Lue keskustelun säännöt.
Anoppi pitää minua liian vanhaksi hankkimaan lapsia
08.05.2023 |
Täytän juhannuksen tienoilla 54 vuotta ja vaimo on täyttänyt jo aiemmin 34 ja esikoisemme laskettuaika on viikon sisään omien syntymäpäivieni aikoihin. Tänään anoppi laukoi mielipiteensä minusta, että olen todella vanha mies isäksi. Anoppi on yleensä aina peruskohtelias ja tykkää minusta, mutta kertoi miettineensä minun ja tyttären ikäeroa ettei vaan mitään tapahdu. Olen perusterve ja naimisissa hänen tyttärensä kanssa eikä meillä ole aiempaa kokemusta omista lapsista, mutta anoppi vannotti kuinka vaikeaa on yöherätä vauvan kanssa ja yritti pelotella koliikkivauvalla ja vain siksi kun heillä on suvussa koliikkia. Yritin nätisti sanoa, että olen aikuinen mies ja lapsi on yhteinen ja odotan vauvaa yhtä innokkaasti kuin vaimoni. Anoppi on vanhempi minua ja vaikka arvostan hänen apuaan ja kokemustaan vanhemmuudesta niin tämä oli todella loukkaavaa minua kohtaan. Vierailun jälkeen sanoin vaimolle anopin loukkaavista sanoista ja toivon anopin ymmärtävän, että kasvatamme ja hoidamme lasta kahdestaan tuli sitten koliikkia tai ei. Hämmästyin kovin anopin sanoja aivan kuin olisin jo nyt kädetön turha mies, vaikka pidän vaimostani ja pienestä perheestäni huolen. Riitaa en halua haastaa, mutta en myöskään halua anopin puuttuvan kaikkeen vauvan kasvatuksesta alkaen. Pyydän neuvoja tilanteeseen? Reagoinko turhaan vai annanko asian vain mennä omalla painollaan.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin "anoppi" tuli aloituksessa mainittua tarpeeksi usein.
Trollaushan tää on kuitenkin.
1/5
Ei välttämättä trollausta kun anopit osaavat monesti olla hankalia. Niitä pitää käsitellä kuin lapsia niin parhaiten pärjää.
Luoda selkeä rajat että parisuhteeseen kuuluu hänen tyttärensä eikä anoppi. Toisaalta pitää muistaa antaa karkkia eli kuvaannollisesti silittää myötäkarvaan. Muistaa mainita että arvostaa anoppia ja hänen mielipiteitään, myöskin pitää muistaa kysellä neuvoja koska siten anoppi kokee itsensä tarpeelliseksi.
Kyllä se Ap'llä hyvin sujuu. Jos oisin Ap'een pöksyissä niin tekisin joskus niin että pyytäisin joskus lapsenvahdiksi. Vahtimisen jälkeen sitten tietenkin kiittelisin anoppia kun järjesti laatuaikaa väsyneille vanhemmille jotta lapselle saataisiin sisaruksia😄
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinä olet vanha ja edesvastuuton.
Edesvastuuton ja vanha? Kuuntelisin erittäin mielellään perustelut kiitos. Edesvastuuton mies olisi häipynyt kuvioista aikoja sitten, ei olisi mennyt ensin naimisiin, ei haluaisi isäksi vastuunkannosta puhumattakaan. Minä en ole sellainen.
Niin. Vanha.
Ja itsekäs ja edesvastuuton etkä välitä lapsesta pätkääkään.
Kehtaatko sanoa nuo kirjoittamasi sanat päin naamaa niille lapsille, joita kukaan ei halunnut ja jotka ovat nykyään hautausmaalla? Niin. Häpeäisit mitä kirjoittelet. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sitä taas nähdään mitä ongelmia siitä seuraa, kun pariskunnan ikäero on suuri.
