Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se henkilö pahempi, joka on pitkässä suhteessa ja ajattelee jotain muuta kuin omaa kumppania vai se, joka on uudessa kevytsuhteessa ja ajattelee jotain muuta?

Mikä helkkari on "kevytsuhde"? Kauheaa orwellilaista uuskieltä, jolla yritetään vain selittää asiat oman pään sisällä omalta kannalta parhain päin. Molemmat ovat yhtä pahoja, jos tuolla tavalla henkisesti pettävät kumppaniaan. Ei kai se henkisen pettämisen haitallisuus ole suhteen kestosta kiinni. Toki jos on vasta tapailuvaiheessa eikä olo tunnu hyvältä, niin siitähän voi vain ottaa ja lähteä. Mikäs sen estäisi, ei mikään.

Vaikeita asioita. En rehellisesti tiedä mitä tekisin, jos olisin suhteessa ja minulla olisi tunteita toista ihmistä kohtaan. En siis meinaa tilannetta, jossa pettämistä tai mitään muutakaan olisi jo tapahtunut, vaan että yksinkertaisesti olisi tunteita.

Tosiasia on se, ettei tunteita pysty millään on/off napilla määräämään. Sama miten hyvä suhde on alla. Tekeekö tunteminen huonon ihmisen? Ei minusta.

Ei tunteita tarvitse pyydellä anteeksi. Se on kuitenkin aina ihmisen tahdosta kiinni, että miten niiden tunteiden kanssa toimii ja tekee. Miehenä sitä esimerkiksi huomaa orastavan erektion useinkin, jos näkee hyvännäköisen naisen. Huomaa tuntevansa kiihottumista - ja elimistö on huomannut asian ennen kuin itse edes tiedostaa sen. Se on kuitenkin joka kerta ihan oma valinta, että miten sen tunteen kanssa toimii: meneekö puhumaan, iskeekö silmää, katsooko silmiin, yrittääkö kysyä hänen nimeään joltain muulta jne. jne.

Se on kuitenkin elämää, että tunteisiin on jatkuvasti sekoittunut vaikka mitä. Toisena päivänä rakastat kumppaniasi 85 % ja 10 % olet raivoissasi ja 5% muistelet kauppareissullasi näkemääsi kiihottavaa tyyppiä. Toisena päivänä prosenttilukemat voivat olla jotain muuta. Se on silti joka päivä sun oma valinta, että miten toimit. Ja todennäköisesti elämässä paras lopputulos ei seuraa siitä, että joka päivä juoksee holtittomasti vaihtelevien tunteidensa perässä. Parasta on, jos voi suunnata jonkun toisen herättämät positiiviset tunteet tai eroottisen jännitteen siihen omaan kumppaniin; kohdella häntä niin kuin kohtelisi häntä, joka sillä hetkellä on ne tunteet herättänyt. Ei voi olettaa, että aina tuntisi vain sataprosenttisen "puhtaita" ja täysiä tunteita jotakuta kohtaan. Muistan, kun omia isovanhempia haastateltiin paikallislehteen heidän täyttäessä 80 vuotta. Toimittaja kysyi, mikä oli pitkän liiton salaisuus. Mummu vastasi, että "joskus sitä haluaisi repiä toisen pieniksi palasiksi - rakkaudesta". :D

Paras lopputulos saavutetaan aina pitkäjänteisyydellä, omistautumisella, kärsivällisyydellä - ja myös pienellä itsekieltäymyksellä. Vertaapas vaikka tunteita syömiseen tai nautintoaineisiin: ihmiselle ei aina ole parasta se, mitä hän haluaa. Monesti on parasta kieltäytyä houkutuksesta, jotta välttyy turhalta sotkulta. Tai lihomiselta. Keep it simple, not stupid!

Tottahan tuo nyt suuremmaksi osaksi on, mutta mitä se kertoo siitä suhteesta, että pitää olla jatkuvasti joku muu ihminen mielessä? Itse herkästi huomaan, että jos toinen ajattelee jotain aivan muuta, kuin minua ja tämä totisesti on vaikuttanut omiin tunteisiin. En pidä ajatuksesta, että minun kanssa ollaan velvollisuudesta, lupauksesta ja pahin, että minuun tyydytään. Jollekin olisin se oikea aarre, enkä pelkästään hyödyke ja turvallinen vaihtoehto. Sivusta tulipahan mieleen.

