Lue keskustelun säännöt.
Anoppi pitää minua liian vanhaksi hankkimaan lapsia
08.05.2023 |
Täytän juhannuksen tienoilla 54 vuotta ja vaimo on täyttänyt jo aiemmin 34 ja esikoisemme laskettuaika on viikon sisään omien syntymäpäivieni aikoihin. Tänään anoppi laukoi mielipiteensä minusta, että olen todella vanha mies isäksi. Anoppi on yleensä aina peruskohtelias ja tykkää minusta, mutta kertoi miettineensä minun ja tyttären ikäeroa ettei vaan mitään tapahdu. Olen perusterve ja naimisissa hänen tyttärensä kanssa eikä meillä ole aiempaa kokemusta omista lapsista, mutta anoppi vannotti kuinka vaikeaa on yöherätä vauvan kanssa ja yritti pelotella koliikkivauvalla ja vain siksi kun heillä on suvussa koliikkia. Yritin nätisti sanoa, että olen aikuinen mies ja lapsi on yhteinen ja odotan vauvaa yhtä innokkaasti kuin vaimoni. Anoppi on vanhempi minua ja vaikka arvostan hänen apuaan ja kokemustaan vanhemmuudesta niin tämä oli todella loukkaavaa minua kohtaan. Vierailun jälkeen sanoin vaimolle anopin loukkaavista sanoista ja toivon anopin ymmärtävän, että kasvatamme ja hoidamme lasta kahdestaan tuli sitten koliikkia tai ei. Hämmästyin kovin anopin sanoja aivan kuin olisin jo nyt kädetön turha mies, vaikka pidän vaimostani ja pienestä perheestäni huolen. Riitaa en halua haastaa, mutta en myöskään halua anopin puuttuvan kaikkeen vauvan kasvatuksesta alkaen. Pyydän neuvoja tilanteeseen? Reagoinko turhaan vai annanko asian vain mennä omalla painollaan.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sinä vanha isäksi.
Vanha äidiksi, ei isäksi.
Lapsen kannalta ihan sama kumpi on. Hänelle tuo tietää pelkkää kärsimystä.
Miten iäkkäämpi vanhempi on lapselle pelkkää kärsimystä? En minä ole huonokuntoinen, en sairas raihnainen mies. Eikö ole tärkeämpää, että lapsi on toivottu ja rakastettu?
Sinä olet 70 kun se lapsi on teini.
80 kun se on 30 ja sillä alkaa olla ruuhkavuodet.
Ja todennäköisesti vainaa kun se ei ole edes keski-iässä vielä.
Tämähän on vain erilaisten ikävaiheiden listaus. Voisitko kertoa, että mikä näiden merkitys mielestäsi on?
Lapsen syntymän jälkeen vanhemman minisuoritus on olla läsnä lapsen elämässä seuraavat 20 vuotta. Todennäköisyydet tähän pienenevät aika reippaasti siinä vaiheessa kun isä on eläkeiässä. Riittääkö terveyttä ja jaksaako olla läsnä lapsen elämässä? Tähän ei voi antaa varmaa vastausta koskaan mutta todennäköisyydet eivät ainakaan parane ap:lla.
Lapsen tekemisessä on vastuu ja se jatkuu koko loppuelämän. Jos tuo vastuu katkeaa aikaiseen poismenoon, niin sekin on kohtuu traagista lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastaan pitäisi jaksaa tukea ainakin siihen asti että tämä on noin 25 ja työelämän syrjässä kiinni, oman elämän palasia kasassa jne.
Kyllä ja kiva olisi jos lapsi ei tuossakaan kohtaa vielä joutuisi oman vanhempansa omaishoitajaksi tai muutoin huolehtijaksi. Saisi viettää itekin vapaata nuoruuttaan.
Juurikin näin ja että ruuhkavuosiin ei osuisi sitten ne kuormittavat vanhemmat.
Kyllä yhteiskunta vanhuksista huolehtii , kenenkään ei ole pakko ruveta omaishoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastaan pitäisi jaksaa tukea ainakin siihen asti että tämä on noin 25 ja työelämän syrjässä kiinni, oman elämän palasia kasassa jne.
Meidän tuttavaperheessä sai pariskunta neljä lastaan nuorina. Ensimmäinen syntyi isän ollessa 26-vuotias ja nuorin hänen ollessaan 33-vuotias. Kukin lapsi lähetettiin kodista omilleen tasa 18-vuotispäivänä, eikä heitä ole tuettu taloudellisesti, vaikka molemmat vanhemmat ovat työssäkäyviä. Yhteyttä toki pitävät. Kolme lapsista hankki omillaan asuessaan koulutuksen ja työn, yksi syrjäytyi ja elää yhteiskunnan tuella.
