Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa voi ja pitää sanoa lapselle että tämän pitäisi muuttaa kotoa, etsiä töitä ja ottaa vastuu elämästään
Uupunut
10.05.2023 |
21 vuotias. Peruskoulun jälkeen oli hetken amiksen autolinjalla ja lopetti sitten perusteena,että siellä vaan hengaillaan ja vedetään röökiä eikä opettajaa ole missään.
Nyt sitten makaa kotona räpläämässä kännykkää. Laittaa viestiä että tuo kaupasta sitä ja tätä,jos itse menee kauppaan ostaa herkkuja ja tupakkaa. Vetoaa masennukseen ja paniikkihäiriöön(syö lääkkeitä niihin eli ihan todellinen diagnoosi ovat)
Mutta mä en vaan jaksa :( Tulen töistä kuuden maissa illalla ja ensiksi kuuluu " Toitko sipsejä/kolmileivän/suklaavanukkaan/ananaslimsaa? On nälkä!" No niin on kuule mullakin!
Joudun myös täyttämään ja pistämään tiskikoneen pyörimään,putsaamaan kahden kissan hiekkalaatikot ja imuroimaan joka paikkaan kulkeutuneen kissanhiekan.
Rakastan,mutten jaksa.
Kommentit (128)
Kaikki neljä ovat lähteneet 19-20 vuotiaina, poikia kaikki. Ja ei en passannut heitä, kun oli puhe kenen vuoro tehdä ruokaa, tekivät myös, toki kokeilivat että tulevat myöhään nälissään, sanoin vain että sinun vuoro tehdä ruokaa jos on nälkä niin tekemään vaan. 21 vuotias osaa jo itsekkin kauppaan hakemaan sipsinsä ja kolmioleivät, lopeta passaaminen ja käske etsiä asunto, pistä viestiä vaikka soskuun niin auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä heittäisi kylmästi omilleen ennen kuin olen varma että pärjää. Jos nyt poika muuttaisi omilleen, niin siitä se syöksykierre alkaisi.
Kotona ensin ryhtiliike, uusi asenne koko kuvioon ja tulevaisuutta suunnittelemaan ja toteuttamaan.
Harva lapsi heitetään kylmästi omilleen vaikka he kotoa muuttaisivatkin pois. Edelleen he useinsaavat tukea vanhemmiltaan. Muutenkaan se tuen antaminen tai auttaminen ei ole joku on Off tilanne joka loppuu jonain päivänä kuin seinään. Vaan se apu vähenee asteittain. Edes parivuotiaan puolesta harvoin tehdään kaikkia puolesta samalla tavalla kuin pienen vauvan.
Tottakai juuri näin. Tarkoitin tässä nimenomaisessa tilanteessa kun pojalla ei ole ns.homma hanskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuo kaikki pitää tehdä yhtä aikaa? Pistät sen hakemaan töitä. Tai oikeastaan olisit huolehtinut jo sen, että hoitaa sen ammattikoulun kunnialla läpi. Mutta pistä se nyt hakemaan työtä, jäteautonkuljettaja tienaa ihan hyvin ja työntekijöitä haetaan koko ajan.
Ei niihinkään hommiin ihan tosta vaan mennä, pitää olla kuorma-autokortti, ammattipätevyys kortit voimassa, mielellään logistiikka- alan koulutus
Palkka on kyllä hyvä ja työajat esim rekkakuskiin verrattuna on hyvät
Ei tarvii olla ammmattitutkintoa, monilla ei ole muuta kokemusta kuin ajokortti lompakossa ja varsinkin lomasijaisuuksia saa helposti vaikka apukuskina.
Kyllä et aja metriäkään pelkällä c kortilla kuorma-autoa nykyään, ammattipätevyyskortti on löydyttävä. Turha kuvitella muuta, myös digikortti on jo oltava jos töihin haluaa. Katsos kun ammattipätevyyden vaatii jo laki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä heittäisi kylmästi omilleen ennen kuin olen varma että pärjää. Jos nyt poika muuttaisi omilleen, niin siitä se syöksykierre alkaisi.