Olen surullinen apn ja vaimonsa puolesta. :( Olen samaa ikäluokkaa apn vaimon kanssa ja sain esikoiseni vuosi sitten.
Aha. Minä olen onnellinen, kun lasta toivonut pariskunta saa lapsen. Sinun puolestasi olen surullinen, kun jo kolmekymppisenä arvioit, että parinkymmenen vuoden päästä olet jo vaimosi kanssa vanhainkotikunnossa, ehditte juuri saada lapsenne täysi-ikäiseksi enen sitä, mutta lapsenlapsistanne ette pysty koskaan huolehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppi sinkku? Haloo, vähän lukutaitoa. Voi anoppia itseään kirpaista, kun ei voi hankkia lapsia ja vanha mies voi.
Anoppi on naimisissa.
Onko anopin nykyinen mies parikymmentä vuotta häntä nuorempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sinä vanha isäksi.
Vanha äidiksi, ei isäksi.
Lapsen kannalta ihan sama kumpi on. Hänelle tuo tietää pelkkää kärsimystä.
Miten iäkkäämpi vanhempi on lapselle pelkkää kärsimystä? En minä ole huonokuntoinen, en sairas raihnainen mies. Eikö ole tärkeämpää, että lapsi on toivottu ja rakastettu?
Sinä olet 70 kun se lapsi on teini.
80 kun se on 30 ja sillä alkaa olla ruuhkavuodet.
Ja todennäköisesti vainaa kun se ei ole edes keski-iässä vielä.
Tai sitten voi olla isätön 1-vuotiaana tai 5-vuotiaana. Nämä eivät siis olleet vanhoja isejä vaan toinen kuoli onnettomuudessa ja toinen sydänvian vuoksi.
Se ero siinä on että minkä ikäinen tahansa saattaa menehtyä tai menettää muutoin toimintakykynsä, iäkkäämmällä se on varmaa.
Ajatella apn vaimokin voi pieraista synnytyksesä tai kuolla synnytykseen. Huomenna kivi voi tippua katolta päällesi tai taivaalla voi paistaa aurinko. Ajatella mikä tahansa on mahdollista kun oikein ajattelee. Niinhän laulussakin lauletaan, että
Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppi sinkku? Haloo, vähän lukutaitoa. Voi anoppia itseään kirpaista, kun ei voi hankkia lapsia ja vanha mies voi.
Anoppi on naimisissa.
Onko anopin nykyinen mies parikymmentä vuotta häntä nuorempi?
Ei ole, vaan appiukko on anoppia neljä vuotta vanhempi.
Ihan outoja kommentteja. Onnea vaan isäksi tulosta. Elämä ei aina mene niinkuin kirjoissa. Myös 34-vuotiaana isäksi tullut voi menehtyä sairauteen tai muuhun vaikka huomispäivänä. Nauti vaan lapsestasi. Vauvat ovat ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sinä vanha isäksi.
Vanha äidiksi, ei isäksi.
Lapsen kannalta ihan sama kumpi on. Hänelle tuo tietää pelkkää kärsimystä.
Miten iäkkäämpi vanhempi on lapselle pelkkää kärsimystä? En minä ole huonokuntoinen, en sairas raihnainen mies. Eikö ole tärkeämpää, että lapsi on toivottu ja rakastettu?
Sinä olet 70 kun se lapsi on teini.
80 kun se on 30 ja sillä alkaa olla ruuhkavuodet.
Ja todennäköisesti vainaa kun se ei ole edes keski-iässä vielä.
Itse ole nuorekas vielä näin 87-vuotiaana. Hyvin jaksan ja autan lapsiani lasten hoidossa.
Mukava vastas. Pidät varmaankin ap:tä nuorena kloppina, etkä vanhuksena, kuten moni sinun näkökulmastasi "lapspieni" -kirjottelija täällä.
Ihan käsittämättömiä vastauksia olet saanut.
Onnea ap lapsesta ja jätä asiaton anoppi omaan arvoonsa.
