Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Välillä mietin kuinka hullua tämä elämä on, miksi elämänpolkusi ylittää omani juuri nyt.. Miksei jo vuosia sitten.

Kaikesta huolimatta suukkoja, paljon suukkoja sulle mun ihmeellinen herrasmies siellä jossain

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä paljon sarjaihastujia? Mä en oo. Miten ihastumisesta pääsee irti ilman uutta ihastusta? Sellaista en totisesti kaiken tän jälkeen toivo.

Mä oon rinnakkaisihastuja 🤭 mut valitettavasti se menee yleensä niin, että toiseen ihastuminen auttaa huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä opetti aika paljon, kiitos siitä 👍

Mitä opit?

Sitä, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää ja muita ilmiselviä kliseitä. Lisäksi, että mun ei kannata ihastua ja jos ihastun, niin pidän itsellä kaikki tunteet. Vähän myös itsehillintää opin samalla. Ja se, että aina tulee joku uusi ihastus. Kuvittelisi sen olevan miten ainutlaatuinen tahansa. Siinä ne.

Jep, aina tulee uusia nuorempia, upeakroppaisia naisia, jotka saavat unohtamaan entiset ihastukset.

Oon nainen, mut miksipäs ei 🤔

Puhuu omasta puolestaan?

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää ja muita ilmiselviä kliseitä. Lisäksi, että mun ei kannata ihastua ja jos ihastun, niin pidän itsellä kaikki tunteet. Vähän myös itsehillintää opin samalla. Ja se, että aina tulee joku uusi ihastus. Kuvittelisi sen olevan miten ainutlaatuinen tahansa. Siinä ne.

Se johtuu kaikki susta itsestäsi. Lopeta uhriutuminen, ei kovin viehättävää.

Ei todellakaan johtunut musta. Lopeta turha sekaantuminen.

Vierailija kirjoitti:

Fakta: kyllä vtuttaa olla töissä, kun sua ei näe enää koskaan. Toinen fakta: olet todennäköisesti sen tarkoittanutkin niin :/

J > J

Voidaan sopia täällä tapaamiset. En halua tulla paikalle.

Km💙Nn

Sanni ja Tuure

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä paljon sarjaihastujia? Mä en oo. Miten ihastumisesta pääsee irti ilman uutta ihastusta? Sellaista en totisesti kaiken tän jälkeen toivo.

Mä oon sarjaihastuja, mutta ei se ikinä ole vaihtunut lennosta toiseen. Oon se, jolla ihastukset ovat menneet seitsemän vuoden sykleissä. Lopussa on hiipunut, kun ei olla nähty. Sitten on ollut suht neutraalia oloa välissä ehkä vuoden tai pari. Tai lyhyt suhde välissä. Sitten on taas kolahtanut joku uusi kohde, ja tuntuu, että kerta kerralta vaan pahenee. 😐

Vierailija kirjoitti:

Helpottaako ikävä, jos ei käy palstalla?

Ei, enemmän se ettei enää nää irl. Jää harmittamaan, etten saanut tutustua häneen paremmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennyt alkaa unohtumaan

Tää on kyllä totisesti totta myös kohdallani. Joskus sydän pamppaili ihan hurjasti, kun hänen punainen kulkuneuvonsa kaarsi työpaikan ikkunan ohi. Olen miettinyt, että sen tunteen on täytynyt olla aito, vaikka näin jälkeenpäin tuntuukin täysin hullulta ja mahdottomalta. Mutta ilmeisesti yhden kerran elämässä voi oikeasti ihastua täysin kiellettyyn. Ei tule toistumaan. Eikä hänestäkään ole enää vaaraa. Ei enää tunnu juurikaan ja toiseksi, ei minua ole kohta mailla eikä halmeilla. Ja kolmanneksi, painavimmaksi, onhan minulla jo tuo kaikkein rakkain, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.

Siis miksi te teette jostakin ihmisestä näin ainutlaatuisen että k i d u t a t t e itseänne näin väkisin? Mikä on täysin kielletty? Eihän tossa ole minkään maailman järkeä. Eiks vois vaan elää?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ihastukseni, että olet olemassa ja saan tuntea näin sua kohtaan.

Et arvaakaan kuinka hyvää mieltä saat aikaiseksi jo pelkästään, kun ajattelen sua. Olet päivieni kimallus 💕

Kenelle tämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä opetti aika paljon, kiitos siitä 👍

Mitä opit?

Sitä, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää ja muita ilmiselviä kliseitä. Lisäksi, että mun ei kannata ihastua ja jos ihastun, niin pidän itsellä kaikki tunteet. Vähän myös itsehillintää opin samalla. Ja se, että aina tulee joku uusi ihastus. Kuvittelisi sen olevan miten ainutlaatuinen tahansa. Siinä ne.

Jep, aina tulee uusia nuorempia, upeakroppaisia naisia, jotka saavat unohtamaan entiset ihastukset.

Oon nainen, mut miksipäs ei 🤔

Puhuu omasta puolestaan?

Täh?

Näinkö tää nyt sitten jää? Näinkö tää jatkossa menee? Aika tuskallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä opetti aika paljon, kiitos siitä 👍

Mitä opit?

