Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä keksiä lapselle seuraamukseksi huonosta käytöksestä, kun mikään jo kokeiltu ei toimi?
10.05.2023 |
Eli lapsi on kuin kuten kuka vain välillä uhmaava lapsi, joka tahallaan ja uhmatakseen välillä käyttäytyy huonosti. Pitkään yritin kieltää, selittää miksi ei saa tehdä jotain asiaa, sanoittaa tunteita jne, mutta näillä ei ollut kertakaikkiaan mitään vaikutusta. Sitten otin kokeiluun tietyt seuraamukset tahallisesta huonosta käyttäytymisestä. Että kaksi varoitusta annetaan ja sitten tulee seuraamus. Lähdetään kotiin kesken pois hoplopista, lelu menee kirjahyllyyn ylös, ei saa katsoa pikkukakkosta jne, mitä näitä nyt on. Jäähyäkin on kokeiltu. Mikään, ei kertakaikkiaan mikään tällaisista toimi yhtään. Niillä ei ole mitään vaikutusta lapseen. Vaikka huone olisi tyhjä leluista kun kaikki on kirjahyllyssä ei silläkään olisi mitään vaikutusta, häntä ei hetkauta yhtään. Toteaa vain, että aha, lelut on pois, ei haittaa, voin naarmuttaa aikani kuluksi vaikka parkettiin syviä naarmuja. Mitä enemmän tulee seuraamuksia sitä enemmän hän uhmaa ja sitä enemmän on pahanteossa.
Kehuja saa aina hyvästä käytöksestä ja jopa hyvän yrittämisestä. Tarrapalkintojakin on jne. Eli positiivisenkin kautta joka päivä mennään. Kehuista tykkää mutta ei ne vaikuta käytökseen.
Joten mitä keksiä seuraamukseksi tahallisesta huonosta käytöksestä kun noilla asioilla ei ole sitten yhtikäs mitään vaikitusta.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se perinteinen ammattilaisen ohje ole sivuuttaa huono käytös ja kehua hyvää käytöstä.
Jos sinun lapsi on monta kertaa päivässä ihan tahallaan naarmuttamassa parkettia tai piirtämässä tussilla olohuoneen tapettiin, niin oikeastiko vain sivuutat sen?
Ap
Oletko kokeillut ihan perinteistä suuttumista? Huudat niin että lapsen tukka lepattaa.
Meillä esikoinen oli samanlainen. Ulkona oltiin suurin osa ajasta niin sai mahdollisimman vähän vahinkoa ja kiusaa aikaan. Ei kyllä enää 5-vuotiaana, ehkä olisi joidenkin tutkimusten paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ilkeilijä, on tosin vasta 3v. Mutta on todella väkivaltainen siskoaan kohtaan, välillä minuakin. Heittelee tavaroita lattialle ja hajottaa paikkoja. Piirtelee seiniin ja sylkee lattialle, karkailee. Ihan on keinot loppu. En osaa muuten auttaa kuin sanomalla että on meitä muitakin samoissa vesissä rämpijöitä.
Poikani Kevin...
No mutkat suoraksi taas.
Psykopatia ja uhmakkuus/ impulsiivisuus eivät ole synonyymit. Ap ei kertonut mitään lapsen tunne-elämästä, siis että onko sitä. Tunteeko mitään. Onko halailua, ottaako hyvää vastaan, katsooko silmiin, hymyileekö aidosti. Tunteeko empatiaa. Surettaako mikään?
Noin nuori ei vielä osaa teeskennellä tunteita oikein kuten aikuinen psykopaatti.
Eikä psykopaattikaan ole mikään viimeinen tuomio ja lopun ajan alkua. Menestyksekäs yritysjohtaja tai esim kirurgi voi olla psykopaatti. Työt joissa tunteet olisivat vain haitaksi, psykopaatti voi loistaa niissä. Psykopatia ei aina ole pahuutta. Vain jos on jäänyt ilman rakkautta ja kasvatettu väkivallalla / kaltoinkohdeltu, rankaistu ja rankaistu, jätetty yksin, silloin se psykopaatti voi alkaa toistamaan näitä pahoja käytösmalleja. Ensin heikompiinsa, kuten eläimiin.
