Kukaan ei pidä yhteyttä

Ihmisillä on ne muutamat kaverit joihin he pitävät yhteyttä säännöllisesti. Monet mukavatkin tyypit jäävät sen piirin ulkopuolelle, sillä ihmisillä on hyvin rajallisesti aikaa tai energiaa kavereille.

Mutta jos nyt yllättäen tulisi viestiä että hei lähdetkö kahville, se olisi tosi mukavaa. Itse lähtisin, miksi en?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on ne muutamat kaverit joihin he pitävät yhteyttä säännöllisesti. Monet mukavatkin tyypit jäävät sen piirin ulkopuolelle, sillä ihmisillä on hyvin rajallisesti aikaa tai energiaa kavereille.

Mutta jos nyt yllättäen tulisi viestiä että hei lähdetkö kahville, se olisi tosi mukavaa. Itse lähtisin, miksi en?

Kiitos vastauksestasi. Hyvä huomio, että ihmisillä on melko kiinteitä piirejä. Tässä yhteydessä haluaisinkin sanoa esim. pariskunnille, että olisi todella huomioivaa ja ystävällistä kutsua mukaan harrastuksiin tai illanviettoon myös sinkkuja.

Ymmärrän kyllä piirien muodostumisen ja itsellänikin varmaan olisi pääkohteina ne totutut tutut... mutta jostain syystä, jossain vaiheessa jäin kaikista ulkopuolelle ja yksin. Ehkä vielä löydän jonkinlaisen yhteyden! Masentua ei saa.

Ehkä juuri siksi tunnen itseni ihan ufoksi, vaikka esim. työelämästä tiedän olevani ihan normaali, pidettykin.

Hyvä kysymys, miksipä ei lähtisi kahville mielellään!

Täytyy vaan ahkerammin kysyä ihmisiä tapaamaan ja vaikka soittaa lyhyesti kuulumisia. Toivoisin, ettei sellainen kulttuuri katoaisi kokonaan.

- ap -

Totta. Ennen käytiin kylässä. Kutsumatta. Pyhänä poikettiin sukulaisille päiväkaffelle. Tämä jäänyt miltek kokonaan pois. Harmi!

Vierailija kirjoitti:

Totta. Ennen käytiin kylässä. Kutsumatta. Pyhänä poikettiin sukulaisille päiväkaffelle. Tämä jäänyt miltek kokonaan pois. Harmi!

Onko tämä jäänyt ns. "ajan jalkoihin" vai eivätkö ihmiset enää haluakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Ennen käytiin kylässä. Kutsumatta. Pyhänä poikettiin sukulaisille päiväkaffelle. Tämä jäänyt miltek kokonaan pois. Harmi!

Onko tämä jäänyt ns. "ajan jalkoihin" vai eivätkö ihmiset enää haluakaan?

Mä luulen, että sekä että. Ihmisillä on nykyisin tosi paljon kodin ulkopuolista elämää (omat harrastukset, lasten harrastukset jne) ja työajatkaan eivät ole enää ma-pe klo 8-16 vaan monilla ihan oikeasti vuorotyö tai sitten työajoissa on erilaisia liukumia. Tästä myös seuraa, että kun sitten ollaan kotona, oltaisiin mieluiten ihan rauhassa kotona. 

Koronasta monet saivat tekosyyn karttaa yhteydenpitoa. Ja se jatkuu, vaikka korona on ohi. Tottuivat siihen ettei tartte pyntätä vaan saa olla likaisella letillä verkkareissa himassa. Kaupoillakaan ei enää käydä vaan tilataan kaikki kotio. Ei ihmiset enää lähde, kuin baariin dokaamaan ja sekin on harvinaista, kun Saksasta voi tilata laatuolutta 10 senttiä purkki kotiin.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Ennen käytiin kylässä. Kutsumatta. Pyhänä poikettiin sukulaisille päiväkaffelle. Tämä jäänyt miltek kokonaan pois. Harmi!

Onko tämä jäänyt ns. "ajan jalkoihin" vai eivätkö ihmiset enää haluakaan?

Mä luulen, että sekä että. Ihmisillä on nykyisin tosi paljon kodin ulkopuolista elämää (omat harrastukset, lasten harrastukset jne) ja työajatkaan eivät ole enää ma-pe klo 8-16 vaan monilla ihan oikeasti vuorotyö tai sitten työajoissa on erilaisia liukumia. Tästä myös seuraa, että kun sitten ollaan kotona, oltaisiin mieluiten ihan rauhassa kotona. 