Sitä, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää ja muita ilmiselviä kliseitä. Lisäksi, että mun ei kannata ihastua ja jos ihastun, niin pidän itsellä kaikki tunteet. Vähän myös itsehillintää opin samalla. Ja se, että aina tulee joku uusi ihastus. Kuvittelisi sen olevan miten ainutlaatuinen tahansa. Siinä ne.

Jep, aina tulee uusia nuorempia, upeakroppaisia naisia, jotka saavat unohtamaan entiset ihastukset.

Oon nainen, mut miksipäs ei 🤔

Puhuu omasta puolestaan?

Juu ei ole multa tuo. Älä luule. Sivusta nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä opetti aika paljon, kiitos siitä 👍

Mitä opit?

Sitä, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää ja muita ilmiselviä kliseitä. Lisäksi, että mun ei kannata ihastua ja jos ihastun, niin pidän itsellä kaikki tunteet. Vähän myös itsehillintää opin samalla. Ja se, että aina tulee joku uusi ihastus. Kuvittelisi sen olevan miten ainutlaatuinen tahansa. Siinä ne.

Jep, aina tulee uusia nuorempia, upeakroppaisia naisia, jotka saavat unohtamaan entiset ihastukset.

Siis ootteks te tosissanne? XD

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä paljon sarjaihastujia? Mä en oo. Miten ihastumisesta pääsee irti ilman uutta ihastusta? Sellaista en totisesti kaiken tän jälkeen toivo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennyt alkaa unohtumaan

Tää on kyllä totisesti totta myös kohdallani. Joskus sydän pamppaili ihan hurjasti, kun hänen punainen kulkuneuvonsa kaarsi työpaikan ikkunan ohi. Olen miettinyt, että sen tunteen on täytynyt olla aito, vaikka näin jälkeenpäin tuntuukin täysin hullulta ja mahdottomalta. Mutta ilmeisesti yhden kerran elämässä voi oikeasti ihastua täysin kiellettyyn. Ei tule toistumaan. Eikä hänestäkään ole enää vaaraa. Ei enää tunnu juurikaan ja toiseksi, ei minua ole kohta mailla eikä halmeilla. Ja kolmanneksi, painavimmaksi, onhan minulla jo tuo kaikkein rakkain, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.

Siis miksi te teette jostakin ihmisestä näin ainutlaatuisen että k i d u t a t t e itseänne näin väkisin? Mikä on täysin kielletty? Eihän tossa ole minkään maailman järkeä. Eiks vois vaan elää?

Mitä kidutusta? En mitään ole kiduttanut itseäni. Ymmärrän aikuisena, että joskus tulee ei-toivottavia tunteita ja sillä siisti. Ohihan ne menevät, kun antaa ajan kulua. Kaikilla meillä on omat moraalikoodistomme. Minulla on tarkka käsitys siitä, mikä on MINULLE oikein ja väärin. T. Tuo ennen punaisella kulkuneuvolla ajellutta ihaillut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä opetti aika paljon, kiitos siitä 👍

Mitä opit?

Sitä, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää ja muita ilmiselviä kliseitä. Lisäksi, että mun ei kannata ihastua ja jos ihastun, niin pidän itsellä kaikki tunteet. Vähän myös itsehillintää opin samalla. Ja se, että aina tulee joku uusi ihastus. Kuvittelisi sen olevan miten ainutlaatuinen tahansa. Siinä ne.

Ainahan se itsensäpsyykkaaminen hetkeksi auttaa kunnes taas sydän alkaa vaatimaan kovaäänisesti sen tietyn perään. Sivunainen

Tämä logiikkahan turmelee sinua itseäsi? Ruikuttamallako kuvittelette että ne ihmiset jää elämäänne? En kattelis ruikuttajia, menee elämä pilalle.

S annitykkää Tuuresta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennyt alkaa unohtumaan

Tää on kyllä totisesti totta myös kohdallani. Joskus sydän pamppaili ihan hurjasti, kun hänen punainen kulkuneuvonsa kaarsi työpaikan ikkunan ohi. Olen miettinyt, että sen tunteen on täytynyt olla aito, vaikka näin jälkeenpäin tuntuukin täysin hullulta ja mahdottomalta. Mutta ilmeisesti yhden kerran elämässä voi oikeasti ihastua täysin kiellettyyn. Ei tule toistumaan. Eikä hänestäkään ole enää vaaraa. Ei enää tunnu juurikaan ja toiseksi, ei minua ole kohta mailla eikä halmeilla. Ja kolmanneksi, painavimmaksi, onhan minulla jo tuo kaikkein rakkain, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.

Siis miksi te teette jostakin ihmisestä näin ainutlaatuisen että k i d u t a t t e itseänne näin väkisin? Mikä on täysin kielletty? Eihän tossa ole minkään maailman järkeä. Eiks vois vaan elää?

Mitä kidutusta? En mitään ole kiduttanut itseäni. Ymmärrän aikuisena, että joskus tulee ei-toivottavia tunteita ja sillä siisti. Ohihan ne menevät, kun antaa ajan kulua. Kaikilla meillä on omat moraalikoodistomme. Minulla on tarkka käsitys siitä, mikä on MINULLE oikein ja väärin. T. Tuo ennen punaisella kulkuneuvolla ajellutta ihaillut

Toisesta kerroksestako ihailit?