Lapsen biologisen isän sukulaisten käytös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- adoptioon antava luopuu ihan kaikista oikeuksista tai siteistä lapseen eikä hänellä ole oikeutta ottaa lapseen yhteyttä

- lapsi päättää haluaako olla tekemisissä

- Mies kuoli joten hän ei voinut luopua oikeuksistaan.

- Kuinka alaikäinen voi tehdä aidosti oikean päätöksen jos äitinsä myrkyttää mielen?

Jos joku ei ymmärrä, minusta olisi inhimillisintä antaa mahdollisimman neutraali kuva pienelle lapselle biologisesta suvustaan. Jos ovat hankalia, pitää yhteydenpito minimissä, mutta huolehtia että lapsi voi vanhempana muodostaa itse mielipiteensä sukulaisistaan.

Sanokaa vaan adoption katkaisevan sukulaisuus jne., niin sillä lapsella voi olla vaikka serkkuja joilla ei mitään tekemistä riitojen kanssa ja joiden kanssa tämä voisi muodostaa normaalin suhteen. Lisäksi mielestäni väärin mahdollisia serkkuja kohtaan että heiltä saattoi kadota ainoa saman sukupolven sukulainen koska tämän isän kuoli. Jos siis suku on muutenkin pieni.

En ole ap, mutta yhteyttä ei voinut oikeasti pitää millään tavalla. Isovanhemmat haukkuivat ensin suoraan huonoksi äidiksi, sitten jutut siirtyi lasten manipuloinniksi. Lapsille ihmeteltiin, eikö äiti edes sitä ja tätä osta teille, miten äitinne ei vie teitä 5 kertaa huvipuistoon kesällä, millainen äiti teillä oikein on, minä antaisin teille karkkia 3 kg, mutta äitinne kieltää, kyllä mummi antaisi mutta kun tyhmä äiti ei suostu.

Teinille mummi pohti, että olisiko vika sittenkin äidissä, kun joutui lapsena lastenkotiin (olen vanhempieni hylkäämä). Toi viimeisin oli niin julmaa, että välit katkesi.

Multa meni tuo osuus nyyhkytarinasta kokonaan ohi, kerrotko viestinumeron jossa ap kertoo tuon? Tai edes sivun niin ei tarvitse kaikkia 14 lukea uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millään "verisukulaisuudella" ei ole mitään merkitystä, koska sellaista ei ole edes olemassa.

Entä kun kuulet sairaalassa että omaat erittäin harvinaisen luuydintyypin, viikatemies on tulossa ellei löydy siirrettä. Soitatko ainoalle elossaolevalle verisukulaiselle johon katkaisit välit 30 vuotta sitten vai adoptiosuvullesi vai alatko kirjoittaa ohjeita kuolinsiivousta varten?

Ja tämän skenaarion takia pitää sairastuttaa elämänsä häiriköillä vuosikymmeniksi?

Eiköhän sieltä äidin suvustakin löydy vino pino verisukulaisia ja miehenkin suvusta yksi tervejärkinen.

Biologinen isä kuoli eikä ollut mikään heittiö ilmeisesti. On silti älytöntä olettaa, että kun lapsen äidin uusi mies tulee kuvioihin ja adoptoi lapsen, niin biologiset isovanhemmat voidaan vaan unohtaa.

Tarina on yksipuolinen ja ei täsmää. Molemmissa osapuolissa on ollut varmasti vikaa. Aikuinen ihminen ei stalkkaisi isovanhempia ja yrittäisi pitää välit asiallisina.

Jos minä nyt kuolisin ja vaimoni menisi uuteen naimisiin ja hänen miehensä adoptoisi minun lapseni, niin olisi todella suuri loukkaus muistioni kohtaan, jos vaimoni yrittäisi pyyhkiä vanhempani pois lapseni elämästä, vaikka nämä olisivat hankalia.

