Lue keskustelun säännöt.
Yli vuosi erosta ja edelleen ahdistaa
07.05.2023 |
Otsikon mukaisesti. Reilu vuosi sitten nykyään ex-rouva ilmoitti, että tämä oli tässä. 16 vuotta yhdessä. Meillä on kaksi melko pientä lasta. Oli omakotitalo, autot ja pelit ja vehkeet. Kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmoitus, että nyt riittää. Olisin ollut todella iloinen jos harmituksesta olisi puhuttu ja olisin ollut valmis tekemään vaikka mitä jotta asia olisi voitu korjata.
No tilanne on nyt kuitenkin tämä, että elän jotain elämän tapaista. Koen päivittäin suurta surua ja ahdistusta asiasta. Lapset vk/vk systeemillä. Lasten kanssa yritän kaikkeni, että pidän kulissit yllä ja menen vaikka autotalliin itkemään jos on pakko päästää pahaa oloa ulos. Omalla viikolla en tee mitään. Duunit. En muuta. Istun yksin tässä 200m2 omakotitalossa ja murehdin. Tilanne on huonompi kuin 6kk sitten ja tuntuu että vaivun syvemmälle joka kuukausi.
Ex on aloittanut jo uuden elämän ja on uutta miestä ja tekemistä. Ajatus saa kierrokset käyntiin ja mietin vain, että mitä pahaa olen tehnyt kun teki minulle näin. En polta, juo juurikaan, en ole ollut väkivaltainen enkä mustasukkainen vaan annoin exälle omaa tilaa minkä tarvitsi enkä käynyt vieraissa. Hän oli minulle kaikki kaikessa.
Tässä ei voi käyttää niitä sanoja mitkä kuvaisivat fiiliksiäni. Ihminen voi mennä rikki sisältä ja korjaaminen voi olla tekemätön paikka. Ilman lapsia olisin satavarmasti äitini ja isäni vieressä honkanummella. He ovat ainoa ankkuri elämään vaikka elämä ei ole enää minkään arvoinen tai elämäniloa voisi edes kuvitella olevan.
Anteeksi avautuminen mutta jonnekin oli pakko purkaa tätä kakkaa..
M43
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Haistelen erään näätäeläimen hajujälkiä noista Apta kohtaan laitetuista haukkumis- ja kiusaamisviesteistä. Sopisi niiin hyvin kuvaan.
Jos tuo pitää paikkansa niin vielä alemmas on vajonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, samassa veneessä ollaan, kaikki sympatiani sinulle. Mies jätti 38 yhteisen vuoden jälkeen vuosi sitten täysin yllättäen. Uusi oli jo valmiina, ei kertonut syytä, eikä puhunut asiasta etukäteen että olisin voinut korjata asioita. Olen vieläkin rikki, suunnattoman yksinäinen ja ahdistunut. Olen siis nainen ja ikää jo yli 60, joten uuden löytäminen on epätodennäköistä. Minun lapseni ovat jo onneksi aikuisia, ovat kyllä tukeneet minua, nutta en halua rasittaa heitä liikaa. Olin syksyllä eroryhmässä ja oli hyvä jakaa asioita, mutta muut olivat minua nuorempia ja varmasti halutessaan löytävät uuden. Joka päivä taistelen surun ja hylkäämisen tunteiden kanssa ja toivon että suunta elämälle löytyisi. Olen niin pahoillani puolestasi ja toivon kaikkea hyvää. Ehkä kesä piristää ja tuo uusia ihmisiä ja tapahtumia elämääsi.
