Lue keskustelun säännöt.
Onko muka olemassa ihmisiä jotka ei halua kostaa
07.05.2023 |
Tuntuu todella hankalalta uskoa, etteikö jollekin sialle tekisi edes joskus mieli antaa samalla mitalla.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, että ihan oikeasti joku kokee hyötyvänsä jotain kostamisella? Voisiko joku kertoa, mikä se hyöty on?
Se eksistentiaalisuuden äärirajoja hipova hyvän olon ja rauhan tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se putskukin toimii. Kaikesta kostetaan, sopua ei tule.
Kylläpäs täällä on laupiasta porukkaa.
Mä olen aina ollut, lapsesta saakka hyvin omanarvon tuntoinen. Ihminen jolle ei vit...la, ainakaan ilman seurauksia.
Se kolahtaa aina, ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan jos minua loukkaa tietoisesti.
Tämän koki exänikin karvaasti.
Takaisin tulee, aina, ja yleensä korkojen kanssa. En ole täällä sitä varten että minua voi kohdella huonosti ilman että sillä olisi mitään seurausta tekijälle.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä on laupiasta porukkaa.
Mä olen aina ollut, lapsesta saakka hyvin omanarvon tuntoinen. Ihminen jolle ei vit...la, ainakaan ilman seurauksia.
Se kolahtaa aina, ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan jos minua loukkaa tietoisesti.
Tämän koki exänikin karvaasti.Takaisin tulee, aina, ja yleensä korkojen kanssa. En ole täällä sitä varten että minua voi kohdella huonosti ilman että sillä olisi mitään seurausta tekijälle.
Minusta tässä haiskahtaa ego ja uho, ei viisaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, että ihan oikeasti joku kokee hyötyvänsä jotain kostamisella? Voisiko joku kertoa, mikä se hyöty on?
Varmaan jotain samansuuntaista, kun lautasten seinään paiskomisestakin. Tulee parempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karma kostaa, minä en. En tunne tarvetta kostoon vaan pudotan elämäst ihmiset, joiden käytöstä ja tekoja en arvosta. Karma kostaa niin, että asiat joilla toinen pahoittaa toisen mielen tulee usein vastaan omassa elämässä myöhemmin. Esim. jos ivaa toisen ulkonäköä, terveyttä tai elämäntapaa, itse kohtaa noissa asioissa menetyksiä ennemmin tai myöhemmin.
Tämä. Rukoilin pitkään että minua törkeästi loukannut ihminen saisi tuntea samaa kipua mitä aiheutti minulle. Ja sieltähän se tuli: aivoinfarkti. Meni työkyky ja kaikki.
Kätevää kun oman kostonhimonsa voi ulkoistaa jollekin Karmalle ja esittää että enhän minä, mutta karma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa nautintoa siitä, että satuttaisin jotakuta. Kun joku on loukannut mua, haluaisin vain, että se ihminen ymmärtää, mitä on tehnyt. Jos ei kykene ymmärtämään eikä muuttamaan tapojaan, en yksinkertaisesti halua sellaista ihmistä enää elämääni. Omat loukatut tunteeni ovat omalla vastuullani, käsittelen ne ja jatkan elämää.
Vierailija kirjoitti:
En saa nautintoa siitä, että satuttaisin jotakuta. Kun joku on loukannut mua, haluaisin vain, että se ihminen ymmärtää, mitä on tehnyt. Jos ei kykene ymmärtämään eikä muuttamaan tapojaan, en yksinkertaisesti halua sellaista ihmistä enää elämääni. Omat loukatut tunteeni ovat omalla vastuullani, käsittelen ne ja jatkan elämää.
Preach.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa käyttää aikaa ja energiaa. Menen eteenpäin... Ja tuollaisesta kostamisesta (kostonkierteestä) harvemmin mitään hyvää seuraa. Vähän sellaista wt touhua.
