Mitä ajatteöet aikuisesta, joka kantaa mukanaan pehmolelua tms. lohtuesinettä?
Olen huomannut pehmolelua mukanani kantavana aikuisena, että pääasiassa kaikki tuijottavat, miksi?
N22
Kommentit (203)
Kai se naisella menee, mutta kokeilkaapa miehenä samaa. Miehet tarvitsevat yhtä paljon pehmolelun tuomaa turvallisuutta kuin naisetkin, mutta heille se ei ole sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Kai se naisella menee, mutta kokeilkaapa miehenä samaa. Miehet tarvitsevat yhtä paljon pehmolelun tuomaa turvallisuutta kuin naisetkin, mutta heille se ei ole sallittua.
Tämä on kyllä totta, toivon että miehille suotaisiin sama hyväksyntä kuin naisille.
Ajattelen, että ei käy täysillä. En ole koskaa nähnyt tuollaista ja tuntuisi todella omituiselta.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ei käy täysillä. En ole koskaa nähnyt tuollaista ja tuntuisi todella omituiselta.
Jaa, viimeksi tänään kävin lääkärissä ja labrassa, ruokakaupassa ja puistossa pehmo kainalossa. Et siten vissiin paljon liiku ulkona? Meitä pehmoja ja muita leluja rakastavia aikuisia on paljon.
Nyt kun minulla on taapero joka kantaa mukanaan lempipehmoleluaan joka paikkaan, pitäisin ihan söpönä mutta varmaan myös ajattelisin aikuisen olevan jollain tasoa lapsellisempi kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ei saanut lapsena vanhemmiltaan sitä mitä olisi tarvinnut, että tunne-elämä olisi kehittynyt normaalin aikuisen tunne-elämäksi.
Oikeastiko joku ajattelee tällaisia sepitelmiä täysin ventovieraista ihmisistä? Miksi ihmeessä? :D
Minulla on ikäiseni eli melkein kuusikymppinen pehmolelu, joka kulkee mukanani vaikka minne. Siitä näkyy kyllä korkeintaan nenä, ja hyvin harvoille minä sen esittelen. Se on kiva kaveri. On minulla muitakin, mutta ne ovat liian kookkaita reissaamaan.
Minä en hätkähdä yhtään sitä, että ihmisillä on mukanaan pehmoja, maskotteja tai muita hyvän mielen esineitä. Sitä olen muutaman kerran ihmetellyt, että joku aikuinen ihminen ilmoittaa inhoavansa kaikenlaisia pehmoeläimiä. Sain kerran töissä lahjaksi pienen pehmon, ja eräs kolmen aikuisen lapsen äiti julisti niskojaan nakellen, ettei hän voi sietää mitään tuollaisia hyi eikä ole koskaan sietänyt. Ei hän syytä kertonut, mutta inho näkyi ja kuului, ja jutuillaan hän tahallisesti vähän loukkasi sekä antajaa että saajaa. Mikähän siihenkin oli syynä?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun minulla on taapero joka kantaa mukanaan lempipehmoleluaan joka paikkaan, pitäisin ihan söpönä mutta varmaan myös ajattelisin aikuisen olevan jollain tasoa lapsellisempi kuin muut.
Entä sitten, vaikka olisi lapsellinen? Voi silti olla omasta elämästään huolehtiva täysjärkinen perheellinen aikuinen. Ihan yhtä lailla monet aikuiset pelaa paljon pelejä, paljon enemmän kuin vaikka 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ikäiseni eli melkein kuusikymppinen pehmolelu, joka kulkee mukanani vaikka minne. Siitä näkyy kyllä korkeintaan nenä, ja hyvin harvoille minä sen esittelen. Se on kiva kaveri. On minulla muitakin, mutta ne ovat liian kookkaita reissaamaan.