Olitko ap huonoissa väleissä lapsen isän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millään "verisukulaisuudella" ei ole mitään merkitystä, koska sellaista ei ole edes olemassa.

Entä kun kuulet sairaalassa että omaat erittäin harvinaisen luuydintyypin, viikatemies on tulossa ellei löydy siirrettä. Soitatko ainoalle elossaolevalle verisukulaiselle johon katkaisit välit 30 vuotta sitten vai adoptiosuvullesi vai alatko kirjoittaa ohjeita kuolinsiivousta varten?

Jos kyseessä todella on erittäin harvinainen tyyppi, niin äärimmäisen epätodennäköisesti silloinkaan sopii jonkun randomin luuydin. Varsinkaan jos kyseessä on joku muu kuin vanhempi tai täyssisarus.

Tämä nyt on sellaista saippuasarjamoskaa, millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Biologinen isä kuoli eikä ollut mikään heittiö ilmeisesti. On silti älytöntä olettaa, että kun lapsen äidin uusi mies tulee kuvioihin ja adoptoi lapsen, niin biologiset isovanhemmat voidaan vaan unohtaa.

Tarina on yksipuolinen ja ei täsmää. Molemmissa osapuolissa on ollut varmasti vikaa. Aikuinen ihminen ei stalkkaisi isovanhempia ja yrittäisi pitää välit asiallisina.

Jos minä nyt kuolisin ja vaimoni menisi uuteen naimisiin ja hänen miehensä adoptoisi minun lapseni, niin olisi todella suuri loukkaus muistioni kohtaan, jos vaimoni yrittäisi pyyhkiä vanhempani pois lapseni elämästä, vaikka nämä olisivat hankalia.

Ei lapsen isässä mitään vikaa ollut, mutta häntä kohdeltiin kaltoin lapsena. Hän ei pitänyt sukuunsa kuin minimaalisesti yhteyttä itsekään, eikä lapsi edes tavannut sukua kun isä eli.

Minulla ei ole välejä vanhempiini ja suuttuisin sairaasti, jos kuolemaani käytettäisiin tekosyynä ujuttautua pilaamaan lapseni elämä, kuten minun elämäni pilattiin.

Vierailija kirjoitti:

Biologinen isä kuoli eikä ollut mikään heittiö ilmeisesti. On silti älytöntä olettaa, että kun lapsen äidin uusi mies tulee kuvioihin ja adoptoi lapsen, niin biologiset isovanhemmat voidaan vaan unohtaa.

Tarina on yksipuolinen ja ei täsmää. Molemmissa osapuolissa on ollut varmasti vikaa. Aikuinen ihminen ei stalkkaisi isovanhempia ja yrittäisi pitää välit asiallisina.

Jos minä nyt kuolisin ja vaimoni menisi uuteen naimisiin ja hänen miehensä adoptoisi minun lapseni, niin olisi todella suuri loukkaus muistioni kohtaan, jos vaimoni yrittäisi pyyhkiä vanhempani pois lapseni elämästä, vaikka nämä olisivat hankalia.

Ei ap ole ketään stalkannut, vaan lapsi oli kuullut että ne häiriköt on tunkeneet someen hänen kuviaan.

Nuohan eivät ole adoptiolapsen isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Biologinen isä kuoli eikä ollut mikään heittiö ilmeisesti. On silti älytöntä olettaa, että kun lapsen äidin uusi mies tulee kuvioihin ja adoptoi lapsen, niin biologiset isovanhemmat voidaan vaan unohtaa.

Tarina on yksipuolinen ja ei täsmää. Molemmissa osapuolissa on ollut varmasti vikaa. Aikuinen ihminen ei stalkkaisi isovanhempia ja yrittäisi pitää välit asiallisina.

Jos minä nyt kuolisin ja vaimoni menisi uuteen naimisiin ja hänen miehensä adoptoisi minun lapseni, niin olisi todella suuri loukkaus muistioni kohtaan, jos vaimoni yrittäisi pyyhkiä vanhempani pois lapseni elämästä, vaikka nämä olisivat hankalia.

