Uusperhehelvetti

Vierailija kirjoitti:

Ei ne onneksi pahimmasta päästäkään ole, mutta eivät ole miehen omia lapsia ja kuten aiemmin mainittu teinit ja lapset ylipäänsä osaavat olla rasittavia.

Tämä on se asian pihvi. Omassakin uusperhekuviossa on ongelma, kun puolison lapsi haluaa omia puolison ja viettää tämän kanssa käytännössä kaiken aikansa, ja vieläpä olohuoneessa. Siinä kyllä parisuhde kärsii ja itse sitten lymyilen muualla asunnossa omia juttuja tehden, kun he viettävät yhdessä aikaa vaikkapa jotain saippuasarjaa katsellen. En todellakaan ala kilpailemaan avopuolisoni huomiosta lapsen kanssa. Ja lapsi on kaiken lisäksi jo teini. Koen, että mulla ei ole mitään oikeutta sanoa mistään kenellekään, vaikka maksan 50% kaikesta ja esim. televisio on minun ostamani. Voin kuvitellä mikä äläkkä nousisi, jos menisin olohuoneeseen ja ilmoittaisin, että alan nyt katsomaan peliä tästä ostamastani televisiosta, että olohuone tyhjäksi. Summa summarum: uusperhekuviot ovat helvetin hankalia, varsinkin jos on siinä se lapseton osapuoli... olen itsekin kokenut ja myös kuullut ja lukenut, että nimenomaan se bonusvanhempi jää lähes aina ulkopuoliseksi (maksajaksi) kuviossa.

Ole sellainen äiti lapsillesi, jollaisen olisit itse halunnut, kun olit lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ole sellainen äiti lapsillesi, jollaisen olisit itse halunnut, kun olit lapsi.

Minä en ainakaan lapselle tiennyt mikä on minulle hyväksi. :D Onneksi minulla oli äiti joka tiesi ja oli minulle kyllin hyvä. Oletko sinä ap kyllin hyvä äiti kaikille lapsillesi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole sellainen äiti lapsillesi, jollaisen olisit itse halunnut, kun olit lapsi.

Minä en ainakaan lapselle tiennyt mikä on minulle hyväksi. :D Onneksi minulla oli äiti joka tiesi ja oli minulle kyllin hyvä. Oletko sinä ap kyllin hyvä äiti kaikille lapsillesi? 

En todelakaan ole kyllinhyvä äiti kaikille. Siitä koen syyllisyyttä, ja aina on jotein isoa tai pientä mitä teen mielestäni väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tämä yhtäkkiä esiin yli 7v suhteen jälkeen? Teinit ovat joskus rasittavia.

Kyllähän tämä on hyvän alun jälkeen yllättänyt. Ei tietenkään yhdessä yössä tapahtunut, vaan tullut pikkuhiljaa viimeisen vuoden aikana. 

Ja joo teinit ja lapset ylipäänsä osaa olla rasittavia, mutta tarviikko sitä joka päivä tuoda niin kärkkäästi esiin, että ei voi sietää niitä.

ap

Mitä hän on sanonut kun olet tästä hänen kansaan keskustellut?

Sanoo, että ei kestä kun on "vieraat" lapset siinä koko ajan ja ikinä ei ole mahdollisuutta olla vaan omalla perheellä eli hän, mä ja meidän yhteinen lapsi.

Eikö tätä tärkeää asiaa keskusteltu läpi ennen yhteenmenoa. Miksi ihmiset ei puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tämä yhtäkkiä esiin yli 7v suhteen jälkeen? Teinit ovat joskus rasittavia.

Kyllähän tämä on hyvän alun jälkeen yllättänyt. Ei tietenkään yhdessä yössä tapahtunut, vaan tullut pikkuhiljaa viimeisen vuoden aikana. 

Ja joo teinit ja lapset ylipäänsä osaa olla rasittavia, mutta tarviikko sitä joka päivä tuoda niin kärkkäästi esiin, että ei voi sietää niitä.

ap

Mitä hän on sanonut kun olet tästä hänen kansaan keskustellut?