Mutta rakastettu ja hyvinpidetty ja oikein ohjattu? Hänestä voi tulla vaikka se loistava kirurgi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se perinteinen ammattilaisen ohje ole sivuuttaa huono käytös ja kehua hyvää käytöstä.
Jos sinun lapsi on monta kertaa päivässä ihan tahallaan naarmuttamassa parkettia tai piirtämässä tussilla olohuoneen tapettiin, niin oikeastiko vain sivuutat sen?
Ap
Sillä on tylsää, hakee huomiota. Vietä aikaa lapsesi kanssa, oppi mallista.
Minkä ikäinen tahallaan naarmuttaa lattiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut kertoa, miten toimitaan oikein? Olet kieltänyt ja kertonut, miksi noin ei tehdä, olet sanoittanut tunteita, olet tehnyt sääntöjä ja kieltoja, mutta oletko koskaan opettanut, miten täällä on tarkoitus olla.
Mieti, jos uudessa työpaikassa kukaan ei kerro tekemisiä, vaan joutuisit arvailemaan, että olisiko kahvitauko (no ei ollut, pomo otti kahvikuppisi pois, mutta ei kertonut, että kahvilla käydään klo 9:30 jne.) tai miten printteri toimii (kukaan ei sanoisi, että tarvitset erillisen pin-koodin, joten siinäpä kokeilet ja saat sähköiskun aina, kun teet virheen).
Tietenkin olen. Joka kerran kun kiellän jotain sanon sen perään oikean tavan tai siis miten pitää tehdä. Esim jos piirtää tapettiin menen viereen, kiellän tiukasti ja napakasti, ohjaan ihan fyysisesti lapsen pois tapetin luota paperin luo ja sanon että vain paperiin saa piirtää. Tällais
Tuossahan se vastaus tuli: "lapsi uhmaa tahallaan". Ap,n asenne on negatiivinen lasta kohtaan ja lapsi vaistoaa sen!
Omat lapseni eivät ole koskaan piirtäneet seiniin tai kirjoihin, kummallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut kertoa, miten toimitaan oikein? Olet kieltänyt ja kertonut, miksi noin ei tehdä, olet sanoittanut tunteita, olet tehnyt sääntöjä ja kieltoja, mutta oletko koskaan opettanut, miten täällä on tarkoitus olla.
Mieti, jos uudessa työpaikassa kukaan ei kerro tekemisiä, vaan joutuisit arvailemaan, että olisiko kahvitauko (no ei ollut, pomo otti kahvikuppisi pois, mutta ei kertonut, että kahvilla käydään klo 9:30 jne.) tai miten printteri toimii (kukaan ei sanoisi, että tarvitset erillisen pin-koodin, joten siinäpä kokeilet ja saat sähköiskun aina, kun teet virheen).
Tietenkin olen. Joka kerran kun kiellän jotain sanon sen perään oikean tavan tai siis miten pitää tehdä. Esim jos piirtää tapettiin menen viereen, kiellän tiukasti ja napakasti, ohjaan ihan fyysisesti lapsen pois tapetin luota paperin luo ja sanon että vain paperiin saa piirtää. Tällais
Terveet lapset eivät uhmaa. Lapsesi ei rakasta sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset normaalisti rakastavat vanhempiaan eivätkä tahallaan tee pahaa.
Psykopaatit erikseen.
