Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa voi ja pitää sanoa lapselle että tämän pitäisi muuttaa kotoa, etsiä töitä ja ottaa vastuu elämästään
Uupunut
10.05.2023 |
21 vuotias. Peruskoulun jälkeen oli hetken amiksen autolinjalla ja lopetti sitten perusteena,että siellä vaan hengaillaan ja vedetään röökiä eikä opettajaa ole missään.
Nyt sitten makaa kotona räpläämässä kännykkää. Laittaa viestiä että tuo kaupasta sitä ja tätä,jos itse menee kauppaan ostaa herkkuja ja tupakkaa. Vetoaa masennukseen ja paniikkihäiriöön(syö lääkkeitä niihin eli ihan todellinen diagnoosi ovat)
Mutta mä en vaan jaksa :( Tulen töistä kuuden maissa illalla ja ensiksi kuuluu " Toitko sipsejä/kolmileivän/suklaavanukkaan/ananaslimsaa? On nälkä!" No niin on kuule mullakin!
Joudun myös täyttämään ja pistämään tiskikoneen pyörimään,putsaamaan kahden kissan hiekkalaatikot ja imuroimaan joka paikkaan kulkeutuneen kissanhiekan.
Rakastan,mutten jaksa.
Kommentit (128)
Jokin ammatti on saatava. Eikä tarvitse odottaa yhteishakuja, koska ammattikouluihin on jatkuvat haut.
Se on vain ikävä kyllä sun homma googletella hakulomakkeita ja patistaa, että johonkin on haettava.
Kun nuori jää tuolla lailla mitään tekemättä kotiin, pitää muistaa, että hän on monin tavoin keskenkasvuinen. Hän tarvitsee tukea. Joskus se paras tuki kuitenkin on patistamista, jos se nuoren oma aloitekyky ja toiminnanohjaus on hukassa!
Käytte keskustelun, että nuori on nyt aikuinen. Aikuinen esimerkiksi selvittää ja hakee itse hänelle kuuluvat tuet, hakee niitä ja maksaa niillä omia kulujaan (muutakin, kuin tupakat/karkit/kaljan/farkut). Aikuinen tekee kotitöitä ja hakee opiskelemaan tai hakee töitä.
Masennuksen tai paniikkihäiriön taakse on helppo mennä. Mutta onko kukaan parantunut niistä kotona makaamalla ja tupakkaa polttamalla? Jos normaali opiskeleminen ei onnistu, niin yhteys sosiaalitoimeen, jotta siellä voi ammatti-ihminen miettiä sopivat palvelut. Ei auta odottaa kotona "parempaa huomista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppisopimuskoulutus voisi sopia APN jälkikasvulle.
Sinänsä vanhemmilla on velvollisuus elättää myös opiskeleva lastaan, mutta kotona makaavaa syöttöporsasta ei tarvitse elättää. Itse miettisin tuossa tilanteessa , että mikä meni kasvatuksessa pieleen.
Oppisopimusta varten on ensin löydettävä se työpaikka. Ap:n nuori ei kuulosta siltä, että onnistuisi tuosta noin vaan löytämään työpaikkaa. Ellei reippaasti hae alalta, missä on todella pula työntekijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Jokin ammatti on saatava. Eikä tarvitse odottaa yhteishakuja, koska ammattikouluihin on jatkuvat haut.
Se on vain ikävä kyllä sun homma googletella hakulomakkeita ja patistaa, että johonkin on haettava.
Kun nuori jää tuolla lailla mitään tekemättä kotiin, pitää muistaa, että hän on monin tavoin keskenkasvuinen. Hän tarvitsee tukea. Joskus se paras tuki kuitenkin on patistamista, jos se nuoren oma aloitekyky ja toiminnanohjaus on hukassa!
Käytte keskustelun, että nuori on nyt aikuinen. Aikuinen esimerkiksi selvittää ja hakee itse hänelle kuuluvat tuet, hakee niitä ja maksaa niillä omia kulujaan (muutakin, kuin tupakat/karkit/kaljan/farkut). Aikuinen tekee kotitöitä ja hakee opiskelemaan tai hakee töitä.
Masennuksen tai paniikkihäiriön taakse on helppo mennä. Mutta onko kukaan parantunut niistä kotona makaamalla ja tupakkaa polttamalla? Jos normaali opiskeleminen ei onnistu, niin yhteys sosiaalitoimeen, jotta siellä voi ammatti-ihminen miettiä sopivat palvelut. Ei auta odottaa kotona "parempaa huomista".
Edit. Muistin väärin, että oli kyse 19-vuotiaasta. Turhaan puhuin koko ajan "nuoresta", koska kyllä 21-vuotias on aikuinen! Miksi olet edes antanut olla vuosikausia peruskoulun jälkeen tekemättä mitään? Nyt heti se potku kouluun, töihin ja omaan kämppään!
