Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa voi ja pitää sanoa lapselle että tämän pitäisi muuttaa kotoa, etsiä töitä ja ottaa vastuu elämästään
Uupunut
10.05.2023 |
21 vuotias. Peruskoulun jälkeen oli hetken amiksen autolinjalla ja lopetti sitten perusteena,että siellä vaan hengaillaan ja vedetään röökiä eikä opettajaa ole missään.
Nyt sitten makaa kotona räpläämässä kännykkää. Laittaa viestiä että tuo kaupasta sitä ja tätä,jos itse menee kauppaan ostaa herkkuja ja tupakkaa. Vetoaa masennukseen ja paniikkihäiriöön(syö lääkkeitä niihin eli ihan todellinen diagnoosi ovat)
Mutta mä en vaan jaksa :( Tulen töistä kuuden maissa illalla ja ensiksi kuuluu " Toitko sipsejä/kolmileivän/suklaavanukkaan/ananaslimsaa? On nälkä!" No niin on kuule mullakin!
Joudun myös täyttämään ja pistämään tiskikoneen pyörimään,putsaamaan kahden kissan hiekkalaatikot ja imuroimaan joka paikkaan kulkeutuneen kissanhiekan.
Rakastan,mutten jaksa.
Kommentit (128)
Oman kasvatukseksi tulos. Että elä ja ihaile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijaa käymättömät vetelehtijät voidaan lähettää valtion päätöksellä Nato-joukkoihin tykin ruoaksi. Olisi edes jotakin hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Omilleen vaan, niin on pakko kasvaa isoksi.
Ei sillä kasva isoksi, voi vaikka pienentyäkin. Se nimittäin johtaisi vain siihen, että pojasta tulisi yksinäisempi, mistä johtuen mt-ongelmat pahenesivat ja kännykän pläräys olisi ympärivuorokautista.
Ensin elämä johonkin kuntoon ja sitten voi muuttaa omilleen. Töihin tai kouluun tai edes jokin pari kolme kertaa viikossa tapahtuva harrastus, jossa tapaa muita.
Äidinkin pitää muuttua. Eihän tuossa ole mitään järkeä, että pojalle kannetaan herkkuja syliin.
Niin,itse olen kasvattanut 4 lasta ja jokainen lähtenyt jo ennen armeijaa pois,en ole ikinä tehnyt heidän puolestaan mitään,pienestä pitäen ovat joutuneet siivoamaankin,selitys ei jaksa ole kuulunut täällä,osaavat kaikki tehdä jopa ruokaa,mutta sitten taas oma äitini teki veljeni puolesta kaiken,kuori vielä armeijan aikaa perunat sille,hän on kerta kaikkiaan vieläkin vätys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilleen vaan, niin on pakko kasvaa isoksi.
Miksi pitäisi kasvaa isoksi?
Aikuistua, saatanan autisti.
Miksi ihmeessä?
Ettet saa akuuttia kallonmurtumaa tai teräsylijäämää keuhkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vähän pelkään että meillä edessä sama. Ei onneksi tupakkaa polta (ja on nuorempi) mutta kun töistä tulen, niin kuuluu vaan kauhee nälkä, voitko tehä voileipää ja kun sanon että tee ite, niin ei kuulema jaksa.
En tiedä, mitä oon tehny väärin, varmaan kaiken. Toinen poika meillä on ihan normaali, tunnollinen ja asiansa hoitaa. Samalla lailla oon nuo kasvattanut.
No et kai sentään tee sitä voileipää hänelle?
Olen sanonut teinille 2 vuotta jo, että kohta ulos. Se on ensi vuonna 18v ja sitten ulos. Tietysti hänelle kaikki ostetaan kotiin ja katsotaan, että asiat alkaa rullata ja rahaa on riittävästi, mutta äiskä ei enää aamiaista kanna sänkyyn ja pese vaatteita. Kaupassakin joutuu käymään itse, vaikka tiedän kyllä että tulen viemään ruokakassia hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele mutta osoita ettet hylkäämismielessä vaan kannustaaksesi eteenpäin. Kerro hirmutarinoita peräkammariveljistä, vaikka. Kannusta hyvä kautta: ajattele vapauttasi ajattele saat oman kodin ja tavarat ja kaverin ja kavereita milloin vaan haluat. Jen houkuttelemalla. Älä helikopteroi sitten, anna itse istaa ja päättää.
