Mikä järki hankkia lapsia jos ei ole varaa tarjota niille mitään?
Jos tulot ovat niin pienet ettei pysty tarjoamaan lapsille tavanomaisia asioita (esim. harrastus, viikkoraha, samanlaiset vaatteet kuin ikätovereilla, joku kiva ekstrajuttu kesälomalla jne.) niin miksi niitä lapsia pitää edes hankkia?
Onko siinä taustalla joku sadistinen halu päästä pätemään lapselle että "ei saa olla ahne" kun lapsi pyytää jotain ihan normaalia kuten uutta koulureppua tai rahaa jäätelöllä käymistä varten? Että kun on itse eletty kurja ja köyhä lapsuus niin halutaan laittaa vahinko kiertämään ja laittaa omat lapset kärvistelemään vähissä rahoissa?
En oikeasti ymmärrä tätä. Miksi väen vängällä hankkia itsensä raskaaksi jos jo etukäteen tietää että köyhää tulee olemaan?
Kommentit (320)
Tästä on eri mielipiteitä, mutta mielestäni lapsilla on oikeus myös omaan huoneeseen. On ikävää, jos huoneen joutuu aina jakamaan sisaruksen kanssa eikä ole koskaan omaa rauhaa. Jos rahatilanne on kehno, niin lapsia ei ole pakko hankkia.
Olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on oikeus ainakin yhteen mieleiseen harrastukseen. On surkeaa, jos tämä ei onnistu taloudellisista syistä. Lapsella on oikeus myös kunnolliseen ravintoon ja vaatteisiin sekä muihin perustarvikkeisiin. Viikkoraha ja kesämatkat eivät taas ole mielestäni välttämättömiä.
Lapsia pitää tehdä, että on joku joka kermaperseiden vaipat vaihtaa 2050 luvulla.
Kyllä köyhätkin saavat muksuja tehdä. Ja opiskelijat.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on eri mielipiteitä, mutta mielestäni lapsilla on oikeus myös omaan huoneeseen. On ikävää, jos huoneen joutuu aina jakamaan sisaruksen kanssa eikä ole koskaan omaa rauhaa. Jos rahatilanne on kehno, niin lapsia ei ole pakko hankkia.
Me elettiin kaksiossa eli oli keittiö, olohuone ja 1 makuuhuone, jossa kaikki 5 nukuttiin. Itse nukuin 10 vuotta olohuoneen nahkasohvalla, että sain edes hetken omaa aikaa päivässä. Oma huone olisi ollut kuin lottovoitto! Nykyisin aikuisena olen sitten tarkka tilastani ja kotini on linnani, jonne ihan kenellä tahansa ei ole asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on eri mielipiteitä, mutta mielestäni lapsilla on oikeus myös omaan huoneeseen. On ikävää, jos huoneen joutuu aina jakamaan sisaruksen kanssa eikä ole koskaan omaa rauhaa. Jos rahatilanne on kehno, niin lapsia ei ole pakko hankkia.
Itse huomaan ajattelevani, että on normaalia, jos kolmilapsisessa perheessä kaksi sisarusta joutuu jakamaan huoneen -- neljän makuuhuoneen koteja ei ole niin paljoa tarjolla. Yhden lapsen yksinhuoltajatkin joutuvat pk-seudulla usein tyytymään kaksioon, jolloin aikuinen nukkuu olohuoneessa. Sen sijaan pitäisin erikoisena, jos combolta 1 lapsi + 2 aikuista ei löydy kahden makuuhuoneen asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ysärin lapset, köyhiä oli silloin ympärilläkin kaikki. Väitän että olivat onnellisia silti, kun ei ollut mitään elintasokilpailua. Miksi siihen nytkään pitäis lähteä mukaan? Ja kunnon veronmaksajia heistä tuli.
Niin pointti tässä on tuo ensimmäinen virke. Lapset nimenomaan vertaa itseään toisiin samanikäisiin lapsiin. Ei ne ajattele, että joku on jonain toisena aikana kärsinyt vilua ja nälkää. Ennen ei ollut nettiä eikä tosi-tv:tä, joten vertailukohtana oli paljolti oma "tuttavapiiri". Nykyään on mahdollista verrata itseään vaikka mihin, kun joka tuutista tulee rahaa, ulkonäköä ja muuta pintaliitoa.
Sannan äiti joutu kerjäämään ateistina seurakunnalta.