Pojallasi on oikeus saada oma asunto, siihen asumistukea, toimeentulotukea, työttömyyskorvausta tai kuntoutustukea. Hänellä on oikeus myös opiskella kuntoutustuen turvin niin että saa samanaikaisesti muita tukia. Vajaakuntoisen ei tarvitse pärjätä opintotuella ja lainalla saati luopua asunnostaan ja siirtyä soluasuntoon. Masennuksen ja paniikkihäiriön kanssa eläminen ja pärjääminen ovat jo tarpeeksi haasteellisia. Etsi apua ja vaadi sitä!
Huoli-ilmoitus sosiaalitoimeen, siinä kerrot ettet enää aio majoittaa ja huolehtia. Vaikuttaa siltä, että nyt nuori on tottunut täyspalveluun, eikä siinä tapauksessa todellakaan edes halua ruveta ottamaan vastuuta omasta elämästään. Täysi karhunpalvelus, eikä tue millään tavoin siitä masennuksestakaan toipumista, pikemminkin pitää sitä yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen myös ottamaan yhteyttä kuntanne etsivään nuorisotyöhön, sieltä voisivat opastaa oikeille raiteille.
Itse olin syrjäytymisvaarassa 18-vuotiaana, jätin koulun kesken ja makasin vain kotona sängyssä ja joskus menin mummolaan bussilla. Kotona olo alkoi ahdistaa niin että bussiinkin meno oli vaikeaa ja lihoin tuona aikana yli 100 kiloiseksi.
Joku silloin palstalla mainitsi etsivän nuorisotyön ja soitin itse sinne ja sain heti apua.
He auttoivat minua löytämään sopivan alan amiksesta, hakemaan asuntoa ja olivat tukena myös sosiaalisten tilanteiden uudelleen opettelemisessa.
Arvatkaas mitä teen nykyisin työkseni? Nuorisotyötä!
Tästä on vain pari vuotta aikaa, sain elämäni takaisin etsivien avulla. Nyt asun omassa ihanassa yksiössä, harrastan paljon liikuntaa ja amiksesta sain uusia kavereita joiden kanssa vieläkin pidetään yhteyttä ja moni opiskeluajan kaveri asuu nytkin ihan naapurissa.
Nautin itsenäisestä elämästä, on ihana rakentaa omaa kotia ja omaa elämää.
Innostuin itse muuton jälkeen sisustamisesta ja halusin tehdä asunnostani unelmien kodin.
Vanhempienkin kanssa välit paranivat kun muutin, käyn välillä viikonloppuisin vanhempieni luona.
N21
Ap. Kysy nuorelta miten hän näkee tilanteen. Kerro myös, että olet huolestunut, että miten tulee toimeen, kun sinä vanhenet. Pyydä häntä tekemään laskelma itsenäisestä elämästä,ruoka, vaatteet, harrastukset, asuminen, vapaa-aika j.n.e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsivä nuorisotyö on hieno työmuoto siksi että tarvittaessa tulevat kotiin juttelemaan ja tukemaan perhettä ja nuorta. Auttavat eteenpäin käytännön asioissa ja tukevat löytämään väyliä eteenpäin.
Vastuuttomat vanhemmat saa aikaan tuollaisia vässyköitä. Oman kasvatuksen tulos, ja nyt valitetaan. Vanhemmuuteen kuuluu ohjata ja kasvattaa lasta pienestä pitäen. Jo taapero osaa korjata lelut koreihin päivän päätteeksi. Leikki-ikäinen osallistuu mielellään kodin askareisiin ja kouluikäisillä on tiskikone/pyykki/kauppareissuvuorot perheen aikuisen mukana. Miten ihmeessä enää kukaan parikymppinen oivaltaa olla tuottava yhteiskunnan jäsen - jos häneltä ei ole koskaan mitään vaadittu tai ohjattu siihen?! Sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen myös ottamaan yhteyttä kuntanne etsivään nuorisotyöhön, sieltä voisivat opastaa oikeille raiteille.
Itse olin syrjäytymisvaarassa 18-vuotiaana, jätin koulun kesken ja makasin vain kotona sängyssä ja joskus menin mummolaan bussilla. Kotona olo alkoi ahdistaa niin että bussiinkin meno oli vaikeaa ja lihoin tuona aikana yli 100 kiloiseksi.
Joku silloin palstalla mainitsi etsivän nuorisotyön ja soitin itse sinne ja sain heti apua.
He auttoivat minua löytämään sopivan alan amiksesta, hakemaan asuntoa ja olivat tukena myös sosiaalisten tilanteiden uudelleen opettelemisessa.
Arvatkaas mitä teen nykyisin työkseni? Nuorisotyötä!