Ei kyse ole siitä että pitäisi olla joku toinen mielessä, vaan se tapahtuu joskus inhimillisen spontaanisti, aivan kenelle vaan. Kukaan täällä ei ole siltä suojassa. Sivusta

Hurmaavalle hymyilijälle sellasii terkkui, et kaipaan sua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se henkilö pahempi, joka on pitkässä suhteessa ja ajattelee jotain muuta kuin omaa kumppania vai se, joka on uudessa kevytsuhteessa ja ajattelee jotain muuta?

Mikä helkkari on "kevytsuhde"? Kauheaa orwellilaista uuskieltä, jolla yritetään vain selittää asiat oman pään sisällä omalta kannalta parhain päin. Molemmat ovat yhtä pahoja, jos tuolla tavalla henkisesti pettävät kumppaniaan. Ei kai se henkisen pettämisen haitallisuus ole suhteen kestosta kiinni. Toki jos on vasta tapailuvaiheessa eikä olo tunnu hyvältä, niin siitähän voi vain ottaa ja lähteä. Mikäs sen estäisi, ei mikään.

Vaikeita asioita. En rehellisesti tiedä mitä tekisin, jos olisin suhteessa ja minulla olisi tunteita toista ihmistä kohtaan. En siis meinaa tilannetta, jossa pettämistä tai mitään muutakaan olisi jo tapahtunut, vaan että yksinkertaisesti olisi tunteita.

Tosiasia on se, ettei tunteita pysty millään on/off napilla määräämään. Sama miten hyvä suhde on alla. Tekeekö tunteminen huonon ihmisen? Ei minusta.

Ei tunteita tarvitse pyydellä anteeksi. Se on kuitenkin aina ihmisen tahdosta kiinni, että miten niiden tunteiden kanssa toimii ja tekee. Miehenä sitä esimerkiksi huomaa orastavan erektion useinkin, jos näkee hyvännäköisen naisen. Huomaa tuntevansa kiihottumista - ja elimistö on huomannut asian ennen kuin itse edes tiedostaa sen. Se on kuitenkin joka kerta ihan oma valinta, että miten sen tunteen kanssa toimii: meneekö puhumaan, iskeekö silmää, katsooko silmiin, yrittääkö kysyä hänen nimeään joltain muulta jne. jne.

Se on kuitenkin elämää, että tunteisiin on jatkuvasti sekoittunut vaikka mitä. Toisena päivänä rakastat kumppaniasi 85 % ja 10 % olet raivoissasi ja 5% muistelet kauppareissullasi näkemääsi kiihottavaa tyyppiä. Toisena päivänä prosenttilukemat voivat olla jotain muuta. Se on silti joka päivä sun oma valinta, että miten toimit. Ja todennäköisesti elämässä paras lopputulos ei seuraa siitä, että joka päivä juoksee holtittomasti vaihtelevien tunteidensa perässä. Parasta on, jos voi suunnata jonkun toisen herättämät positiiviset tunteet tai eroottisen jännitteen siihen omaan kumppaniin; kohdella häntä niin kuin kohtelisi häntä, joka sillä hetkellä on ne tunteet herättänyt. Ei voi olettaa, että aina tuntisi vain sataprosenttisen "puhtaita" ja täysiä tunteita jotakuta kohtaan. Muistan, kun omia isovanhempia haastateltiin paikallislehteen heidän täyttäessä 80 vuotta. Toimittaja kysyi, mikä oli pitkän liiton salaisuus. Mummu vastasi, että "joskus sitä haluaisi repiä toisen pieniksi palasiksi - rakkaudesta". :D

Paras lopputulos saavutetaan aina pitkäjänteisyydellä, omistautumisella, kärsivällisyydellä - ja myös pienellä itsekieltäymyksellä. Vertaapas vaikka tunteita syömiseen tai nautintoaineisiin: ihmiselle ei aina ole parasta se, mitä hän haluaa. Monesti on parasta kieltäytyä houkutuksesta, jotta välttyy turhalta sotkulta. Tai lihomiselta. Keep it simple, not stupid!

