Uusperhehelvetti

Ei taida olla henkisesti kovin kypsä ihminen tuo mies jos sanoo puolisolleen noin. Voisit kysyä häneltä, että mitä jos ehdottaisit välillä ratkaisua, etkä vain osoittaisi sormella ongelmaa, jonka me kaikki kyllä olemme tähän mennessä huomanneet.

Mitä hän toivoisi sinun tekevän? Että hylkäät omat lapsesi vai että hylkäät miehen? Jumalauta mikä älykääpiö. Hän voisi itse kasvattaa selkärankaa ja itse erota eikä valittaa ja implikoida toiselle ratkaisua tehtäväksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ajattelet ihan väärin. että teinit "osaa" olla rasittavia, jopa niin pitkälle, että avioliittosi menee. mies kärsii sinun teineistä, on aika laittaa teinit ruotuun. käyttäytymään sillä tavoin, että miestäsi ei ahdista.

Tässä tapauksessa teinien rasittavuus on sitä, että ne viihtyy hyvin kotona ei siis ole koko ajan jossain vaan välillä iltaisin myös kotona, puhuvat paljon aiheista, jotka ei miestä kiinnosta. Ja ovat välillä keittiössä eikä vaan omissa huoneissaan. Olohuoneeseen eivät mene jos mies on kotona, koska se on miehen valtakuntaa.

Olohuone on miehen valtakuntaa?? Saako tämä nuorin lapsi olla olohuoneessa?

Kokemusta on nimittäin itselläni olla se teini, joka Ei saa olla olohuoneessa, katsoa telkkaria, ottaa jääkaapista ruokaa jne..koska isäpuoli ei sitä sallinut. Ja se toden totta, oli helvettiä. Ja sen helvetin mahdollisti oma äitini.

Mullakin on oma tila, mutta se on makuuhuoneemme jonne voin vetäytyä rauhaan kun miehen lapset on täällä. Miehen lapsilla on omat huoneet jossa hekin saavat olla halutessaan rauhassa. 

Olohuoneen pitäisi kyllä olal sellainen tila jossa kaikki voivat oleskella. Itse en hirveästi ole olohuoneessa miehen lasten kanssa koska he katsovat sellaisia ohjelmia joita minä en siedä katsoa. Sitten taas jos vaikka kesksutellaan jostain, niin toki ollaan okkarissa kaikki.

Kyllä, perheessä ja parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin, mutta olohuone. No, mies ei ole mitenkään ominut sitä omaksi huoneekseen vaan teini välttää miehen läsnäoloa. Ap, ei lapset ole tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa nyt siltä, että ap ei halua ottaa neuvoja vastaan.

Ei minusta. Hänhän pohtii asiaa.

Asia on monimutkainen, eikä ole sovittavissa yksinkertaisilla neuvoilla.

Voi kun oiskin yksi optimaalinen neuvo, niin ottaisin sen ilolla vastaan. Mutta tässä ei ole selkeää yhtä heppoa ratkaisua mulle. Kommenttinne kyllä auttavat pohtimaan asiaa eri kanteilta, joten kiitos niistä!

Kerää ne kamasi ja häivy! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Tässä on hankala antaa mitään muita neuvoja, kuin että keskustelkaa asioista. Keskustelkaa miehen kanssa kaksistaan, ja myös teinien kanssa. Jospa löytyisi yhteinen sävel? Kunhan pystytään riitelemättä keskustelemaan ja tavoitteena on, että kaikilla olisi parempi olla. Toivottavasti asiat selkenee ja tilanne helpottuu.

Minun neuvoni:

Muuttakaa isompaan asuntoon. Ehkä kaksikerroksiseen, jossa on pari oleskelutilaa. Tai sellaiseen, jossa keittiö on keskellä asuntoa, ja asunnossa kaksi siipeä. Ap itse jakaa aikansa tilojen välillä.

Einsteinin sanoin: where is the will, there is the way. Homma toimii, jos halutaan. Haluaako mies?

Uusperheellinen

Kamalan kuuloista :(. Mies haluaa olla "oman perheen" kesken. Siis mitä ihmettä ne aloittajan lapset ovat; jos ne eivät ole tätä perhettä, niin mihin ne kuuluvat :(.