Luitko mitä ne biologisen isän vanhemmat tai perhe oli tehneet biologiselle isälle?

Ei ole ap:n syy, että nämä biologisen isän vanhemmat kaltoinkohteli poikaansa, ja sen vuoksi tämä ei halunnut olla näiden kanssa tekemisissä juuri lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Biologinen isä kuoli eikä ollut mikään heittiö ilmeisesti. On silti älytöntä olettaa, että kun lapsen äidin uusi mies tulee kuvioihin ja adoptoi lapsen, niin biologiset isovanhemmat voidaan vaan unohtaa.

Tarina on yksipuolinen ja ei täsmää. Molemmissa osapuolissa on ollut varmasti vikaa. Aikuinen ihminen ei stalkkaisi isovanhempia ja yrittäisi pitää välit asiallisina.

Jos minä nyt kuolisin ja vaimoni menisi uuteen naimisiin ja hänen miehensä adoptoisi minun lapseni, niin olisi todella suuri loukkaus muistioni kohtaan, jos vaimoni yrittäisi pyyhkiä vanhempani pois lapseni elämästä, vaikka nämä olisivat hankalia.

Sinähän olisit kuollut ja autuaan tietämätön, mitä sen jälkeen tapahtuu. Törkeät vanhempasi pysyisivät todellakin poissa kuten tähänkin asti. Tarvittaessa lähestymiskiellon avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne ei saisi laittaa kuvia?

Jaa miksi muiden lapsista ei voi lähetellä kuvia someen? Hmm, mietitääs.

Kerro miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne ei saisi laittaa kuvia?

Jaa miksi muiden lapsista ei voi lähetellä kuvia someen? Hmm, mietitääs.

Kerro miksi ei?

Laitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologinen isä kuoli eikä ollut mikään heittiö ilmeisesti. On silti älytöntä olettaa, että kun lapsen äidin uusi mies tulee kuvioihin ja adoptoi lapsen, niin biologiset isovanhemmat voidaan vaan unohtaa.

Tarina on yksipuolinen ja ei täsmää. Molemmissa osapuolissa on ollut varmasti vikaa. Aikuinen ihminen ei stalkkaisi isovanhempia ja yrittäisi pitää välit asiallisina.

Jos minä nyt kuolisin ja vaimoni menisi uuteen naimisiin ja hänen miehensä adoptoisi minun lapseni, niin olisi todella suuri loukkaus muistioni kohtaan, jos vaimoni yrittäisi pyyhkiä vanhempani pois lapseni elämästä, vaikka nämä olisivat hankalia.

Luitko mitä ne biologisen isän vanhemmat tai perhe oli tehneet biologiselle isälle?

Ei ole ap:n syy, että nämä biologisen isän vanhemmat kaltoinkohteli poikaansa, ja sen vuoksi tämä ei halunnut olla näiden kanssa tekemisissä juuri lainkaan.

Oli sen verran väleissä, että lähetteli lapsestaan kuvia heille.

Suvulle vihainen äiti tässä haluaa kiusata jotain höperöitä vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millään "verisukulaisuudella" ei ole mitään merkitystä, koska sellaista ei ole edes olemassa.

Entä kun kuulet sairaalassa että omaat erittäin harvinaisen luuydintyypin, viikatemies on tulossa ellei löydy siirrettä. Soitatko ainoalle elossaolevalle verisukulaiselle johon katkaisit välit 30 vuotta sitten vai adoptiosuvullesi vai alatko kirjoittaa ohjeita kuolinsiivousta varten?

Ja tämän skenaarion takia pitää sairastuttaa elämänsä häiriköillä vuosikymmeniksi?

Eiköhän sieltä äidin suvustakin löydy vino pino verisukulaisia ja miehenkin suvusta yksi tervejärkinen.