Tottahan tuo nyt suuremmaksi osaksi on, mutta mitä se kertoo siitä suhteesta, että pitää olla jatkuvasti joku muu ihminen mielessä? Itse herkästi huomaan, että jos toinen ajattelee jotain aivan muuta, kuin minua ja tämä totisesti on vaikuttanut omiin tunteisiin. En pidä ajatuksesta, että minun kanssa ollaan velvollisuudesta, lupauksesta ja pahin, että minuun tyydytään. Jollekin olisin se oikea aarre, enkä pelkästään hyödyke ja turvallinen vaihtoehto. Sivusta tulipahan mieleen.

Ei kyse ole siitä että pitäisi olla joku toinen mielessä, vaan se tapahtuu joskus inhimillisen spontaanisti, aivan kenelle vaan. Kukaan täällä ei ole siltä suojassa. Sivusta

No en osaa samaistua, koska ihastun itse niin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se henkilö pahempi, joka on pitkässä suhteessa ja ajattelee jotain muuta kuin omaa kumppania vai se, joka on uudessa kevytsuhteessa ja ajattelee jotain muuta?

Mikä helkkari on "kevytsuhde"? Kauheaa orwellilaista uuskieltä, jolla yritetään vain selittää asiat oman pään sisällä omalta kannalta parhain päin. Molemmat ovat yhtä pahoja, jos tuolla tavalla henkisesti pettävät kumppaniaan. Ei kai se henkisen pettämisen haitallisuus ole suhteen kestosta kiinni. Toki jos on vasta tapailuvaiheessa eikä olo tunnu hyvältä, niin siitähän voi vain ottaa ja lähteä. Mikäs sen estäisi, ei mikään.

Vaikeita asioita. En rehellisesti tiedä mitä tekisin, jos olisin suhteessa ja minulla olisi tunteita toista ihmistä kohtaan. En siis meinaa tilannetta, jossa pettämistä tai mitään muutakaan olisi jo tapahtunut, vaan että yksinkertaisesti olisi tunteita.

Tosiasia on se, ettei tunteita pysty millään on/off napilla määräämään. Sama miten hyvä suhde on alla. Tekeekö tunteminen huonon ihmisen? Ei minusta.

Ei tunteita tarvitse pyydellä anteeksi. Se on kuitenkin aina ihmisen tahdosta kiinni, että miten niiden tunteiden kanssa toimii ja tekee. Miehenä sitä esimerkiksi huomaa orastavan erektion useinkin, jos näkee hyvännäköisen naisen. Huomaa tuntevansa kiihottumista - ja elimistö on huomannut asian ennen kuin itse edes tiedostaa sen. Se on kuitenkin joka kerta ihan oma valinta, että miten sen tunteen kanssa toimii: meneekö puhumaan, iskeekö silmää, katsooko silmiin, yrittääkö kysyä hänen nimeään joltain muulta jne. jne.

Se on kuitenkin elämää, että tunteisiin on jatkuvasti sekoittunut vaikka mitä. Toisena päivänä rakastat kumppaniasi 85 % ja 10 % olet raivoissasi ja 5% muistelet kauppareissullasi näkemääsi kiihottavaa tyyppiä. Toisena päivänä prosenttilukemat voivat olla jotain muuta. Se on silti joka päivä sun oma valinta, että miten toimit. Ja todennäköisesti elämässä paras lopputulos ei seuraa siitä, että joka päivä juoksee holtittomasti vaihtelevien tunteidensa perässä. Parasta on, jos voi suunnata jonkun toisen herättämät positiiviset tunteet tai eroottisen jännitteen siihen omaan kumppaniin; kohdella häntä niin kuin kohtelisi häntä, joka sillä hetkellä on ne tunteet herättänyt. Ei voi olettaa, että aina tuntisi vain sataprosenttisen "puhtaita" ja täysiä tunteita jotakuta kohtaan. Muistan, kun omia isovanhempia haastateltiin paikallislehteen heidän täyttäessä 80 vuotta. Toimittaja kysyi, mikä oli pitkän liiton salaisuus. Mummu vastasi, että "joskus sitä haluaisi repiä toisen pieniksi palasiksi - rakkaudesta". :D

Paras lopputulos saavutetaan aina pitkäjänteisyydellä, omistautumisella, kärsivällisyydellä - ja myös pienellä itsekieltäymyksellä. Vertaapas vaikka tunteita syömiseen tai nautintoaineisiin: ihmiselle ei aina ole parasta se, mitä hän haluaa. Monesti on parasta kieltäytyä houkutuksesta, jotta välttyy turhalta sotkulta. Tai lihomiselta. Keep it simple, not stupid!