Minä en hätkähdä yhtään sitä, että ihmisillä on mukanaan pehmoja, maskotteja tai muita hyvän mielen esineitä. Sitä olen muutaman kerran ihmetellyt, että joku aikuinen ihminen ilmoittaa inhoavansa kaikenlaisia pehmoeläimiä. Sain kerran töissä lahjaksi pienen pehmon, ja eräs kolmen aikuisen lapsen äiti julisti niskojaan nakellen, ettei hän voi sietää mitään tuollaisia hyi eikä ole koskaan sietänyt. Ei hän syytä kertonut, mutta inho näkyi ja kuului, ja jutuillaan hän tahallisesti vähän loukkasi sekä antajaa että saajaa. Mikähän siihenkin oli syynä?
Kuulostaapa ihanalta! Olen iloinen puolestasi. Tuollaisilla ilkeillä ihmisillä on kyllä joitain tunne-elämän ongelmia, en ymmärrä miten viaton esine voi aiheuttaa niin paljon vihaa ja inhoa joissakin ihmisissä.
hmm. No kyllä se mielestäni kielii jonkin sortteisesta henkisestä kehittymättömyydestä/ahdistuksesta tms.
Itsellä pehmolelu sairaalassa ollessani toi turvaa.
tunnen yhden yli 20-vuotiaan naisen joka kantaa pehmoleluaan kaikkialle, semmoista lasten sarjan hahmoa tyyliin iso "minion" ja lähtiessään pidempään reissuun jättää tärkeitäkin tavaroita pois, jotta tää pehmo mahtuu aina mukaan.
Ei oo normaalia, mutta hällä on vakava masennus.
En tunne ketään, joka on täydellisessä tasapainossa ja kantaisi Isoa pehmolelua tyyliin leffateatteriin kainalossa.
Itselläkin se kieli ahdistuneisuutta. Nykyään asiat ok, pehmolelu jäänyt huoneen nurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
hmm. No kyllä se mielestäni kielii jonkin sortteisesta henkisestä kehittymättömyydestä/ahdistuksesta tms.
Itsellä pehmolelu sairaalassa ollessani toi turvaa.
tunnen yhden yli 20-vuotiaan naisen joka kantaa pehmoleluaan kaikkialle, semmoista lasten sarjan hahmoa tyyliin iso "minion" ja lähtiessään pidempään reissuun jättää tärkeitäkin tavaroita pois, jotta tää pehmo mahtuu aina mukaan.
Ei oo normaalia, mutta hällä on vakava masennus.
En tunne ketään, joka on täydellisessä tasapainossa ja kantaisi Isoa pehmolelua tyyliin leffateatteriin kainalossa.
Itselläkin se kieli ahdistuneisuutta. Nykyään asiat ok, pehmolelu jäänyt huoneen nurkkaan.
Tunnen somen kautta kymmeniä ihmisiä ympäri maailmaa, kaiken ikäisiä ja kaikenlaisista taustoista. Osalla on mt-ongelmia, osalla ei. Kenelläkään ei kyllä ole kehitysvamma. Vaihdellaan kirjeitä englanniksi, katellaan toistemme seikkailuja pehmojen kanssa ja jutellaan kaikesta. Miksi yrität vetää kamalaa analyysiä täysin tuntemattomista ihmisistä?
Kai se riippuu ihmisestä. Jos on edesmenneeltä rakkaalta ihmiseltä saatu ja siksi mukana.
En kyllä ymmärrä jättimuumia kantavaa aikuista, jolla ei ole mitään tämmöistä selitystä taustalla.
Mutta minun ei tarvitse ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmm. No kyllä se mielestäni kielii jonkin sortteisesta henkisestä kehittymättömyydestä/ahdistuksesta tms.
Itsellä pehmolelu sairaalassa ollessani toi turvaa.
tunnen yhden yli 20-vuotiaan naisen joka kantaa pehmoleluaan kaikkialle, semmoista lasten sarjan hahmoa tyyliin iso "minion" ja lähtiessään pidempään reissuun jättää tärkeitäkin tavaroita pois, jotta tää pehmo mahtuu aina mukaan.
