Uusperhehelvetti
Mitä mieltä siitä, että mun mies lähes päivittäin sanoo, että tää on uusperhehelvetti. Meillä siis mun kaksi lasta asuu meillä koko ajan, lisäksi meillä on yksi yhteinen lapsi. Lisäksi tuo tosi vahvasti esiin, että ei siedä mun lasten seuraa.
Ymmärrän, että on rankkaa kun on koko ajan mun lapset siinä, mutta musta tuntuu pahalta kun tuo sen niin selvästi esiin.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa, äläkä ota uutta ennen kuin lapset on lähtenyt pesästä. Tai älä ainakaan muuta uuden miehen kanssa enää yhteen. Kyllä ne lapsetkin on huomannut ettei niiden olemassa oloa kaivata omassa kodissaan. Kyllä se on nyt mies jonka on aika siis lähteä tästä uusperhe helvetistään nauttimaan yksinolostaan muualle.
Yksinään? Onhan miehellä se oma lapsi.
Tuskin sitä se omakaan kiinnostaa.[/quote
Kyllä sitä oma kiinnostaa, on oikein hyvä isä. Lapsi ois viikko-viikko jos erottais. Toki halusin tälle yhteiselle ehjän perheen, mutta ahdostaa tää tilanne.
ap
Jos syy sietää tuota käytöstä on vain se, että yhdellä lapsella on ehjä perhe ja ydinperhetausta niin aika heikoilla mennään. Entäs ne kaksi lapsiparkaa, joilla todennäköisesti ulkopuolinen ja vihattu olo siellä kotinurkissa. Äläkä sano, ettei nämä lapset ole huomanneet mitään. Ihan varmasti ovat, mutta eivät uskalla sanoa asiasta. Eroa ja pelasta lapsesi.
Miten näet, että elämä muuttuu isompien lasten osalta, jos eroatte?
Siis, mies ei ole kotona, mutta miten lasten elämä muuttuu?
Jos edellisen suhteen lapset eivät siedä sitä vanhemman uutta puolisoa niin ongelmia tulee.
Se uusi puoliso on kenties tuputettu lapsille niin äkkiä etteivät he ehdi sopeutua kun eihän he ole rakastuneet siihen. Jos sitten se uusi puoliso ei yhtään osaa käsitellä lapsia eikä antaa aikaa sopeutumiseen tullen kuin herra taloon kurittaakseen vain niitä ja tuntien ne ärsyttävinä, alkavat lapset varmasti kapinoida.
Jos tulee uusi sisarpuoli heti välittömästi niin shokki on vielä kamalampi.
Puhun omasta kokemuksestani kun meille äitini toi vaan uuden miehen eikä lapsen kanssa juteltu yhtään mitään. Lapset siihen aikaan nujerrettiin kiltiksi tottelemaan tukistamalla, henkisellä häpäisemisellä ja sopeutumaan ihan kaikkeen mitä vaan eteen tuotiin. Ennen vanhaan se epänormaali yhteisö vaan pakotettiin toimimaan. Toimi se sitten niin kauan kun alkuuma kesti alkaen arki ja taas sen jälkeen tuli toinen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ero olisi ap:n osalta? Tässähän on kyse hänen elämästään ja parisuhteestaan. En voisi kunnioittaa miestä, joka kokee elämän perheessämme perhehelvetiksi ja olisi myös omalla toiminnallaan luomassa siitä helvettiä. Fiksu mies olisi turvallinen perheenpää ja miettisi, miten kodista saadaan kaikille hyvä paikka. Ja jos teinit kapinoi ja on perseestä niin se nyt vaan on teinien elämää.
Ero olisi hänen mukaan sopuisa kun senhän vuorovanhemmuus vaatii, toimivat välit.
Vierailija kirjoitti:
Olen todistanut tapauksia , että puolison lapset ovat ok niin kauan kuin parille syntyy yhteisiä lapsia. Silloi veri on vettä sakeampaa ja se oma lapsi on se kaikkein tärkein ja toiset tiellä ja rasite.
Niin, onhan niitä vanhempia lapsia annettu huostaan uuden onnen tieltä.
Yksi vaihtoehto on , että naisen lapset muuttavat isänsä luo, jos siellänolisi suvaisevampi uusi puoliso. Tiedän lapsen joka jäi uusien lasten jalkoihin uuden miehen hylkiessä häntä. Lapsi muutti isälleen ja asia ratkesi.
Vierailija kirjoitti:
Eroa, äläkä ota uutta ennen kuin lapset on lähtenyt pesästä. Tai älä ainakaan muuta uuden miehen kanssa enää yhteen. Kyllä ne lapsetkin on huomannut ettei niiden olemassa oloa kaivata omassa kodissaan. Kyllä se on nyt mies jonka on aika siis lähteä tästä uusperhe helvetistään nauttimaan yksinolostaan muualle.