Ihan varmasti löydät uuden suhteen. Tunnen useita ihmisiä jotka ovat eronneet tai jääneet leskeksi 60-70v iässä, joku vielä vanhempanakin. Kaikki ovat löytäneet uuden suhteen, joku ehtinyt naimisiinkin. Rohkeasti etsimään vaan kunhan olet toipunut ja järjestellyt ajatuksesi
Meille miehille voi olla erosta selviäminen hankalampaa, koska me emme niin usein puhu toistemme kanssa tunteistamme. Usein neuvotaan "menemään salille", ja se on tietysti hyväksi, mutta se ei riitä käsittelemään tunteita. Tunteet kannattaa hyväksyä ja asiat käydä läpi. Yksi asia, mikä itsellä oli erossa vaikeaa, oli se yhteisen tulevaisuuden menettämisen hyväksyminen. Olin ajatellut, että kasvatamme lapset ja vanhenemme yhdessä. Tulevaisuus on kuitenkin aina tuntematon.
Tunnen miehiä, jotka eron myötä ovat masentuneet ja alkoholisoituneet. Tunnen myös miehiä, jotka ovat eron jälkeen vasta löytäneet oikean itsensä ja muuttaneet elämänsä fantastiseksi. Yksi tuttu lähti opiskelemaan uutta alaa ja on nyt Suomen huippuja siinä. Pitää ymmärtää, että vaikka se tulevaisuus ei ollut yhteinen, niin oma tulevaisuus on yhä olemassa. Ja ihanat omat lapset, ne ovat siinä mukana. Näe se tulevaisuus sumun läpi. Mieti, missä olet viiden vuoden päässä. Olet silloin jossakin. Mitä vielä tulet kokemaan elämässäsi, sellaista, mitä et saisi kokea, jollette olisi eronneet?
Miehille usein riittää, että rakkauden loputtua keittiössä häärää joku piika. Naisille ei riitä vaan naiset haluavat enemmän kuin pelkän kotipiian.
Vierailija kirjoitti:
Miehille usein riittää, että rakkauden loputtua keittiössä häärää joku piika. Naisille ei riitä vaan naiset haluavat enemmän kuin pelkän kotipiian.
Hohhoijaa. Rakkaus ei noin vain lopu kuin valokatkaisijasta. Paitsi toki narsisteilla jotka ovat jo siirtyneet uuden lähteen etsintävaiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimo ilmoitti "nyt riittää" olet kyllä ollut tietoinen ja saanut kuulla kerran jos toisenkin mikä kiristää. Et vain ollut ap silloin kiinnostunut. Turha perästä itkeä, menet nyt terapiaan jotta voit olla kaikesta huolimatta hyvä isä lapsille.
Kummasti muuten näistä ketjuista aina häviää AP kun pitäisi vastata kysymyksiin, mikä sille vaimolle riitti? Mistä sai tarpeekseen? Ei ainakaan onnesta ja hyvästä elämästä.
En ole hävinnyt minnekään. Ihmettelen muutamia kommentteja siitä, että olisi pitänyt olla ajatusten lukija. En omista kristallipalloa, niin voin vakuuttaa että tämä eroilmoitus tuli täysin puskista.
Otin hänet huomioon. Arkiläheisyys oli itsellenikin tärkeä osa suhdetta. Ei meillä ollut edes riitoja. Joskus jotain pientä kränää. Kuvittelin, että asiat olivat kohdillaan vaikka ruuhkavuodet jyräsivät. Koronan aikana hän oli kotona etätöissä 2,5 vuotta ja olin aikalailla ainoa aikuinen jonka kanssa kontaktissa. Oma veikkaus on, että arki uuvutti ja tuli tylsää.
Sanallakaan hän ei ole minulle perustellut lähtöään. Vain lähti.AP
Mitä tarkoitat ajatustenluvulla? Eli et huomannut vaimossa mitään, että oli väsynyt? Et keskustellut? Veikkaat että tuli tylsää, no ei sitä ihminen yksin omaa elämää parisuhteessa tee tylsäksi jos toinen on miellyttävä ja hyvää seuraa. Vietittekö aikaa yhdessä? Keskustelitteko muustakin kuin lasten hoidosta? Niinpä. Eli ei se ero sitten puskista tullutkaan. Kuvittelit, että riitojen puuttuminen = hyvä suhde.
