Onko muka olemassa ihmisiä jotka ei halua kostaa

On. Tai ainakin oli. Oma äitini ei kantanut kaunaa mistään, vaikka aihetta todellakin olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tekisi pahaa lapsellenne niin jättäisitte asian siihen ja pistäisitte vain välit poikki? Kummaa porukkaa.

Jos kyseessä rikos, asia hoidetaan viranomaisen kautta.

Muutoin välit poikki ja tyyppi mäkeen elämästä.

Kostaminen ei edelleenkään ratkaise yhtään mitään.

Se ei muuta tapahtunutta.

Parempi keskittyä lapseen ja lapsen hyvinvointiin sekä sen parantamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.

Hyvinkin paljon ihmisiä, jotka eivät kaikesta huolimatta tunne tarvetta kostaa.

Haluavat vain eroon siitä siasta, toipua aiheuttamistaan vaurioista ja löytää elämänilonsa uudelleen viisaampana kokemuksestaan.

Se jos mikä on paras kosto.

Eli kosto sielläkin mielessä?

Minä ihmettelen, että ihan oikeasti joku kokee hyötyvänsä jotain kostamisella? Voisiko joku kertoa, mikä se hyöty on?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tekisi pahaa lapsellenne niin jättäisitte asian siihen ja pistäisitte vain välit poikki? Kummaa porukkaa.

Mitä sitä lasta hyödyttäisi se, että sinä kostaisit hänelle pahaa tehneelle? Joutuisit pahimmassa tapauksessa vielä linnaan. Sekö olisi lapselle eduksi?

Kyllä jokainen normaali vanhempi keskittyisi hoivaamaan sitä lasta, eikä purkamaan omia aggressioitaan pahantekijään. Poliisi ja oikeuslaitos hoitakoon sen pahiksen, ja pahimmassa tapauksessa karman laki.

Vierailija kirjoitti:

Karma kostaa, minä en. En tunne tarvetta kostoon vaan pudotan elämäst ihmiset, joiden käytöstä ja tekoja en arvosta. Karma kostaa niin, että asiat joilla toinen pahoittaa toisen mielen tulee usein vastaan omassa elämässä myöhemmin. Esim. jos ivaa toisen ulkonäköä, terveyttä tai elämäntapaa, itse kohtaa noissa asioissa menetyksiä ennemmin tai myöhemmin.

Tämä. Rukoilin pitkään että minua törkeästi loukannut ihminen saisi tuntea samaa kipua mitä aiheutti minulle. Ja sieltähän se tuli: aivoinfarkti. Meni työkyky ja kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.

Hyvinkin paljon ihmisiä, jotka eivät kaikesta huolimatta tunne tarvetta kostaa.

Haluavat vain eroon siitä siasta, toipua aiheuttamistaan vaurioista ja löytää elämänilonsa uudelleen viisaampana kokemuksestaan.

Se jos mikä on paras kosto.

Eli kosto sielläkin mielessä?

Joku voi kutsua sitä kostoksi.

Minä en.

Mä olen huomannut, että kyllä ne pahantekijät usein saavat palkkansa vielä tässä elämässä. Ihan omalla toiminnallaan.

Kyllä mullakin on kostonhimo vaikken mitenkään konkreettisesti kostakaan.

Se että olen päässyt eroon kurjasta exästä ja mulla menee paremmin kuin sillä aiheutti suurta tyydytystä. Nykyään toivon hänelle pelkkää hyvää mutta eron alussa näin.

Jotain arjen pikku juttuja saatan myös kostaa eli olen vähän lihonut ja mieheni arvosteli televisiossa minun kokoisia naisia läskeiksi. Sanoin siitä useasti muttei lopettanut eikä kuulemma minua tarkoita että mitä siinä loukkaannun.

Mieheni on aika lyhyt ja jossain vaiheessa aloin kommentoimaan lyhyitä miehiä telkassa että hyi kuinka lyhyt toi mies on.

Eipä ole sen jälkeen arvostellut pyöreitä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti en halua kostaa. Mulle riittää että poistan elämästäni ihmiset jotka ovat kohdelleet minua todella huonosti. Ei niitä ole kuin kaksi. 

Minäkin ajattelin ensin, että eroon pääseminen riittää. Nyt kun tilannetta on jatkunut jo vuosia enkä ole päässyt ko. henkilöstä vieläkään eroon, niin on alkanut tuntua siltä, ettei pelkkä eroon pääseminen enää riitäkään.

Mitä tarkoitat halulla kostaa? Jos se tarkoittaa vihanpuuskassa ajateltuja ajatuksia tai sanottuja asioita niin se varmaan on kaikille ihan luonnollista.

Suunnitelmallinen kosto ei kuulu kristilliseen mentaliteettiin. Kristityn pitäisi ymmärtää ettei kostosta seuraa mitään hyvää ja se oikeus on varattu Korkeimmalle. Kostoon sisältyy viha, joka on tuneista kaikista myrkyllisin ja saa ihmisen ajattelemaan vinoutuneesti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat halulla kostaa? Jos se tarkoittaa vihanpuuskassa ajateltuja ajatuksia tai sanottuja asioita niin se varmaan on kaikille ihan luonnollista.

