Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä keksiä lapselle seuraamukseksi huonosta käytöksestä, kun mikään jo kokeiltu ei toimi?
10.05.2023 |
Eli lapsi on kuin kuten kuka vain välillä uhmaava lapsi, joka tahallaan ja uhmatakseen välillä käyttäytyy huonosti. Pitkään yritin kieltää, selittää miksi ei saa tehdä jotain asiaa, sanoittaa tunteita jne, mutta näillä ei ollut kertakaikkiaan mitään vaikutusta. Sitten otin kokeiluun tietyt seuraamukset tahallisesta huonosta käyttäytymisestä. Että kaksi varoitusta annetaan ja sitten tulee seuraamus. Lähdetään kotiin kesken pois hoplopista, lelu menee kirjahyllyyn ylös, ei saa katsoa pikkukakkosta jne, mitä näitä nyt on. Jäähyäkin on kokeiltu. Mikään, ei kertakaikkiaan mikään tällaisista toimi yhtään. Niillä ei ole mitään vaikutusta lapseen. Vaikka huone olisi tyhjä leluista kun kaikki on kirjahyllyssä ei silläkään olisi mitään vaikutusta, häntä ei hetkauta yhtään. Toteaa vain, että aha, lelut on pois, ei haittaa, voin naarmuttaa aikani kuluksi vaikka parkettiin syviä naarmuja. Mitä enemmän tulee seuraamuksia sitä enemmän hän uhmaa ja sitä enemmän on pahanteossa.
Kehuja saa aina hyvästä käytöksestä ja jopa hyvän yrittämisestä. Tarrapalkintojakin on jne. Eli positiivisenkin kautta joka päivä mennään. Kehuista tykkää mutta ei ne vaikuta käytökseen.
Joten mitä keksiä seuraamukseksi tahallisesta huonosta käytöksestä kun noilla asioilla ei ole sitten yhtikäs mitään vaikitusta.
Kommentit (111)
Meidänkin poika oli ihan mahdoton 4-5 vuotiaana. Eskari ikäisenä tuli järkeä päähän. Nyt ensimmäisellä luokalla ja käyttäytyy ihan hyvin, normaalisti.
Joten ei huolta. Yritä ennaltaehkäistä noita tilanteita mahdollisuuksien mukaan, kuten kynät ym pois ulottuvilta, kun et voi vahtia häntä.
Keksi mukavaa tekemistä, että pysyy hyvällä tuulella. Huomioi ja kehu välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ilkeilijä, on tosin vasta 3v. Mutta on todella väkivaltainen siskoaan kohtaan, välillä minuakin. Heittelee tavaroita lattialle ja hajottaa paikkoja. Piirtelee seiniin ja sylkee lattialle, karkailee. Ihan on keinot loppu. En osaa muuten auttaa kuin sanomalla että on meitä muitakin samoissa vesissä rämpijöitä.
Kiitos tsempistä! Lohdutti kuulla, että en ole ainoa. Paljon tsemppiä sinullekin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ilkeilijä, on tosin vasta 3v. Mutta on todella väkivaltainen siskoaan kohtaan, välillä minuakin. Heittelee tavaroita lattialle ja hajottaa paikkoja. Piirtelee seiniin ja sylkee lattialle, karkailee. Ihan on keinot loppu. En osaa muuten auttaa kuin sanomalla että on meitä muitakin samoissa vesissä rämpijöitä.
Kuulostaa sisaruskateudelta. Lapsi saa sinun huomion olemalla tuhma. Niinä hetkinä et keskity siskoon vaan häneen. Hankala kierre.
Ehkä lapsi reagoi sitten hoitopaikan ongelmiin. Tai sinä tunnet syyllisyyttä hoitoon viemisestä ja korvaat sitä lapselle hemmottelemalla liikaa. Vaihtakaa hoitopaikkaa, jos se on huono. Et vastannut kysymykseen kavereista. Tuon ikäinen tarvitsee jo ikäistään seuraa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin poika oli ihan mahdoton 4-5 vuotiaana. Eskari ikäisenä tuli järkeä päähän. Nyt ensimmäisellä luokalla ja käyttäytyy ihan hyvin, normaalisti.
