teidän ongelma on luottamuksen puute", vaikka oltaisiin puhuttu kuinka mies valehtelee, eli siis miehen ongelmasta. Kaikki ongelmat käännetään niin, että molemmissa on vikaa, molemmat joutuvat pyytämään anteeksi. Väkivaltaisesta/epäterveessä parisuhteessa pariterapian keinot ei toimi. Sama kuin raiskauksen uhrista etsittäisiin syytä, että miksi tuli raiskatuksi. Väkivallan tekijä ei lopulta joudu vastuuseen. Nämä asiat on kerrottu myös nuissa sivulla 3 suositelluissa Lundy Bancrofin kirjoissa.

Olen itse joutunut kantapään kautta kokemaan, kuinka puoliso valehtelee, ja terapeutti uskoo. Ja jopa selkeissä väkivaltatilanteissa (henkinen&fyysinen) terapeutti on alkanut miettimään, kuinka molemmat ovat syyllisiä. Koen itseni uudelleen traumatisoiduksi tuon takia. Mieheni otti terapiasta lähinnä uusia lyömäaseita itselleen, asioita joita terapiassa on käyty läpi ("terapeutti sanoi ettet voi käyttäytyä noin"). Eli uusia konsteja henkiseen väkivaltaan, kaasuvalotuksen konsteja.

Jos koet, että puolisosi valehtelee ja terapeutti uskoo, etkä sano omaa mielipidettä, olet itse väärässä käsityksessä koko tilanteesta.

Terapeutti on ammattilainen ja suhteen ulkopuolisena ei välitä valehteleeko jompi kumpi, vaan miten te itse koette tilanteen. Teidän parisuhde ei ole kisa siitä terapeutin huomiosta ja mitä se uskoo. Se yrittää etsiä millä tavalla kumpikin teistä voi lähestyä toista.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Terapian tarkoitus ei ole osoittaa, että mitä kaikkea toisessa on pielessä ja saada terapeutti muuttamaan toinen. Terapeutti selvittää miten te molemmat koette tilanteen ja etsii asioita joita molemmat voitte tehdä suhteen eteen. Tarkoitus on löytää se millä suhteesta saa vahvemman, ei työkaluja toisen kurinpalautukseen. Jos haluat toisen kuriin, tiedät kyllä mistä köydet, piiskat ja muut kahleet löytyy. Silloin on mentävä ihan eri terapeutille.

Pariterapia ei onnistu, jos toinen suhteessa on persoonallisuushäiriöinen ja toinen kynnysmatto/läheisriippuvainen. Silloin tarvitaan yksilöterapiat ensin molemmille ja molemmille oma motivaatio kehittää itseään. 

Ehkä on parempi erota

Vierailija kirjoitti:

Mietin että mikä saa ihmisen puhumaan ja käyttäytymään törkeästi puolisoaan kohtaan ja sitten vielä vierittää syyn sille uhrille? Mietin jo että olenko minä ansainnut tämän kaiken, jos en vain itse tajua että kaikki vika onkin minussa? Pää on ihan "sekaisin" kaikista jutuista mitä tässä on ollut. Tuntuu että en tiedä kohta enää että kuka olen ja missä menee oikean ja väärän raja. ap

Älä ole kynnysmatto.

Miehesi ei kunnioita sinua lainkaan. Eniten harmittaa lapsenne puolesta, hän ei voi valita vanhempiaan, sinä sentään itse hyväksyt puolisosi käytöksen pysymällä hänen puolisonaan.

Ei ole tullut mieleen kysyä, että ilmeisesti miehesi haluaa erota käytöksestä päätellen?

mikäs tilanne?

Jos tuntuu aina vaan tulevan puskista ihan ihme kiukkukohtauksia, niin myös verensokerit ym. kannattanee mittauttaa. En tarkoita, että verensokerien heilahtelu ym. oikeuttaa syytämään suustaan mitä vaan, mutta saattaa jotain lapsellisia kiukkukohtauksia selittää. Sanavalinnat onkin sitten hyvin oudot miehellä, johtui ärtymys mistä vaan....

