Outo fiilis uudesta miehestä
Tapasin Tinderin kautta miehen, jonka kanssa tavattu nyt muutamia kertoja. Mies on tosi mukava, hyvin avoin, komeakin ja selkeästi tuonut esiin, että on hyvin kiinnostunut ja haluaa tavata ja jatkaa tutustumista. Viestittelemme päivittäin ja jutut käy hyvin yksiin, huumorintaju ja arvot on samanlaiset.
Jotenkin itselle on kuitenkin alkanut tulla outo fiilis tyypistä ja nimenomaan ei hyvällä tavalla. En osaa tarkemmin selittää, mutta tulee tunne, ettei mies ole ihan sitä mitä väittää olevansa ja joissakin pikkuasioissa jutut menevät hänellä vähän ristiin. Onko kokemusta tällaisesta, yrittääkö alitajunta nyt varoittaa mahdollisesta vaarasta? Vai onko tämä vaan omaa ylianalysointia ja jotain typerää sitoutumispelkoa, joka pistää nyt vastaan?
Kommentit (119)
Mielestäni tässä ei ole kyse vikojen etsimällä etsimisestä, vaan oudosta tunteesta, joka miehen hyvistä ominaisuuksista huolimatta on nyt noussut esiin. Yleensä intuitio toimii itsellä hämmästyttävän hyvin, joten siksi vähän ihmetyttää mikä tässä mättää. Eli onko todellista ongelmaa vai jotain omaa sekoilua ja peilaamista vanhoihin kokemuksiin, en tiedä.
Julkisia sometilejä minulla ei ole eikä ole vielä sänkyyn asti päästy, tosin se olisi sitten seuraava askel.
-ap
"Hyvin avoin", mitä nyt esittää jotain muuta kuin on :')
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä tosiaan on, että aina ensimmäisenä alkaa etsimään toisesta niitä negatiivisia piirteitä? Kukaan ei ole virheetön ja jos kaikki tuntuu liian täydelliseltä ollaan tuhon tiellä. Kenessäkään ei ole vain niitä rakastettavia piirteitä. Kaikissa ihmissuhteissa on riskinsä, toiset satuttaa, loukkaa, jne voimme valita vain sen ketkä on se arvoisia, että pidämme heidät elämässämme.
outoa, että tämä kommentti on herättänyt niin paljon negatiivisia reaktioita.
Tuntuu, että moni ajattelee toisen olevan vain itseään varten, mutta kommenttihan on ihan asiaa. Kumppani täytyy ottaa vastaan myös virheineen jos katsoo, että hän kuitenkin olisi kumppaniksi suurimmaksi osaksi sopiva. Jos alkaa heti kaivaa ongelmia ja heikkouksia, niin kyllähän niitä varmasti jokaisesta löytyy, ja säästyyhän sitten tietty pettymyksiltä jos virheetön oli haussa.
Omasta henkilöhistoriasta valehtelu ei ole mikään heikkous, jonka kohdalla voi tehdä vielä komprommissin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä tosiaan on, että aina ensimmäisenä alkaa etsimään toisesta niitä negatiivisia piirteitä? Kukaan ei ole virheetön ja jos kaikki tuntuu liian täydelliseltä ollaan tuhon tiellä. Kenessäkään ei ole vain niitä rakastettavia piirteitä. Kaikissa ihmissuhteissa on riskinsä, toiset satuttaa, loukkaa, jne voimme valita vain sen ketkä on se arvoisia, että pidämme heidät elämässämme.
outoa, että tämä kommentti on herättänyt niin paljon negatiivisia reaktioita.
Tuntuu, että moni ajattelee toisen olevan vain itseään varten, mutta kommenttihan on ihan asiaa. Kumppani täytyy ottaa vastaan myös virheineen jos katsoo, että hän kuitenkin olisi kumppaniksi suurimmaksi osaksi sopiva. Jos alkaa heti kaivaa ongelmia ja heikkouksia, niin kyllähän niitä varmasti jokaisesta löytyy, ja säästyyhän sitten tietty pettymyksiltä jos virheetön oli haussa.