Joten ei huolta. Yritä ennaltaehkäistä noita tilanteita mahdollisuuksien mukaan, kuten kynät ym pois ulottuvilta, kun et voi vahtia häntä.
Keksi mukavaa tekemistä, että pysyy hyvällä tuulella. Huomioi ja kehu välillä.
Kiitos, ehkäpä meillä käy samoin että kun vähän kasvaa niin tulee enemmän järkeä päähän. Huomioin ja kehun kyllä joka päivä. Sen päätin jo ennen kuin lapsi syntyi, että siitä ainakin pidän kiinni, että joka päivä kehun ja joka päivä kerron miten rakas hän on minulle. Ja siinä asiassa olen onnistunut, yhtään päivää ei tässä reilussa viidessä vuodessa ole jäänyt välistä. Monessa muussa asiassa olen varmaan sitten senkin edestä epäonnistunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ilkeilijä, on tosin vasta 3v. Mutta on todella väkivaltainen siskoaan kohtaan, välillä minuakin. Heittelee tavaroita lattialle ja hajottaa paikkoja. Piirtelee seiniin ja sylkee lattialle, karkailee. Ihan on keinot loppu. En osaa muuten auttaa kuin sanomalla että on meitä muitakin samoissa vesissä rämpijöitä.
Kiitos tsempistä! Lohdutti kuulla, että en ole ainoa. Paljon tsemppiä sinullekin!
Ap
Me ollaan menossa hyvinvointineuvolan psykologille, kun neuvolan terkkarin silmäänkin oli normaalia uhmakkaampi lapsi. Kannattaa kysyä jos saisitte myös aikaa. Isommalle lapselle aikanaan saatiin sieltä lähete toimintaterapeutille, ja se sitten löysi aistitiedon käsittelyyn liittyviä haasteita. Ei poista itse ongelmaa, mutta auttaa suhtautumaan käytösongelmiin kun niille, edes osalle niistä on jokin "peruste"
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt lapselta miksi ei osaa toimia sääntöjen mukaan? Olettaisin että lapsella ok joko todella paha olla mutta ei osaa purkaa sitä muuten tai sitten joku diagnoosi tulossa. Tai sitten lapsi on todella tylsistynyt ja häiriköi siksi.
- huolehdi että lapsi syö ja juo normaalia kotiruokaa ym. Eli turhat sokerit, limpsat ym mahdollisimman vähäksi
- huolehdi että lapsi nukkuu riittävästi
- huolehdi että lapsi liikkuu riittävästi
- huolehdi että lapsella on riittävästi kehitystasoonsa sopivaa tekemistä. Esim liian vaikeat tai helpot kirjat/palapelit ym turhauttaa osaa lapsia
- onko lapsella fyysisiä sairauksia/ongelmia jotka aiheuttavat kipua tai kurjaa oloa esim refluksi, allergiat jne
- onko lapsella kavereita?
- kiusataaanko lasta?
- saako lapsi riittävästi hellyyttä ja positiivista huomiota?
- ymmärtääkö lapsi hyvin puhetta? Jos ei niin voisiko kuvakorteista tai viittomista olla apua?Rangaistuksista
- oletko kysynyt lapseltasi mikä rangaistus hänestä olisi sopiva esim siihen tilanteeseen että lyö toista? Jotkut lapset osaavat itse miettiä sopivaa rangaistusta ja ehkä jo miettiminen ja keskustelu siitä miksi toista ei saa lyödä ja miltä se tuntuu kun toinen lyö voi vaikuttaa käytökseen
- jos lapsi heittää ruuan pöydältä niin laita lapsi siivoamaan sotku eli rangaistus liittyy siihen mitä tapahtui
Ja tohon päälle, että pidä huoli siitä että useimmat päivät ovat voittopuoleisesti hyväntuulisia ja sisältävät paljon mukavaa yhteistä olemista ja tekemistä. Eikä joka asiasta tarvitse naputtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ilkeilijä, on tosin vasta 3v. Mutta on todella väkivaltainen siskoaan kohtaan, välillä minuakin. Heittelee tavaroita lattialle ja hajottaa paikkoja. Piirtelee seiniin ja sylkee lattialle, karkailee. Ihan on keinot loppu. En osaa muuten auttaa kuin sanomalla että on meitä muitakin samoissa vesissä rämpijöitä.