Moni nykyvanhempi ei tajua, että lapsi oikeesti tarvii aikaa ja että hänen kanssaan ollaan. Pelkkä teen mä sille ruuat ja pidän hengissä ei riitä. Lapsi hakee sen huomion negatiivisesti jos ei muuten saa. Tämä kannattaa muistaa jo siinä kohtaa kun vauva syntyy, isomman käytöstä on aina vaikeampi muuttaa kun on opittu ns.huonot tavat. Lapselle selkeä päivärytmi ja vaikka kuvakortit apuun, näin hän tietää mitä tapahtuu. Kotitöihin myös lapsi mukaan. Monelle lapselle Hoplop voi olla kuormittava paikka ja onko sielläkin vaatimus et lapsen pitää viihtyä itse..lapsi ei välttämättä osaa sanoittaa että haluaisi sielläkin, että aikuinenkin osallistuu. Lapset ei ole enkeleitä ja kaikki tekee joskus tyhmiä ja sit näitä käydään läpi ja selitellään miksi esim.kotia ei tuhota. Ammattilaiselta kannattaa pyytää apua jos ei kertakaikkiaan omat voimat riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tietää ettei tarvetta tottelemiseen ole. Ensimmäistä käskyä ei tarvitse totella koska vanhempi on kertonut että annetaan "kaksi varoitusta". Lapsi tietää, ettei ensimmäisellä käskyllä ole mitään painoarvoa tai väliä koska se on vasta ensimmäinen. Näitä tilanteita näkee kaikkialla. Lasta neuvotaan, ohjataan, komenetaan ja käsketään kymmeniä kertoja. Lapsi vain jatkaa toimintaansa joka olisi pitänyt pysäyttää vanhemman toimesta jo kauan sitten. Vanhempi luulee antavansa kaksi varoitusta vaikka todellisuudessa lapsi on saanut kehoituksen muuttaa käytöstään kymmeniä kertoja. Jatkuva negatiivinen palaute, nalkutus ja arvosteleminen ei lapsestakaan ole kivaa. Tilanne muuttuu oravanpyöräksi jossa kenelläkään ei ole hauskaa. Vanhempi olisi voinut halutessaan pysäyttää tilanteen paljon aikaisemmin mutta ei tee sitä, Se ei ole lapsen vika. Vastuu on aikuisen.
Itse tein pienten lasten kanssa niin, että olin aika lehmänhermoinen. Jos piirreltiin tapettiin, otin vaan tyynesti kynät pois. En kieltänyt enkä suuttunut kovinkaan paljon, joskus jos suutuin, niin se johtui siitä, että oikeasti meni pinna, ei siitä, että olisin ajatellut, että kasvatusmielessä pitää korottaa ääntä. Ajattelin aina, että lapset oppivat mallista. Eli yritin olla itse sellainen millainen toivoin että heistä tulisi enkä stressannut siitä, että he ovat vielä kasvavia lapsia, kämppä oli aika sotkuinen ja jotkut tavat olivat pitkään hakusessa. Tapa oli kai hyvä, koska lapset olivat pieninä aika kurittomia, eivätkä osanneet käyttäytyä hiljaisesti esim ravintolassa, mutta heistä kasvoi todella huipputapauksia, empaattisia ja älykkäitä menestyjiä. Katselin vaan vierestä kun toisissa perheissä pieniäkin lapsia komennettin koko ajan ja yleisin sana mikä lapselle sanottiin oli ei.Kannattaa muistaa että lapsen kyky asettua toisen asemaan on vielä aivan kehittymätön. Kaikki pienet lapset ovat tavallaan psykopaatteja. Tuhmuuksien teko voi olla huomion hakemista. Anna sitä hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se perinteinen ammattilaisen ohje ole sivuuttaa huono käytös ja kehua hyvää käytöstä.
Jos sinun lapsi on monta kertaa päivässä ihan tahallaan naarmuttamassa parkettia tai piirtämässä tussilla olohuoneen tapettiin, niin oikeastiko vain sivuutat sen?
Ap
En nyt huomannut minkä ikäisestä lapsesta on kyse. Mutta voisit käydä lapsen kanssa ikätasoisesti läpi tilanteessa että tapetointi maksaa x euroa ja vie kahden päivän ajan. Lattian hiominen ym maksaa vaikka 200€. Eli selittää lapselle että jos teidän rahat menee tapetteihin ja lattian hiomiseen niin ei voida ostaa niin paljoa lelun ja käydä puuhaamassa ym.
Lapsi on 5-v. Ei vielä kunnolla ymmärrä rahan arvoa. Voin silti kokeilla.