Sanoo, että ei kestä kun on "vieraat" lapset siinä koko ajan ja ikinä ei ole mahdollisuutta olla vaan omalla perheellä eli hän, mä ja meidän yhteinen lapsi.

Tuskin mies tiesi, että yhteen menosta useiden vuosien jälkeen hänestä alkaa tuntua helvetiltä.

Eikö tätä tärkeää asiaa keskusteltu läpi ennen yhteenmenoa. Miksi ihmiset ei puhu.

Vierailija kirjoitti:

Nyt eroat, otat nopeasti uuden miehen ja teet senkin kanssa lapsen.

Ja jos pitää kiirettä niin saattaa keritä vielä tekemään lapsen neljännelle miehelle. Hopi hopi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt eroat, otat nopeasti uuden miehen ja teet senkin kanssa lapsen.

Ja jos pitää kiirettä niin saattaa keritä vielä tekemään lapsen neljännelle miehelle. Hopi hopi.

Mun kahden vanhemmin lapsen isä siis menehtyi, ei ole tarkoitus ehtiä tekemään lapsia mahdollisimman monen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole sellainen äiti lapsillesi, jollaisen olisit itse halunnut, kun olit lapsi.

Minä en ainakaan lapselle tiennyt mikä on minulle hyväksi. :D Onneksi minulla oli äiti joka tiesi ja oli minulle kyllin hyvä. Oletko sinä ap kyllin hyvä äiti kaikille lapsillesi? 

Et ehkä ymmärrä sanontaa, koska sinulla on ollut hyvä äiti. Se ei ole itsestään selvää, ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole sellainen äiti lapsillesi, jollaisen olisit itse halunnut, kun olit lapsi.

Minä en ainakaan lapselle tiennyt mikä on minulle hyväksi. :D Onneksi minulla oli äiti joka tiesi ja oli minulle kyllin hyvä. Oletko sinä ap kyllin hyvä äiti kaikille lapsillesi? 

En todelakaan ole kyllinhyvä äiti kaikille. Siitä koen syyllisyyttä, ja aina on jotein isoa tai pientä mitä teen mielestäni väärin.

Eli olet kyllin hyvä äiti. Kyllin hyvä äiti tietää ettei ole virheetön ja täydellinen. Vanhemmuuteen kuuluu myös virheet, mutta nyt teet todella väärin vanhempien lastesi suhteen, jos jäät tuohon suhteeseen, ettet sinä menetä puolta yhden lapsesi lapsuudesta. Sinä olet äiti hautaan asti, kun lapsuus ja nuoruus kestää vain hetken ja se hetki vaikuttaa siihen aikuisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla henkisesti kovin kypsä ihminen tuo mies jos sanoo puolisolleen noin. Voisit kysyä häneltä, että mitä jos ehdottaisit välillä ratkaisua, etkä vain osoittaisi sormella ongelmaa, jonka me kaikki kyllä olemme tähän mennessä huomanneet.

Mitä hän toivoisi sinun tekevän? Että hylkäät omat lapsesi vai että hylkäät miehen? Jumalauta mikä älykääpiö. Hän voisi itse kasvattaa selkärankaa ja itse erota eikä valittaa ja implikoida toiselle ratkaisua tehtäväksi

Ihan turha riehua ja syytellä enää tässä vaiheessa. Mies tehnyt virheen siinä, että ryhtynyt suhteeseen, jossa jo lapsia, mutta yhtä lailla ap tehnyt virheen. Miksei lapsiasiaa käyty läpi perin pohjin, nyt tilanteeseen syyttömät lapset saa kärsiä ajattelemattomista aikuisista. Kai ap nyt jo tajuaa, että ero on ainoa vaihtoehto. Ei se mies tulevaisuudessakaan lapsia tulisi sietämään, päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt eroat, otat nopeasti uuden miehen ja teet senkin kanssa lapsen.

Ja jos pitää kiirettä niin saattaa keritä vielä tekemään lapsen neljännelle miehelle. Hopi hopi.

Mun kahden vanhemmin lapsen isä siis menehtyi, ei ole tarkoitus ehtiä tekemään lapsia mahdollisimman monen miehen kanssa.