Voi sua. On olemassa paljon itsetunnoltaan (tarpeeksi) terveitä ja rehellisyyteen kykeneväisiä ihmisiä, miksi ihmeessä kukaan valitsisi ehdoin tahdoin tyypin joka valehtelee? Ps. Itselleen vastailu on jo todella noloa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä ei ole kyse vikojen etsimällä etsimisestä, vaan oudosta tunteesta, joka miehen hyvistä ominaisuuksista huolimatta on nyt noussut esiin. Yleensä intuitio toimii itsellä hämmästyttävän hyvin, joten siksi vähän ihmetyttää mikä tässä mättää. Eli onko todellista ongelmaa vai jotain omaa sekoilua ja peilaamista vanhoihin kokemuksiin, en tiedä.
Julkisia sometilejä minulla ei ole eikä ole vielä sänkyyn asti päästy, tosin se olisi sitten seuraava askel.-ap
Ei, vaan seuraava askel on hankkiutua eroon kyseisestä miehestä ennen kuin olet hänen kanssaan isommissa ongelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää pikkujutut on? Vaikea sanoa onko kyse hyvästä intuitiosta vai pelkästään yliajattelusta. Kannattaa aina olla varovainen.
Esim. perhesuhteistaan ja aiemmasta koulutuksestaan ja työstään kertoessaan olen huomannut ristiriitaisuutta. Siis ei ole ajallisesti ja ikänsä huomioiden mahdollista että on käynyt tietyt koulut ja ollut x vuotta töissä tietyissä paikoissa. Eka kerralla kertoi myös sisaruksensa asuvan paikassa x, mutta nyt olikin samalla paikkakunnalla.
Itse kun olin nuorempi, noin 28-vuotias niin ei moni uskonutkaan sitä kaikkea, mitä voi ihminen tehdä ja mitä kaikkea on voinut tapahtua. Mulla oli yksi yliopistotutkinto, yksi ammattikorkeatutkinto, ylioppilastutkinto ja ammattikoulututkinto. Olin ollut työelämässä mukana noin 13 vuotta siihen mennessä. Välillä täyspäiväisesti ja välillä osa-aikaisesti. Välillä vakituisessa työsuhteessa ja välillä määräaikaisissa. Lisäksi elämässä oli sattunut sellaisia traumatisoivia asioita, joita en toivo kenenkään kohtaavan. Meidän suku on myös aika liikkuvaa sorttia ja voin sanoa, että yhdellä tapaamisella yksi sisaruksistani saattaa asua jossain ja seuraavalla tapaamisella jossain muualla. Luulin tämän olevan täysin normaalia. Itselläni on, nyt 31-vuotiaana, osoite vaihtunut noin 30 kertaa.
Jos mieheni olisi elämänkerrastani vetänyt jotain tuollaisia johtopäätöksiä niin olisi saanut lähteä. Onneksi hän on myös lähtökohdiltaan hieman erilainen niin ymmärtää sen, että ties millaista hiihtäjää maapallo kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää pikkujutut on? Vaikea sanoa onko kyse hyvästä intuitiosta vai pelkästään yliajattelusta. Kannattaa aina olla varovainen.
Esim. perhesuhteistaan ja aiemmasta koulutuksestaan ja työstään kertoessaan olen huomannut ristiriitaisuutta. Siis ei ole ajallisesti ja ikänsä huomioiden mahdollista että on käynyt tietyt koulut ja ollut x vuotta töissä tietyissä paikoissa. Eka kerralla kertoi myös sisaruksensa asuvan paikassa x, mutta nyt olikin samalla paikkakunnalla.
Itse kun olin nuorempi, noin 28-vuotias niin ei moni uskonutkaan sitä kaikkea, mitä voi ihminen tehdä ja mitä kaikkea on voinut tapahtua. Mulla oli yksi yliopistotutkinto, yksi ammattikorkeatutkinto, ylioppilastutkinto ja ammattikoulututkinto. Olin ollut työelämässä mukana noin 13 vuotta siihen mennessä. Välillä täyspäiväisesti ja välillä osa-aikaisesti. Välillä vakituisessa työsuhteessa ja välillä määräaikaisissa. Lisäksi elämässä oli sattunut sellaisia traumatisoivia asioita, joita en toivo kenenkään kohtaavan. Meidän suku on myös aika liikkuvaa sorttia ja voin sanoa, että yhdellä tapaamisella yksi sisaruksistani saattaa asua jossain ja seuraavalla tapaamisella jossain muualla. Luulin tämän olevan täysin normaalia. Itselläni on, nyt 31-vuotiaana, osoite vaihtunut noin 30 kertaa.