Paljon poissa kotoa ja tuollainen käytös. Veikkaan toista naista.

Mies on nyt sanonut todella peruuttamatonta ja teini on sen kuullut. Luottamus on mennyt, rakkautta tuskin onkaan. Eropaperit miehelle allekirjoitettavaksi ja saatesanaksi olet vapaa, mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa. Kun aloin miettimään meidän keskusteluja noin ylipäänsä. Niin aika usein ne ovat menneet niin että kun mies sanoo jotain niin väittää minuutin päästä ettei ole sanonut näin. Alkaa inttämään ja puhumaan päälle ja väittämään ihan pokkana että olen kuullut väärin. Usein lapsi on kuullut tämän ja huutaa jostain sivusta isälleen että kyllä minäkin kuulin mitä sinä sanoit. Miksi väität muuta ja vastaan? Taikka jos mies on kertonut etukäteen käyvänsä paikassa a ja selviääkin ettei siellä käynytkään niin alkaa väittää että ei ole sanonut menevän sinne taikka valehtelee että on käynyt tms. Vaikka onkin selvinnyt ettei ole käynyt. Aivan käsittämätöntä pakan sekoittamista ollut viime kuukaudet. En enää luota mieheeni enkä edes itseeni! ap

Sinun pitää nyt ensimmäiseksi tajuta, että sinä itse olet se, keneen luotat. Sinun pitää luottaa itseesi ja vain itseesi. Lapseen voit varmaan luottaa myös. Sysää tunteet sivuun ja järkeile. Keskustele tässä ketjussa ja mieti mitä sanoisit parhaalle kaverille vastaavassa tilanteessa. Sinut on tarkoituksella sekoitettu, ettet luottaisi itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eropaperit vireille.

Tämän te osaatte sanoa. Nollatoleranssi, puheetkin pitää olla täydelliset, syistä ei tarvitse edes keskustella, koska: Mullehan et puhu noin! Se on viimeinen kerta sanon suoraan sen! Ettäs kehtaat loukata!

Ylpeys ja minä minä - asenne ei oikein sovi avioliittoon. Ihminen se on se törkeästikin sanova, ja takuulla hänellä on joku iso syy, miksi sanoo törkeästi. Ellei sitten aina ole ollut samanlainen, mutta ap:n kirjoituksen perusteella tuli yllätyksensä, eli mies on muuttunut. 

Miksi mieluummin eroaa saman tien rakastamasta ihmisestä, kuin edes viitsii kysyä, että mikä sai sinut sanomaan noin radikaalisti? Kommunikaatiota, se on ainoa tapa olla pitkässä liitossa onnellinen!

Tässähän tuo törkeä tokaisu on se pienempi paha. Normaali ihminen tajuaa oman ylilyöntinsä ja pyytää anteeksi. Epäterve käskee ostaa kuulolaitteen ja muuttelee totuutta.

Ehkä mies ei ole suoranaisesti narsisti, koska se olisi varmaan tullut ilmi jo aiemmin (jos lapsi on nyt jo joku teini-ikäinen vai muistanko väärin?) tai vaihtoehtoisesti ap olisi niin aivopesty, ettei tajuaisi vieläkään. Mutta käytös on nyt silti sen tyyppistä ja luultavasti siitä on ollut jonkinlaisia viitteitä ennenkin, mutta ei näin pahoja. Pelkälle yliampuvalle tiuskimiselle voisi olla monta muutakin syytä, mutta tuo kaasuvalotus tekee tästä vakavaa. Täysin varma tunnusmerkki siitä on se, että ap ei enää tiedä voiko luottaa itseensä eikä tunnista mikä on normaalia ja mikä ei. Ei ole mahdollista, että ap olisi sekoamassa tai dementoitumassa, koska lapsi on kuullut samat asiat.

Pienin paha ja ehkä todennäköisin selitys on se, että miehellä on toinen. Hän ei välttämättä halua edes erota, mutta oireet on usein tuollaiset. Varsinkin jos hän on tai on joskus ollut myös aiheetta mustasukkainen, niin löisin vetoa tämän vaihtoehdon puolesta.