Suunnitelmallinen kosto ei kuulu kristilliseen mentaliteettiin. Kristityn pitäisi ymmärtää ettei kostosta seuraa mitään hyvää ja se oikeus on varattu Korkeimmalle. Kostoon sisältyy viha, joka on tuneista kaikista myrkyllisin ja saa ihmisen ajattelemaan vinoutuneesti.

Kristitty voi toki rukoilla ns jumalan kostoa - oikeutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat halulla kostaa? Jos se tarkoittaa vihanpuuskassa ajateltuja ajatuksia tai sanottuja asioita niin se varmaan on kaikille ihan luonnollista.

Suunnitelmallinen kosto ei kuulu kristilliseen mentaliteettiin. Kristityn pitäisi ymmärtää ettei kostosta seuraa mitään hyvää ja se oikeus on varattu Korkeimmalle. Kostoon sisältyy viha, joka on tuneista kaikista myrkyllisin ja saa ihmisen ajattelemaan vinoutuneesti.

Kristitty voi toki rukoilla ns jumalan kostoa - oikeutusta.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi! Tuon voi tietenkin tulkita laveasti mutta itse näen sen niin että en saa edes pyytää kostoa Jumalalta sillä se on sama kuin pyytäisit kostamaan itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma kostaa, minä en. En tunne tarvetta kostoon vaan pudotan elämäst ihmiset, joiden käytöstä ja tekoja en arvosta. Karma kostaa niin, että asiat joilla toinen pahoittaa toisen mielen tulee usein vastaan omassa elämässä myöhemmin. Esim. jos ivaa toisen ulkonäköä, terveyttä tai elämäntapaa, itse kohtaa noissa asioissa menetyksiä ennemmin tai myöhemmin.

Tämä. Rukoilin pitkään että minua törkeästi loukannut ihminen saisi tuntea samaa kipua mitä aiheutti minulle. Ja sieltähän se tuli: aivoinfarkti. Meni työkyky ja kaikki.

Oletko kristitty? Rukoilitko Jumalalta vai Jeesukselta, vai miltä rukoilit?

Kyllä mä haluaisin kostaa, juu kyllä. Mä olen useimmiten vain niin ketun laiska, etten jaksaa viitsiä kehdata vaivautua. 

Mutta jos tilaisuus kostoon hupsahtaa eteen, niin kyllä varmaan kostan! Tai siis ainakin useimmiten. Tai ainakin joskus. 

Tai sitten minua ei vain ole loukattu tarpeeksi kamalasti. Tai sitten mun ihon alle ei vain pääse kukaan kovin herkästi. Eli minua ei ole loukannut kovin merkityksellinen ihminen.

Minäkään en ole koskaan halunnut kostaa. Tuntuu jopa uskomattomalta ja vaikealta käsittää, että joku muu sellaista haluaa. Itse vaan vältän ikävien ja pahantahtoisten ihmisten seuraa ja ajattelen vähän säälien, että he ovat vielä henkisessä kehityksessä aika paljon jäljessä monia muita.

Vierailija kirjoitti:

Karma kostaa, minä en. En tunne tarvetta kostoon vaan pudotan elämäst ihmiset, joiden käytöstä ja tekoja en arvosta. Karma kostaa niin, että asiat joilla toinen pahoittaa toisen mielen tulee usein vastaan omassa elämässä myöhemmin. Esim. jos ivaa toisen ulkonäköä, terveyttä tai elämäntapaa, itse kohtaa noissa asioissa menetyksiä ennemmin tai myöhemmin.

Karma löytyy jossain muodossa myös Raamatusta, vaikka kristityiksi itseään väittävät eivät tätä myönnä, lähinnä koska eivät usko jälleensyntymiseen. Jumalan tahdon noudattaminen on kuitenkin tavallaan myös karman sovittamista. Anteeksianto.

"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt. 6:14,15

"Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu." Matt. 10:22

Kosto on yksin Jumalan yksinoikeus. Jotkut vain valehtelevat toteuttavansa "Jumalan tahdon".

"Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun." 1. Moos. 9:5

"Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;" 2. Moos. 20:5

"He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle." Joh. 16:2

Kosto on vallan käyttöä, eikä ihmisillä ole valtaa toisiin ihmisiin, koska valta on yksin Jumalalla.

Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; Matt. 5:39

Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?"

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen." Matt. 21:23,24

Taivasten valtakunta on alue, jossa Jumala käyttää valtaansa. Matt. 3:2

"tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa" Matt. 6:10

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." Matt. 28:18

Tuomitulla ei ole enää valtaa. (Joh. 12:31 ja Joh. 16:11)

Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi." Joh. 19:11

Minulla ei riitä varallisuus kostamiseen. Karmaan en usko.

Pakko vain antaa olla, vaikka toinen veti minut ja perheeni taloudelliseen ahdinkoon oman itsekkyytensä vuoksi. Nyt nauttii elämästään siellä missä halusikin, me emme.

Mä uskon karmaan. Paha tulee saamaan palkkansa ennemmin tai myöhemmin. Kostamisesta tulisi vain huonoa karmaa itselle.

En todellakaan ole kiinnostunut kostamaan. Hukkaan heitettyä energiaa ja aikaa.

Minusta olisi säälittävää pysyä edes vihaisena toiselle ihmiselle.