Meillä oli iät lähes samat kuin teillä kun lapsi saatiin. Kaikki mennyt hienosti ja ollaan molemmat erittäin aktiivisia ja osallistuvia ja lapsi etusijalle laittavia vanhempia. Iäkkäämmillä vanhemmilla usein lapsi on erittäin toivottu ja siksi lapseen panostetaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jo on höpsis..minä sain ekan lapsen 35v, mieheni oli 48v. Toinen 39v ja mieheni oli silloin 52v. Ja hyvin on pärjätty. Toki molemmat oltais haluttu lapsia jo aiemmin, mutta ei elämän polut kohdanneet ennen kuin myöhemmin. Hyvä puoli on ollut se, että elämässä on ehditty maksaa lainat pois ja kerättyä säästöäkin, joka on mahdollistanut pidemmän kotona olemisen lasten kanssa yms.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sinä olet vanha isäksi, ei siitä mihinkään pääse. Eikä se isyys tähän lopu vaan jaksaa pitäisi seuraavat 20 v vähintään. Sittenkin lapsesi on vasta aikuisuuden kynnyksellä. Hyvä pointti myös tuo teini-ikä. Jaksoin hyvin nuorena lapsien yövalvomiset ja teini-iän tohinat. Nyt 48 v iässä iltatähti on teini-iässä ja todellakin toivon että olisin saanut hänet heti edellisten perään. Kauhea ajatuskin että tässä vielä olisi vauva sylissä ja seuraavat 20 v pitäisi jaksaa lasten tahdissa. Muistat nyt vaan että vastuu tulee kantaa ja vaikka kuinka väsyttäisi ja vihloisi niin se on nyt vaan mentävä ja jaksettava. Nyt voi tuntuakin että jaksat, toivottavasti jaksat vielä seitsemän kymppisenäkin... Sekin vielä että omille lapsillemme isovanhemmat ovat todella tärkeitä, sinun lapsesi lapset tuskin tulevat sinua toiminta kunnossa näkemään (jos ei ihan teinivanhemmaksi ala).
Itse olen 10 vuotta sinua vanhempi, ja minäkin olen teinin äiti, poika on 19-vuotias. Aika erikoista, että -lähes viisikymppisen ajattelet, että et enää itsekään ole toimintakykyinen päälle 7-kymppisenä. Nykyään sen ikäiset käyvät vielä töissä ja harrastuksissa, matkustelevat, harrastavat ja hoitavat lapsenlapsiaan.
Meillä käy terveyskeskusessa osa-aikaisesti töissä kaksi n. 75-vuotiasta lääkäriä. Yksi entinen terveyskeskuslääkärimme lopetti kotonaan lääkärinvastaanoton pitämisen vain puolisen vuotta sitten, hän on nyt 85-vuotias. Olen tavannut häntä koulutustilaisuuksissa, ja ihan täysjärkinen ja toimintakykykyinen edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani olivat n. 40 vuotiaita saadessaan minut. Kavereiden vanhemmat olivat parikymmentä vuotta nuorempia. Hävetti, kun isä täytti 50 vuotta. Ikäero on olemassa, vaikka tuntisit itsesi kuinka nuoreksi tahansa.
Oletko aina hävennyt ja inhonnut vanhempiasi?
En, mutta muistan kuinka en kehdannut sanoa kavereilleni, että isällä on 50 vuotias syntymäpäivä. Vanhempani eivät myöskään jaksaneet käydä kanssani missään kodin ulkopuolella.
Niin no tuolla etteivät jaksaneet käydä kanssasi missään, ei kyllä ole mitään tekemistä iän kanssa. Jotkut vaan ovat flegmaattisia ja toiset tulevat ja menevät vielä 80 vuotiaanakin.