Kantasoluluovuttajakai voi kyllä sopia myös sellainen tyyppi, joka ei ole mitään biologista sukua. Nykyään luovuttajat löytyy parhaiten rekisteristä.

Ei siis tarvi soitella ainoille elossa oleville biosukulaisille.

Onko tämä yhteenveto oikein?

1) Ap:n lapsen biologinen isä oli vieraantunut vanhemmistaan huonon kohtelun takia, mutta ilmoitti kuitenkin lapsesta ja lähetti kuvia.

2) Adoptio järkytti em. isovanhempia ja purkivat tuskaansa mm. adoptioisään. Hiljalleen tilanne rauhoittui.

3) Nyt ovat kirjoittaneet tunteistaan someen ja julkaisseet noita vauva-ajan kuvia. Nykyään teini-ikäinen lapsi ei pidä tästä.

Jos meni oikein, niin olisikohan myös Ap voinut tehdä jotain toisin. Olisiko hän voinut kutsua biologiset isovanhemmat joskus lapsen synttäreille tai ehdottaa että lapsi lähettäisi kortin jouluna tai äitien-/isänpäivänä? Eikö ole mitenkään mahdollista että isovanhemmat ovat ymmärtäneet mitä tekivät väärin pojan kohdalla ja olisivat olleet parempia läheisiä lapselle jos asiallinen tilaisuus olisi suotu adoption jälkeen?

Oman lapsen kuolema on kova paikka vaikka välit olisivat huonot, seuraavaksi yhteyden menettäminen lapsenlapseen. Kun tätä on surtu vuosia niin onko ihme että purkavat tuntojaan somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologinen isä kuoli eikä ollut mikään heittiö ilmeisesti. On silti älytöntä olettaa, että kun lapsen äidin uusi mies tulee kuvioihin ja adoptoi lapsen, niin biologiset isovanhemmat voidaan vaan unohtaa.

Tarina on yksipuolinen ja ei täsmää. Molemmissa osapuolissa on ollut varmasti vikaa. Aikuinen ihminen ei stalkkaisi isovanhempia ja yrittäisi pitää välit asiallisina.

Jos minä nyt kuolisin ja vaimoni menisi uuteen naimisiin ja hänen miehensä adoptoisi minun lapseni, niin olisi todella suuri loukkaus muistioni kohtaan, jos vaimoni yrittäisi pyyhkiä vanhempani pois lapseni elämästä, vaikka nämä olisivat hankalia.

Luitko mitä ne biologisen isän vanhemmat tai perhe oli tehneet biologiselle isälle?

Ei ole ap:n syy, että nämä biologisen isän vanhemmat kaltoinkohteli poikaansa, ja sen vuoksi tämä ei halunnut olla näiden kanssa tekemisissä juuri lainkaan.

Oli sen verran väleissä, että lähetteli lapsestaan kuvia heille.

Suvulle vihainen äiti tässä haluaa kiusata jotain höperöitä vanhuksia.

Lapsen takia yritti pitää minimivälejä ja lähetti vauvasta muutaman kuvan. Isovanhemmat eivät edes koskaan nähneet lasta isän eläessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologinen isä kuoli eikä ollut mikään heittiö ilmeisesti. On silti älytöntä olettaa, että kun lapsen äidin uusi mies tulee kuvioihin ja adoptoi lapsen, niin biologiset isovanhemmat voidaan vaan unohtaa.

Tarina on yksipuolinen ja ei täsmää. Molemmissa osapuolissa on ollut varmasti vikaa. Aikuinen ihminen ei stalkkaisi isovanhempia ja yrittäisi pitää välit asiallisina.

Jos minä nyt kuolisin ja vaimoni menisi uuteen naimisiin ja hänen miehensä adoptoisi minun lapseni, niin olisi todella suuri loukkaus muistioni kohtaan, jos vaimoni yrittäisi pyyhkiä vanhempani pois lapseni elämästä, vaikka nämä olisivat hankalia.

Luitko mitä ne biologisen isän vanhemmat tai perhe oli tehneet biologiselle isälle?