Ei oo normaalia, mutta hällä on vakava masennus.
En tunne ketään, joka on täydellisessä tasapainossa ja kantaisi Isoa pehmolelua tyyliin leffateatteriin kainalossa.
Itselläkin se kieli ahdistuneisuutta. Nykyään asiat ok, pehmolelu jäänyt huoneen nurkkaan.
Tunnen somen kautta kymmeniä ihmisiä ympäri maailmaa, kaiken ikäisiä ja kaikenlaisista taustoista. Osalla on mt-ongelmia, osalla ei. Kenelläkään ei kyllä ole kehitysvamma. Vaihdellaan kirjeitä englanniksi, katellaan toistemme seikkailuja pehmojen kanssa ja jutellaan kaikesta. Miksi yrität vetää kamalaa analyysiä täysin tuntemattomista ihmisistä?
Okei. Olen aika psykologinen ihminen kaikin puolin. Itselläni ja kaikilla tuntemillani pehmoa kantaneilla on ollut tunne-elämässä jotain, mihin pehmo tuo turvaa ja on parasta seuraa. Tarkoitin lähinnä suuria pehmoja jotka näkyy kauas. On mullakin edelleen pieni pehmoinen susi avaimenperänä tms. xD
Tottakai ihmisiä on joka junaan, enkä kenellekään mene sanoon että miksi kantaa. Täällä voi anonyymisti ottaa kantaa asiaan loukkaamatta ketään tiettyä.
Vierailija kirjoitti:
Kai se riippuu ihmisestä. Jos on edesmenneeltä rakkaalta ihmiseltä saatu ja siksi mukana.
En kyllä ymmärrä jättimuumia kantavaa aikuista, jolla ei ole mitään tämmöistä selitystä taustalla.
Mutta minun ei tarvitse ymmärtää.
Minun pehmoni on pieni, ja olen hommannut sen ihan itse. Miksi sinun on vaikea ymmärtää, että jotkut vain pitävät pehmoista? Ihan samalla tavalla jotkut ottaa lemmikkiään mukaan joka paikkaan, pitää niille someja ja ottaa jatkuvasti kuvia. Tai mistä tahansa muusta harrastuksesta jatkuvasti nauttiva ihminen, mikä heissä on vikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa lohtupehmolelua kantavia aikuisia, tietenkään. Toivon että hoitosuhteesi on kunnossa ja tuottaa tulosta.
Sosiaalisessa mediassa on paöjon ihmisiä jotka kantavat pehmolelua tai turvariepua minne ikinä menevätkään, ikähaara 18-60v joita tiedän ympäri maailmaa.
Edelkeenkään, minulla ei ole mt-sairauksia tai muuta suurempia ongelmia.
Okei. Perun puheeni ja tunnustan aikuisuutesi, jos käyt oikeissa töissä ja maksat veroja. Tai vaihtoehtoisesti jos olet suorittanut asevelvollisuuden.
Arvelisin, että pehmolelun kantaminen näkyvästi mukana on erikoisuuden tavoittelua ja että tällä tavalla haet huomiota.
Et kai tosissasi "ihmettele", että aikuisen kantamaa pehmolelua tuijotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmm. No kyllä se mielestäni kielii jonkin sortteisesta henkisestä kehittymättömyydestä/ahdistuksesta tms.
Itsellä pehmolelu sairaalassa ollessani toi turvaa.
tunnen yhden yli 20-vuotiaan naisen joka kantaa pehmoleluaan kaikkialle, semmoista lasten sarjan hahmoa tyyliin iso "minion" ja lähtiessään pidempään reissuun jättää tärkeitäkin tavaroita pois, jotta tää pehmo mahtuu aina mukaan.
Ei oo normaalia, mutta hällä on vakava masennus.