Kuulostaa sisaruskateudelta. Lapsi saa sinun huomion olemalla tuhma. Niinä hetkinä et keskity siskoon vaan häneen. Hankala kierre.
Varmasti onkin tätä, ainakin osittain. Ja kierre nimenomaan on jo valmis tässä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsi reagoi sitten hoitopaikan ongelmiin. Tai sinä tunnet syyllisyyttä hoitoon viemisestä ja korvaat sitä lapselle hemmottelemalla liikaa. Vaihtakaa hoitopaikkaa, jos se on huono. Et vastannut kysymykseen kavereista. Tuon ikäinen tarvitsee jo ikäistään seuraa joka päivä.
Hoidossa on ikäistään seuraa, mutta ei ole oikein kaverustunut niiden kanssa. Tässä lähellä ei asu pieniä lapsia ollenkaan. Eikä lapsi halua tavata hoitopaikan lapsia vapaa-ajalla. Kun meillä on vieraita niin lapsi seurustelee mieluiten aikuisten tai alakouluikäisten kanssa. Ei oikein ole koskaan ollut innostunut ikäisistään tai nuoremmista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua hengästytti aloituksen lukeminen. On ollut käytössä kaikennäköisiä keinoja. Kaikki kyllä hyviä, mutta ehkä olisi syytä harkita yhtä keinoa kerrallaan ja riittävän pitkän aikaa.
Lapsi on vasta pieni ja kuulostaa ihan normaalilta rajojen kokeilemiselta. Toiset tarvitsee enemmän toistoa kuin toiset. 5-vuotiaat osaa kyllä olla pieniä pirulaisia toisinaan.
Saisiko sen huomion vanhemmalta jotenkin paremmalla tavalla. Jos kokeilisit ohjata tekemistä enemmän etukenoisesti, jolloin lapsen ei tarvitse hakea huomiota jäynillä. Ja myös osallistua tekemiseen ilman häiriötekijöitä. Lapselta voi myös kysyä mitä haluaisi tehdä vanhemman kanssa. Tämä vaatii aikaa, panostusta ja suunnittelua, mutta voisi toimia teidän tapauksessa. Toki ottaa aikaa kuten kaikki muutkin keinot.
MLL:n sivuilla on muuten hyviä kuvauksia eri kehitysvaiheissa olevista lapsista. Kannattaa käydä tutustumassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ilkeilijä, on tosin vasta 3v. Mutta on todella väkivaltainen siskoaan kohtaan, välillä minuakin. Heittelee tavaroita lattialle ja hajottaa paikkoja. Piirtelee seiniin ja sylkee lattialle, karkailee. Ihan on keinot loppu. En osaa muuten auttaa kuin sanomalla että on meitä muitakin samoissa vesissä rämpijöitä.
Tarpeeksi kovat keinot käyttöön vaan. Kun lapsi ei arkaile kovia keinoja niin ei vanhempienkaan pidä, jos vanhemmat haluavat selviytyä voittajina tahtojen taistelusta. Lyömiseen auttaa esim. eristäminen muista, sotkemiseen ehdoton siivoamisvelvollisuus (siis lapsi istukoon vaikka puoli päivää sotkunsa vieressä jos ei muuten siivoa) ja karkailuun auttaa valjaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa kuulostaa jo uhmakkuushäiriöltä, jos todella toistuvasti ja tahallaan uhmaa tuollaisissa asioissa.