Olet sairas aikuiskiusaajaihminen kun haukut täällä ja kiusaat ahdistunutta ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille usein riittää, että rakkauden loputtua keittiössä häärää joku piika. Naisille ei riitä vaan naiset haluavat enemmän kuin pelkän kotipiian.
Hohhoijaa. Rakkaus ei noin vain lopu kuin valokatkaisijasta. Paitsi toki narsisteilla jotka ovat jo siirtyneet uuden lähteen etsintävaiheeseen.
AP:n kohdalla rakkauden loppumiseen olikin 16 vuotta aikaa. Ei se noin vain yks kaks loppunut. Ei ole mitenkään harvinaista, että pitkässä parisuhteessa rakkaus loppuu. Miehet viihtyvät naisia paremmin suhteissa, joissa rakkautta ei enää ole. Arvostetaan enemmän taloja, pelejä ja vehkeitä kuin tunteita. Tunteista viis, kunhan kulissit on pystyssä. Sitten hänmästytään, kun naiselle se ei enää riitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi nyt keksiä joku uusi mukava harrastus ja tutustua uusiin naisiin.
Olen saman ikäinen nainen ja mulla lapset jo teinejä. En jaksaisi hoitaa enää toisen ihmisen lapsia, mutta se ettei miehellä ole vanhempia on plussaa, minulla nimittäin on ollut todella ilkeä anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille usein riittää, että rakkauden loputtua keittiössä häärää joku piika. Naisille ei riitä vaan naiset haluavat enemmän kuin pelkän kotipiian.
Hohhoijaa. Rakkaus ei noin vain lopu kuin valokatkaisijasta. Paitsi toki narsisteilla jotka ovat jo siirtyneet uuden lähteen etsintävaiheeseen.
AP:n kohdalla rakkauden loppumiseen olikin 16 vuotta aikaa. Ei se noin vain yks kaks loppunut. Ei ole mitenkään harvinaista, että pitkässä parisuhteessa rakkaus loppuu. Miehet viihtyvät naisia paremmin suhteissa, joissa rakkautta ei enää ole. Arvostetaan enemmän taloja, pelejä ja vehkeitä kuin tunteita. Tunteista viis, kunhan kulissit on pystyssä. Sitten hänmästytään, kun naiselle se ei enää riitäkään.
Ja sinähän tiedät APn suhteesta jotain. Projisoit nyt jotain omaa traumaasi häneen. Se on alhaista sinulta. Empatiaa sinulla ei ole. Avioliitossa rakkaus on aina ja sanon vielä kerran että aina valinta. Ne ketkä kuvittelevat että pitkä parisuhde olisi koko ajan vain siirappista rakastumisvaiheen hormonimyrskyä eivät ole terveitä mieleltään.
Pitkän ja myös leveän parisuhteen perusedellytksiin kuuluu luottamus. Se luottamus tarkoittaa esimerkiksi sitä että jos tuntee että haluaisi jotain mitä ei koe saavansa niin silloin puhuu siitä suoraan, rehellisesti ja avoimesti puolisolleen.
Jos näin ei ole tehnyt ja lähtee tuolla tavalla kuin APn puoliso niin on todella keskenkasvuinen eikä sovelias parisuhteisiin lainkaan. Lisäksi tuollainen yhtäkkinen lähtö traumatisoi lapsia myös joten se lasten tahallinen traumatisointi osoittaa kelvottomuutta myös vanhemman rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille usein riittää, että rakkauden loputtua keittiössä häärää joku piika. Naisille ei riitä vaan naiset haluavat enemmän kuin pelkän kotipiian.
Hohhoijaa. Rakkaus ei noin vain lopu kuin valokatkaisijasta. Paitsi toki narsisteilla jotka ovat jo siirtyneet uuden lähteen etsintävaiheeseen.