Ja vie kakaransa mukanaan.
Onpa kyllä todella surullinen tilanne. Uusperhe on perustettu kun vanhemmat lapsesi ovat olleet pieniä. Olette ilmeisesti olleet lähemmäs kymmenen vuotta yhdessä? Ja nyt sitten miestä on alkanut ärsyttää vanhemmat lapsesi tai ainakin hän viimein sanoo sen ääneen. Jotenkin ehkä ymmärtäisi, jos uusperhe olisi uusi tilanne teille kaikille, mutta teillä yhteistä elämää on vietetty jo vuosia. Miten lapset, jotka mies on tuntenut leikki-ikäisestä asti, ovat yhtäkkiä muuttuneet ulkopuolisiksi?
En oikein näe muuta ratkaisua, kuin että haet eroa tai lähdette yhdessä ulkopuolisen avun kanssa ratkaisemaan tilannetta. Joko mies suostuu terapiaan ja tilanteen ratkaisemiseen niin että hän itse työstää omaa asennettaan ja käyttäytymistään tai mies lähtee.
https://vaestoliitonterapia.fi/perhepalvelut/uusperheneuvonta/
Vierailija kirjoitti:
Olen todistanut tapauksia , että puolison lapset ovat ok niin kauan kuin parille syntyy yhteisiä lapsia. Silloi veri on vettä sakeampaa ja se oma lapsi on se kaikkein tärkein ja toiset tiellä ja rasite.
Nämä tilanteet saa kyllä epäilemään, että puolison lapset eivät missään vaiheessa ole olleet ok, mutta mies on jaksanut esittää, kunnes yhteinen lapsi on sitonut naisen tilanteeseen. Sen jälkeen miehen maski tippuu.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä premmin ymmärrän, että moni mies on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen, jos saa vastineeksi säännöllistä seksiä. Jaksavat esittää huolehtivaa puolisoa ja empaattista isäpuolta, mutta jos seksin saaminen loppuu, niin paljastuu totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todistanut tapauksia , että puolison lapset ovat ok niin kauan kuin parille syntyy yhteisiä lapsia. Silloi veri on vettä sakeampaa ja se oma lapsi on se kaikkein tärkein ja toiset tiellä ja rasite.
Nämä tilanteet saa kyllä epäilemään, että puolison lapset eivät missään vaiheessa ole olleet ok, mutta mies on jaksanut esittää, kunnes yhteinen lapsi on sitonut naisen tilanteeseen. Sen jälkeen miehen maski tippuu.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä premmin ymmärrän, että moni mies on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen, jos saa vastineeksi säännöllistä seksiä. Jaksavat esittää huolehtivaa puolisoa ja empaattista isäpuolta, mutta jos seksin saaminen loppuu, niin paljastuu totuus.
No näinhän se asia on.
En ikinä suostuisi uusperheen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todistanut tapauksia , että puolison lapset ovat ok niin kauan kuin parille syntyy yhteisiä lapsia. Silloi veri on vettä sakeampaa ja se oma lapsi on se kaikkein tärkein ja toiset tiellä ja rasite.
Nämä tilanteet saa kyllä epäilemään, että puolison lapset eivät missään vaiheessa ole olleet ok, mutta mies on jaksanut esittää, kunnes yhteinen lapsi on sitonut naisen tilanteeseen. Sen jälkeen miehen maski tippuu.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä premmin ymmärrän, että moni mies on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen, jos saa vastineeksi säännöllistä seksiä. Jaksavat esittää huolehtivaa puolisoa ja empaattista isäpuolta, mutta jos seksin saaminen loppuu, niin paljastuu totuus.
Tai ne merkit on ollut ilmassa, mutta ap oli niille sokea, kun halusi sen lapsen jota ei saadut kuolleen puolisonsa kanssa.
Mitä vanhemmaksi tule sitä paremmin ymmärrän, että moni nainen on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen kunhan saa sen lapsen.
Olen itse ollut uusperheen lähi-äitipuoli ja lapsi on edelleen 30-kymppisenä kuin oma. Jos ei voi sietää toisen lasta niin on parempi lähteä eri teille. Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todistanut tapauksia , että puolison lapset ovat ok niin kauan kuin parille syntyy yhteisiä lapsia. Silloi veri on vettä sakeampaa ja se oma lapsi on se kaikkein tärkein ja toiset tiellä ja rasite.