Ap
5 vuotias on vielä täysin 'aivoton' ja uhmaa tietenkin sääntöjä jos on normaali lapsi. Ehdottomasti palkitaan hyvästä ja kehutaan aina kun pienikin onnistuminen kuten joku ehdotti. Rangaistulset alkavat toimia jossain vaiheessa. Mutta tämän ikäinen alkaa kokeilla niitä rajoja todella rajusti. Liika rankaiseminen vaan provosoi, ainakin meidän 5 vuotiaan kanssa kävi.
Kannattaa muistaa että näin pienellä toimii vain tunteet edellä, ei järki. Etuotsalohko kehittyy hyvin hitaasti sa aina 24 vuotiaaksi asti. Sitä ennen on kaikki opettelua ja harjoittelua.
Lapsi on huomannut tuohon viiden vuoden ikään mennessä, että parhaiten saa vanhemman huomion, kun tekee jotakin ilkeää ja luvatonta. Siitä alkaa varoitukset ja kova perustelu miksi on tehty väärin.
Olette kasvattaneet lapsestanne pahantekijän. Onnea vaan sitten kun koulu alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaattilapset eivät reagoi rangaistuksiin, vaan ainoastaan palkintoihin.
"5 vuotias on vielä täysin 'aivoton' ja uhmaa tietenkin sääntöjä jos on normaali lapsi. Ehdottomasti palkitaan hyvästä ja kehutaan aina kun pienikin onnistuminen kuten joku ehdotti. Rangaistulset alkavat toimia jossain vaiheessa. Mutta tämän ikäinen alkaa kokeilla niitä rajoja todella rajusti. Liika rankaiseminen vaan provosoi, ainakin meidän 5 vuotiaan kanssa kävi.
Kannattaa muistaa että näin pienellä toimii vain tunteet edellä, ei järki. Etuotsalohko kehittyy hyvin hitaasti sa aina 24 vuotiaaksi asti. Sitä ennen on kaikki opettelua ja harjoittelua. "
Jos on perinteiset tehokkaat rangaistukset käytössä niin ei tarvitse rangaista liikaa, vaan ainoastaan harvakseltaan. Jatkuva rankaisemisen tarve on oire siitä, että rangaistus on liian tehoton eli lepsu.
Tuo tunnekasvattajien hellimä ajatus siitä, että alle 24-vuotias on pelkkä syyntakeeton "tunteidensa ilmaisija" taas ei ole tästä maailmasta. Todellisuudessa vain vauvat ovat syyntakeettomia.
Vierailija kirjoitti:
No mutkat suoraksi taas.
Psykopatia ja uhmakkuus/ impulsiivisuus eivät ole synonyymit. Ap ei kertonut mitään lapsen tunne-elämästä, siis että onko sitä. Tunteeko mitään. Onko halailua, ottaako hyvää vastaan, katsooko silmiin, hymyileekö aidosti. Tunteeko empatiaa. Surettaako mikään?
Noin nuori ei vielä osaa teeskennellä tunteita oikein kuten aikuinen psykopaatti.
Eikä psykopaattikaan ole mikään viimeinen tuomio ja lopun ajan alkua. Menestyksekäs yritysjohtaja tai esim kirurgi voi olla psykopaatti. Työt joissa tunteet olisivat vain haitaksi, psykopaatti voi loistaa niissä. Psykopatia ei aina ole pahuutta. Vain jos on jäänyt ilman rakkautta ja kasvatettu väkivallalla / kaltoinkohdeltu, rankaistu ja rankaistu, jätetty yksin, silloin se psykopaatti voi alkaa toistamaan näitä pahoja käytösmalleja. Ensin heikompiinsa, kuten eläimiin.
Mutta rakastettu ja hyvinpidetty ja oikein ohjattu? Hänestä voi tulla vai
Kyllä se minusta pahuutta on, jos on psykopaatti, vaikka ei tekisikään mitään rikoksia tms. Pahuus on pahuutta, vaikka siitä olisi pelkkää hyötyä kaikille.