Itse olen avioerolapsi ja kaksi nuorempaa sisarusta vanhemman myöhemmästä liitosta. Vanhemman uusi puoliso oli lapseton, suoraan kotoaan muutti vanhempani (ja meidän jo olemassaolevien lasten) kanssa asumaan. Ei meillä kaikki ole aina mennyt kuten satukirjoissa, mutta ei koskaan, ikinä, milloinkaan ole eritelty meitä lapsia, vaan kaikki ovat olleet vanhempani ja uuden puolison puheissa "meidän lapsia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miehesi on 100% kusipää ja lapsesi ovat eriarvoisessa asemassa. Miten ne prosentit lapsille lasket? Taidat itsekkin suosia nuorimmaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa nyt siltä, että ap ei halua ottaa neuvoja vastaan.

Ei minusta. Hänhän pohtii asiaa.

Asia on monimutkainen, eikä ole sovittavissa yksinkertaisilla neuvoilla.

Voi kun oiskin yksi optimaalinen neuvo, niin ottaisin sen ilolla vastaan. Mutta tässä ei ole selkeää yhtä heppoa ratkaisua mulle. Kommenttinne kyllä auttavat pohtimaan asiaa eri kanteilta, joten kiitos niistä!

"Sanoo, että ei kestä kun on "vieraat" lapset siinä koko ajan ja ikinä ei ole mahdollisuutta olla vaan omalla perheellä eli hän, mä ja meidän yhteinen lapsi."

Mies sanoo sinulle jotain tuollaista, etkä sinä tiedä mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miehesi on 100% kusipää ja lapsesi ovat eriarvoisessa asemassa. Miten ne prosentit lapsille lasket? Taidat itsekkin suosia nuorimmaista.

Minä voisin ajatella samoin kuin mies, mutta en silti olisi kusipää. Olisin vain stressaantunut ylimääräisestä hälinästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miehesi on 100% kusipää ja lapsesi ovat eriarvoisessa asemassa. Miten ne prosentit lapsille lasket? Taidat itsekkin suosia nuorimmaista.

Sanoin tätä jo aiemmin, että ap uhraa kaksi "vierasta" lasta, että saa pitää oman perheen kasassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miksi jankkaat tuosta asiasta nuorimmaisen lapsen osalta? Tuntuu siltä, että arvotat nuorimman lapsen vanhempien lasten yli, etkä pidä heistä yhtä paljon kuin kuopuksesta. Miten olisi, jos laittaisit vanhemmat lapset sinne monen sadan kilometrin päähän sukulaisten luokse asumaan? Siten saisitte viettää puolisosi ja lapsen kanssa ihanaa ydinperhe-elämää. Mulle itselle lapset tulee AINA ykkösenä. Olen kahden lapsen yh, enkä miestä itselleni ota, ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Mun lapsia ei kukaan tuu hylkimään mun kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miehesi on 100% kusipää ja lapsesi ovat eriarvoisessa asemassa. Miten ne prosentit lapsille lasket? Taidat itsekkin suosia nuorimmaista.

Sanoin tätä jo aiemmin, että ap uhraa kaksi "vierasta" lasta, että saa pitää oman perheen kasassa. 

Millaiset välit sisaruksilla aikuisina? Tai välit äitiinsä?

Käyttäjä43702 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miksi jankkaat tuosta asiasta nuorimmaisen lapsen osalta? Tuntuu siltä, että arvotat nuorimman lapsen vanhempien lasten yli, etkä pidä heistä yhtä paljon kuin kuopuksesta. Miten olisi, jos laittaisit vanhemmat lapset sinne monen sadan kilometrin päähän sukulaisten luokse asumaan? Siten saisitte viettää puolisosi ja lapsen kanssa ihanaa ydinperhe-elämää. Mulle itselle lapset tulee AINA ykkösenä. Olen kahden lapsen yh, enkä miestä itselleni ota, ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Mun lapsia ei kukaan tuu hylkimään mun kotiin.

En siis eriarvota lapsia vaan ajattelen että kahden vanhimman osalta optimaalista olisi erota (koska ei ole mahdollista, että heidän isä herää henkkiin, eikä nähtävästi sekään ,että uusperhe toimii). Nuorimman kohdalta ero ei olisi optimaalinen . Niin yritän sanoa, että ei ole optimaalsita ratkaisua. En sano sitä että olen tähän suhteeseen jäämässä, mutta olen tässä suhteessä tällä hetkellä.

