Oliko 80-90-luvun vaihteen tienoilla syntyneillä vielä yleisesti ruumillista kurittamista vai onko vaan sattumaa, että

-78 syntynyt ja oli tukistamista, luunappeja, retuutusta ja lopulta huorittelua ja lyömistä.

Remmistä en saanut, mutta tukkapöllyä ja luunappeja kyllä. Sairasta. Olen syntynyt 1993 ja monilla kavereilla samoja kokemuksia. Omille lapsilleni korotan ääntäni, mutta mitään fyysistä ei ikinä.

Vierailija kirjoitti:

-78 syntynyt ja oli tukistamista, luunappeja, retuutusta ja lopulta huorittelua ja lyömistä.

Ei kyllä ollut taatusti _yleistä_. Ikävää että kasvoit huonossa perheessä.

Ei ole olemassa mitään "ruumiillista kurittamista". On vaan väkivaltaa, joka on kohdistettu lapseen. Tällaisesta pitää tehdä rikosilmoituksen lisäksi luonnollisesti myös lastensuojeluilmoitus (ensisijaisesti lastensuojeluilmoitus mielestäni).

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään "ruumiillista kurittamista". On vaan väkivaltaa, joka on kohdistettu lapseen. Tällaisesta pitää tehdä rikosilmoituksen lisäksi luonnollisesti myös lastensuojeluilmoitus (ensisijaisesti lastensuojeluilmoitus mielestäni).

Ja jos on olemassa niin sairaita ihmisiä, joiden mielestä lapseen kohdistuva väkivalta on ruumiillista kurittamista ja joskus tarpeellista ja normaalia, niin tiedoksi että lapsen ruumiillinen kurittaminen on laissa kielletty. En kyllä ymmärrä, miten sairas ihmismieli voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Koitteko, että remmistä oli mitään "hyötyä"? Itse olin kyllä sen verran kiltti luonne, että ihan toruminen olisi ajanut saman, eli mielestäni se oli ihan vaan turhaa nöyryytystä ja erityisesti silloin vähän isompana tyttönä tosi noloa olla takapuoli paljaana.

Erikoinen kasvatustapa, kun ajateltiin, että nöyryyttäminen, nolostuttaminen ja fyysinen kipu on hyväksi lapselle. Eikä tästä niin kovin montaa vuosikymmentä tosiaan ole aikaa, kun tuo oli hyväksyttyä.

-86 syntynyt ja tukkapöllöä saatiin veljen kanssa aina kun perseiltiin. Joskus kämmenellä perseelle.

Ap, teillä ei ollut ok-perheet.

Vierailija kirjoitti:

Ap, teillä ei ollut ok-perheet.

Varmaan tarkoitti, että kurittamista lukuun ottamatta normaalit, eli ei muuta kummallista.

Olen syntynyt -85 ja lapsena sain välillä tukkapöllyä ja luunappia. Risu oli jääkaapin päällä "pelotteena" ja pari kertaa muistan risua saaneeni kintuille. Vanhempani ovat suurten ikäluokkien edustajia ja heille ns kurittaminen oli ihan normaalia koska olivat itsekin kokeneet sitä lapsuudessaan.

En ole katkera tai traumatisoitunut, vanhempani olivat muuten ihan hyviä, rakastavia vanhempia

Kotona ja koulussakin on ollut, eikä ollut laillista enää. Sellainen meininki, että jos jälkiä ei jäänyt niin mitään ei ollut tapahtunut. Joskus ihan syystä, joskus huvin vuoksi tai "ennaltaehkäisevästi". Sekä itselle että muille kävi mokomaa, yleensä oli tiedossa kuka miesopettaja oli kovistelija. Kasarin alkupuolella olen syntynyt.

Olen syntynyt 72 eikä meillä kuritettu lapsia. Jälkeenpäin arvioituna kasvatus oli aika vapaata kuten siihen aikaan oli tapana. Mukavia muistoja, näitä olen koettanut siirtää myös omalle jälkikasvulle. Ilman kuritusta.

Vierailija kirjoitti:

Luunappeja ja tukistuksia joskus. En koe traumatisoituneeni tai eläneeni mitenkään pelossa lapsuuttani tämän vuoksi vaan ihan aiheesta tuli. Kavereista en tiedä.

vm 1989

Antaisitko omalle lapsellesi luunapin tai tukkapöllyn, jos olisi aihetta?

Kyllä oli 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. En tiedä, onko tässä eroa pohjoisen ja eteläisen Suomen välillä, mutta itse olen pohjoisesta pikkukaupungista ja oman perheeni lisäksi fyysistä kurittamista oli joidenkin kavereiden perheissä. Muista jopa välitunnilta keskustelun siitä, kuinka moni on saanut joskus selkään. 

Kyllä se kai vielä aika yleistä oli, etenkin tukkapöllyt ja luunapit, ja kyllä luokallani oli ala-asteella sellaisiakin, jotka olivat saaneet remmistä. Sanoisin, että noin puolet kaveripiiristäni on jonkinlaista ruumiillista kurittamista kokenut. Olen syntynyt 1993.

Vierailija kirjoitti:

Koitteko, että remmistä oli mitään "hyötyä"? Itse olin kyllä sen verran kiltti luonne, että ihan toruminen olisi ajanut saman, eli mielestäni se oli ihan vaan turhaa nöyryytystä ja erityisesti silloin vähän isompana tyttönä tosi noloa olla takapuoli paljaana.

Juoksin pienenä äidin edellä tielle enkä uskonut vaikka äiti kielsi monta kertaa. Sitten yhdellä kerralla mentiinkin takaisin kotiin. Housut alas ja remmiä. En muista enää miten remmi sattui mutta muista kuinka en enää koskaan jupssut tielle.

Syntynyt 80-luvun alussa ja tiedän tasan yhden kenen käytetty ruumiillista kuritusta.

Olen syntynyt -90. Luunappeja, tukistusta ja retuuttamista oli, mutta ei piiskaa.

Olen syntynyt -89. Oli tukistamista ja yleistä retuuttamista, mutta pahinta oli äitini harjoittama henkinen väkivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koitteko, että remmistä oli mitään "hyötyä"? Itse olin kyllä sen verran kiltti luonne, että ihan toruminen olisi ajanut saman, eli mielestäni se oli ihan vaan turhaa nöyryytystä ja erityisesti silloin vähän isompana tyttönä tosi noloa olla takapuoli paljaana.

Juoksin pienenä äidin edellä tielle enkä uskonut vaikka äiti kielsi monta kertaa. Sitten yhdellä kerralla mentiinkin takaisin kotiin. Housut alas ja remmiä. En muista enää miten remmi sattui mutta muista kuinka en enää koskaan jupssut tielle.

Tämä! Vaikka laki sen nykyään kieltää niin joskus ruumiilinen kuritus on aiheellista, mikäli lapsi toistuvasti uhmaa käskyjä ja kieltoja ei kertakaikkiaan mikään muu auta.

Parempi on lapsen saada kuritusta (ei mitään hakkaamista, se on eri asia) ja oppia tottelemaan kuin että lapsi vaarantaa itsensä tai jonkun toisen tottelemattomuutensa takia.

Kivittäkää, olkaa hyvä!