AP:n kohdalla rakkauden loppumiseen olikin 16 vuotta aikaa. Ei se noin vain yks kaks loppunut. Ei ole mitenkään harvinaista, että pitkässä parisuhteessa rakkaus loppuu. Miehet viihtyvät naisia paremmin suhteissa, joissa rakkautta ei enää ole. Arvostetaan enemmän taloja, pelejä ja vehkeitä kuin tunteita. Tunteista viis, kunhan kulissit on pystyssä. Sitten hänmästytään, kun naiselle se ei enää riitäkään.
Ja sinähän tiedät APn suhteesta jotain. Projisoit nyt jotain omaa traumaasi häneen. Se on alhaista sinulta. Empatiaa sinulla ei ole. Avioliitossa rakkaus on aina ja sanon vielä kerran että aina valinta. Ne ketkä kuvittelevat että pitkä parisuhde olisi koko ajan vain siirappista rakastumisvaiheen hormonimyrskyä eivät ole terveitä mieleltään.
Pitkän ja myös leveän parisuhteen perusedellytksiin kuuluu luottamus. Se luottamus tarkoittaa esimerkiksi sitä että jos tuntee että haluaisi jotain mitä ei koe saavansa niin silloin puhuu siitä suoraan, rehellisesti ja avoimesti puolisolleen.
Jos näin ei ole tehnyt ja lähtee tuolla tavalla kuin APn puoliso niin on todella keskenkasvuinen eikä sovelias parisuhteisiin lainkaan. Lisäksi tuollainen yhtäkkinen lähtö traumatisoi lapsia myös joten se lasten tahallinen traumatisointi osoittaa kelvottomuutta myös vanhemman rooliin.
Miksi mennään avioliittoon, jos ei ole siihen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille usein riittää, että rakkauden loputtua keittiössä häärää joku piika. Naisille ei riitä vaan naiset haluavat enemmän kuin pelkän kotipiian.
Hohhoijaa. Rakkaus ei noin vain lopu kuin valokatkaisijasta. Paitsi toki narsisteilla jotka ovat jo siirtyneet uuden lähteen etsintävaiheeseen.
AP:n kohdalla rakkauden loppumiseen olikin 16 vuotta aikaa. Ei se noin vain yks kaks loppunut. Ei ole mitenkään harvinaista, että pitkässä parisuhteessa rakkaus loppuu. Miehet viihtyvät naisia paremmin suhteissa, joissa rakkautta ei enää ole. Arvostetaan enemmän taloja, pelejä ja vehkeitä kuin tunteita. Tunteista viis, kunhan kulissit on pystyssä. Sitten hänmästytään, kun naiselle se ei enää riitäkään.
Ja sinähän tiedät APn suhteesta jotain. Projisoit nyt jotain omaa traumaasi häneen. Se on alhaista sinulta. Empatiaa sinulla ei ole. Avioliitossa rakkaus on aina ja sanon vielä kerran että aina valinta. Ne ketkä kuvittelevat että pitkä parisuhde olisi koko ajan vain siirappista rakastumisvaiheen hormonimyrskyä eivät ole terveitä mieleltään.
Pitkän ja myös leveän parisuhteen perusedellytksiin kuuluu luottamus. Se luottamus tarkoittaa esimerkiksi sitä että jos tuntee että haluaisi jotain mitä ei koe saavansa niin silloin puhuu siitä suoraan, rehellisesti ja avoimesti puolisolleen.
Jos näin ei ole tehnyt ja lähtee tuolla tavalla kuin APn puoliso niin on todella keskenkasvuinen eikä sovelias parisuhteisiin lainkaan. Lisäksi tuollainen yhtäkkinen lähtö traumatisoi lapsia myös joten se lasten tahallinen traumatisointi osoittaa kelvottomuutta myös vanhemman rooliin.
Miksi mennään avioliittoon, jos ei ole siihen!
Joskus avioliittoon mennään siksi että pelätään hylkäämistä niin paljon. Koitetaan tällä sekä ylimiellyttämisellä sitoa kumppani ettei se lähde. Ylimiellyttäminen käy kuitenkin ajan mittaan rankaksi psyykelle ja usein ylimiellyttäjä tätä rankkutta kompensoi pettämällä puolisoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää vaan hyväksyä tilanne ja päättää että nyt menet eteenpäin.
