Lapsen biologisen isän sukulaisten käytös
Meillä on lapsi, jonka mieheni adoptoi lapsen ollessa alle kouluikäinen. Lapsen biologinen isä kuoli lapsen ollessa pieni.
Emme olleet yhteydessä juuri lainkaan biologisen isän sukuun tämän eläessäkään, emmekä lainkaan tämän kuoleman jälkeen. Heidän käytöksensä on ollut niin asiatonta, että oli kaikkien etu olla olematta tekemisissä. Adoptio ei ollut lapsen biologisille sukulaisille helppo hyväksyä.
Ongelmana onkin, että he käyttäytyvät edelleen, kuin lapsi kuuluisi heille ja he mm. vuodattavat somessa postauksia aiheesta. He myös laittavat someen vanhoja kuvia lapsesta, lähinnä niitä mitä lapsen biologinen isä heille on aikoinaan heille antanut. On otettu yhteyttä ja pyydetty poistamaan kuvia ja okemaan laittamatta uusia, mutta tämä vaan jatkuu. Lapsi on nyt jo sen ikäinen, että käyttää itsekin somea, on myös löytänyt näitä kuvia itsestään. Mitä tällaiselle toisten ihmisten käytökselle voi tehdä?
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehän eivät ole juridisesti lapselle mitään sukua joten ovat täten aivan ulkopuolisia.
Sekö vain meinaa? Ihmisillä on tunteitakin! Lapsi on kuolleen sukulaisen lapsi. On luonnollista, että häntä kaivataan.
Ja niille tunteilleko ei löydy mitään muuta kanavaa kuin törkeä ja laiton häiriköinti?
Ihmiset jotka uhriutuu somessa, uhkailee viranomaisilla tai pyrkii yhteydenpitoon vanhemmilta salaa ei todellakaan aja kyllä lapsen etua.
Jos lapsenlapsen kanssa haluaa olla tekemisissä, se väylä on vanhempien kautta ja se että kohtelee vanhempia asiallisesti.
No mutta, lapsensa kuoleman jälkeen hänen lapsensa ovat tärkeitä, eikö se olekin ymmärrettävää.
Ovat sukulaisia lapselle toisin kuin adoptioisä.
Vierailija kirjoitti:
No mutta, lapsensa kuoleman jälkeen hänen lapsensa ovat tärkeitä, eikö se olekin ymmärrettävää.
Ovat sukulaisia lapselle toisin kuin adoptioisä.
Kenelle hänelle?
Ai sille joka kaltoinkohteli lapsen isää kun tämä oli lapsi ja joka oli täysin etäinen lapsen isän ja lapsen kanssa.
Adoptioisä on sukua. Häiriköt eivät ole.
En nyt ihan edes ymmärrä, mistä ihmeestä synty harhaluulo, että lapselta olisi jotenkin salailtu biologista isää tai adoptiota. Kyllä hän on niistä ollut ihan tietoinen koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
No mutta, lapsensa kuoleman jälkeen hänen lapsensa ovat tärkeitä, eikö se olekin ymmärrettävää.
Ovat sukulaisia lapselle toisin kuin adoptioisä.
On kyllä äärimmäisen outo tapa ilmaista tuo tärkeys. Häiriköinti ja ylikävely.
Vierailija kirjoitti:
No mutta, lapsensa kuoleman jälkeen hänen lapsensa ovat tärkeitä, eikö se olekin ymmärrettävää.
Ovat sukulaisia lapselle toisin kuin adoptioisä.
Miksi yrität mollata lapsen adoptoinutta isää?
Vierailija kirjoitti:
- adoptioon antava luopuu ihan kaikista oikeuksista tai siteistä lapseen eikä hänellä ole oikeutta ottaa lapseen yhteyttä
- lapsi päättää haluaako olla tekemisissä
- Mies kuoli joten hän ei voinut luopua oikeuksistaan.
- Kuinka alaikäinen voi tehdä aidosti oikean päätöksen jos äitinsä myrkyttää mielen?
Jos joku ei ymmärrä, minusta olisi inhimillisintä antaa mahdollisimman neutraali kuva pienelle lapselle biologisesta suvustaan. Jos ovat hankalia, pitää yhteydenpito minimissä, mutta huolehtia että lapsi voi vanhempana muodostaa itse mielipiteensä sukulaisistaan.