Tästä on vain pari vuotta aikaa, sain elämäni takaisin etsivien avulla. Nyt asun omassa ihanassa yksiössä, harrastan paljon liikuntaa ja amiksesta sain uusia kavereita joiden kanssa vieläkin pidetään yhteyttä ja moni opiskeluajan kaveri asuu nytkin ihan naapurissa.
Nautin itsenäisestä elämästä, on ihana rakentaa omaa kotia ja omaa elämää.
Innostuin itse muuton jälkeen sisustamisesta ja halusin tehdä asunnostani unelmien kodin.
Vanhempienkin kanssa välit paranivat kun muutin, käyn välillä viikonloppuisin vanhempieni luona.
N21
Upea tarina, hienoa että sait apua ja nyt olet itsekin tukemassa ja auttamassa nuoria. Oli hyvä että sait tiedon etsivästä nuorisotyöstä ja kykenit itse soittamaan sinne. Vielä nykyäänkin on liian usein niin että ei ole tietoa saatavilla olevasta avusta eikä sitä myöskään riittävästi markkinoida ja pidetä esillä. Voi myös olla niin ettei ihminen itse jaksa eikä pysty hakemaan apua.
Vieläkin on liikaa sitä että eri auttavat tahot työskentelevät erillään eivätkä ole yhteydessä toisiinsa. Mielenterveysongelmista kärsivän tai muuten vajaakuntoisen tukena tulisi olla moniammatillinen tiimi jolloin kartoitetaan tuen tarve monipuolisesti. Terveydellinen, ammatillinen ja taloudellinen.
Kotona voi tukea ahkerasti opiskelevaa ja säästävää nuorta,mutta tuollainen kannattaa laittaa asap omilleen.Oppii edes tuet hankkimaan itse jos ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että mitä meni ohi, kun vastaajat puhuvat pojasta, vaikka aloituksessa ei ollut tästä mainintaa. Mutta ilmeisesti olettama; ehkä tytöt edelleen monen mielessä hoitavat automaattisesti kotitöitä jne.
Ymmärrän aloittajaa sen suhteen, että "helppo" olisi laittaa toisenlainen nuori maailmalle, mutta näen aloittajan kertoman perusteella kyllä riskin, että kohta voi olla lapsella asiat vielä huonommin ja aloittaja jatkuvassa stressissä, kun lapsi ei ole valvovan silmän alla senkään vertaa, kuin nyt.
Se pitäisi olla selvä, että jo lapset tekevät osansa kotitöistä, nuorista ja aikuisista puhumattakaan. Alkuun antaa valmiin reseptin ja katsoo, että on tarvikkeet kaapissa, kotona lorviva kokkaa. Kauppareissut tehdään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että mitä meni ohi, kun vastaajat puhuvat pojasta, vaikka aloituksessa ei ollut tästä mainintaa. Mutta ilmeisesti olettama; ehkä tytöt edelleen monen mielessä hoitavat automaattisesti kotitöitä jne.
Ymmärrän aloittajaa sen suhteen, että "helppo" olisi laittaa toisenlainen nuori maailmalle, mutta näen aloittajan kertoman perusteella kyllä riskin, että kohta voi olla lapsella asiat vielä huonommin ja aloittaja jatkuvassa stressissä, kun lapsi ei ole valvovan silmän alla senkään vertaa, kuin nyt.
Se pitäisi olla selvä, että jo lapset tekevät osansa kotitöistä, nuorista ja aikuisista puhumattakaan. Alkuun antaa valmiin reseptin ja katsoo, että on tarvikkeet kaapissa, kotona lorviva kokkaa. Kauppareissut tehdään yhdessä.
Yksi näitä kiellettyjä salaisuuksia. Jos on ongelmia, oletetaan pojaksi. Jos kaikki sujuu hyvin, sen pitää olla tyttö. Mutta tästä ei saisi puhua ääneen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että mitä meni ohi, kun vastaajat puhuvat pojasta, vaikka aloituksessa ei ollut tästä mainintaa. Mutta ilmeisesti olettama; ehkä tytöt edelleen monen mielessä hoitavat automaattisesti kotitöitä jne.
Ymmärrän aloittajaa sen suhteen, että "helppo" olisi laittaa toisenlainen nuori maailmalle, mutta näen aloittajan kertoman perusteella kyllä riskin, että kohta voi olla lapsella asiat vielä huonommin ja aloittaja jatkuvassa stressissä, kun lapsi ei ole valvovan silmän alla senkään vertaa, kuin nyt.
Se pitäisi olla selvä, että jo lapset tekevät osansa kotitöistä, nuorista ja aikuisista puhumattakaan. Alkuun antaa valmiin reseptin ja katsoo, että on tarvikkeet kaapissa, kotona lorviva kokkaa. Kauppareissut tehdään yhdessä.