Kotona ensin ryhtiliike, uusi asenne koko kuvioon ja tulevaisuutta suunnittelemaan ja toteuttamaan.
Harva lapsi heitetään kylmästi omilleen vaikka he kotoa muuttaisivatkin pois. Edelleen he useinsaavat tukea vanhemmiltaan. Muutenkaan se tuen antaminen tai auttaminen ei ole joku on Off tilanne joka loppuu jonain päivänä kuin seinään. Vaan se apu vähenee asteittain. Edes parivuotiaan puolesta harvoin tehdään kaikkia puolesta samalla tavalla kuin pienen vauvan.
Tottakai juuri näin. Tarkoitin tässä nimenomaisessa tilanteessa kun pojalla ei ole ns.homma hanskassa.
Ei homman tarvitse kotoa muuttaessa olla hanskassa.
Eläimetkin osaavat vierottaa jälkeläisensä. Miten se on ihmisille noin vaikeaa. Tuon ikäinen on aikuinen mies, mutta nyt hänon jäänyt pojaksi äidin passauksen vuoksi.
Jokainen passattu kolmioleipä vie aikuisuutta aina vaan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Latelet sille vähän totuuksia. Tuon ikäisenä minä huolehdin perheen ruokataloudesta yksin. Kävin myös kaupassa ja siivosin. Aika pian läksin sitten jo omilleni.
Minä olin jo äiti tuon ikäisenä.
Mun sekku on 40-vuotias mies. Asuu edelleen kotona äitinsä kanssa. Isä kuoli jokunen vuosi sitten. Tämä nelikymppinen serkkuni on kyllä opiskellut diplomi-insinööriksi mutta koulutusta lukuunottamatta on ihan avuton kaikessa. Tekee jotain koodarin töitä kotoa käsin. Äiti hoitaa kaupoareissut ja ruoanlaiton, pesee pyykit ja siivoaa. Tuo pojalle pyydettäessä kaljaakin kaupasta. En tietenkään ole varma maksaako äidilleen vuokraa tai antaako esim. ruokarahaa mutta se on varma ettei kotona osalistu mihinkään kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä heittäisi kylmästi omilleen ennen kuin olen varma että pärjää. Jos nyt poika muuttaisi omilleen, niin siitä se syöksykierre alkaisi.
Kotona ensin ryhtiliike, uusi asenne koko kuvioon ja tulevaisuutta suunnittelemaan ja toteuttamaan.
Harva lapsi heitetään kylmästi omilleen vaikka he kotoa muuttaisivatkin pois. Edelleen he useinsaavat tukea vanhemmiltaan. Muutenkaan se tuen antaminen tai auttaminen ei ole joku on Off tilanne joka loppuu jonain päivänä kuin seinään. Vaan se apu vähenee asteittain. Edes parivuotiaan puolesta harvoin tehdään kaikkia puolesta samalla tavalla kuin pienen vauvan.
Tottakai juuri näin. Tarkoitin tässä nimenomaisessa tilanteessa kun pojalla ei ole ns.homma hanskassa.
Ei homman tarvitse kotoa muuttaessa olla hanskassa.
No ideaalitilanteessa kuitenkin osaa hoitaa kotihommat,budjetoinnin ja on jotain mitä tehdä, opiskelua tai työtä.
Kyllä se kasvatus itaenäistymiseen aloitetaan pikkuhiljaa viimeistään 10-vuotiaana. Voi osallistua ruoanlaittoon, ostosten tekemiseen ja siivoamiseen, päydän kattamiseen yms. Koulu käydään hyvin ja sen toteutumista valvotaan. Opiskelupaikka ja työpaikka haetaan ja vähitellen vastuu omasta otetaan kokonaan. Nyt auttaa enää kovat keinot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutin kotoa pois heti lukion jälkeen, kun sain opiskelupaikan. olin omilleni muutosta haaveillut jo lukion aikanakin eikä tullut mieleenkään, että olisin jäänyt kotiin asumaan yliopisto-opiskeluiden ajaksi. lopullinen itsenäistyminen tapahtui vasta yksin asuessani ekan vuoden aikana: piti opetella maksamaan laskut, käymään itse kaupassa ja laittamaan ruokaa. aluksi oli aika jännää ja raskastakin, mutta toisaalta aivan mahtavaa kun sai itse päättää kaikesta.