Jokainen lapsi ansaitsee rakastavat vanhemmat ja tasapainoisen lapsuuden, totta kai. Eihän apkaan kirjoittanut, että pitäisi olla materiaa ja mahdollisuuksia rakkauden sijaan. Tuntuu turhauttavalta, kun keskustelussa aina asetetaan raha ja rakkaus vastakkain, vaikka kyse kahdesta täysin eri asiasta. Perheessä voi olla molempia, vain toista tai ei kumpaakaan.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/toimeentulo-ongelmat-tuovat-monenlaisia-…
Toimeentulon ongelmat heijastuvat myös lapsiin. Ymmärrän hyvin, että halutaan vaalia ajatusta "meillä ei ole rahaa, mutta on paljon rakkautta" ja kuvitella, että hyvintoimeentulevissa perheissä ei riitä aikaa ja huomiota lapsille.
Realismia kuitenkin on, että raha tuo lapsiperheisiin valinnan mahdollisuuksia, turvaa ja sen myötä rennompaa asennetta, parempaa terveytta ja hyvinvointia.
Meistä kukaan ei kirjoittelisi täällä, jos vain varakkaat saisivat lisääntyä.
"koska meillä on niin paljon rakkautta tarjota "
Oh lord
Onneksi on lapset jo isoja, en tiedä mitä kaikkea ne nyt tarvisi. Kännykät ekaluokkalaisille, etelänlomat ja huvipuistot yms? Mut en nyt tajua, aikuiset vähentää kulutustaan mutta lapsille kaikki.
Mä olen järkyttynyt. Mulla ei tullut mieleenkään että lapsella "pitäisi" olla viikkoraha tai samanlaiset vaatteet kun ikätovereilla. Ehkä tärkeämpää on opettaa lapselle että kaikkea arvoa ei mitata rahassa tai vaatemerkeissä. Nyt kyllä on vanhemmilla itsellä peiliin katsomisen paikka.
Monia harrastukssiakin löytyy myös alle 100e/6kk, mikä pitäisi olla vielä mahdollista säästää. On ihan oma vika jos vaan kaalliit harrastukset kelpaa. Lisäksi monet fiksuimmat, ahkerimmat ja sisukkaimmat ihmiset ovat kasvaneet vähävaraisissa perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Kun sain lapseni, meitä oli kaksi vakityössä olevaa. Mutta kun palasin takaisin töihin, sain kenkää lähes heti, yt:n varjolla. Olisiko siinä pitänyt lapset antaa adoptioon? Ex heittäytyi myös hankalaksi, joten syystäkin on ex. Elämää kun ei voi ennustaa. En saanut enää kuin pätkätöitä silloin tällöin. Nyt sitten opiskelen, joten vuoden tässä vielä ollaan vähemmillä rahoilla ainakin. Mutta ei lapsilta ole mitään puuttunut, on puhelimet, pyörät, kunnon vaatteet jne. Matkoillakin on käyty. Ja on omakotitalo ja velkaa ei juurikaan.
Ja KELA maksaa, vai mistä sitä raha muka tulee ????
Vierailija kirjoitti:
Mä olen järkyttynyt. Mulla ei tullut mieleenkään että lapsella "pitäisi" olla viikkoraha tai samanlaiset vaatteet kun ikätovereilla. Ehkä tärkeämpää on opettaa lapselle että kaikkea arvoa ei mitata rahassa tai vaatemerkeissä. Nyt kyllä on vanhemmilla itsellä peiliin katsomisen paikka.
Monia harrastukssiakin löytyy myös alle 100e/6kk, mikä pitäisi olla vielä mahdollista säästää. On ihan oma vika jos vaan kaalliit harrastukset kelpaa. Lisäksi monet fiksuimmat, ahkerimmat ja sisukkaimmat ihmiset ovat kasvaneet vähävaraisissa perheissä.
Entä jos se oma lapsi onkin ihan keskinkertainen? Sellainen, joka hyötyy ympäristöstä, jossa koulunkäyntiin suhtaudutaan tavoitteellisesti ja oletaan, että opintoja jatketaan lukioon ja korkeakouluun. Hyvät on yleensä hyviä kaikissa olosuhteissa, huonot hounoja, mutta suurin osa keskinkertaisia taidoiltaan ja motivaatioltaan.
Jos lapsi tarvitsee juuri itselleen sopivan ja mieluisan harrastuksen saadakseen onnistumisen kokemuksia, raha auttaa. Tai jos lapsi on terveyden tai oppimisen suhteen vähän harmaalle alueelle jäävä, jolloin on helpompi saada rahalla hoitoa ja opetusta, kuin yrittää puristaa palvelua julkiselta puolelta.