Hyvä nosto tuo työelämän muuttuminen. Ja toki nykyään asuinympäristökin on melko poissulkeva. Asutaan omassa luukussa, eikä esim. olla pihalla nostamassa kättä tai jutella aidan yli.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Koronasta monet saivat tekosyyn karttaa yhteydenpitoa. Ja se jatkuu, vaikka korona on ohi. Tottuivat siihen ettei tartte pyntätä vaan saa olla likaisella letillä verkkareissa himassa. Kaupoillakaan ei enää käydä vaan tilataan kaikki kotio. Ei ihmiset enää lähde, kuin baariin dokaamaan ja sekin on harvinaista, kun Saksasta voi tilata laatuolutta 10 senttiä purkki kotiin.

Niin lyhyt matka on mukavuudenhalusta masennukseen ja pahoinvointiin... kumpa heräsimme ja toisemme huomaisimme!

Sellaista se on meidän kilttien ihmisten elämä ettei kukaan pidä yhteyttä. Yksin on oltava, olen ollut yksin jo 10 vuotta ilman että ketään olisi kysellyt kuulumisia.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Koronasta monet saivat tekosyyn karttaa yhteydenpitoa. Ja se jatkuu, vaikka korona on ohi. Tottuivat siihen ettei tartte pyntätä vaan saa olla likaisella letillä verkkareissa himassa. Kaupoillakaan ei enää käydä vaan tilataan kaikki kotio. Ei ihmiset enää lähde, kuin baariin dokaamaan ja sekin on harvinaista, kun Saksasta voi tilata laatuolutta 10 senttiä purkki kotiin.

Tämä pitää varmaan paikkansa, mutta sitten on joidenkin kohdalla käynyt toisinkin. Kun ravintolat ja kahvilat menivät kiinni ja se pahin eristäytymisen aika eli kevät 2020 oli ohi, jotkut alkoivat taas kyläilemään toistensa luona. Siis sen sijaan, että olisi lähdetty taas kahviloihin ja ravintoloihin. Voi olla vähän ikäkysymyskin, mutta omassa ystäväpiirissäni, joka vietti aikuisuutensa ensimmäiset vuodet 1980-luvulla, ovat monet ottaneet tosi mielellään kyläilykulttuurin uudelleen käyttöön. Ei tosin niin, että tehtäisiin yllätysvierailuja.

Toi on muuten totta, että Koronan karanteenien aikana yhteydenpito jäi moniin ystäviin. Ensin vain soiteltiin tai mailailtiin ja pikkuhiljaa jäi sekin, kun mitään erikoista ei tapahtunu, mistä kertoa. Itsessänikin huomaan laiskuutta ottaa ihmisiin yhteyttä. Koronan jälkeen tuli sota ja uudet huolet tai eihän korona vieläkään ole ohi. Jotenkin sitä vaan käpertyi itseensä ja joihinkin harvoihin tulee enää pidettyä yhteyttä. Sitä vaan väsyi jatkuviin järkkyihin uutisiin ja se verotti voimia sekä ihmiset ovat hyvin ärhäköitä ja riitaantuvat helposti. Toisilla toi on tapa purkaa stressiä.

Kiltti mies kirjoitti:

Sellaista se on meidän kilttien ihmisten elämä ettei kukaan pidä yhteyttä. Yksin on oltava, olen ollut yksin jo 10 vuotta ilman että ketään olisi kysellyt kuulumisia.

Mitä sinulle kuuluu?

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten totta, että Koronan karanteenien aikana yhteydenpito jäi moniin ystäviin. Ensin vain soiteltiin tai mailailtiin ja pikkuhiljaa jäi sekin, kun mitään erikoista ei tapahtunu, mistä kertoa. Itsessänikin huomaan laiskuutta ottaa ihmisiin yhteyttä. Koronan jälkeen tuli sota ja uudet huolet tai eihän korona vieläkään ole ohi. Jotenkin sitä vaan käpertyi itseensä ja joihinkin harvoihin tulee enää pidettyä yhteyttä. Sitä vaan väsyi jatkuviin järkkyihin uutisiin ja se verotti voimia sekä ihmiset ovat hyvin ärhäköitä ja riitaantuvat helposti. Toisilla toi on tapa purkaa stressiä.

Se on totta, etteivät ihmiset ehkä ole ulospäinsuuntautuneimmillansa (huh, mikä sana!) murheiden alla. Mutta meidän pitää taistella sitä vastaan.

Haastan jokaisen tämän viestin lukevan kysymään tämän loppuviikon aikana aidosti ja välittävästi joltakin: "Mitä kuuluu?"

Ei minuunkaan. Eivät edes vastaa jos laitan viestiä tai yritän soittaa. Sitten muutaman viikon kuluttua, kun on ollut niin kiirettä. No, ei siinä mitään. Soitan tuubaa ja seuraan ankkani edesottamuksia.

Sara

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Sellaista se on meidän kilttien ihmisten elämä ettei kukaan pidä yhteyttä. Yksin on oltava, olen ollut yksin jo 10 vuotta ilman että ketään olisi kysellyt kuulumisia.

Mitä sinulle kuuluu?

- ap -

Voi, olipa huomaavaista.