Tottahan tuo nyt suuremmaksi osaksi on, mutta mitä se kertoo siitä suhteesta, että pitää olla jatkuvasti joku muu ihminen mielessä? Itse herkästi huomaan, että jos toinen ajattelee jotain aivan muuta, kuin minua ja tämä totisesti on vaikuttanut omiin tunteisiin. En pidä ajatuksesta, että minun kanssa ollaan velvollisuudesta, lupauksesta ja pahin, että minuun tyydytään. Jollekin olisin se oikea aarre, enkä pelkästään hyödyke ja turvallinen vaihtoehto. Sivusta tulipahan mieleen.

Ei kyse ole siitä että pitäisi olla joku toinen mielessä, vaan se tapahtuu joskus inhimillisen spontaanisti, aivan kenelle vaan. Kukaan täällä ei ole siltä suojassa. Sivusta

No en osaa samaistua, koska ihastun itse niin harvoin.

Sitä suuremmassa pulassa olet, kun ihastus iskee. - kokemuksella sivusta

Olipas se hieno promootiokulkue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se henkilö pahempi, joka on pitkässä suhteessa ja ajattelee jotain muuta kuin omaa kumppania vai se, joka on uudessa kevytsuhteessa ja ajattelee jotain muuta?

Mikä helkkari on "kevytsuhde"? Kauheaa orwellilaista uuskieltä, jolla yritetään vain selittää asiat oman pään sisällä omalta kannalta parhain päin. Molemmat ovat yhtä pahoja, jos tuolla tavalla henkisesti pettävät kumppaniaan. Ei kai se henkisen pettämisen haitallisuus ole suhteen kestosta kiinni. Toki jos on vasta tapailuvaiheessa eikä olo tunnu hyvältä, niin siitähän voi vain ottaa ja lähteä. Mikäs sen estäisi, ei mikään.

Vaikeita asioita. En rehellisesti tiedä mitä tekisin, jos olisin suhteessa ja minulla olisi tunteita toista ihmistä kohtaan. En siis meinaa tilannetta, jossa pettämistä tai mitään muutakaan olisi jo tapahtunut, vaan että yksinkertaisesti olisi tunteita.

Tosiasia on se, ettei tunteita pysty millään on/off napilla määräämään. Sama miten hyvä suhde on alla. Tekeekö tunteminen huonon ihmisen? Ei minusta.

Ei tunteita tarvitse pyydellä anteeksi. Se on kuitenkin aina ihmisen tahdosta kiinni, että miten niiden tunteiden kanssa toimii ja tekee. Miehenä sitä esimerkiksi huomaa orastavan erektion useinkin, jos näkee hyvännäköisen naisen. Huomaa tuntevansa kiihottumista - ja elimistö on huomannut asian ennen kuin itse edes tiedostaa sen. Se on kuitenkin joka kerta ihan oma valinta, että miten sen tunteen kanssa toimii: meneekö puhumaan, iskeekö silmää, katsooko silmiin, yrittääkö kysyä hänen nimeään joltain muulta jne. jne.

Se on kuitenkin elämää, että tunteisiin on jatkuvasti sekoittunut vaikka mitä. Toisena päivänä rakastat kumppaniasi 85 % ja 10 % olet raivoissasi ja 5% muistelet kauppareissullasi näkemääsi kiihottavaa tyyppiä. Toisena päivänä prosenttilukemat voivat olla jotain muuta. Se on silti joka päivä sun oma valinta, että miten toimit. Ja todennäköisesti elämässä paras lopputulos ei seuraa siitä, että joka päivä juoksee holtittomasti vaihtelevien tunteidensa perässä. Parasta on, jos voi suunnata jonkun toisen herättämät positiiviset tunteet tai eroottisen jännitteen siihen omaan kumppaniin; kohdella häntä niin kuin kohtelisi häntä, joka sillä hetkellä on ne tunteet herättänyt. Ei voi olettaa, että aina tuntisi vain sataprosenttisen "puhtaita" ja täysiä tunteita jotakuta kohtaan. Muistan, kun omia isovanhempia haastateltiin paikallislehteen heidän täyttäessä 80 vuotta. Toimittaja kysyi, mikä oli pitkän liiton salaisuus. Mummu vastasi, että "joskus sitä haluaisi repiä toisen pieniksi palasiksi - rakkaudesta". :D