Huonoa vanhemmuutta. Sellaista aina löytyy valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sinä vanha isäksi.
Minun isäni täyttää tänä vuonna 85. Miten 54-vuotias voisi olla liian vanha isäksi?
Hän on liian vanha.
Mihin?
Hankkimaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Timo T.A. Mikkonen oli 55-vuotias, kun hänen poikansa Matias syntyi ja seuraavana vuonna syntyi Mikael. Meni 9 vuotta, niin hän sai epäonnekseen useita aivoinfarkteja ja vammautui niiden pohjalta. Koskaan ei voi tietää, miten elämä kutakin koettelee vai saako elää terveenä yli 90-vuotiaaksi, olen työssäni tavannut 104-vuotiaita miehiäkin ihan viime vuosina. En pidä aloittajan ikäistä miestä liian vanhana perustamaan perhettä.
Tiedän perheen, jossa uskovaiset nuorempi nainen ja 7-kymppinen mies rakastuivat ja menivät naimisiin. He saivat monta lasta, lähempänä kymmentä. En tiedä perheestä enää, mutta tuolloin mies oli hyväkuntoinen ja osallistui perheen arkeen ja lasten hoitoon.
Kysymys vielä ap:lle: Paljonko sinulla ja anopilla on ikäeroa, kumpi teistä on vanhempi?
Varmaa on se että 54-vuotias on liian vanha ia käyttäytyy äärimmäisen itsekkäästi.
Anoppihan tässä on äärimäisen itsekkäästi käyttäytyvä. Ehkä hän pitää itseään liian nuorena tulemaan isovanhemmaksi (vaikka joku tulee jo parikymmentä vuotta nuorempana)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Timo T.A. Mikkonen oli 55-vuotias, kun hänen poikansa Matias syntyi ja seuraavana vuonna syntyi Mikael. Meni 9 vuotta, niin hän sai epäonnekseen useita aivoinfarkteja ja vammautui niiden pohjalta. Koskaan ei voi tietää, miten elämä kutakin koettelee vai saako elää terveenä yli 90-vuotiaaksi, olen työssäni tavannut 104-vuotiaita miehiäkin ihan viime vuosina. En pidä aloittajan ikäistä miestä liian vanhana perustamaan perhettä.
Tiedän perheen, jossa uskovaiset nuorempi nainen ja 7-kymppinen mies rakastuivat ja menivät naimisiin. He saivat monta lasta, lähempänä kymmentä. En tiedä perheestä enää, mutta tuolloin mies oli hyväkuntoinen ja osallistui perheen arkeen ja lasten hoitoon.
Kysymys vielä ap:lle: Paljonko sinulla ja anopilla on ikäeroa, kumpi teistä on vanhempi?
Varmaa on se että 54-vuotias on liian vanha ia käyttäytyy äärimmäisen itsekkäästi.
Anoppihan tässä on äärimäisen itsekkäästi käyttäytyvä. Ehkä hän pitää itseään liian nuorena tulemaan isovanhemmaksi (vaikka joku tulee jo parikymmentä vuotta nuorempana)?
Sanoisin anoppia järkeväksi ja AP:ta ihmiseksi, joka ei ehkä täysin käsitä mihin on sitoutunut ja mitä epävarmuustekijöitä sitoutumisen onnistumiseen liittyy.
Tunsin yhden rouvan kenkä messuilla, joka synnytti terveen lapsen 50 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sinä vanha isäksi.
Vanha äidiksi, ei isäksi.
Ap:n vaimo on liian vanha ensisynnyttäjä?
Minua kutsuttiin sairauskertomusteksteissä vanhaksi ensisynnyttäjäksi, kun sain lapsen 38-vuotiaana. Ns. vanhoja synnyttäjiä on ollut myös 100 vuotta sitten. Vuonna 1921 synnytti 1 133 naista, jotka olivat täyttäneet 45 vuotta. 50 vuotta täyttäneitäkin oli 27. Silloin ei ollut lapsettomuushoitoja, mutta ei lampaan suolta parempaa ehkäisyäkään. V. 1921 näiden vielä 45-50-vuotiaina synnyttäneiden naisten elinajanodote heidän syntymähetkestään laskettuna oli noin 40-45 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppi sinkku? Haloo, vähän lukutaitoa. Voi anoppia itseään kirpaista, kun ei voi hankkia lapsia ja vanha mies voi.
Anoppi on naimisissa.
Onko anopin nykyinen mies parikymmentä vuotta häntä nuorempi?