Lapselle täytyy tarjota turvallinen ympäristö, koti, rakkautta, vakautta.
Raha se oli yksi ja ainut syy tehdä abortti. Ei varaa lisäsuuhun tässä perheessä.
Wow... siinä kulminoituu ap:ssa tesla-kokoomusverohuijarin koko syvin olemus. Eriarvoistamisen huipennus mitä olen täällä lukenut.
Hyvän lapsuuden voi elää vähemmälläkin rahalla kun on luovat rakastavat vanhemmat. Lapsi tarvitsee yhä vanhempia eikä vain uutta aplea käteen. Ei ennenkään ollut jokaisella lapsiperheellä uutta sähköautoa, 50 000 markan kk-tulot ja uusi design-ok-talo. Eikä kaikista vähävaraisten lapista tullutkaan päihderiippuvaisia rikollisia, vaan koulut käyneitä töihin päässeitä jotka löytivät paikan yhteiskunnasta ja pääsivät siihen itse, ilman hyviä veljiä, sisäpiiriä ja saunailtoja. Tiedän itse kokoomuslaisia jotka pääsivät hyviin töihin saunailtojen kautta ohittaen korkeammin koulutettuja kun ovat sisäpiirissä. Se on nyt Suomen turmion tie josta tabuna ei kerrota. Kiva maalittaa vähävaraiset ja työttömät etenkin sitten tästäkin.
Ei pieni palkka tarkoita että on siideriä/lidlin olutta tankkaava bb-fanaatikko. Ja maailmassa on paljon muitakin vähemmän maksavia lasten harrastuksia kuin ne juppieliittiväen suosikit.
Siksi on valtavan hienoa että Suomessa koulutusjärjestelmä jossa on jokaiselle mahdollisuus nuorena.
Niin joo ja lahjakkuutta johonkin ei saa rahalla. Sellaisia ihmisiä löytyy myös vähävaraisistakin.
Enemmän rahaa sitä on kuukausittain käytössä monella lapsellisella kuin yksin asuvalla lapsettomalla.
Juuri tällä viikolla laskimme sukulaisen kanssa, että hänelle jää kuukaudessa käyttöön yhtä paljon rahaa kuin minulla. Hänellä on palkka, asumistuki, elarit ja lapsilisä. Minulla vain palkka. Minulla on parempi koulutus ja 25 vuotta enemmän työkokemusta. Ala sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lapset joutuu hankkimaan ollessaan hedelmällisessä iässä, milloin ei vielä tiedä tuleeko vanhempana varakkaaksi
Väärin! Nykyään on tavallisempaa olla lähes 30 kun saa ensimmäisen lapsen. Kyllä siinä iässä jo tietää, onko tullut opuskeltua/opittua hyvä ammatti vai istuuko kaupan kassalla päätyönään!
Olen Ap:n kanssa samaa mieltä!
Kaikille ei riitä hyväpalkkaisia ja korkeakoulutusta vaativia töitä. On myös paljon akateemisia työttömiä.
Kaupan työntekijät pitävät yhteiskuntaa pystyssä. Kuten myös rekkakuskit, rahtarit, siivojat, roskakuskit, maanviljelijät, taksikuskit, hoitajat,linja-autokuskit jne. Ilman duunareita teillä ei olisi yhteiskuntaa, jossa katsoa heitä alaspäin.
Ja 90-luvun lapset elivät ihan erilaisessa kulutusyhteiskunnassa kuin 1940-luvun lapset, ja 1940-luvun lapset ihan erilaisessa kulutusyhteiskunnassa kuin vaikka 1840-luvun lapset. Näinhän se aina menee, muttei se tee siitä kurjasta, vähävaraisesta lapsuudesta yhtään sen hienompaa, että no ainakaan meidän lapsuudessa ei ollut puhelinkilpavarustelua tai vaatimusta tietokoneelle.
Aina sanotaan, että lapsille tärkeintä on rakkaus ja välittävä aikuinen. Niin pitäisi sitten aikuisellekin olla, että on joku, joka rakastaa ja välittää sinua. Ihan sama missä asut, missä ryysyissä kuljet, pääsetkö äkkiä hoitoon, mitä voit harrastaa, onko sulla töitä vai ei jne.
Korona-aikaan oli kamala ujellus, että kun kaikki paikat ovat kiinni ja minnekään ei pääse ja seinät kaatuu päälle ja voi ei! Tervetuloa vähävaraisten normaaliin arkeen :) Ei pitäisi olla mikään ongelma, kun ja jos elämässä tärkeintä on vain ei-materiaalinen rakkaus ja välittäminen :)