Uusperhehelvetti

Vierailija kirjoitti:

Miten hän kohtelee niitä  lapsia? 

Voi vain kuvitella, ei ehkä potki kun laki kieltää.

Johan nyt eläinkin vaistoaa jos ei pidetä ja alkaa oirehtimaan.

ap. jos vain voit, lähde heti.

Minua häiritsi ilmaisusi kuinka lapsesi ovat koko ajan teilä, kotona. Hyvänen aika sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän kohtelee niitä  lapsia? 

Voi vain kuvitella, ei ehkä potki kun laki kieltää.

Johan nyt eläinkin vaistoaa jos ei pidetä ja alkaa oirehtimaan.

ap. jos vain voit, lähde heti.

Minua häiritsi ilmaisusi kuinka lapsesi ovat koko ajan teilä, kotona. Hyvänen aika sentään.

Vahvasti näkyy että kirjoittajalla on jotain hampaan kolossa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet on tuollaisia. Aluksi tulevat hyvin toimeen ensimmäisen liiton lasten kanssa ja kun yhteinen syntyy, niin alkavat hyljeksimään niitä edellisen liiton lapsia. Erottavahan siinä on.

Juu, mieheni oli just tuollainen hyypiö. Tiesi jo avioituessamme, että minulla on lapsi. Sitten, kun yhteinen syntyi, hylkäsi kaikinpuolin minun lapseni. Hyysäsi yhteistä ja mollasi rumasti omaani. Lähdin nopsaan lätkimään lapseni kanssa. Yhteinen seilaa nyt pää pyörällä viikko/viikko kahdessa kodissa. Surku tätä yhteistä hedelmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän kohtelee niitä  lapsia? 

Voi vain kuvitella, ei ehkä potki kun laki kieltää.

Johan nyt eläinkin vaistoaa jos ei pidetä ja alkaa oirehtimaan.

ap. jos vain voit, lähde heti.

Minua häiritsi ilmaisusi kuinka lapsesi ovat koko ajan teilä, kotona. Hyvänen aika sentään.

Pointtina siis tässä kotona olossa se että usein uusperheessä edellisen liiton lapset on völillä toisella vanhemmalla, mutta meidän tapauksessa näin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän kohtelee niitä  lapsia? 

Voi vain kuvitella, ei ehkä potki kun laki kieltää.

Johan nyt eläinkin vaistoaa jos ei pidetä ja alkaa oirehtimaan.

ap. jos vain voit, lähde heti.

Minua häiritsi ilmaisusi kuinka lapsesi ovat koko ajan teilä, kotona. Hyvänen aika sentään.

Pointtina siis tässä kotona olossa se että usein uusperheessä edellisen liiton lapset on völillä toisella vanhemmalla, mutta meidän tapauksessa näin ei ole.

Meillä on sama "ongelma", eli puolison lapsi on puolisolla 100%. Ongelmaksi se muodostuu lähinnä siksi, kun lapsella ei oikeasti ole mitään koulun ja kodin ulkopuolista elämää, vaan on aina kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän kohtelee niitä  lapsia? 

Voi vain kuvitella, ei ehkä potki kun laki kieltää.

Johan nyt eläinkin vaistoaa jos ei pidetä ja alkaa oirehtimaan.

ap. jos vain voit, lähde heti.

Minua häiritsi ilmaisusi kuinka lapsesi ovat koko ajan teilä, kotona. Hyvänen aika sentään.

Vahvasti näkyy että kirjoittajalla on jotain hampaan kolossa.

Päätin että lapselleni ei tule isäpuolia, eikä tullut. Onneksi meillä oli molemmat isovanhemmat vahvasti läsnä. 

Paljon viestejä mutta teinien käytösasioita on vain niukasti sivuttu.

Onko teinien viestintä ja käyttäytyminen vanhempaansa (biologista) kohtaan asiallista ja kunnioittavaa?

Kerron oman kokemukseni. Kaksi eronnutta, molemmilla lapsia, ei yhteisiä. Kummankin lapset sukkuloivat toisella vanhemmallaan säännöllisesti. Erillään asuttaessa teinit käyttivät ikävää kieltä ja käyttäytyivät epäkunniottavasti vanhempaansa kohtaan. Ruoka oli asia josta teinit kiukuttelivat mutta saivat jopa herkkuja 'palkinnoksi'. Ennen yhteen muuttamista tein selväksi että meiningin tulee muuttua ja kaikilta edellytetään asiallista käytöstä.