Mutta voi olla myös jotain muuta pershäröä, johon liittyy narsistisia piirteitä (ja sekään ei sulje pois toista naista). Itse olen tuontyyppistä käytöstä kokenut suhteen alkupuolella ja ihme kyllä vieläkin ollaan yhdessä. Mies ei ole narsisti, mutta taipumusta on muokata totuutta varsinkin ajan kuluessa ja käytös on ajoittain itsekästä, ajoittain päinvastaista. Epävakaata olen hänellä epäillyt. Suhde vaatii itseltäni jatkuvaa hereilläoloa, että huomaan manipulointiyritykset heti ja pistän niille lopun. Mies tekee sitä jotenkin alitajuisesti, ei siis edes tajua itse toimivansa niin. Nykyään se liittyy enimmäkseen tiettyihin tilanteisiin, joissa mies kokee epävarmuutta itsestään. Omassa tilanteessa mies ei ole millään mittapuulla paha ihminen, mutta käytös on välillä aivan peestä. Kunnioittaa kuitenkin pohjimmiltaan minua suuresti eikä ole noin törkeästi sanonut koskaan kuin ap:n tapauksessa.

Ap:n tapauksessa alkaisin suunnitella eron aika pitkälle valmiiksi kertomatta siitä etukäteen, siis sillä tavalla, että sitten on mahdollista repäistä itsensä kerralla nopeasti irti. Katso, että sinulla on tarvittavat asiat esim. viikoksi sinulle ja lapselle valmiina kassissa, joka on jemmassa esim. työpaikalla tai jonkun luotettavan ihmisen luona. Rahaa jonkin verran ja suunnitelma. Joku tukihenkilö omasta lapsuudenperheestäsi tai serkku tai vanha ystävä, työkaveri tms. Yksi selväjärkinen, vakaa ja vahva ihminen, johon voit luottaa ja jolle kerrot asian, ei useammalle. Sen ei tarvitse olla ennestään hirveän läheinen ihminen. Jos pelkäät, että lapsi saattaa möläyttää jotain, älä kerro hänelle ennen kuin suunnitelma konkretisoituu. Mutta voit kertoa tai vaikka luetuttaa tämän ketjun, jos tiedät, ettei hän vahingossa sano mitään ääneen.

Jos olet aivan 100% varma, että mies ei käy teihin käsiksi, niin sitten ei tarvitse suunnitella salassa, vaan voit suoraan kysyä häneltä, onko hänellä toinen ja haluaako hän erota. Älä usko mitään kiemurtelua tai venkoilua, vaan pistä kova kovaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntuu aina vaan tulevan puskista ihan ihme kiukkukohtauksia, niin myös verensokerit ym. kannattanee mittauttaa. En tarkoita, että verensokerien heilahtelu ym. oikeuttaa syytämään suustaan mitä vaan, mutta saattaa jotain lapsellisia kiukkukohtauksia selittää. Sanavalinnat onkin sitten hyvin oudot miehellä, johtui ärtymys mistä vaan....

Ihan turha etsiä syitä muualta, tuskin apn mies nimittäin päästäisi mitään tuollaista suustaan työpaikalla tai kaveriporukassa. 

Tsemppiä ap. Ala kirjoittaa itsellesi muistiin tapahtumia, jos ei muuten niin itsellesi luettavaksi, kun heikko hetki iskee. 

Näin vanhempana miehenä ja kaiken  maailman erilaisiin ihmisiin elämäni aikana törmänneenä totean, että tässä tietysti kuulimme yhtä osapuolta ja hänen suppeaa kertomusta tarinasta.

Erityisesti suoraviivaiset "ota ero" palikat saisitte itse saada kunnolla näpeillenne liian pitkälle menevistä nopeista johtopäätöksistä. Naisten (sisarten) toisilleen antama tuki on hieno asia, mutta voi johtaa myös vääriin lopputulemiin.

Emme tiedä tapauksesta tai laajemmin aloittajan perhe-elämästä mitään.