Ei ole, vaan appiukko on anoppia neljä vuotta vanhempi.
Et kertonut, minkä ikäinen anoppisi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli tilanne ja pelot mitkä tahansa, niin eihän sille enää tässä vaiheessa mitään voi kun lapsi on jo tulossa. Vai haluaisiko anoppi että teette abortin, tai että sinä jättäisit hänen tyttären ja häipyisit kuviosta? Tottakai yöheräämiset kuormittaa enemmän vanhempana kuin kaksikymppisenä, mutta noin se elämä välillä vaan menee ja varmasti pärjäätte.
Lapsien saamisen yhteydessä ihmiset jotenkin kokevat vielä aiempaa enemmän oikeudekseen arvostella ja neuvoa miten toisten pitäisi asiat tehdä. Jos anoppi on arvostelun aloittanut jo nyt, niin vauhti ei varmasti hiljene kunhan lapsi syntyy.
Ei tietenkään anoppi sellaista toivo enkä ole jättämässä vaimoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppi sinkku? Haloo, vähän lukutaitoa. Voi anoppia itseään kirpaista, kun ei voi hankkia lapsia ja vanha mies voi.
Anoppi on naimisissa.
Onko anopin nykyinen mies parikymmentä vuotta häntä nuorempi?
Ei ole, vaan appiukko on anoppia neljä vuotta vanhempi.
Et kertonut, minkä ikäinen anoppisi on.
Minua kolmetoista vuotta vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän vastaajan täytyy olla teini tai juuri teini-iän ohittanut:
kun lapsesi on 10 vuotias, niin itse valitset ekaa kävelykeppiä
Kun ap:n lapsi on 10-vuotias, on ap 64-vuotias ja sen ikäiset eivät käytä keppiä vaan suurin osa käy kokopäivätöissä. Oma isäni alkoi tarvita kävelykeppiä ulkona liikkuessaan 84-vuotiaana.
ja teini-iässä pahimmassa tapauksessa rollaattoria
Kun ap:n lapsi on 15-vuotias, on ap itse 69-vuotias. Harva sen ikäinen rollaattorin kanssa kulkee, vaan harrastavat, liikkuvat, matkustelevat, moni käy vielä osa-aikaisesti töissäkin. Minun tätini oli yli 90-vuotias, kun hänelle joku ehdotti rollaattoria - täti totesi, ettei sellaista huoli, se on vanhoja ihmisiä varten.
Et ole liian vanha isäksi. Vanhojen isien lapsilla on pitkät telomeerit. Eri asia sitten onko sukurasitteita vanhempien (jomman kumman tai kummankin) suvuissa tai minkälainen on perimä, ominaisuudet. Joillekin tulee äidin puolelta iho-ongelmat ja vaivat. Ja mitä tutkijat sanovat, entä dna testit jne. Mutta ehkei sitä nyt tässä tarvitse miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastaan pitäisi jaksaa tukea ainakin siihen asti että tämä on noin 25 ja työelämän syrjässä kiinni, oman elämän palasia kasassa jne.
Meidän tuttavaperheessä sai pariskunta neljä lastaan nuorina. Ensimmäinen syntyi isän ollessa 26-vuotias ja nuorin hänen ollessaan 33-vuotias. Kukin lapsi lähetettiin kodista omilleen tasa 18-vuotispäivänä, eikä heitä ole tuettu taloudellisesti, vaikka molemmat vanhemmat ovat työssäkäyviä. Yhteyttä toki pitävät. Kolme lapsista hankki omillaan asuessaan koulutuksen ja työn, yksi syrjäytyi ja elää yhteiskunnan tuella.
Huonoa vanhemmuutta. Sellaista aina löytyy valitettavasti.
Heillä on hyvin läheiset välit kaikkiin lapsiinsa. En pitäisi huonoina vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppi sinkku? Haloo, vähän lukutaitoa. Voi anoppia itseään kirpaista, kun ei voi hankkia lapsia ja vanha mies voi.
Anoppi on naimisissa.
Onko anopin nykyinen mies parikymmentä vuotta häntä nuorempi?
Ei ole, vaan appiukko on anoppia neljä vuotta vanhempi.
Et kertonut, minkä ikäinen anoppisi on.
Minua kolmetoista vuotta vanhempi.