Nämä tilanteet saa kyllä epäilemään, että puolison lapset eivät missään vaiheessa ole olleet ok, mutta mies on jaksanut esittää, kunnes yhteinen lapsi on sitonut naisen tilanteeseen. Sen jälkeen miehen maski tippuu.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä premmin ymmärrän, että moni mies on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen, jos saa vastineeksi säännöllistä seksiä. Jaksavat esittää huolehtivaa puolisoa ja empaattista isäpuolta, mutta jos seksin saaminen loppuu, niin paljastuu totuus.
Tai ne merkit on ollut ilmassa, mutta ap oli niille sokea, kun halusi sen lapsen jota ei saadut kuolleen puolisonsa kanssa.
Mitä vanhemmaksi tule sitä paremmin ymmärrän, että moni nainen on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen kunhan saa sen lapsen.
Niin, ap ei ole nyt eroamassa kun menettäisi puolet ajasta lapsensa kanssa. Kaksi muuta lasta on täysin toisarvoisia, kun ap on itse menettämässä jotakin.
Ihan tulee vanhat traumat tässä pintaan. No isäpuolta en ole tavannut nyt yli 10 vuoteen. Tuli kaupassa vastaan, mutta hän esitti ettei tuntenut.
Äitiäni tapaan harvoin. Ollaan ok väleissä, mutta en esim. anna omia lapsiani hänelle hoitoon. Ei ollut hyvä äiti. Eikä ole kyllä hyvä mummokaan.
Itse aion toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet on tuollaisia. Aluksi tulevat hyvin toimeen ensimmäisen liiton lasten kanssa ja kun yhteinen syntyy, niin alkavat hyljeksimään niitä edellisen liiton lapsia. Erottavahan siinä on.
Tää on varmaan ihan biologiaa ja evoluution tuotos. Jotenkin ihmisten pitäisi herätä jo aikaisemmin siihen, että joo ollaan tosiaan eläimiä ja meillä on eläimen vaistot, vaikka meillä onkin tälläinen yliluonnollisen tuntuva tietoisuus.
Annetaas ap:lle vähän perspektiiviä mieheltä joka on parisuhteessa naisen kanssa jolla on kaksi lasta (ei siis minun lapsia). Olemme nyt seurustelleet 6 vuotta ja edelleen pidän hajuraon noihin naisen lapsiin. Olen ystävällinen mutta pyrin olemaan niille ilmaa, en hakeudu seuraan enkä koskaan ole puuttunut niiden tekemisiin, tai tekemättä jättämiin. En ole ikinä komentanut niitä enkä tule näin koskaan tekemään. Ei vaan ole minun hommani. Ei sun mies mitenkään huono ole, ja teillähän on vielä yhteinen lapsikin mitä meillä ei ole. Sanoisin että sun mies repii stressiä sun lapsista kun sen pitäisi vaan pystyä olemaan välittämättä, mutta se ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todistanut tapauksia , että puolison lapset ovat ok niin kauan kuin parille syntyy yhteisiä lapsia. Silloi veri on vettä sakeampaa ja se oma lapsi on se kaikkein tärkein ja toiset tiellä ja rasite.
Nämä tilanteet saa kyllä epäilemään, että puolison lapset eivät missään vaiheessa ole olleet ok, mutta mies on jaksanut esittää, kunnes yhteinen lapsi on sitonut naisen tilanteeseen. Sen jälkeen miehen maski tippuu.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä premmin ymmärrän, että moni mies on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen, jos saa vastineeksi säännöllistä seksiä. Jaksavat esittää huolehtivaa puolisoa ja empaattista isäpuolta, mutta jos seksin saaminen loppuu, niin paljastuu totuus.
Tai ne merkit on ollut ilmassa, mutta ap oli niille sokea, kun halusi sen lapsen jota ei saadut kuolleen puolisonsa kanssa.
Mitä vanhemmaksi tule sitä paremmin ymmärrän, että moni nainen on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen kunhan saa sen lapsen.
Ollaan sokeita toisen motiiveille, nainen ymmärtää, ainakin jollain tasolla, lapsen saamisen velvollisuudet ja ilon, eikä voi ajatellakaan, että mies suostuisi yhteiseen lapseen kevyin perustein.
Miehelle taas seksi on niin tärkeää, että ei voi ymmärtää, että vaikka nainen nauttii seksistä, moni muu asia elämässä on tärkeämpää, varsinkin omat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on , että naisen lapset muuttavat isänsä luo, jos siellänolisi suvaisevampi uusi puoliso. Tiedän lapsen joka jäi uusien lasten jalkoihin uuden miehen hylkiessä häntä. Lapsi muutti isälleen ja asia ratkesi.
Lasten isä on kuollut.
Olen todistanut tapauksia , että puolison lapset ovat ok niin kauan kuin parille syntyy yhteisiä lapsia. Silloi veri on vettä sakeampaa ja se oma lapsi on se kaikkein tärkein ja toiset tiellä ja rasite.