En tunne ketään, joka on täydellisessä tasapainossa ja kantaisi Isoa pehmolelua tyyliin leffateatteriin kainalossa.
Itselläkin se kieli ahdistuneisuutta. Nykyään asiat ok, pehmolelu jäänyt huoneen nurkkaan.
Tunnen somen kautta kymmeniä ihmisiä ympäri maailmaa, kaiken ikäisiä ja kaikenlaisista taustoista. Osalla on mt-ongelmia, osalla ei. Kenelläkään ei kyllä ole kehitysvamma. Vaihdellaan kirjeitä englanniksi, katellaan toistemme seikkailuja pehmojen kanssa ja jutellaan kaikesta. Miksi yrität vetää kamalaa analyysiä täysin tuntemattomista ihmisistä?
Okei. Olen aika psykologinen ihminen kaikin puolin. Itselläni ja kaikilla tuntemillani pehmoa kantaneilla on ollut tunne-elämässä jotain, mihin pehmo tuo turvaa ja on parasta seuraa. Tarkoitin lähinnä suuria pehmoja jotka näkyy kauas. On mullakin edelleen pieni pehmoinen susi avaimenperänä tms. xD
Tottakai ihmisiä on joka junaan, enkä kenellekään mene sanoon että miksi kantaa. Täällä voi anonyymisti ottaa kantaa asiaan loukkaamatta ketään tiettyä.
Noh, minut on psykologin tutkimuksissa todettu keskivertoa älykkäämmäksi, sekä tunnetasolla että yleisellä tasolla, näin kun yleissivistyksestä ja muusta puhutaan. Minä en tuomitse ketään millään perusteella, olen vain huomannut tuon että valtaosa ihmisistä tuijottaa, jotkut jopa naureskelevat tai alkavat kuiskia pehmon nähdessään. Minulla on joskus ahdistusta, ihan samalla tavalla kuin kaikilla esim. lääkäriin mennessä tai ruuhkaisissa paikoissa joissa on paljon meteliä ja ihmisiä. Lisäksi minulla on 99% ajasta pehmon lisäksi puoliso turvanani, että ei se pehmo mikään seuraa tuova asia ole, ihan vaan tuo minulle iloa valtaosan ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa lohtupehmolelua kantavia aikuisia, tietenkään. Toivon että hoitosuhteesi on kunnossa ja tuottaa tulosta.
Sosiaalisessa mediassa on paöjon ihmisiä jotka kantavat pehmolelua tai turvariepua minne ikinä menevätkään, ikähaara 18-60v joita tiedän ympäri maailmaa.
Edelkeenkään, minulla ei ole mt-sairauksia tai muuta suurempia ongelmia.
Okei. Perun puheeni ja tunnustan aikuisuutesi, jos käyt oikeissa töissä ja maksat veroja. Tai vaihtoehtoisesti jos olet suorittanut asevelvollisuuden.
Ihan oikeissa töissä olen ja maksan veroja. Olen nainen, joten en ole käynyt armeijaa. Suomalaiset ovat ankeata porukkaa.
Ajattelen iloisia asioita, koska minullakin on pehmolelu mukanani!
Aluksi pidin pehmoleluani usein repussa, vähän häpeillen. Sen jälkeen huomasin miten kannustavia kaverini olivat, esimerkiksi kysyivät pehmoleluni nimeä yms, ja päätin antaa itselleni vapauden olla oma itseni. Kaikki eivät ehkä ymmärrä, mutten enää häpeile mitään mikä tekee minut onnelliseksi :)
Kuumentaapa tämä joidenkin tunteita. Jos on ihminen joka tuomitsee aikuiset pehmolelujen kanssa, tulee väkisin tunne että heillä on ollut jotain truamaattista lapsuudessa ja siksi vihaavat, koska pehmolelun näkeminen tuo jotain muistoja. Tai sitten on kateellinen ettei itse uskalla olla oma itsensä..?