Sanokaa vaan adoption katkaisevan sukulaisuus jne., niin sillä lapsella voi olla vaikka serkkuja joilla ei mitään tekemistä riitojen kanssa ja joiden kanssa tämä voisi muodostaa normaalin suhteen. Lisäksi mielestäni väärin mahdollisia serkkuja kohtaan että heiltä saattoi kadota ainoa saman sukupolven sukulainen koska tämän isän kuoli. Jos siis suku on muutenkin pieni.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan edes ymmärrä, mistä ihmeestä synty harhaluulo, että lapselta olisi jotenkin salailtu biologista isää tai adoptiota. Kyllä hän on niistä ollut ihan tietoinen koko ajan.
Lapsi elää huoltajiensa kanssa heidän opeillaan ja ehdoillaan.
Biologisen isän vanhemmat ovat altavastaajia, joten keinot hyvän suhteen rakentamiseen lapseen ovat "herran kädessä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- adoptioon antava luopuu ihan kaikista oikeuksista tai siteistä lapseen eikä hänellä ole oikeutta ottaa lapseen yhteyttä
- lapsi päättää haluaako olla tekemisissä
- Mies kuoli joten hän ei voinut luopua oikeuksistaan.
- Kuinka alaikäinen voi tehdä aidosti oikean päätöksen jos äitinsä myrkyttää mielen?
Jos joku ei ymmärrä, minusta olisi inhimillisintä antaa mahdollisimman neutraali kuva pienelle lapselle biologisesta suvustaan. Jos ovat hankalia, pitää yhteydenpito minimissä, mutta huolehtia että lapsi voi vanhempana muodostaa itse mielipiteensä sukulaisistaan.
Sanokaa vaan adoption katkaisevan sukulaisuus jne., niin sillä lapsella voi olla vaikka serkkuja joilla ei mitään tekemistä riitojen kanssa ja joiden kanssa tämä voisi muodostaa normaalin suhteen. Lisäksi mielestäni väärin mahdollisia serkkuja kohtaan että heiltä saattoi kadota ainoa saman sukupolven sukulainen koska tämän isän kuoli. Jos siis suku on muutenkin pieni.
- lapsen isä ei pitänyt yhteyttä sukuunsa kuin aivan minimin, syynä kaltoinkohtelu lapsuudessa eli etäiset välit eivät millään tavoin ole äidin syytä, vaan noiden sukulaisten
- adoptiolapsi kuuluu adoptiosukuunsa, enkä näe mitään syytä, miksi tässä tapauksessa kaltoinkohteleva etäinen sukulainen (joka ei tainnut edes koskaan tavata lasta) yhtäkkiä olisi jollain tavoin tärkeä
- lapsella voi tosiaan olla serkkuja suvussaan, siis siinä omassa suvussaan, adoptioisän ja bioäidin sukulaisia
- biologisen suvun koosta huolehtiminen ei ole lapsen ongelma, hänellähän on ihan molemmat vanhemmat koko ajan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan edes ymmärrä, mistä ihmeestä synty harhaluulo, että lapselta olisi jotenkin salailtu biologista isää tai adoptiota. Kyllä hän on niistä ollut ihan tietoinen koko ajan.
Lapsi elää huoltajiensa kanssa heidän opeillaan ja ehdoillaan.
Lapsen isää kohdeltiin kaltoin lapsena eli syy etäisiin, olemattomiin väleihin on ihan kuule noissa häirikkösukulaisissa
Eivät lapsen biologiset sukulaiset tahtomalla mihinkään katoa. He ovat ja pysyvät jopa kuoleman jälkeen. Vaikka ei olisi missään tekemisissä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- adoptioon antava luopuu ihan kaikista oikeuksista tai siteistä lapseen eikä hänellä ole oikeutta ottaa lapseen yhteyttä
- lapsi päättää haluaako olla tekemisissä
- Mies kuoli joten hän ei voinut luopua oikeuksistaan.
- Kuinka alaikäinen voi tehdä aidosti oikean päätöksen jos äitinsä myrkyttää mielen?
Jos joku ei ymmärrä, minusta olisi inhimillisintä antaa mahdollisimman neutraali kuva pienelle lapselle biologisesta suvustaan. Jos ovat hankalia, pitää yhteydenpito minimissä, mutta huolehtia että lapsi voi vanhempana muodostaa itse mielipiteensä sukulaisistaan.