Ei ole ap:n syy, että nämä biologisen isän vanhemmat kaltoinkohteli poikaansa, ja sen vuoksi tämä ei halunnut olla näiden kanssa tekemisissä juuri lainkaan.

Oli sen verran väleissä, että lähetteli lapsestaan kuvia heille.

Suvulle vihainen äiti tässä haluaa kiusata jotain höperöitä vanhuksia.

Semmoset uskomukset siellä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä yhteenveto oikein?

1) Ap:n lapsen biologinen isä oli vieraantunut vanhemmistaan huonon kohtelun takia, mutta ilmoitti kuitenkin lapsesta ja lähetti kuvia.

2) Adoptio järkytti em. isovanhempia ja purkivat tuskaansa mm. adoptioisään. Hiljalleen tilanne rauhoittui.

3) Nyt ovat kirjoittaneet tunteistaan someen ja julkaisseet noita vauva-ajan kuvia. Nykyään teini-ikäinen lapsi ei pidä tästä.

Jos meni oikein, niin olisikohan myös Ap voinut tehdä jotain toisin. Olisiko hän voinut kutsua biologiset isovanhemmat joskus lapsen synttäreille tai ehdottaa että lapsi lähettäisi kortin jouluna tai äitien-/isänpäivänä? Eikö ole mitenkään mahdollista että isovanhemmat ovat ymmärtäneet mitä tekivät väärin pojan kohdalla ja olisivat olleet parempia läheisiä lapselle jos asiallinen tilaisuus olisi suotu adoption jälkeen?

Oman lapsen kuolema on kova paikka vaikka välit olisivat huonot, seuraavaksi yhteyden menettäminen lapsenlapseen. Kun tätä on surtu vuosia niin onko ihme että purkavat tuntojaan somessa.

Voi niitä raukkoja, ihan ikävöivät, kun ensin pilasivat välit lapseensa ja sitten alkoivat riehua myös lapsensa biologisen lapsen perheelle. On se kumma, että kukaan ei halua olla tekemisissä törkimysten kanssa.

Nyyh.

Kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä yhteenveto oikein?

1) Ap:n lapsen biologinen isä oli vieraantunut vanhemmistaan huonon kohtelun takia, mutta ilmoitti kuitenkin lapsesta ja lähetti kuvia.

2) Adoptio järkytti em. isovanhempia ja purkivat tuskaansa mm. adoptioisään. Hiljalleen tilanne rauhoittui.

3) Nyt ovat kirjoittaneet tunteistaan someen ja julkaisseet noita vauva-ajan kuvia. Nykyään teini-ikäinen lapsi ei pidä tästä.

Jos meni oikein, niin olisikohan myös Ap voinut tehdä jotain toisin. Olisiko hän voinut kutsua biologiset isovanhemmat joskus lapsen synttäreille tai ehdottaa että lapsi lähettäisi kortin jouluna tai äitien-/isänpäivänä? Eikö ole mitenkään mahdollista että isovanhemmat ovat ymmärtäneet mitä tekivät väärin pojan kohdalla ja olisivat olleet parempia läheisiä lapselle jos asiallinen tilaisuus olisi suotu adoption jälkeen?

Oman lapsen kuolema on kova paikka vaikka välit olisivat huonot, seuraavaksi yhteyden menettäminen lapsenlapseen. Kun tätä on surtu vuosia niin onko ihme että purkavat tuntojaan somessa.

Vai olisiko noiden pöpien kannattanut mennä itseensä ja jättää muut ihmiset rauhaan?

Lähestymiskielto?

Vierailija kirjoitti:

Aika outoa, että orvoksi jäänyt lapsi adoptoidaan, miten lapsen eläke ja isän perintö tuollaisessa tapauksessa menee?

Oletettavasti lasta ei oltu adoptoitu vielä isän kuollessa, ja perintö menee sen mukaan mikä on tilanne kuolinpäivänä.