Paras lopputulos saavutetaan aina pitkäjänteisyydellä, omistautumisella, kärsivällisyydellä - ja myös pienellä itsekieltäymyksellä. Vertaapas vaikka tunteita syömiseen tai nautintoaineisiin: ihmiselle ei aina ole parasta se, mitä hän haluaa. Monesti on parasta kieltäytyä houkutuksesta, jotta välttyy turhalta sotkulta. Tai lihomiselta. Keep it simple, not stupid!

Tottahan tuo nyt suuremmaksi osaksi on, mutta mitä se kertoo siitä suhteesta, että pitää olla jatkuvasti joku muu ihminen mielessä? Itse herkästi huomaan, että jos toinen ajattelee jotain aivan muuta, kuin minua ja tämä totisesti on vaikuttanut omiin tunteisiin. En pidä ajatuksesta, että minun kanssa ollaan velvollisuudesta, lupauksesta ja pahin, että minuun tyydytään. Jollekin olisin se oikea aarre, enkä pelkästään hyödyke ja turvallinen vaihtoehto. Sivusta tulipahan mieleen.

JUURI TÄMÄ! LUKEKAA JA SISÄISTÄKÄÄ!

Kaivattu olisi minulle aarre, mutta eipä se paljon auta, vaikka tuo lainaamasi viesti olisi hänen sanojaan, koska hän joutuisi puolestaan tyytymään minuun ja ajattelisi koko ajan toista. Aina joutuu tekemään elämässä kompromisseja - joskus jopa itsensä kanssa, jos meinaa saada edes sen tyydyttävän tilanteen.

Joo, mutta tuo on väärin sitä toista kohtaa. Saat sen tyydyttävän tilanteen käyttämällä toista hyväksi. Viet häneltä mahdollisuuden siihen parempaan. Eri asia on, että jos näistä on suoraan puhuttu. Muutoin tuo on vaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Heli💕

Kuka ikävöi? Anna vihje, koska mäkin ehkä sua. 💕

t.Heli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se henkilö pahempi, joka on pitkässä suhteessa ja ajattelee jotain muuta kuin omaa kumppania vai se, joka on uudessa kevytsuhteessa ja ajattelee jotain muuta?

Mikä helkkari on "kevytsuhde"? Kauheaa orwellilaista uuskieltä, jolla yritetään vain selittää asiat oman pään sisällä omalta kannalta parhain päin. Molemmat ovat yhtä pahoja, jos tuolla tavalla henkisesti pettävät kumppaniaan. Ei kai se henkisen pettämisen haitallisuus ole suhteen kestosta kiinni. Toki jos on vasta tapailuvaiheessa eikä olo tunnu hyvältä, niin siitähän voi vain ottaa ja lähteä. Mikäs sen estäisi, ei mikään.

Vaikeita asioita. En rehellisesti tiedä mitä tekisin, jos olisin suhteessa ja minulla olisi tunteita toista ihmistä kohtaan. En siis meinaa tilannetta, jossa pettämistä tai mitään muutakaan olisi jo tapahtunut, vaan että yksinkertaisesti olisi tunteita.

Tosiasia on se, ettei tunteita pysty millään on/off napilla määräämään. Sama miten hyvä suhde on alla. Tekeekö tunteminen huonon ihmisen? Ei minusta.

Ei tunteita tarvitse pyydellä anteeksi. Se on kuitenkin aina ihmisen tahdosta kiinni, että miten niiden tunteiden kanssa toimii ja tekee. Miehenä sitä esimerkiksi huomaa orastavan erektion useinkin, jos näkee hyvännäköisen naisen. Huomaa tuntevansa kiihottumista - ja elimistö on huomannut asian ennen kuin itse edes tiedostaa sen. Se on kuitenkin joka kerta ihan oma valinta, että miten sen tunteen kanssa toimii: meneekö puhumaan, iskeekö silmää, katsooko silmiin, yrittääkö kysyä hänen nimeään joltain muulta jne. jne.