jos olisi omia lapsia niin kannustaisin kaikin tavoin omilleen muuttamiseen heti, kun lapsi on täysi-ikäinen ja lukio/vastaava koulutus tai armeija on suoritettu. kenenkään ei pitäisi jäädä vanhempien helmoihin asumaan, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
No vähän pelkään että meillä edessä sama. Ei onneksi tupakkaa polta (ja on nuorempi) mutta kun töistä tulen, niin kuuluu vaan kauhee nälkä, voitko tehä voileipää ja kun sanon että tee ite, niin ei kuulema jaksa.
En tiedä, mitä oon tehny väärin, varmaan kaiken. Toinen poika meillä on ihan normaali, tunnollinen ja asiansa hoitaa. Samalla lailla oon nuo kasvattanut.
Ei jaksa mutta sinä teet leivät? Ihan omaa syytäsi on tämä ongelma. Kyllä se poika tekee leivät itse kun nälkä kasvaa tarpeeksi suureksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä porukat sanoi, että niin kauan kuin opiskelen, voin asua kotona. Toki nyt jos jotain 30vuotiaaksi asti kouluttautuis niin etsisi omaa kämppää. Sitten kun menin kokopäiväiseen työhön ja olin vielä kotosalla niin pyydettiin osallistumaan asumiskuluihin.
Sitten itse päätin muuttaa, ettei mua potkittu pihalle. xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä heittäisi kylmästi omilleen ennen kuin olen varma että pärjää. Jos nyt poika muuttaisi omilleen, niin siitä se syöksykierre alkaisi.
Kotona ensin ryhtiliike, uusi asenne koko kuvioon ja tulevaisuutta suunnittelemaan ja toteuttamaan.
Harva lapsi heitetään kylmästi omilleen vaikka he kotoa muuttaisivatkin pois. Edelleen he useinsaavat tukea vanhemmiltaan. Muutenkaan se tuen antaminen tai auttaminen ei ole joku on Off tilanne joka loppuu jonain päivänä kuin seinään. Vaan se apu vähenee asteittain. Edes parivuotiaan puolesta harvoin tehdään kaikkia puolesta samalla tavalla kuin pienen vauvan.
Tottakai juuri näin. Tarkoitin tässä nimenomaisessa tilanteessa kun pojalla ei ole ns.homma hanskassa.
Ei homman tarvitse kotoa muuttaessa olla hanskassa.
No ideaalitilanteessa kuitenkin osaa hoitaa kotihommat,budjetoinnin ja on jotain mitä tehdä, opiskelua tai työtä.
Elämässä harvoin on ideaali tilanteita. Ja nykyisin pärjää yllättävänkin hyvin vaikka ei kotihommia hallitsisikaan. Ja kyllä niitä ehtii oppimaan vaikka olisi muuttanut pois kotoa. Vanhemmilla vain usein on odotuksia siitä mikä heidän mielestään olisi ideaalia. Niitä odotuksia on usein jopa vahingollista siirtää sukupolvelle joka tekee omat ratkaisunsa joka tapauksessa itse.
Itsenäistyä lasten taas pitäisi pystyä paljon ennen kuin he edes teoriassa voisivat muuttaa omilleen (ilman että viranomaiset siihen puuttuisi) siihen taas kuuluu se että he osaavat syödä, myös silloin kun äiti ei ole voitelemassa leipää tai että he huolehtivat itse siitä mitä pukevat päällensä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiselle voit sanoa, että töihin, kouluun tai muuttaa pois.