Nykytietämyksen mukaan ei ole olemassa kurittomia lapsia. Toistuva tottelemattomuus on aina oire jostain häiriöstä lapsella.. Menneet sukupolvet jotka tukistusten ja piiskan voimalla pakottivat lapsensa tottelemaan tekivät väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin poika oli ihan mahdoton 4-5 vuotiaana. Eskari ikäisenä tuli järkeä päähän. Nyt ensimmäisellä luokalla ja käyttäytyy ihan hyvin, normaalisti.
Joten ei huolta. Yritä ennaltaehkäistä noita tilanteita mahdollisuuksien mukaan, kuten kynät ym pois ulottuvilta, kun et voi vahtia häntä.
Keksi mukavaa tekemistä, että pysyy hyvällä tuulella. Huomioi ja kehu välillä.Kiitos, ehkäpä meillä käy samoin että kun vähän kasvaa niin tulee enemmän järkeä päähän. Huomioin ja kehun kyllä joka päivä. Sen päätin jo ennen kuin lapsi syntyi, että siitä ainakin pidän kiinni, että joka päivä kehun ja joka päivä kerron miten rakas hän on minulle. Ja siinä asiassa olen onnistunut, yhtään päivää ei tässä reilussa viidessä vuodessa ole jäänyt välistä. Monessa muussa asiassa olen varmaan sitten senkin edestä epäonnistunut.
Ap
Varmasti tulee.
Ja täydellistä vanhempaa ei ole olemassakaan. Kuulostaa siltä, että olet oikein hyvä vanhempi lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös ilkeilijä, on tosin vasta 3v. Mutta on todella väkivaltainen siskoaan kohtaan, välillä minuakin. Heittelee tavaroita lattialle ja hajottaa paikkoja. Piirtelee seiniin ja sylkee lattialle, karkailee. Ihan on keinot loppu. En osaa muuten auttaa kuin sanomalla että on meitä muitakin samoissa vesissä rämpijöitä.
Tarpeeksi kovat keinot käyttöön vaan. Kun lapsi ei arkaile kovia keinoja niin ei vanhempienkaan pidä, jos vanhemmat haluavat selviytyä voittajina tahtojen taistelusta. Lyömiseen auttaa esim. eristäminen muista, sotkemiseen ehdoton siivoamisvelvollisuus (siis lapsi istukoon vaikka puoli päivää sotkunsa vieressä jos ei muuten siivoa) ja karkailuun auttaa valjaat.
Nämä kaikki käytössä, paitsi valjaita ei,istuu kärryissä jos ollaan jossain ihmisten ilmoilla. Lapsihan ei sotkun vieressä istu yhtään jos en pidä sitä siinä aloillaan. Ja pidänhän minä toki, mutta kun on joskus vähän muutakin tekemistä niin palataan myöhemmin siivoushommiin. On myös kuvia paljon käytössä, kieltokuvat lyömisestä yms, sosiaalinen tarina tavaroiden rikkomisesta yms. Ei vaan huono käytös lopu. Ehkä ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi piirtää seinään, se kynä lähtee roskiin ja lapsi pesee sen seinän. Jos lapsi repii vaatteet, ne parsitaan (tylsällä) neulalla kuntoon ja käytetään vielä julkisesti. Jos lapsi naarmuttaa parkettia, havainnollistetaan esim. jääkaapin oven viikkorahamittarilla monenko viikon karkkirahat siinä paloi. Ja joka viikko aikuiset syö karkkia niin että lapsi näkee mitä teki omille rahoilleen.