Sinä teit sen lapsen jonka olisit halunnut tehdä miehen kanssa jonka menetit. Nyt tuo lapsi menee kaiken muun ohi. 

Olen yhden perhehelvetin lapsi ja itselleni on olennaisen tärkeää, että kukaan ei tunne oloaan helvetiksi samassa taloudessa kanssani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole sellainen äiti lapsillesi, jollaisen olisit itse halunnut, kun olit lapsi.

Minä en ainakaan lapselle tiennyt mikä on minulle hyväksi. :D Onneksi minulla oli äiti joka tiesi ja oli minulle kyllin hyvä. Oletko sinä ap kyllin hyvä äiti kaikille lapsillesi? 

Et ehkä ymmärrä sanontaa, koska sinulla on ollut hyvä äiti. Se ei ole itsestään selvää, ikävä kyllä.

Ei minulla ei ollut hyvä äiti, minulla oli kyllin hyvä äiti. Aloittajakin on kyllin hyvä äiti, ei hyvä äiti. Hän tekee virheitä, joilla on kauas kantoisia seurauksia, kuten oli minunkin äitini tekemillä virheillä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei siis suoranaisesti kohtele huonosti, mutta ei puhu niille mitään paitsi jos käskee tehdä kotihommia. Mulle enemmänkin osoittaa että ei kestä niitä ja sanoo et tää on uusperhehelvetti.

Noniin eli mies ulos --> ongelma ratkaistu

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä43702 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miksi jankkaat tuosta asiasta nuorimmaisen lapsen osalta? Tuntuu siltä, että arvotat nuorimman lapsen vanhempien lasten yli, etkä pidä heistä yhtä paljon kuin kuopuksesta. Miten olisi, jos laittaisit vanhemmat lapset sinne monen sadan kilometrin päähän sukulaisten luokse asumaan? Siten saisitte viettää puolisosi ja lapsen kanssa ihanaa ydinperhe-elämää. Mulle itselle lapset tulee AINA ykkösenä. Olen kahden lapsen yh, enkä miestä itselleni ota, ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Mun lapsia ei kukaan tuu hylkimään mun kotiin.

En siis eriarvota lapsia vaan ajattelen että kahden vanhimman osalta optimaalista olisi erota (koska ei ole mahdollista, että heidän isä herää henkkiin, eikä nähtävästi sekään ,että uusperhe toimii). Nuorimman kohdalta ero ei olisi optimaalinen . Niin yritän sanoa, että ei ole optimaalsita ratkaisua. En sano sitä että olen tähän suhteeseen jäämässä, mutta olen tässä suhteessä tällä hetkellä.

Just

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ajattelet ihan väärin. että teinit "osaa" olla rasittavia, jopa niin pitkälle, että avioliittosi menee. mies kärsii sinun teineistä, on aika laittaa teinit ruotuun. käyttäytymään sillä tavoin, että miestäsi ei ahdista.

Tässä tapauksessa teinien rasittavuus on sitä, että ne viihtyy hyvin kotona ei siis ole koko ajan jossain vaan välillä iltaisin myös kotona, puhuvat paljon aiheista, jotka ei miestä kiinnosta. Ja ovat välillä keittiössä eikä vaan omissa huoneissaan. Olohuoneeseen eivät mene jos mies on kotona, koska se on miehen valtakuntaa.

Olohuone on miehen valtakuntaa?? Saako tämä nuorin lapsi olla olohuoneessa?

Kokemusta on nimittäin itselläni olla se teini, joka Ei saa olla olohuoneessa, katsoa telkkaria, ottaa jääkaapista ruokaa jne..koska isäpuoli ei sitä sallinut. Ja se toden totta, oli helvettiä. Ja sen helvetin mahdollisti oma äitini.

Meillä oli se ihan oma isukki, joka määräsi samat säännöt.

Puhelinta ei myöskään saanut käyttää muut kuin isä. Lapsuudessani ei ollut kännyköitä, eikä tosin sellaisia oltaisi saatukaan.