Anna kun arvaan: ne sun omat lapset ovat täydellisiä hyväkäytöksisiä pikku enkeleitä, eikä heissä voi tietenkään olla mitään vikaa, vaan kaikki vika on miehessä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miehesi on 100% kusipää ja lapsesi ovat eriarvoisessa asemassa. Miten ne prosentit lapsille lasket? Taidat itsekkin suosia nuorimmaista.

Sanoin tätä jo aiemmin, että ap uhraa kaksi "vierasta" lasta, että saa pitää oman perheen kasassa. 

Millaiset välit sisaruksilla aikuisina? Tai välit äitiinsä?

Tällä hetkellä välit on hyvät sekä sisarusten suhteen että mun, aikuisuudesta en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan: ne sun omat lapset ovat täydellisiä hyväkäytöksisiä pikku enkeleitä, eikä heissä voi tietenkään olla mitään vikaa, vaan kaikki vika on miehessä? 

Ei mun lapset oo täydelliisiä, eikä enää edes kovin pieniä. En oo vielä tavannut täydellsitä lasta, enkä täydellistä aikuistakaan.

Ei ne onneksi pahimmasta päästäkään ole, mutta eivät ole miehen omia lapsia ja kuten aiemmin mainittu teinit ja lapset ylipäänsä osaavat olla rasittavia.

Käyttäjä43702 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miksi jankkaat tuosta asiasta nuorimmaisen lapsen osalta? Tuntuu siltä, että arvotat nuorimman lapsen vanhempien lasten yli, etkä pidä heistä yhtä paljon kuin kuopuksesta. Miten olisi, jos laittaisit vanhemmat lapset sinne monen sadan kilometrin päähän sukulaisten luokse asumaan? Siten saisitte viettää puolisosi ja lapsen kanssa ihanaa ydinperhe-elämää. Mulle itselle lapset tulee AINA ykkösenä. Olen kahden lapsen yh, enkä miestä itselleni ota, ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Mun lapsia ei kukaan tuu hylkimään mun kotiin.

Minullekin lapset tulee ykkösenä. Silti perustin uusperheen, kun he olivat teinejä.

Opettajana tulin aina kotiin aikaisin ja olin iltapäivän lasten kanssa kolmistaan. Söimme kolmisin, koska mies teki pitkää päivää. Ehdin olla lasteni kanssa yksin, mikäli nämä halusivat, arkisin 4-6 tuntia. Illaksi siirryin miehen kanssa olohuoneeseen, ja lapset olivat vain innoissaan, kun pääsivät pelaamaan ja minusta eroon.

Miehellä oli omiakin lapsia, jotka tulivat joka toinen vkl. Silloin olin lasteni kanssa koko viikonlopunkin, ja mies hoiti omat eri-ikäiset lapsensa.

Uskallan väittää siis, että lapseni saivat riittävän paljon minun huomiotani.

Toki onhan toiset ihmiset aina jollain tasolla vieraita, mutta kyllähän ihmiset kommuuneissakin elävät. Ulkopuolisuuden tunne on tietyllä tavalla aina läsnä. Me emme tosin ikinä yrittäneet änkeä meitä perheen muottiin, vasn olimme parisuhde, jossa on lapsia, joista pidetään huolta. Uusperheen muotoutuminen kestä- tutkimusten mukaan 4-7 vuotta.

Lapset ovat jo aikuisia, mutta en näe mitään ristiriitaa missään. Kaikki voidaan pistää ykkösiksi, jos tahtoa ja joustavuutta riittää.

Käyttäjä43702 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Miksi jankkaat tuosta asiasta nuorimmaisen lapsen osalta? Tuntuu siltä, että arvotat nuorimman lapsen vanhempien lasten yli, etkä pidä heistä yhtä paljon kuin kuopuksesta. Miten olisi, jos laittaisit vanhemmat lapset sinne monen sadan kilometrin päähän sukulaisten luokse asumaan? Siten saisitte viettää puolisosi ja lapsen kanssa ihanaa ydinperhe-elämää. Mulle itselle lapset tulee AINA ykkösenä. Olen kahden lapsen yh, enkä miestä itselleni ota, ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Mun lapsia ei kukaan tuu hylkimään mun kotiin.

Hyvä kirjoitus, varsinkin viimeinen lause!

Minun äitipä laittoi lapset 400km päähän sukulaisille asumaan. Sitten otti lapset takaisin itselleen ja lisäksi kamalan uuden miehen, joka piti vuosia perhehelvettiä yllä.