Sanokaa vaan adoption katkaisevan sukulaisuus jne., niin sillä lapsella voi olla vaikka serkkuja joilla ei mitään tekemistä riitojen kanssa ja joiden kanssa tämä voisi muodostaa normaalin suhteen. Lisäksi mielestäni väärin mahdollisia serkkuja kohtaan että heiltä saattoi kadota ainoa saman sukupolven sukulainen koska tämän isän kuoli. Jos siis suku on muutenkin pieni.
Kerrottiin, että lapsi on yläkouluikäinen eli siis teini. Sen ikäinen lapsi osaa jo ajatella itse. Lisäksi lapsi on itse nähnyt näiden ihmisten käytöksen näiden postauksista ja nämä ihmiset ovat käyyökselläön loukanneet lasta.
Joten ihan itse ovat nämä hyypiöt sössineet asiansa ja välit lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Eivät lapsen biologiset sukulaiset tahtomalla mihinkään katoa. He ovat ja pysyvät jopa kuoleman jälkeen. Vaikka ei olisi missään tekemisissä heidän kanssaan.
Lait heitäkin koskee eli rikosilmoitusta vaan kehiin.
Ja tietenkin tuo on häirikön märkä uni, että haudastakin käsin voi häiriköidä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät lapsen biologiset sukulaiset tahtomalla mihinkään katoa. He ovat ja pysyvät jopa kuoleman jälkeen. Vaikka ei olisi missään tekemisissä heidän kanssaan.
Höpö höpö.
Biologisesti ihminen on vain keho. Kuoleman jälkeen keho lakkaa olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- adoptioon antava luopuu ihan kaikista oikeuksista tai siteistä lapseen eikä hänellä ole oikeutta ottaa lapseen yhteyttä
- lapsi päättää haluaako olla tekemisissä
- Mies kuoli joten hän ei voinut luopua oikeuksistaan.
- Kuinka alaikäinen voi tehdä aidosti oikean päätöksen jos äitinsä myrkyttää mielen?
Jos joku ei ymmärrä, minusta olisi inhimillisintä antaa mahdollisimman neutraali kuva pienelle lapselle biologisesta suvustaan. Jos ovat hankalia, pitää yhteydenpito minimissä, mutta huolehtia että lapsi voi vanhempana muodostaa itse mielipiteensä sukulaisistaan.
Sanokaa vaan adoption katkaisevan sukulaisuus jne., niin sillä lapsella voi olla vaikka serkkuja joilla ei mitään tekemistä riitojen kanssa ja joiden kanssa tämä voisi muodostaa normaalin suhteen. Lisäksi mielestäni väärin mahdollisia serkkuja kohtaan että heiltä saattoi kadota ainoa saman sukupolven sukulainen koska tämän isän kuoli. Jos siis suku on muutenkin pieni.
En ole ap, mutta yhteyttä ei voinut oikeasti pitää millään tavalla. Isovanhemmat haukkuivat ensin suoraan huonoksi äidiksi, sitten jutut siirtyi lasten manipuloinniksi. Lapsille ihmeteltiin, eikö äiti edes sitä ja tätä osta teille, miten äitinne ei vie teitä 5 kertaa huvipuistoon kesällä, millainen äiti teillä oikein on, minä antaisin teille karkkia 3 kg, mutta äitinne kieltää, kyllä mummi antaisi mutta kun tyhmä äiti ei suostu.
Teinille mummi pohti, että olisiko vika sittenkin äidissä, kun joutui lapsena lastenkotiin (olen vanhempieni hylkäämä). Toi viimeisin oli niin julmaa, että välit katkesi.
Vierailija kirjoitti:
Millään "verisukulaisuudella" ei ole mitään merkitystä, koska sellaista ei ole edes olemassa.
Entä kun kuulet sairaalassa että omaat erittäin harvinaisen luuydintyypin, viikatemies on tulossa ellei löydy siirrettä. Soitatko ainoalle elossaolevalle verisukulaiselle johon katkaisit välit 30 vuotta sitten vai adoptiosuvullesi vai alatko kirjoittaa ohjeita kuolinsiivousta varten?
Sulla on kyllä pahoja ongelmia sisälukutaidossa.