Isäni on kuulema humalapäissään ihmetellyt, miksi ei olla läheisissä väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä43702 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miksi jankkaat tuosta asiasta nuorimmaisen lapsen osalta? Tuntuu siltä, että arvotat nuorimman lapsen vanhempien lasten yli, etkä pidä heistä yhtä paljon kuin kuopuksesta. Miten olisi, jos laittaisit vanhemmat lapset sinne monen sadan kilometrin päähän sukulaisten luokse asumaan? Siten saisitte viettää puolisosi ja lapsen kanssa ihanaa ydinperhe-elämää. Mulle itselle lapset tulee AINA ykkösenä. Olen kahden lapsen yh, enkä miestä itselleni ota, ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Mun lapsia ei kukaan tuu hylkimään mun kotiin.

En siis eriarvota lapsia vaan ajattelen että kahden vanhimman osalta optimaalista olisi erota (koska ei ole mahdollista, että heidän isä herää henkkiin, eikä nähtävästi sekään ,että uusperhe toimii). Nuorimman kohdalta ero ei olisi optimaalinen . Niin yritän sanoa, että ei ole optimaalsita ratkaisua. En sano sitä että olen tähän suhteeseen jäämässä, mutta olen tässä suhteessä tällä hetkellä.

- kahden vanhimman osalta optimaalista olisi erota

- nuorimman kohdalta ero ei olisi optimaalinen 

- En sano sitä että olen tähän suhteeseen jäämässä, mutta olen tässä suhteessa tällä hetkellä.

Milloin tämä ero on sitten optimaalinen nuorimman lapsen osalta joka ei sinusta ole mitenkään eri arvoisessa asemassa muiden nähden? :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä43702 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miksi jankkaat tuosta asiasta nuorimmaisen lapsen osalta? Tuntuu siltä, että arvotat nuorimman lapsen vanhempien lasten yli, etkä pidä heistä yhtä paljon kuin kuopuksesta. Miten olisi, jos laittaisit vanhemmat lapset sinne monen sadan kilometrin päähän sukulaisten luokse asumaan? Siten saisitte viettää puolisosi ja lapsen kanssa ihanaa ydinperhe-elämää. Mulle itselle lapset tulee AINA ykkösenä. Olen kahden lapsen yh, enkä miestä itselleni ota, ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Mun lapsia ei kukaan tuu hylkimään mun kotiin.

En siis eriarvota lapsia vaan ajattelen että kahden vanhimman osalta optimaalista olisi erota (koska ei ole mahdollista, että heidän isä herää henkkiin, eikä nähtävästi sekään ,että uusperhe toimii). Nuorimman kohdalta ero ei olisi optimaalinen . Niin yritän sanoa, että ei ole optimaalsita ratkaisua. En sano sitä että olen tähän suhteeseen jäämässä, mutta olen tässä suhteessä tällä hetkellä.

- kahden vanhimman osalta optimaalista olisi erota

- nuorimman kohdalta ero ei olisi optimaalinen 

- En sano sitä että olen tähän suhteeseen jäämässä, mutta olen tässä suhteessa tällä hetkellä.

Milloin tämä ero on sitten optimaalinen nuorimman lapsen osalta joka ei sinusta ole mitenkään eri arvoisessa asemassa muiden nähden? :D 

Ero on nuorimman lapsen kohdalla varmaan optimaalinen ratkaisu (tai optimaalsita hänellekin, että olisi toimiva uusperhe, mutta koska ei ole) varmaan silloin kun kaksi kotia on permpi kuin yksi koti, mutta miten se määritellään milloin näin on.

Millainen ero olisi ap:n osalta? Tässähän on kyse hänen elämästään ja parisuhteestaan. En voisi kunnioittaa miestä, joka kokee elämän perheessämme perhehelvetiksi ja olisi myös omalla toiminnallaan luomassa siitä helvettiä. Fiksu mies olisi turvallinen perheenpää ja miettisi, miten kodista saadaan kaikille hyvä paikka. Ja jos teinit kapinoi ja on perseestä niin se nyt vaan on teinien elämää.