Eli lähempänä 70-v. Saattaa olla jo alkavaa dementiaa tuollaisen käytöksen ja puheiden takana. Onko hänen käytöksensä muuten muuttunut, onko vaimosi huomannut mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vastaajan täytyy olla teini tai juuri teini-iän ohittanut:
kun lapsesi on 10 vuotias, niin itse valitset ekaa kävelykeppiä
Kun ap:n lapsi on 10-vuotias, on ap 64-vuotias ja sen ikäiset eivät käytä keppiä vaan suurin osa käy kokopäivätöissä. Oma isäni alkoi tarvita kävelykeppiä ulkona liikkuessaan 84-vuotiaana.
ja teini-iässä pahimmassa tapauksessa rollaattoria
Kun ap:n lapsi on 15-vuotias, on ap itse 69-vuotias. Harva sen ikäinen rollaattorin kanssa kulkee, vaan harrastavat, liikkuvat, matkustelevat, moni käy vielä osa-aikaisesti töissäkin. Minun tätini oli yli 90-vuotias, kun hänelle joku ehdotti rollaattoria - täti totesi, ettei sellaista huoli, se on vanhoja ihmisiä varten.
Lapsi on joka tapauksessa äidin varassa myöhemmin ja äidin suvun. Koska tuskin kaikkea jätetään pelkän isän varaan. Ja lapsi ei ole automaattisesti isästä vanhana huolehtiva, sen hoitaa muut aikuiset ensisijassa.
Minun isäni oli 26, kun minä synnyin. Nyt hän on kohta 85. Eikä hän vielä mitään ulkopuolista apua tarvitsekaan, hyvässä kunnossa. Ja vaikka tarvitsisikin, niin en hänestä huolehtimaan rupeaisi, kuten en muutamaa vuotta nuoremmasta äidistäkään, vaikkei mitään välirikkoa ole. Ap:llä itsellään tuohon ikään on vielä yli 30 vuotta aikaa.
En ollenkaan ymmärrä, miksi viisikymppisenä isäksi tulevan lapsi olisi täysin äidin ja äidin suvun varassa. Jos äidistä aika jättää isää aiemmin tai hän sairastuu niin ettei kykene lasta hoitamaan, niin kyllä isä sen lapsen ensisijaisesti hoitaa eikä äidin suku sitä tule adoptoimaan toimintakykyiseltä isältä.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin yhden rouvan kenkä messuilla, joka synnytti terveen lapsen 50 vuotiaana.
Kenkämessuillako hän synnytti, vai olitteko tavanneet siellä vai miten nämä kenkämessut nyt liittyivät tapaukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Timo T.A. Mikkonen oli 55-vuotias, kun hänen poikansa Matias syntyi ja seuraavana vuonna syntyi Mikael. Meni 9 vuotta, niin hän sai epäonnekseen useita aivoinfarkteja ja vammautui niiden pohjalta. Koskaan ei voi tietää, miten elämä kutakin koettelee vai saako elää terveenä yli 90-vuotiaaksi, olen työssäni tavannut 104-vuotiaita miehiäkin ihan viime vuosina. En pidä aloittajan ikäistä miestä liian vanhana perustamaan perhettä.
Tiedän perheen, jossa uskovaiset nuorempi nainen ja 7-kymppinen mies rakastuivat ja menivät naimisiin. He saivat monta lasta, lähempänä kymmentä. En tiedä perheestä enää, mutta tuolloin mies oli hyväkuntoinen ja osallistui perheen arkeen ja lasten hoitoon.
Kysymys vielä ap:lle: Paljonko sinulla ja anopilla on ikäeroa, kumpi teistä on vanhempi?
Varmaa on se että 54-vuotias on liian vanha ia käyttäytyy äärimmäisen itsekkäästi.
Anoppihan tässä on äärimäisen itsekkäästi käyttäytyvä. Ehkä hän pitää itseään liian nuorena tulemaan isovanhemmaksi (vaikka joku tulee jo parikymmentä vuotta nuorempana)?
Sanoisin anoppia järkeväksi ja AP:ta ihmiseksi, joka ei ehkä täysin käsitä mihin on sitoutunut ja mitä epävarmuustekijöitä sitoutumisen onnistumiseen liittyy.
Ehkä anopin olisi "järkevänä" ihmisenä pyrkiä valistamaan vävyään asiasta ennen raskautta eikä vasta siinä vaiheessa, kun laskettuun aikaan on kuukausi.
Meidän tuttavaperheessä sai pariskunta neljä lastaan nuorina. Ensimmäinen syntyi isän ollessa 26-vuotias ja nuorin hänen ollessaan 33-vuotias. Kukin lapsi lähetettiin kodista omilleen tasa 18-vuotispäivänä, eikä heitä ole tuettu taloudellisesti, vaikka molemmat vanhemmat ovat työssäkäyviä. Yhteyttä toki pitävät. Kolme lapsista hankki omillaan asuessaan koulutuksen ja työn, yksi syrjäytyi ja elää yhteiskunnan tuella.