Tuli vielä kyläilykulttuurista mieleen, että ehkä some aiheutti sen, että ihmiset eivät enää kehdanneet kutsua  ketään kylään, jos koti ei ollut tiptop ja tarjottavat kuin ammattilaisten tekemiä? Mieluummin tavattiin jossain muualla kuin kenenkään kotona. Jotkut saattoivat jopa hävetä kotejaan, jos siellä oli pyykit laittamatta kaappeihin, lasten leluja pitkin lattioita jne. Mutta kun muistelen omaa nuoruuttani 1980-luvulla, niin ei juuri kenelläkään koti ollut kuin sisustuslehdistä. Eikä sellaisiin asioihin edes kiinnitetty huomiota, että onko nyt täällä pyykkikasoja tai lasten leluja pitkin poikin. Ne kuuluivat normaaliin elämään eikä ystävien ja kavereiden luokse menty tekemään mitään tupatarkastusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Sellaista se on meidän kilttien ihmisten elämä ettei kukaan pidä yhteyttä. Yksin on oltava, olen ollut yksin jo 10 vuotta ilman että ketään olisi kysellyt kuulumisia.

Mitä sinulle kuuluu?

- ap -

Voi, olipa huomaavaista.

Ymmärsinkö oikein, että tämä oli sarkasmia? Jos vastaus on sellainen, ei ehkä kannatakaan odottaa ihmisten lähestymisyrityksiä.

Itse odotan edelleen että vielä joku tuttu ottaa yhteyttä! Jännää, kuka se on.

- ap -

Itse myös olen yksinäinen. Mielestäni olen ihan kiva, ystävälliseksi sanottu, normaalikin vielä. En enää jaksa kysellä kuulumisia, viestitellä kun luetaan muttei vastata. Koskaan ei kyläilyt käy. Surullista. Kun on yksin eikä kysele niin ei tulisi pettymyksiäkään. Mielestäni yksipuolinen ystävyys, samoin viesteihin vastaamatta jättäminen on henkistä väkivaltaa. Ihanaa kevättä kaikille, eritoten meille yksinäisille😀

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli vielä kyläilykulttuurista mieleen, että ehkä some aiheutti sen, että ihmiset eivät enää kehdanneet kutsua  ketään kylään, jos koti ei ollut tiptop ja tarjottavat kuin ammattilaisten tekemiä? Mieluummin tavattiin jossain muualla kuin kenenkään kotona. Jotkut saattoivat jopa hävetä kotejaan, jos siellä oli pyykit laittamatta kaappeihin, lasten leluja pitkin lattioita jne. Mutta kun muistelen omaa nuoruuttani 1980-luvulla, niin ei juuri kenelläkään koti ollut kuin sisustuslehdistä. Eikä sellaisiin asioihin edes kiinnitetty huomiota, että onko nyt täällä pyykkikasoja tai lasten leluja pitkin poikin. Ne kuuluivat normaaliin elämään eikä ystävien ja kavereiden luokse menty tekemään mitään tupatarkastusta. 

Taas mielenkiintoinen näkökulma sinulta. :) Kyllä varmasti somen mukanaan tuomat paineet ja jopa epäaitous on haitannut yhteyden syntymistä. Itse ainakin koen herkemmin yhteyttä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ennemmin aitoja kuin

täydellisiä.

Juuri se yksi yhteyttä pitää ystäväni on tässäkin asiassa erilainen kuin muut. Hänen luonaan pistäytyy käsitykseni mukaan paljonkin tuttuja, eikä minunkaan aikana ole kohenneltu normaalista arkisiisteydestä tai -sotkusta. Pyyhkeet on kuivumassa olohuoneessa siinä, mihin ne on jätetty ja pöntössä on joskus raidat, heh. Eikä haittaa!

Vierailija kirjoitti:

Itse myös olen yksinäinen. Mielestäni olen ihan kiva, ystävälliseksi sanottu, normaalikin vielä. En enää jaksa kysellä kuulumisia, viestitellä kun luetaan muttei vastata. Koskaan ei kyläilyt käy. Surullista. Kun on yksin eikä kysele niin ei tulisi pettymyksiäkään. Mielestäni yksipuolinen ystävyys, samoin viesteihin vastaamatta jättäminen on henkistä väkivaltaa. Ihanaa kevättä kaikille, eritoten meille yksinäisille😀

Hei, kiva kun laitoit viestiä! Surullista tosiaan, ettei vastata. Eikä ehkä siis arvosteta. Kannattaisi.

Pidä kiinni siitä, mitä he menettävät sinussa. Eli esim. ystävällisyydestäsi ja siitä, että olet kiva.

Juuri pettymysten pelko on alkanut minuakin jarruttamaan, mokoma!

Ihanaa kevättä sinullekin. Joku nähköön vielä arvosi ja voittakoon luottamuksesi. 🙏🏼

- ap -