Toki tuli murinaa kun en hyväksynyt huonoa käytöstä. Välillä meni paremmin ja välillä huonommin. Yksi teini (joka ei sukkuloinut toisella vanhemmalla) alkoi kiukutella ruokavaliosta. Ruoka kerrallaan tippui kelpuuttamistaan. Tietty oli nälkäisenä kiukkuinen. Vanhempi yritti toteuttaa vaatimuksia mutta kiukuttelijalle ei aina kelvannut mitä vanhempi tarjosi vaikka oli vaatditun mukainen, ei kertonut mitä syö saati osallistunut ruokiensa suunniteluun, ainesten kauasta hakemiseen ja valmistamiseen pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Itse hänen ei tarvinnut niitä maksaa.

Tilanne kiristyi niin paljon että joutui muuttamaan opiskelija-asuntoon omilleen. Ja arvattavsti sen jälkeen käydessään alkoivat ne samat ruuat aolkoivat maistumaan mistä oli aiemmin kieltäytynyt. Siperia opetti ja ruokakiukuttelu loppui.

Viestini on se että jos uusperheessä mennään kaksilla säännöillä niin se on helposti hyvin raastavaa. Lapsi ei mene rikki siitä että ei hyväksytä huonoa käytöstä.

Kokemusta on näistä "enkeleistä". V1ttuillaan päin naamaan, uhkaillaan, niskuroidaan sekä tahallaan sotketaan paikkoja. Äidille sitten krokotiilin kyyneillä valitetaan, että kuinka se X on inhottava.

Lapset, varsinkin teinit on manipuloinnin mestareita. Luultavasti tässäkin tapauksessa teinit ovat keskenää sopineet, että savustetaan mies ulos, että ei ole äidin huomiosta kilpailemassa.

Aikuisen henkinen v kivalta jättää pitkät jäljet. Muuttakaa vaikka asumuseroon. Ensimmäiset lapsesi ovat kärsineet tarpeeksi kun isä on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet on tuollaisia. Aluksi tulevat hyvin toimeen ensimmäisen liiton lasten kanssa ja kun yhteinen syntyy, niin alkavat hyljeksimään niitä edellisen liiton lapsia. Erottavahan siinä on.

Yleensä naiset tekevät näin. Halutaan tehdä lapsi eronneen miehen kanssa ja miehen lapset edellisestä liitosta ovat maailman ihanimpia ja tärkeimpiä, kunnes on itsellä pullat uunissa. Sitten alkaa miehen ensimmäisten lasten savustaminen pois yhteisestä kodista.

Lapset ei vittuile eikä käyttöydy asiottamisti miestä kohtaan. Eivät kyllä heti ekalla aina tee niitä kotilitä joita käsketään tekemään. Lisäksi puhuvat paljon sellaisista asioista mitä mies ei jaksa kuunnella, eli perun ton ikäisten puhetta ja ruotimista jostain youtube tai tiktokviseoista ja esim loputon keskustelu siitä onko Käärijä hyvä va huono.

Eivätkä ainakka mulle ole koskaan valittaneet miehestä mies sen sijaa valittaa lsten läsnäolosta katkuvalla syötöllä.

Tuo on vakava ongelma parisuhteenne kannalta, koska itse en voisi kunnioittaa puolisoa, joka pitäisi elämää lasteni kanssa helvetillisenä. Kun luottamus menisi, niin ero lähestyisi. Suosittelen teille pariterapiaa. Kenties mies ei edes ymmärrä, että purnauksensa on todella tuhoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei vittuile eikä käyttöydy asiottamisti miestä kohtaan.

Entä äitiään kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa, äläkä ota uutta ennen kuin lapset on lähtenyt pesästä. Tai älä ainakaan muuta uuden miehen kanssa enää yhteen. Kyllä ne lapsetkin on huomannut ettei niiden olemassa oloa kaivata omassa kodissaan. Kyllä se on nyt mies jonka on aika siis lähteä tästä uusperhe helvetistään nauttimaan yksinolostaan muualle.

Yksinään? Onhan miehellä se oma lapsi.

Tuskin sitä se omakaan kiinnostaa.[/quote

Kyllä sitä oma kiinnostaa, on oikein hyvä isä. Lapsi ois viikko-viikko jos erottais. Toki halusin tälle yhteiselle ehjän perheen, mutta ahdostaa tää tilanne.

ap

Perheenne ei ole ehjä. Te vain asutte samaa huushollia.