Alat harrastaa jotakin, sellaista mikä itseäsi kiinnostaa ja missä voit tavata ihmisiä, omien ajatusten kanssa istuskeleminen ei olen pitkän päälle terveellistä.
Se kipu hellittää kyllä ajan kanssa, vuoden päästä on jo helpompaa ja kolmen vuoden kohdalla se on poissa kokonaan, mutta sun on päätettävä että menet eteenpäin.
Maailma on täynnä naisia jotka hakee parisuhdetta sellaista löytämättä, sulla on siinä hommassa kaikki avaimet käsissäsi, sen kun aktivoidut vaan ja alat käydä tapaamassa naisia, ei sillä ole väliä löytyykö heti jotain kiinnostavaa, mutta mentävä on ja tavattava ihmisiä.
Katkeruudesta pääset eroon kun päätät että nyt se riittää, muuten vellot siinä loppuelämäsi.
Ja muista, naiset ei halua olla suhteessa kiltin lampaan kanssa, naisilla rakkaus on sama asia kuin tunnevuoristorata, jossa ne kokee tunteita koko ajan, ja välillä niitten tunteitten pitää olla kipua ja pahaa oloa, sellaista miehen pitää kyetä tarjoamaan naiselleen, silloin se ei lähde mihinkään. Kivulla en tarkoita niinkään fyysistä kipua vaan henkistä enempikin.
Ala käyttäytyä naisia kohtaan 'huonosti' ja huomaat että sellainen kiinnostaa niitä, ole röyhkeä ja ylimielinenkin, se niitä vasta sytyttääkin, jopa vittumainen. Jos sen lisäksi kykenet vielä tarjoamaan hellää rakastavaa puolta, niin sulla on paketti kasassa.
Mutta, sun pitää vaan päättää että nyt matka jatkuu eteenpäin, ajan kanssa sun mieli sitten seuraa mukana ja alat päästä eteenpäin
Otappa tänne yhteyttä huomenna:
https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/erosta-elossa/
Et ole yksin.
Hei.
En lukenut aivan koko ketjua, mutta sen mitä luin, olet saanut aika ikäviä vastauksia.
Sinua on syyllistetty ja potkittu salille. Jne.
Silloin kun on rikki, ja pohjalla on jo ponnistus mennä käymään kaupassa.
Olen itse eronnut, käytännössä lähes vuosi sitten. Konkreettisesti erilleen mutto tapahtui vasta.
Joten tiedän miltä erotuska tuntuu. Perhekeskeisenä perheen "menetys" sattuu.
Joutuu tekemään paljon töitä itsensä kanssa, miettiessä kuka minä olen, mitä minä haluan ja mikä meni pieleen, ennen kaikkea mitä voin oppia tulevaan.
Sinä saat olla rikki ja aikaansaamaton. On hyvä, että eron käsittelee kunnolla, antaa itselleen aikaa. Eikä vaan juokse salilla ja riennoissa, kerää yhden yön juttuja tai hommaa heti uutta suhdetta.
Kun käyt nyt tämän pohjan läpi, nouset sieltä entistä vahvempana ja viisaampaana. Noustava sieltä joskus on. Ja lämpimästi suosittelen juttelemaan asiasta joko kavereiden tai ammattilaisten kanssa. Puhuminen auttaa. Minä pidin kauan kaiken sisälläni. Edelleen huomaan sortuvani siihen helposti. Apua eroon- sivustolta löysin ihmisen jonka kanssa kävin juttelemassa joitain kertoja. Ei olisi pahitteeksi käydä edelleen...
Parisuhde on kahden kauppa. Vaikka itse olisit kunnollinen, hyvä, salliva jne puoliso, ei se välttämättä riitä. Rakkaudessa on aina se riski että sattuu, ja sitten sattuu kovaa.