Jos mieheni olisi elämänkerrastani vetänyt jotain tuollaisia johtopäätöksiä niin olisi saanut lähteä. Onneksi hän on myös lähtökohdiltaan hieman erilainen niin ymmärtää sen, että ties millaista hiihtäjää maapallo kantaa.
Uskotaan toki mutta tuollainen historia esim. noin monine muuttoineen ja tutkintoineen nyt ei ole todellakaan mitenkään yleistä. On äärimmäisen epätodennäköistä että kenenkään puheet menevät pahasti ristiin "Kun en mä muistanut/muistin väärin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää pikkujutut on? Vaikea sanoa onko kyse hyvästä intuitiosta vai pelkästään yliajattelusta. Kannattaa aina olla varovainen.
Esim. perhesuhteistaan ja aiemmasta koulutuksestaan ja työstään kertoessaan olen huomannut ristiriitaisuutta. Siis ei ole ajallisesti ja ikänsä huomioiden mahdollista että on käynyt tietyt koulut ja ollut x vuotta töissä tietyissä paikoissa. Eka kerralla kertoi myös sisaruksensa asuvan paikassa x, mutta nyt olikin samalla paikkakunnalla.
Itse kun olin nuorempi, noin 28-vuotias niin ei moni uskonutkaan sitä kaikkea, mitä voi ihminen tehdä ja mitä kaikkea on voinut tapahtua. Mulla oli yksi yliopistotutkinto, yksi ammattikorkeatutkinto, ylioppilastutkinto ja ammattikoulututkinto. Olin ollut työelämässä mukana noin 13 vuotta siihen mennessä. Välillä täyspäiväisesti ja välillä osa-aikaisesti. Välillä vakituisessa työsuhteessa ja välillä määräaikaisissa. Lisäksi elämässä oli sattunut sellaisia traumatisoivia asioita, joita en toivo kenenkään kohtaavan. Meidän suku on myös aika liikkuvaa sorttia ja voin sanoa, että yhdellä tapaamisella yksi sisaruksistani saattaa asua jossain ja seuraavalla tapaamisella jossain muualla. Luulin tämän olevan täysin normaalia. Itselläni on, nyt 31-vuotiaana, osoite vaihtunut noin 30 kertaa.
Jos mieheni olisi elämänkerrastani vetänyt jotain tuollaisia johtopäätöksiä niin olisi saanut lähteä. Onneksi hän on myös lähtökohdiltaan hieman erilainen niin ymmärtää sen, että ties millaista hiihtäjää maapallo kantaa.
Et sinäkään varmaan silti ole käynyt sellaisia kouluja tai tehnyt töitä sellaisilla työpaikoilla, että se olisi ollut ikäsi puolesta mahdotonta? Kannattaa lukea huolellisemmin viestit joihin vastaa. Nyt meni pitkä sepustus hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä tosiaan on, että aina ensimmäisenä alkaa etsimään toisesta niitä negatiivisia piirteitä? Kukaan ei ole virheetön ja jos kaikki tuntuu liian täydelliseltä ollaan tuhon tiellä. Kenessäkään ei ole vain niitä rakastettavia piirteitä. Kaikissa ihmissuhteissa on riskinsä, toiset satuttaa, loukkaa, jne voimme valita vain sen ketkä on se arvoisia, että pidämme heidät elämässämme.
outoa, että tämä kommentti on herättänyt niin paljon negatiivisia reaktioita.