On se jotenkin ihmeellistä teidän lestadiolaisten elämä
Äidin pikku tissiposkiko se siellä mussuttaa?
Omani kehottaisin duuniin mutta koti on koti ja kotona on lupa asua iästä riippumatta. Vuokra ja ruokrarahan voi toki maksaa. Ootte kylmää ja tunteetonta porukkaa. Ä 6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä heittäisi kylmästi omilleen ennen kuin olen varma että pärjää. Jos nyt poika muuttaisi omilleen, niin siitä se syöksykierre alkaisi.
Kotona ensin ryhtiliike, uusi asenne koko kuvioon ja tulevaisuutta suunnittelemaan ja toteuttamaan.
Harva lapsi heitetään kylmästi omilleen vaikka he kotoa muuttaisivatkin pois. Edelleen he useinsaavat tukea vanhemmiltaan. Muutenkaan se tuen antaminen tai auttaminen ei ole joku on Off tilanne joka loppuu jonain päivänä kuin seinään. Vaan se apu vähenee asteittain. Edes parivuotiaan puolesta harvoin tehdään kaikkia puolesta samalla tavalla kuin pienen vauvan.
Tottakai juuri näin. Tarkoitin tässä nimenomaisessa tilanteessa kun pojalla ei ole ns.homma hanskassa.
Ei homman tarvitse kotoa muuttaessa olla hanskassa.
No ideaalitilanteessa kuitenkin osaa hoitaa kotihommat,budjetoinnin ja on jotain mitä tehdä, opiskelua tai työtä.
Elämässä harvoin on ideaali tilanteita. Ja nykyisin pärjää yllättävänkin hyvin vaikka ei kotihommia hallitsisikaan. Ja kyllä niitä ehtii oppimaan vaikka olisi muuttanut pois kotoa. Vanhemmilla vain usein on odotuksia siitä mikä heidän mielestään olisi ideaalia. Niitä odotuksia on usein jopa vahingollista siirtää sukupolvelle joka tekee omat ratkaisunsa joka tapauksessa itse.
Itsenäistyä lasten taas pitäisi pystyä paljon ennen kuin he edes teoriassa voisivat muuttaa omilleen (ilman että viranomaiset siihen puuttuisi) siihen taas kuuluu se että he osaavat syödä, myös silloin kun äiti ei ole voitelemassa leipää tai että he huolehtivat itse siitä mitä pukevat päällensä jne.
Höpöhöpö, paitsi viimeinen kappale.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani lapsi on samanlainen kun ap:n. Mitä kauemmin antaa lapsen asua kotona ja vaatia palvelua, sitä isompi karhunpalvelus lapselle. Eli töihin,omaan kämppään ja itsenäistymään mahdollisimman pian.
Ei sekään takaa, että ihminen saa otteen elämästä. Hän voi sitten elää yksin sosiaalitukien varassa ja räplätä kännykkää kaiket päivät itsekseen tapaamatta ketään.
Minkä verran ihmisen voi jättää oman onnensa nojaan, se kai vanhrmpia tuossa huolettaa.
Noita nuoria on.
Sano, että olet myymässä asuntoasi ja muutat pieneen yksiöön, joten Pekko Aikamiespojan pitäisi alkaa ottaa elämänsä haltuun.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä muista, mutta itseni sain kiinni joku aika sitten siitä, että jotenkin oletan lapsen automaattisesti tietävän minusta itsestäänselviä asioita. Havahduin, että perhana, vaikka käy koulua ja on kavereita ja somea, niin ihan uusi tulijahan tuo on tällä planeetalla.
Pientä lasta on luontevampaa ohjata ja opettaa, sitten kun lapsi alkaa näyttämään enemmänkin aikuiselta, sitä jotenkin ajattelee että kyllähän jo pitäis tietää.
Mutta tarviihan nuo opetusta ihan siitä että miten tämä maailma toimii ja nykyään ehkä sitä painottaen, että asioita pitää oikeasti TEHDÄ eikä vain selata somea ja fantasioida jotain sitku-elämää.