Se on kuitenkin elämää, että tunteisiin on jatkuvasti sekoittunut vaikka mitä. Toisena päivänä rakastat kumppaniasi 85 % ja 10 % olet raivoissasi ja 5% muistelet kauppareissullasi näkemääsi kiihottavaa tyyppiä. Toisena päivänä prosenttilukemat voivat olla jotain muuta. Se on silti joka päivä sun oma valinta, että miten toimit. Ja todennäköisesti elämässä paras lopputulos ei seuraa siitä, että joka päivä juoksee holtittomasti vaihtelevien tunteidensa perässä. Parasta on, jos voi suunnata jonkun toisen herättämät positiiviset tunteet tai eroottisen jännitteen siihen omaan kumppaniin; kohdella häntä niin kuin kohtelisi häntä, joka sillä hetkellä on ne tunteet herättänyt. Ei voi olettaa, että aina tuntisi vain sataprosenttisen "puhtaita" ja täysiä tunteita jotakuta kohtaan. Muistan, kun omia isovanhempia haastateltiin paikallislehteen heidän täyttäessä 80 vuotta. Toimittaja kysyi, mikä oli pitkän liiton salaisuus. Mummu vastasi, että "joskus sitä haluaisi repiä toisen pieniksi palasiksi - rakkaudesta". :D

Paras lopputulos saavutetaan aina pitkäjänteisyydellä, omistautumisella, kärsivällisyydellä - ja myös pienellä itsekieltäymyksellä. Vertaapas vaikka tunteita syömiseen tai nautintoaineisiin: ihmiselle ei aina ole parasta se, mitä hän haluaa. Monesti on parasta kieltäytyä houkutuksesta, jotta välttyy turhalta sotkulta. Tai lihomiselta. Keep it simple, not stupid!

Tottahan tuo nyt suuremmaksi osaksi on, mutta mitä se kertoo siitä suhteesta, että pitää olla jatkuvasti joku muu ihminen mielessä? Itse herkästi huomaan, että jos toinen ajattelee jotain aivan muuta, kuin minua ja tämä totisesti on vaikuttanut omiin tunteisiin. En pidä ajatuksesta, että minun kanssa ollaan velvollisuudesta, lupauksesta ja pahin, että minuun tyydytään. Jollekin olisin se oikea aarre, enkä pelkästään hyödyke ja turvallinen vaihtoehto. Sivusta tulipahan mieleen.

Ei kyse ole siitä että pitäisi olla joku toinen mielessä, vaan se tapahtuu joskus inhimillisen spontaanisti, aivan kenelle vaan. Kukaan täällä ei ole siltä suojassa. Sivusta

No en osaa samaistua, koska ihastun itse niin harvoin.

Sitä suuremmassa pulassa olet, kun ihastus iskee. - kokemuksella sivusta

Miten muka? Olen jo ihastunut. Ei vaikuta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se henkilö pahempi, joka on pitkässä suhteessa ja ajattelee jotain muuta kuin omaa kumppania vai se, joka on uudessa kevytsuhteessa ja ajattelee jotain muuta?

Mikä helkkari on "kevytsuhde"? Kauheaa orwellilaista uuskieltä, jolla yritetään vain selittää asiat oman pään sisällä omalta kannalta parhain päin. Molemmat ovat yhtä pahoja, jos tuolla tavalla henkisesti pettävät kumppaniaan. Ei kai se henkisen pettämisen haitallisuus ole suhteen kestosta kiinni. Toki jos on vasta tapailuvaiheessa eikä olo tunnu hyvältä, niin siitähän voi vain ottaa ja lähteä. Mikäs sen estäisi, ei mikään.

Vaikeita asioita. En rehellisesti tiedä mitä tekisin, jos olisin suhteessa ja minulla olisi tunteita toista ihmistä kohtaan. En siis meinaa tilannetta, jossa pettämistä tai mitään muutakaan olisi jo tapahtunut, vaan että yksinkertaisesti olisi tunteita.

Tosiasia on se, ettei tunteita pysty millään on/off napilla määräämään. Sama miten hyvä suhde on alla. Tekeekö tunteminen huonon ihmisen? Ei minusta.