Ehkä sidot alitajuisesti poikaa ja sisksi ärsyynnyt itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kasvatus itaenäistymiseen aloitetaan pikkuhiljaa viimeistään 10-vuotiaana. Voi osallistua ruoanlaittoon, ostosten tekemiseen ja siivoamiseen, päydän kattamiseen yms. Koulu käydään hyvin ja sen toteutumista valvotaan. Opiskelupaikka ja työpaikka haetaan ja vähitellen vastuu omasta otetaan kokonaan. Nyt auttaa enää kovat keinot.
Teillä vähän myöhäistä, mutta vastuuta pitää opettaa lapsille jo pienestä pitäen vähän kerrallaan. Pojat helposti jäävät passattaviksi, jos asiaan ei kiinnitä huomiota ja opeta kotitöitä ajoissa. Meillä 15-vuotias poika osallistuu seuraavasti kotitöihin:
-Oman huoneen siivous, koko kämpän imurointi kerran viikossa.
-Astiapesukoneen tyhjäämistä ja täyttöä
-Talvella lumitöitä, kesällä nurmikonleikkuuta
-Perunan kuorimista, ruoanlaitossa avustamista
-Koiran lenkittäminen päivittäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Latelet sille vähän totuuksia. Tuon ikäisenä minä huolehdin perheen ruokataloudesta yksin. Kävin myös kaupassa ja siivosin. Aika pian läksin sitten jo omilleni.
Samoin, mulla lisäksi asuntovelkaa, mies ja lapsi 21v:nä:)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itseni sain kiinni joku aika sitten siitä, että jotenkin oletan lapsen automaattisesti tietävän minusta itsestäänselviä asioita. Havahduin, että perhana, vaikka käy koulua ja on kavereita ja somea, niin ihan uusi tulijahan tuo on tällä planeetalla.
Pientä lasta on luontevampaa ohjata ja opettaa, sitten kun lapsi alkaa näyttämään enemmänkin aikuiselta, sitä jotenkin ajattelee että kyllähän jo pitäis tietää.
Mutta tarviihan nuo opetusta ihan siitä että miten tämä maailma toimii ja nykyään ehkä sitä painottaen, että asioita pitää oikeasti TEHDÄ eikä vain selata somea ja fantasioida jotain sitku-elämää.
Kiinnostus asioihin luodaan melko varhain. Jos 18 tai 20 v ei ole kiinnostunut omasta elämästään tai siitä mitä hän tekee "isona" ja muuttaako koskaan omilleen ollaan kyllä auttamattomasti myöhässä. Ei sitä kiinnostusta enää synny. Opastuksesta ja opetuksesta ei myöskään ole mitään hyötyä jos sitä omaa kiinnostusta ja motivaatiota asiaa kohtaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kasvatus itaenäistymiseen aloitetaan pikkuhiljaa viimeistään 10-vuotiaana. Voi osallistua ruoanlaittoon, ostosten tekemiseen ja siivoamiseen, päydän kattamiseen yms. Koulu käydään hyvin ja sen toteutumista valvotaan. Opiskelupaikka ja työpaikka haetaan ja vähitellen vastuu omasta otetaan kokonaan. Nyt auttaa enää kovat keinot.
Teillä vähän myöhäistä, mutta vastuuta pitää opettaa lapsille jo pienestä pitäen vähän kerrallaan. Pojat helposti jäävät passattaviksi, jos asiaan ei kiinnitä huomiota ja opeta kotitöitä ajoissa. Meillä 15-vuotias poika osallistuu seuraavasti kotitöihin:
-Oman huoneen siivous, koko kämpän imurointi kerran viikossa.