Vierailija kirjoitti:

Annetaas ap:lle vähän perspektiiviä mieheltä joka on parisuhteessa naisen kanssa jolla on kaksi lasta (ei siis minun lapsia). Olemme nyt seurustelleet 6 vuotta ja edelleen pidän hajuraon noihin naisen lapsiin. Olen ystävällinen mutta pyrin olemaan niille ilmaa, en hakeudu seuraan enkä koskaan ole puuttunut niiden tekemisiin, tai tekemättä jättämiin. En ole ikinä komentanut niitä enkä tule näin koskaan tekemään. Ei vaan ole minun hommani. Ei sun mies mitenkään huono ole, ja teillähän on vielä yhteinen lapsikin mitä meillä ei ole. Sanoisin että sun mies repii stressiä sun lapsista kun sen pitäisi vaan pystyä olemaan välittämättä, mutta se ei pysty.

Näinhän se menee. Myös minulla miesten lasten suhteen. Sitä pitää pitää hajurakoa, jotta kokonaisuus toimii.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei vittuile eikä käyttöydy asiottamisti miestä kohtaan. Eivät kyllä heti ekalla aina tee niitä kotilitä joita käsketään tekemään. Lisäksi puhuvat paljon sellaisista asioista mitä mies ei jaksa kuunnella, eli perun ton ikäisten puhetta ja ruotimista jostain youtube tai tiktokviseoista ja esim loputon keskustelu siitä onko Käärijä hyvä va huono.

Eivätkä ainakka mulle ole koskaan valittaneet miehestä mies sen sijaa valittaa lsten läsnäolosta katkuvalla syötöllä.

Mistä tiedät? Kyllä se miehen tyytymättömyys jostain kumpuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei vittuile eikä käyttöydy asiottamisti miestä kohtaan. Eivät kyllä heti ekalla aina tee niitä kotilitä joita käsketään tekemään. Lisäksi puhuvat paljon sellaisista asioista mitä mies ei jaksa kuunnella, eli perun ton ikäisten puhetta ja ruotimista jostain youtube tai tiktokviseoista ja esim loputon keskustelu siitä onko Käärijä hyvä va huono.

Eivätkä ainakka mulle ole koskaan valittaneet miehestä mies sen sijaa valittaa lsten läsnäolosta katkuvalla syötöllä.

Mistä tiedät? Kyllä se miehen tyytymättömyys jostain kumpuaa.

Jos miehellä on henkilökohtainen kriisi? Masennusta? Silloinhan kaikki ärsyttää.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei vittuile eikä käyttöydy asiottamisti miestä kohtaan.

Entä äitiään kohtaan?

Ei myöskään äitiään eli mua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei vittuile eikä käyttöydy asiottamisti miestä kohtaan. Eivät kyllä heti ekalla aina tee niitä kotilitä joita käsketään tekemään. Lisäksi puhuvat paljon sellaisista asioista mitä mies ei jaksa kuunnella, eli perun ton ikäisten puhetta ja ruotimista jostain youtube tai tiktokviseoista ja esim loputon keskustelu siitä onko Käärijä hyvä va huono.

Eivätkä ainakka mulle ole koskaan valittaneet miehestä mies sen sijaa valittaa lsten läsnäolosta katkuvalla syötöllä.

Mistä tiedät? Kyllä se miehen tyytymättömyys jostain kumpuaa.

Koska näi ei tapahdu mun kuuleman eikä miehen kertoman mukaan.

Voisitko muistuttaa miestäsi, että lapset/teinit varttuvat?

Lapsuus on oikeasti lyhyt jakso ihmisen elämässä, kannattaisi aikuisten käyttäytyä siten ettei jälkeenpäin tarvitse asioita katua ja hävetä.

Äitini mies teki aikoinaan elämästäni vuosiksi helvetin,

Kun sitten aikuistuin oli toinen ääni kellossa. Vastoin kaikkia odotuksia pärjäilinkin hyvin elämässäni, suoritin opinnot ja sain hyvän työpaikan sekä avioiduin ja sain omia lapsia.

Äitini mies yritti jopa esittää "vaaria" lapsillemme - käskin painua helvettiin, siellähän minäkin vartuin.