Meillä minä hoidin kodin ja lapset, annoin miehen mennä vapaasti omissa menoissa, en koskaan rajottanut (ja hän meni paljon!) Makuuhuone hommat hoitui en pihtaillut. Koitin miellyttää toista, tehdä asioita haluamallaan tavalla. Jne. Olin kuitenkin aivan vääränlainen.
On iso työ pään sisällä saada itseni hyväksymään minut tämmöisenä kun olen.
Ero on pitkä matka. Matka itseen, omiin tuntemuksiin. Se sattuu. Siinä menettää niin paljon muutakin kun sen puolison. Itse suren eniten, etten saa olla enäö joka päivä lasteni kanssa.
Tähän matkaan kuuluu aaltoliike, välillä on parempi, välillä huonompi.
Voimia sinulle kovasti! Kyllä sinä selviät, nyt on vaikeaa, joskus vielä helpottaa. Muista olla itsellesi armollinen. Opettele irrottautumaan niistä hankalista ajatuksista, älä päästä niitä valtaan päässäsi. Pysy erossa exsästä, ja hänen uudesta elästä. Totaali irtottautuminen auttaa sinua eteenpäin. Hoidat vaan pakolliset asiat kanssaan.
Kyllä tästä selvitään! Halaus.
T: kohtalotoveri
On tosi surullista nähdä joidenkin kommentoijien lähes sairaalloinen tarve syyllistää APta. Se kertoo heistä ei APsta. Yleensä tuollaiset kommentoijat peittelevät tuolla vihallaan omaa syyllisyyttään kenties elämänsä aikana toistuvasti tekemistä teoistaan läheisiään kohtaan jotka eivät kestä minkäänlaista kriittistä ja rehellistä tarkastelua.
Mutta, se syyllisyyden tunne ja kokemus heille kyllä tulee ennemmin tai myöhemmin. Se tulee niinä hetkinä kun heidän ympäriltä alkaa kadota kaikki aidot ihmiset ja jäljelle jää vain keinotekoinen, feikki todellisuus. Silloin turvautuvat täälläkin nähtyyn kiusaamiseen. He tekevät sitä siksi että totuuden kohtaaminen itsestään on niin hajottavaa heidän omalle mielelle.
Täällä on ollut ihan asiallisia ja hyviä viestejä miten voisi jatkaa ja päästä tämän kurjuuden ylitse. Kiitos niistä. Varsinkin ne joissa kirjoittajalla on ollut tai on samankaltaisia kokemuksia. Yksin tämän asian kanssa ei näemmä ole. Tsemppiä kaikille jotka painivat samojen ongelmien ja tilanteiden kanssa.
Näihin syyttelyihin ja muihin potkimisviesteihin en edes vaivaudu kiinnittämään huomiota muutoin kuin sanomalla, että tiedän mitä tein ja miten toimin ja teidän arvailunne menevät kaikki metsään ja pitkälle.
AP
Voi ap, samassa veneessä ollaan, kaikki sympatiani sinulle. Mies jätti 38 yhteisen vuoden jälkeen vuosi sitten täysin yllättäen. Uusi oli jo valmiina, ei kertonut syytä, eikä puhunut asiasta etukäteen että olisin voinut korjata asioita. Olen vieläkin rikki, suunnattoman yksinäinen ja ahdistunut. Olen siis nainen ja ikää jo yli 60, joten uuden löytäminen on epätodennäköistä. Minun lapseni ovat jo onneksi aikuisia, ovat kyllä tukeneet minua, nutta en halua rasittaa heitä liikaa. Olin syksyllä eroryhmässä ja oli hyvä jakaa asioita, mutta muut olivat minua nuorempia ja varmasti halutessaan löytävät uuden. Joka päivä taistelen surun ja hylkäämisen tunteiden kanssa ja toivon että suunta elämälle löytyisi. Olen niin pahoillani puolestasi ja toivon kaikkea hyvää. Ehkä kesä piristää ja tuo uusia ihmisiä ja tapahtumia elämääsi.