Yksi näitä kiellettyjä salaisuuksia. Jos on ongelmia, oletetaan pojaksi. Jos kaikki sujuu hyvin, sen pitää olla tyttö. Mutta tästä ei saisi puhua ääneen...
Höpö höpö. Itse oletin pojaksi kun oli opiskellut amiksen autolinjalla. Siellä ei yleensä montaa tyttöä ole. Kukaan ei varmasti olisi olettanut pojaksi jos olisi opiskellut kosmetologilinjalla.
Vierailija kirjoitti:
Pojallasi on oikeus saada oma asunto, siihen asumistukea, toimeentulotukea, työttömyyskorvausta tai kuntoutustukea. Hänellä on oikeus myös opiskella kuntoutustuen turvin niin että saa samanaikaisesti muita tukia. Vajaakuntoisen ei tarvitse pärjätä opintotuella ja lainalla saati luopua asunnostaan ja siirtyä soluasuntoon. Masennuksen ja paniikkihäiriön kanssa eläminen ja pärjääminen ovat jo tarpeeksi haasteellisia. Etsi apua ja vaadi sitä!
Kotona makaavalla kakaralla siis on oikeus omaan asuntoon, kaikkiin tukiin jne. Uskomatonta paapomista; mitään ei tarvitse koskaan tehdä, ei ottaa vastuuta itsestään eikä omista tekemisistään jne. Ja diagnoosi tippuu kuin taivaalta, kun suostuu syömään SSRI-lääkkeensä. Mitäpä luulet, että tästä ihmisestä 2 - 3 vuoden sisällä tulee? Tahdoton wt-nuori, joka käyttäytyy täysin samoin kuin nytkin. Hyi, noloa!
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia te passaatte niitä lapsianne tuolla tavalla? Masentuneen tukena oleminen on hyvä juttu, mutta aikuiselle miehelle sipsien ja leipien kantaminen kaupasta kun se niitä kinuaa on vähän huvittavan kuuloista.
Passaaminen lamauttaa entisestään. Pikkuhiljaa rutiinia ja pakollista tekemistä miehelle päivään.
Eikä tuollainen ruokavalio ainakaan mielialaa paranna.
Ei lapsi pyytänyt syntyä, huolehdi nyt lapsestasi kun teit hänet. Eihän hän ole edes vanha vielä, kymmenen vuoden päästä saat alkaa valittamaan.
Omat vanhempani halusivat minut pihalle kun olin masentunut ja itsemurhan partaalla. Ja nyt surkuttelevat kun en vietä paljoa aikaa heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa yhteys sosiaalitoimeen, lastensuojeluun, etsivään nuorisotyöhön yms. Vaatia että hänelle hommataan oma asunto ja että alkaa saada apua ja tukea yksin pärjäämiseen. Tarvitsee mielenterveydellistä ja ammatillista kuntoutusta. Jos on työkkärin kirjoilla ja saa työttömyyskorvausta vaadi että hoitava taho kirjoittaa sairaslomalle jotta saa kuntoutustukea ja jotta kela on velvoitettu alkaa kuntouttamaan. Työttömänä vajaakuntoisena jätetään helposti oman onnensa nojaan.
Vaadi myös että pääsee psykoterapiaan, masennus ja paniikkihäiriö ovat niin vakavia sairauksia että ne vaativat asiantuntevaa apua. Työvoimatoimistossakin kannattaa hakeutua vajaakuntoisten puolelle jotta aletaan kartoittaa työ ja opiskelukykyä. Heittelen näitä ajatuksia tietämättä poikasi tilannetta täysin mutta teen näin siksi että itse olen aikoinaan jäänyt vaille riittävää apua eikä kukaan ollut tukenani ja vaatimassa minulle kuuluvia tukimuotoja ja hoitoa. Itse olin siihen sairaana ja vajaakuntoisena liian heikko. Syrjäydyin koska minun annettiin syrjäytyä. Siksi sanonkin - taistele lapsesi puolesta. Kukaan muu sitä ei tee. Voimia ja tsemppiä!
Enpä ole tiennytkään että lastensuojelulla on aikaa ja resursseja auttaa 21-vuotiaitakin.
Tälläsiä tapauksia Suomi pullollaan kun yh-äidit ei osaa kasvattaa lapsiaan oikein vaan hemmottelevat piloille.
Oppisopimuskoulutus voisi sopia APN jälkikasvulle.
Sinänsä vanhemmilla on velvollisuus elättää myös opiskeleva lastaan, mutta kotona makaavaa syöttöporsasta ei tarvitse elättää. Itse miettisin tuossa tilanteessa , että mikä meni kasvatuksessa pieleen.