-Astiapesukoneen tyhjäämistä ja täyttöä
-Talvella lumitöitä, kesällä nurmikonleikkuuta
-Perunan kuorimista, ruoanlaitossa avustamista
-Koiran lenkittäminen päivittäin
Noista hommista yleensä aloitetaan n 7v:nä. Lumityöt ehkä vähän isompana.
Äiti! Nyt sitä suklaavanukasta tänne, tai ei hyvä heilu.
M21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monta kommenttia siitä, kuinka terveet keskivertonuoret ovat itsenäistyneet. Tässä ei nyt ole sellainen, masennus ja ahdistus pitää ottaa huomioon. Molemmille tekee kuitenkin tietty aktiivisuus hyvää, joten ala vaatia noita kotihommia. Se valmentaa samalla omaan elämään ja tuo tarpeellisuuden tunnetta. Sitten Nuotti-valmennus, etsivä nuorisotyö tai muut palvelut toimimaan, jotta tulisi joku suunta ja sisältö elämään sekä riittävä tuki.
1v sanotaan nyt tekemään töitäsi, sinun kuuluu leikkiä. 6v sanotaan nyt harjoitellaan koulukäyntiä, siitä tulee seuraava työsi, 14v-15v-16v kysytään miten olet ajatellut työskennellä seuraavat 3v, 18v kysellään mites aikuisuus, 19vlle aletaan katsella yhdessä seuraavaa kotia ja todetaan, että lapsuuden kodin ovet on aina auki kun apua tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilleen vaan, niin on pakko kasvaa isoksi.
Miksi pitäisi kasvaa isoksi?
Aikuistua, saatanan autisti.
Voisit edes vähän myötätuntoa opetella ja lopettaa muiden haukkumisen.
Ja tohon aikuistumiseen liittyen, osa sitä yleensä tarkoittaa sitä, että ä kyynistyy ja lakkaa uskomasta oikeudenmukaisuuteen ja hyvien ihmisten olemassa oloon. Huono diili kaiken kaikkaan.
Raatorehellisyyden nimissä olet epäonnistunut kasvattajana. Täydellisesti.
Itse pyöritin omaa firmaa jo tuon ikäisenä, eikä pääomaa tullut kotoa euroakaan. Niih.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman pian. Minun veljeni on melkein 40 ja asuu vieläkin kotona, työttömänä. Mikään työpaikka ei kelpaa, eikä oman kämpän hankkiminen houkuttele kun siellä pitäisi maksaa täyttä vuokraa ja siivota itse.
No, kyllä siinä on sitten jo vanhemmissakin vikaa, jos tuollaista katselevat ja hyväksyvät.
Olen melko vastaavassa tilanteessa. Tytär 20vuotias, viimeisin työ oli kuntouttava työtoiminta jossa oli kesken päivän mennyt viiltelemään saksilla, päivystyksestä psyk. osastolle josta päästyään ei ole tehnyt muuta kuin maannut huoneessaan. Jos menee kauppaan niin ostaa limsaa, sätkävälineitä ja karkkia. Ei tee kotitöitä, ei ruokaa, Ymmärrähän minä että häntä ahdistaa mutta niin minuakin.
Jos hän etsi oman asunnon niin sielläpä sitten makaa pas koissaan ja syö karkkia. Eikä kukaan vie sairaalaan jos.. eli en tiedä onko ulos potkaisu oikea vaihtoehto.
Itse muutin 19 v. lukion jälkeen Ruotsiin töihin. Hommasin työn ja asunnon itse, opettelin vieraan kielen ja hoitamaan kaikki asiat vieraassa maassa yksin.
Tuossa iässä pitäisi jo ehdottomasti osata kotityöt, ja vähintään opiskella tai työskennellä. Muuten vuodet vierii ja kotona asuu viiskymppinen avuton incel.
Nyt hopi hopi ja tough love!