Ei tunteita tarvitse pyydellä anteeksi. Se on kuitenkin aina ihmisen tahdosta kiinni, että miten niiden tunteiden kanssa toimii ja tekee. Miehenä sitä esimerkiksi huomaa orastavan erektion useinkin, jos näkee hyvännäköisen naisen. Huomaa tuntevansa kiihottumista - ja elimistö on huomannut asian ennen kuin itse edes tiedostaa sen. Se on kuitenkin joka kerta ihan oma valinta, että miten sen tunteen kanssa toimii: meneekö puhumaan, iskeekö silmää, katsooko silmiin, yrittääkö kysyä hänen nimeään joltain muulta jne. jne.

Se on kuitenkin elämää, että tunteisiin on jatkuvasti sekoittunut vaikka mitä. Toisena päivänä rakastat kumppaniasi 85 % ja 10 % olet raivoissasi ja 5% muistelet kauppareissullasi näkemääsi kiihottavaa tyyppiä. Toisena päivänä prosenttilukemat voivat olla jotain muuta. Se on silti joka päivä sun oma valinta, että miten toimit. Ja todennäköisesti elämässä paras lopputulos ei seuraa siitä, että joka päivä juoksee holtittomasti vaihtelevien tunteidensa perässä. Parasta on, jos voi suunnata jonkun toisen herättämät positiiviset tunteet tai eroottisen jännitteen siihen omaan kumppaniin; kohdella häntä niin kuin kohtelisi häntä, joka sillä hetkellä on ne tunteet herättänyt. Ei voi olettaa, että aina tuntisi vain sataprosenttisen "puhtaita" ja täysiä tunteita jotakuta kohtaan. Muistan, kun omia isovanhempia haastateltiin paikallislehteen heidän täyttäessä 80 vuotta. Toimittaja kysyi, mikä oli pitkän liiton salaisuus. Mummu vastasi, että "joskus sitä haluaisi repiä toisen pieniksi palasiksi - rakkaudesta". :D

Paras lopputulos saavutetaan aina pitkäjänteisyydellä, omistautumisella, kärsivällisyydellä - ja myös pienellä itsekieltäymyksellä. Vertaapas vaikka tunteita syömiseen tai nautintoaineisiin: ihmiselle ei aina ole parasta se, mitä hän haluaa. Monesti on parasta kieltäytyä houkutuksesta, jotta välttyy turhalta sotkulta. Tai lihomiselta. Keep it simple, not stupid!

Tottahan tuo nyt suuremmaksi osaksi on, mutta mitä se kertoo siitä suhteesta, että pitää olla jatkuvasti joku muu ihminen mielessä? Itse herkästi huomaan, että jos toinen ajattelee jotain aivan muuta, kuin minua ja tämä totisesti on vaikuttanut omiin tunteisiin. En pidä ajatuksesta, että minun kanssa ollaan velvollisuudesta, lupauksesta ja pahin, että minuun tyydytään. Jollekin olisin se oikea aarre, enkä pelkästään hyödyke ja turvallinen vaihtoehto. Sivusta tulipahan mieleen.

Ei kyse ole siitä että pitäisi olla joku toinen mielessä, vaan se tapahtuu joskus inhimillisen spontaanisti, aivan kenelle vaan. Kukaan täällä ei ole siltä suojassa. Sivusta

Olen varmasti poikkeus! Tiedän myös miksi.

Mun unelmieni nainen 🤗🤗😘😘

On pieni ikävä sua 💕

Sun iltapuku - pikkumustaa suosittelen jollei mitään tahdo löytyä

Sun linjat ja muodot - pikkumustan olisi istuttava hyvin

Ei yhtään liian iso, ei yhtään liian pieni

Helmaan pituutta sen verran etten villiinny

Lienee paras että mittaan sut itse

Ompelen harjoituskappaleet, niitä voi tulla monta

Sovitukset voi olla aikaavieviä, niitäkin tulee monta

Ehkä tarvitaan useampi vaatekaappi

t Mies

Vierailija kirjoitti:

Sä sekoitat mut täysin. Elämäni luhistuu kuin korttitalo. Valtava ikävä.

Samanlainen olo.