Oma mieheni tuli ensi kerran isäksi viisikymppisenä ja on maailman paras isä eli ei se ikää katso. Tavallaan toki ymmärrän anopin huolen, koska pikkuvauva-aika ja äitiys on kuitenkin imetyksineen, yöheräilyineen jne aika next levelillä isyyteen verrattuna. En minäkään jaksaisi viisikymppisenä sitä yksinkertaisesti sen fyysisen kuormittavuuden vuoksi. Mutta oikeasti siinä alkuvaiheessa paljon vauvan hoitoon osallistuvallakin isällä on yleensä aika paljon helpompaa vs äiti, ei isä yleensä heräile imettämään, kärsi hormonimyrskyistä tai vauva ole niin tiiviissä symbioosissa isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain olen lukenut, että iäkkäiden miesten lapsilla on usein viivästymää puheen kehityksessä ja oppimisvaikeuksia.
lOulun yliopistossa tehtiin 2019 logopedian alan kandidaatintutkielma aiheesta "
RISKITEKIJÄT MYÖHÄÄN PUHUMAAN OPPIMISELLE SEKÄ SEN VAIKUTUS
KIELELLISIIN TAITOIHIN KOULUIÄSSÄ"
Tulokset osoittivat, että riskitekijöitä myöhään puhumaan oppimiselle ovat
miessukupuoli, perheen sosioekonominen asema sekä se, ettei lapsi ole ollut
päivähoidossa päiväkodissa. Yhdessä kolmesta tutkimuksesta myös lähisuvussa
esiintyneet kielelliset vaikeudet lisäsivät riskiä, mutta muissa tutkimuksissa sellaista
tilastollista merkitsevyyttä ei havaittu.
Tässä kandidaattityössä käsiteltiin siis kolmea eri tutkimusta. Yhdessä niistä puhutaan isän osuudesta, mutta siinäkään ei mainita, että isän ikä millään tavalla vaikuttaisi lapsen kielenkehitystä viivästyttävästi.
Korpilahden ym. (2016) tutkimuksessa oli ainoana muista poiketen nostettu esille isän
rooli lapsen puhumaan oppimisessa. Tutkimuksessa todettiin, että lapsi oli
todennäköisemmin myöhään puhumaan oppiva, jos isä työskenteli täysipäiväisesti kodin
ulkopuolella lapsen varhaisen kehityksen vuosina. Oli mielenkiintoista huomata, että
myös isän toiminnalla on vaikutusta lapsen puheenkehitykseen, sillä muissa
tutkimuksissa kaikki kyselyt olivat äidin täyttämiä ja isän osuus huomioitiin ainoastaan
perheen tulotasossa tai perheen sosioekonomisessa asemassa (Hammer ym., 2017;
Collisson ym., 2016). Toisaalta Korpilahden ym. (2016) myös isän tulotasolla oli
vaikutusta lapsen puhumaan oppimiseen siten, että isän matala tulotaso lisäsi riskiä
myöhään puhumaan oppimiselle, joten isän työttömyys ei myöskään ollut hyväksi lapsen
puhumaan oppimiselle.
Löydät tutkimuksen PDF-tiedostona, kun googletat isoilla kirjaimilla kirjoitetun tutkimuksen otsikon. Laittaisitko sinäkin linkin omaan väitteeseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sinä vanha isäksi.
Minun isäni täyttää tänä vuonna 85. Miten 54-vuotias voisi olla liian vanha isäksi?
Hän on liian vanha.
Mihin?
Anoppisi on oikeassa. Ehkä jaksat nyt mutta kun lapsesi on 10 vuotias, niin itse valitset ekaa kävelykeppiä ja teini-iässä valitset pahimmassa tapauksessa rollaattoria. Tässä vaiheessa myös avioliittosi on kovilla, kun puolisojen intressit ovat kovin erilaiset.
Olen nähnyt tämän läheltä, kun oma isäni oli 53 kun iltatähti syntyi. Ei se nyt ihan nappiinkaan mennyt ja siinä mielessä anoppisi lausui viisaita sanoja.