Mikä on kullekin lapsella se "paras valuutta" se pitää tietää ja sillä kiristetään. Eikä koskaan lipsuta! Jos vaaditaan, se valvotaan!
Olen myös uhkaillut ja lahjonut. Hyviä tuli ;)
"Jos on perinteiset tehokkaat rangaistukset käytössä niin ei tarvitse rangaista liikaa, vaan ainoastaan harvakseltaan. Jatkuva rankaisemisen tarve on oire siitä, että rangaistus on liian tehoton eli lepsu."
"Tehokkaalla" rankaisulla saadaan vain aikaan lapsi joka tottelee koska on ihan pakko, ei lasta joka ymmärtäisi että se mitä hän tekee on väärin.
Meillä on ollut aikanaan aloituksen kaltainen lapsi joka vielä paljon vanhempanakin nimenomaan meni uhmaan siitä kun alettiin rangaista ja oli ihan sama miten kova se rangaistus oli niin ei sillä ollut tehoa. Ikäänkuin vain provosoi vanhempia antamaan aina vain kovempia rangaistuksia.
Se miten meillä päästiin näistä tilanteista eteenpäin oli se että lopetimme rankaisemisen kokonaan ja lapsi sai vain mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun uhma oli mennyt ohi niin lapsi tuli yleensä ihan itse sieltä pois ja sitten istuttiin rauhassa alas ja juteltiin mistä tässä nyt oikein oli kyse ja lähes aina lapsi oli aidosti katuva ja tajusi että oli käyttäytynyt väärin. Eli ilman mitään kovia rangaistuksia se ajatus meni sinne lapsen päähän paljon paremmin kuin rangaistuksilla.
Vierailija kirjoitti:
"Jos on perinteiset tehokkaat rangaistukset käytössä niin ei tarvitse rangaista liikaa, vaan ainoastaan harvakseltaan. Jatkuva rankaisemisen tarve on oire siitä, että rangaistus on liian tehoton eli lepsu."
"Tehokkaalla" rankaisulla saadaan vain aikaan lapsi joka tottelee koska on ihan pakko, ei lasta joka ymmärtäisi että se mitä hän tekee on väärin.
Meillä on ollut aikanaan aloituksen kaltainen lapsi joka vielä paljon vanhempanakin nimenomaan meni uhmaan siitä kun alettiin rangaista ja oli ihan sama miten kova se rangaistus oli niin ei sillä ollut tehoa. Ikäänkuin vain provosoi vanhempia antamaan aina vain kovempia rangaistuksia.
Se miten meillä päästiin näistä tilanteista eteenpäin oli se että lopetimme rankaisemisen kokonaan ja lapsi sai vain mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun uhma oli mennyt ohi niin lapsi tuli yleensä ihan itse sieltä pois ja sitten istuttiin rauhassa alas ja juteltiin mistä tässä nyt oikein oli kyse ja lähes aina lapsi oli aidosti katuva ja tajusi että oli käyttäytynyt väärin. Eli ilman mitään kovia rangaistuksia se ajatus meni sinne lapsen päähän paljon paremmin kuin rangaistuksilla.
Ilman kovia rangaistuksia syntyy tilanne jossa lapsen ei ole pakko totella jos ei halua. Kun pelkästään puhumalla yritetään "käännyttää" lasta niin kaikki jää vapaaehtoisuuden varaan.
Vähän niin kuin esim. pyöräilykypärän käyttö on käytännössä vapaaehtoista, koska kypärättömyydestä ei lain mukaan seuraa mitään rangaistusta.
Alue: Aihe vapaa
Tuo vain kertoo siitä, että rangaistukset eivät ole tarpeeksi tehokkaita. Jos kerran tylsyyttään piirtää seinään, niin rangaisuksen pitää olla sellainen, ettei ole mitään siis yhtään mitään tekemistä. Esimerkiksi nurkkaan seisomaan nenä ja varpaat kiinni seinässä ja kädet selän takana tai pään päällä ristissä. Tällä tavalla ei löydy viihdettä. Jos asento ei pysy, rangaistus alkaa alusta niin monta kertaa, että se suoritetaan niin kuin on määrätty.