-vinttis

Elämässä tulee vastaan ihmisiä, jotka tallentuu ikuisiksi ajoiksi sydämeen. Heitä ei unohda, vaikka vuodet ja vuosikymmenet vierii. Joskus kun näkee tällaisen ihmisen omassa unessa niin herää niin onnellisena, että sai pienen hetken palata menneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sille mitään voi jos suhteessa olevalle tuleekin tunteita toista henkilöä kohtaan. Sellaista se on. Kun rauhassa odottaa aikansa, niin kyllä ne siitä tasaantuu. Toivottavasti.

En alentuisi tuollaiseen. Sehän kertoo että häntä kiinnostaa joku muu? Oletko tyhmä?

No älä alennu?

Ei se että tunteet herää jotain muuta kohtaan vielä tarkoita, että mitään tarvitsee tapahtua.

Tuskin sinäkään olet immuuni tuollaiselle vaikka olisit suhteessa. Tietysti sanot niin, mutta epäilen. Kaikki ollaan ihmisiä. Oikea ihminen, oikeassa tilanteessa osuu kohdalle...

En kyllä alentuisi ikinä. Sinä sekoitat kaksi asiaa tekstissäsi äläkä myöskään oleta minusta asioita. Saat alistua miten alas haluat, itsehän sinä sen onneksi teet.

Osui herkkään? Kuten sanoin, helppo sanoa ettei itse toimisi noin, etenkin jos ei ole suhdetta alla. Ehkä koskaan ollutkaan. Kyse ei ole edes siitä että menisi ja pettäisi, vaan että tuntisi jotain toista kuin kumppaniaan kohtaan.

Yhtälailla sinä oletat että minä menisin ja pettäisin heti kun tilanne koittaa.

"Jos voittaisin lotossa niin antaisin kyllä suurimman osan hyväntekeväisyyteen, olenhan niin hyvä ihminen"

Etkö keksinyt parempaa? Osuiko herkkään? Mulla ei ole sellaisia kuin sinulla, olen terve ihminen.

Lue mitä juuri kirjoitit, siinähän se taas on oikein leväällään sekin.

Sinulla ei ole vieläkään minkäänlaista argumenttia sanomaani vastaan, vaan sinun pitää mennä henkilökohtaisuuksiin ja sanoa etten ole terve. Aivan kuin tunteminen ei olisi tervettä?

Tunteilleen ei mitään mahda, ellei ole 24/7 jonkin lääkekoktailin vaikutuksen alaisena.

Älä sitten aloita v i t tuilemalla heti kättelyssä äläkä syytä minua. En tarvinnut vasta-argumenttia sinua kohtaan kun minulla oli ihan asiaa. Se meni sinulta ohi koska otit heti itseesi. Sössön sössön.

Kun joku kirjoittaa tai sanoo 'sössön sössön', ei muuta tarvitse koskaan lukeakaan. Kertoo ajattelun, argumentoinnin ja kypsyyden suhteen ihan kaiken tarvittavan. Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Hurmaavalle hymyilijälle sellasii terkkui, et kaipaan sua!

Kylmän viileästi omin tämän ja samoin.

Tarjosin kahvia ihastukselleni. Ole hyvää😚

Vierailija kirjoitti:

Elämässä tulee vastaan ihmisiä, jotka tallentuu ikuisiksi ajoiksi sydämeen. Heitä ei unohda, vaikka vuodet ja vuosikymmenet vierii. Joskus kun näkee tällaisen ihmisen omassa unessa niin herää niin onnellisena, että sai pienen hetken palata menneeseen.

Joo se kato puhdistuu kun et oo halunnu tai osannu päästää irti. Onhan ne joskus ihan hyviä unia!

Onks tääl ketää järkevii?

Missä kaikki o? 🤨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun iltapuku - pikkumustaa suosittelen jollei mitään tahdo löytyä

Sun linjat ja muodot - pikkumustan olisi istuttava hyvin

Ei yhtään liian iso, ei yhtään liian pieni

Helmaan pituutta sen verran etten villiinny

Lienee paras että mittaan sut itse

Ompelen harjoituskappaleet, niitä voi tulla monta

Sovitukset voi olla aikaavieviä, niitäkin tulee monta

Ehkä tarvitaan useampi vaatekaappi

t Mies

Oletko oikeasti mies?

Mistä sen voisin tietää?

Poikana olen syntynyt, eikä siinä ole tulkinnan varaa.

Mieheksi itseäni kutsun, Naiseni päättää uskooko hän siihen oikeasti.

t Mies