Itse voit vaikuttaa omaan isyyteesi. Rankkaa se tulee olemaan joka tapauksessa mutta toivottavasti fysiikkasi ja mielesi pysyvät virkeänä lastasi ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sinä vanha isäksi.
Vanha äidiksi, ei isäksi.
Lapsen kannalta ihan sama kumpi on. Hänelle tuo tietää pelkkää kärsimystä.
Miten iäkkäämpi vanhempi on lapselle pelkkää kärsimystä? En minä ole huonokuntoinen, en sairas raihnainen mies. Eikö ole tärkeämpää, että lapsi on toivottu ja rakastettu?
Sinä olet 70 kun se lapsi on teini.
80 kun se on 30 ja sillä alkaa olla ruuhkavuodet.
Ja todennäköisesti vainaa kun se ei ole edes keski-iässä vielä.
Tämähän on vain erilaisten ikävaiheiden listaus. Voisitko kertoa, että mikä näiden merkitys mielestäsi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olethan sinä vanha isäksi.
Vanha äidiksi, ei isäksi.
Lapsen kannalta ihan sama kumpi on. Hänelle tuo tietää pelkkää kärsimystä.
Miten iäkkäämpi vanhempi on lapselle pelkkää kärsimystä? En minä ole huonokuntoinen, en sairas raihnainen mies. Eikö ole tärkeämpää, että lapsi on toivottu ja rakastettu?
Sinä olet 70 kun se lapsi on teini.
80 kun se on 30 ja sillä alkaa olla ruuhkavuodet.
Ja todennäköisesti vainaa kun se ei ole edes keski-iässä vielä.
Tai sitten voi olla isätön 1-vuotiaana tai 5-vuotiaana. Nämä eivät siis olleet vanhoja isejä vaan toinen kuoli onnettomuudessa ja toinen sydänvian vuoksi.
Se ero siinä on että minkä ikäinen tahansa saattaa menehtyä tai menettää muutoin toimintakykynsä, iäkkäämmällä se on varmaa.
Täällä meilläpäin menehtyi hiljattain 104-vuotias mies. 100-vuotiaaksi hän asui kotonaan, kotiapu kävi kerran päivässä. Vasta siinä 100 vuotta täytettyään siirtyi omasta tahdostaan asumaan vanhusten asumispalveluyksikköön, sinnekin kotihoidon siipeen, eli ei ollut vielä silloinkaan ns. hoivan tarpeessa. Ei muistisairautta.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sinä olet vanha isäksi, ei siitä mihinkään pääse. Eikä se isyys tähän lopu vaan jaksaa pitäisi seuraavat 20 v vähintään. Sittenkin lapsesi on vasta aikuisuuden kynnyksellä. Hyvä pointti myös tuo teini-ikä. Jaksoin hyvin nuorena lapsien yövalvomiset ja teini-iän tohinat. Nyt 48 v iässä iltatähti on teini-iässä ja todellakin toivon että olisin saanut hänet heti edellisten perään. Kauhea ajatuskin että tässä vielä olisi vauva sylissä ja seuraavat 20 v pitäisi jaksaa lasten tahdissa. Muistat nyt vaan että vastuu tulee kantaa ja vaikka kuinka väsyttäisi ja vihloisi niin se on nyt vaan mentävä ja jaksettava. Nyt voi tuntuakin että jaksat, toivottavasti jaksat vielä seitsemän kymppisenäkin... Sekin vielä että omille lapsillemme isovanhemmat ovat todella tärkeitä, sinun lapsesi lapset tuskin tulevat sinua toiminta kunnossa näkemään (jos ei ihan teinivanhemmaksi ala).
Ei kaikki ole noin raihnaisia noin nuorena. 48v ei ole ikä eikä mikään.
Olisiko C- ja D-vitamiineista sekä VitaeProsta apua vanhalle rouvalle?