En halua joutua koston kierteeseen, jota en kosta kenellekään. Ehkä joskus saatan tietysti kevyesti sivaltaa sanan miekalla, mutta en miellä tätä mitenkään kostoksi. Jo autokoulussa 1965 minulle opetettiin, että torvea ei pidä torvella neuvoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nykyään vähän erikoisen kostohankkeen kohteena, sillä perimmäisenä tavoitteena tuntuu olevan säälin herättäminen kostajaa kohtaan. Hän on touhuillaan vahvistanut oikeaksi kaikki aiemmat negatiiviset vaikutelmani hänestä. Nykyisestä tilanteestaan hän on tehnyt selväksi, että on elämässään hirvittävän onneton, katkeroitunut, ja kauhean sairas. Yleensä kostajilla jyllää ylinnä egonpönkitys, mutta tällä tyypillä kaikesta välittyy joku sellainen pohjimmainen hätähuuto, että ettekö te näe miten epätoivoinen minä olen ja miten hirveän alas olen vajonnut.
En tuhlaa energiaani negatiivisiin asioihin kuten vihaan ja kostoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tuhlaa energiaani negatiivisiin asioihin kuten vihaan ja kostoon.
Good for you.
Riippuu tilanteesta ja mitä se toinen on minulle tehnyt. En jaksa miettiä tai käyttää aikaa pitkän aikavälin märehtimisiin, poistan vain elämästäni ikävät ihmiset. Mutta jos on joku nopea ja pieni juttu missä on heti mahdollisuus maksaa potut pottuina, niin saatanpa kostaakin.
En ole kiinnostunut kostosta. Jos joku on ikävä ihminen, pysyn siitä jatkossa kaukana. Säästän omia hermojani. Mutta salaa iloitsen jos karma iskee ja kuulen ikävälle ihmiselle tapahtuneen jotain ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nykyään vähän erikoisen kostohankkeen kohteena, sillä perimmäisenä tavoitteena tuntuu olevan säälin herättäminen kostajaa kohtaan. Hän on touhuillaan vahvistanut oikeaksi kaikki aiemmat negatiiviset vaikutelmani hänestä. Nykyisestä tilanteestaan hän on tehnyt selväksi, että on elämässään hirvittävän onneton, katkeroitunut, ja kauhean sairas. Yleensä kostajilla jyllää ylinnä egonpönkitys, mutta tällä tyypillä kaikesta välittyy joku sellainen pohjimmainen hätähuuto, että ettekö te näe miten epätoivoinen minä olen ja miten hirveän alas olen vajonnut.
kuullostaa ristiriitaiselta. Mikä sun suhde on tähän henkiläö?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa käyttää aikaa ja energiaa. Menen eteenpäin... Ja tuollaisesta kostamisesta (kostonkierteestä) harvemmin mitään hyvää seuraa. Vähän sellaista wt touhua.
Samaa mieltä. Kostaja osoittaa aikamoista lyhytnäköisyyttä olettaessaan että hänen siirtonsa jää ilman muuta kierteen viimeiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nykyään vähän erikoisen kostohankkeen kohteena, sillä perimmäisenä tavoitteena tuntuu olevan säälin herättäminen kostajaa kohtaan. Hän on touhuillaan vahvistanut oikeaksi kaikki aiemmat negatiiviset vaikutelmani hänestä. Nykyisestä tilanteestaan hän on tehnyt selväksi, että on elämässään hirvittävän onneton, katkeroitunut, ja kauhean sairas. Yleensä kostajilla jyllää ylinnä egonpönkitys, mutta tällä tyypillä kaikesta välittyy joku sellainen pohjimmainen hätähuuto, että ettekö te näe miten epätoivoinen minä olen ja miten hirveän alas olen vajonnut.
Miten sinä liityt tähän kuvioon? Mitä teit väärin?
Aikuinen lapsi ilkeilee jatkuvasti myös siitä että en halua kostaa. Hänen elämänsä ja avokumppaninsa perustuu vaan kostamiseen ja nyt pitävät minua vähä älyisenä kun en lähde taisteluun mukaan. Onko tämä yleistäkin?