Tuntuu, että moni ajattelee toisen olevan vain itseään varten, mutta kommenttihan on ihan asiaa. Kumppani täytyy ottaa vastaan myös virheineen jos katsoo, että hän kuitenkin olisi kumppaniksi suurimmaksi osaksi sopiva. Jos alkaa heti kaivaa ongelmia ja heikkouksia, niin kyllähän niitä varmasti jokaisesta löytyy, ja säästyyhän sitten tietty pettymyksiltä jos virheetön oli haussa.
Oletko vähän naivi?
Jos toinen valehtelee kaikesta heti alussa niin paljon, ettei itsekään pysy valheidensa tasalla, mieti mitä se on myöhemmin.
Itse valitettavasti seurustelen vähän paremman valehtelijan kanssa, enkä meinaa päästä hänestä eroon. Rakastan, ikävä kyllä, ja nyt on alkanut näyttää siltä, että hällä on muitakin naisia ja ehkä jopa vaimo, joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä tosiaan on, että aina ensimmäisenä alkaa etsimään toisesta niitä negatiivisia piirteitä? Kukaan ei ole virheetön ja jos kaikki tuntuu liian täydelliseltä ollaan tuhon tiellä. Kenessäkään ei ole vain niitä rakastettavia piirteitä. Kaikissa ihmissuhteissa on riskinsä, toiset satuttaa, loukkaa, jne voimme valita vain sen ketkä on se arvoisia, että pidämme heidät elämässämme.
outoa, että tämä kommentti on herättänyt niin paljon negatiivisia reaktioita.
Tuntuu, että moni ajattelee toisen olevan vain itseään varten, mutta kommenttihan on ihan asiaa. Kumppani täytyy ottaa vastaan myös virheineen jos katsoo, että hän kuitenkin olisi kumppaniksi suurimmaksi osaksi sopiva. Jos alkaa heti kaivaa ongelmia ja heikkouksia, niin kyllähän niitä varmasti jokaisesta löytyy, ja säästyyhän sitten tietty pettymyksiltä jos virheetön oli haussa.
Joo joo, ap:n mies ei ole virheineen suurimmaksi osaksi sopiva. Sitähän hän tässä selvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää pikkujutut on? Vaikea sanoa onko kyse hyvästä intuitiosta vai pelkästään yliajattelusta. Kannattaa aina olla varovainen.
Esim. perhesuhteistaan ja aiemmasta koulutuksestaan ja työstään kertoessaan olen huomannut ristiriitaisuutta. Siis ei ole ajallisesti ja ikänsä huomioiden mahdollista että on käynyt tietyt koulut ja ollut x vuotta töissä tietyissä paikoissa. Eka kerralla kertoi myös sisaruksensa asuvan paikassa x, mutta nyt olikin samalla paikkakunnalla.
Itse kun olin nuorempi, noin 28-vuotias niin ei moni uskonutkaan sitä kaikkea, mitä voi ihminen tehdä ja mitä kaikkea on voinut tapahtua. Mulla oli yksi yliopistotutkinto, yksi ammattikorkeatutkinto, ylioppilastutkinto ja ammattikoulututkinto. Olin ollut työelämässä mukana noin 13 vuotta siihen mennessä. Välillä täyspäiväisesti ja välillä osa-aikaisesti. Välillä vakituisessa työsuhteessa ja välillä määräaikaisissa. Lisäksi elämässä oli sattunut sellaisia traumatisoivia asioita, joita en toivo kenenkään kohtaavan. Meidän suku on myös aika liikkuvaa sorttia ja voin sanoa, että yhdellä tapaamisella yksi sisaruksistani saattaa asua jossain ja seuraavalla tapaamisella jossain muualla. Luulin tämän olevan täysin normaalia. Itselläni on, nyt 31-vuotiaana, osoite vaihtunut noin 30 kertaa.
Jos mieheni olisi elämänkerrastani vetänyt jotain tuollaisia johtopäätöksiä niin olisi saanut lähteä. Onneksi hän on myös lähtökohdiltaan hieman erilainen niin ymmärtää sen, että ties millaista hiihtäjää maapallo kantaa.
Jep liikkuvaisuus hieman eri asia, silloin sanotaan että hlö x muutti. Muuttaa usein. Jne. Eikä niin että yhtenä päivänä puhutaan yhtä ja toisena toista.