Olet ilmeisesti kokenut karun lapsuuden. Toivottavasti sinulla on voimia katkaista tämä sukupolvien pahuus ja kasvattaa omia lapsiasi rakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi piirtää seinään, se kynä lähtee roskiin ja lapsi pesee sen seinän. Jos lapsi repii vaatteet, ne parsitaan (tylsällä) neulalla kuntoon ja käytetään vielä julkisesti. Jos lapsi naarmuttaa parkettia, havainnollistetaan esim. jääkaapin oven viikkorahamittarilla monenko viikon karkkirahat siinä paloi. Ja joka viikko aikuiset syö karkkia niin että lapsi näkee mitä teki omille rahoilleen.
Olet ilmeisesti kokenut karun lapsuuden. Toivottavasti sinulla on voimia katkaista tämä sukupolvien pahuus ja kasvattaa omia lapsiasi rakkaudella.
On se kummallista, että kun lapsi sabotoi häikäilemättä kaikkea, niin aina pitää vaan vastata rakkaudella eikä lasta saa laittaa maistamaan omaa lääkettään. Mitä lapsi tuollaisesta oikein oppii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsi reagoi sitten hoitopaikan ongelmiin. Tai sinä tunnet syyllisyyttä hoitoon viemisestä ja korvaat sitä lapselle hemmottelemalla liikaa. Vaihtakaa hoitopaikkaa, jos se on huono. Et vastannut kysymykseen kavereista. Tuon ikäinen tarvitsee jo ikäistään seuraa joka päivä.
Hoidossa on ikäistään seuraa, mutta ei ole oikein kaverustunut niiden kanssa. Tässä lähellä ei asu pieniä lapsia ollenkaan. Eikä lapsi halua tavata hoitopaikan lapsia vapaa-ajalla. Kun meillä on vieraita niin lapsi seurustelee mieluiten aikuisten tai alakouluikäisten kanssa. Ei oikein ole koskaan ollut innostunut ikäisistään tai nuoremmista. Ap
Kannattaa satsata nyt noihin kaveriasioihin. Aloittaa vaikka joku harrastus.
Sinä sanoitat, otat syliin, lässytät jne. Ootko ikinä kokeillut kunnolla, vihaisesti karjaista sille?
Olet kasvattamassa rajatonta narsistia, jolle ei kehity perusturvallisuudentunnetta kun sinä et ole hänelle vanhempi.
Missäs tän onnettoman tenavan isä on? Olisiko hänestä asettamaan ne rajat? Olemaan vanhempi eikä kaveri. Tai vaari, joku iso ja turvallinen muttei mikään lässyttelijä.
Ihan vain kasvatusalan ammattilaisena tuli mieleen tämmöinen.
Kaikkia kokeiltu, mutta onko johdonmukaisesti? Jos aina vaihtuu seuraamustyyppi, niin lapsihan oppii odottamaan jotain muuta joka kerta.
Nyt vaan hihnoja tiukemmalle. Istutat lapsen alas ja selität, että tästä lähtien sellaisesta ja sellaisesta käytöksestä tulee tapahtumaan X ja Y. Sitten vaan käytäntöön. Vain yksi varoitus ja joka kertaan pitää puuttua. Yhtäkään tilannetta älä katso sormien läpi. Sitten seuraamus käytäntöön ja viet sen loppuun asti.
Tuntuu tosi työläältä ensimmäiset kaksi viikkoa ja houkutus lepsua tulee olemaan suuri, mutta lopussa kiitos seisoo. Pääset loppupeleissä paljon vähemmällä kun lapsi ei enää uhmaa sääntöjä niin paljon. Ja kun tekee mieli lepsua niin muista, että lapsellekin tulee turvallinen olo kun elämä on ennustettavaa ja johdonmukaista.
Alue: Aihe vapaa
Meillä myös ilkeilijä, on tosin vasta 3v. Mutta on todella väkivaltainen siskoaan kohtaan, välillä minuakin. Heittelee tavaroita lattialle ja hajottaa paikkoja. Piirtelee seiniin ja sylkee lattialle, karkailee. Ihan on keinot loppu. En osaa muuten auttaa kuin sanomalla että on meitä muitakin samoissa vesissä rämpijöitä.