Paljon minäkin hyväksyn ihmiseltä, mutta valehtelu on ehdoton ei. Ja uskottomuus. Luottamuksen pettäminen tavalla tai toisella.
Voi herräisä... Jo "outo fiilis" ja "Tinder" riittäisivät minulle syyksi lopettaa koko homma alta aikayksikön!
Miksei ap kysy tarkennusta? Jos kertoo toista mitä aiemmin niin miksi et sano, että viimeksi asia oli näin eikä noin. Tai jos väittää vaikka olleensa valmis opettaja 19-vuotiaana (tms) niin miksi et sano että Oho aikamoista, miten tähän on päädytty.
Vierailija kirjoitti:
Googleta yellow flags
Ei vaan RED FLAGS. Keltainen on vain jokseenkin hälyttävä, punainen hälyttävä varoitusmerkki.
netissähän kaikki on totta. somessa ei koskaan valehdella, tai käytetä filttereitä. kaikki ovat omia itsejään. tämä on teidän naimakelvottomien ylijäämänaisten ja miesten moderni ongelma. ennen tavattiin livenä baarissa, tanssilavalla, ym. silloin ei päässyt huijaamaan, kun kaverit oli siinä vieressä, ja jotka aina narautti heti, jos yritti vetää huulesta. onnea yritykseen löytää joku normaali netin seuranhakupalstoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää pikkujutut on? Vaikea sanoa onko kyse hyvästä intuitiosta vai pelkästään yliajattelusta. Kannattaa aina olla varovainen.
Esim. perhesuhteistaan ja aiemmasta koulutuksestaan ja työstään kertoessaan olen huomannut ristiriitaisuutta. Siis ei ole ajallisesti ja ikänsä huomioiden mahdollista että on käynyt tietyt koulut ja ollut x vuotta töissä tietyissä paikoissa. Eka kerralla kertoi myös sisaruksensa asuvan paikassa x, mutta nyt olikin samalla paikkakunnalla.
Itse kun olin nuorempi, noin 28-vuotias niin ei moni uskonutkaan sitä kaikkea, mitä voi ihminen tehdä ja mitä kaikkea on voinut tapahtua. Mulla oli yksi yliopistotutkinto, yksi ammattikorkeatutkinto, ylioppilastutkinto ja ammattikoulututkinto. Olin ollut työelämässä mukana noin 13 vuotta siihen mennessä. Välillä täyspäiväisesti ja välillä osa-aikaisesti. Välillä vakituisessa työsuhteessa ja välillä määräaikaisissa. Lisäksi elämässä oli sattunut sellaisia traumatisoivia asioita, joita en toivo kenenkään kohtaavan. Meidän suku on myös aika liikkuvaa sorttia ja voin sanoa, että yhdellä tapaamisella yksi sisaruksistani saattaa asua jossain ja seuraavalla tapaamisella jossain muualla. Luulin tämän olevan täysin normaalia. Itselläni on, nyt 31-vuotiaana, osoite vaihtunut noin 30 kertaa.
Jos mieheni olisi elämänkerrastani vetänyt jotain tuollaisia johtopäätöksiä niin olisi saanut lähteä. Onneksi hän on myös lähtökohdiltaan hieman erilainen niin ymmärtää sen, että ties millaista hiihtäjää maapallo kantaa.
Sun tausta on kyllä sellainen, että vaikka et olekaan valehdellut mitään, niin moni näkisi sussa pahoja red flageja. Eli ymmärrän hyvin, että myös miehesi on lähtökohdiltaan hieman erilainen.
outoa, että tämä kommentti on herättänyt niin paljon negatiivisia reaktioita.
Tuntuu, että moni ajattelee toisen olevan vain itseään varten, mutta kommenttihan on ihan asiaa. Kumppani täytyy ottaa vastaan myös virheineen jos katsoo, että hän kuitenkin olisi kumppaniksi suurimmaksi osaksi sopiva. Jos alkaa heti kaivaa ongelmia ja heikkouksia, niin kyllähän niitä varmasti jokaisesta löytyy, ja säästyyhän sitten tietty pettymyksiltä jos virheetön oli haussa.