Lue keskustelun säännöt.
Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?
Ei olisi pitänyt istuttaa yhtä ainuttakaan piikkistä pensasta, ei ruusupuskia, ei vadelmia eikä etenkään karhunvadelmia!
Kommentit (1151)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pihasuunnitelma? mielikuvitus-sellainen? Eihän mammoilla ole kuin lasittamattomia parvekkeita.
Tämän 30 sivun keskusteluketjun perusteella voisi päätellä, että aika monella mammalla on piha. Suunnitelmasta en sitten tiedä, voi olla tai olla olematta, itsellä se ainakin on tosiaan enempi päänsisäinen ja muuttuu jatkuvasti sitä mukaa mitä tulee mieleen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmat ovat menneet uusiksi monta kertaa. Vaikea kuvitella, että alussa tekemä suunnitelma kestäisi kaikki vuodet muuttumattomana.
On ollut kasvikokeiluja, tullut uusia tarpeita pihan käytölle (esim. piharakennukset) ja hyötytarhaan hurahtaminen. Aina on ollut haave helppohoitoisesta puutarhasta ja pihasta, mutta se ei ole vielä tähän päivään mennessä toteutunut suhteutettuna työn määrään. Ehkä täytyy pikkuhiljaa vähentää kasvien määrää.Kuulostaa perin tutulta! Melkein kaikkea on kokeiltu ja tavoitteena on ollut aina helppohoitoinen vähään tyytyvä puutarha. Ja joka kerta, kun johonkin uuteen suunnitelmaan olen hurahtanyt, on tehty niska limassa hartiavoimin ihan hulluna töitä, lapioitu, siirretty kiviä ja multaa, hommattu uusia pensaita ja reunuksia kukkapenkkeihin, siirrelty kivetyksiä, kaadettu puita, istutettu puita, ja ditten todettu, ettei pihan helppohoitoisuuden tavoite täyttynyt taaskaan.
Miekenkiinnosta: määrittele, minkälainen sun mielikuvissa on helppohoitoinen puutarha?
Helppohoitoinen puutarha näyttää aivan puutarhamainokselta (pulskat madottomat omenat, mehukkaat vadelmat, raikkaat karviaismarhat, rikkaruohottomat perennaistutukset, joissa sävy sävyyn hehkuvat jättikukkaiset lehtokotilottomat ritarinkannukset, kiinanpionit ja sinivaleunikot), emäntä hymyilee pehmustetussa aurinkotuolissa (eikä rajennekynsien alla ole yhtään multaa), isäntä grillaa kasvisvartaita jättimäisellä kaasugrillillään (eikä selkä ole yhtään tohjona edellispäivän kivien kärräämisen ja istutuskuoppien kaivuun jäljiltä) ja herttaiset lapsukaiset kirmailevat uima-altaalla vailla huolen häivää. Aurinko paistaa aina, hyttyset ja paarmat ovat kuolleet sukupuuttoon ja kaikilla on niin mukavaa.
Puutarha hoitaa itse itsensä, eikä vuohenputkia kasva koko läänissä.
Helppohoitoisen puutarhan salaisuus on siis se, että hommaa riittävästi rahaa palkata puutarhuri hoitamaan sitä. Mielellään esim lottovoittona, että ehtii tienaamisen lisäksi myös nauttia siitä puutarhastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostettiin uusi talo, jossa rakennuttajat olivat asuneet sen pari vuotta ja tehneet myös pihan. Takapihalla on omenapuut ja marjapensaat pitkin poikin nurmikkoa, todella epäsiistin näköistä. Muutenkin isolle nurmikkoalueelle on istutettu puita ja pensaista sinne tänne.
Perennapenkit olen kaivanut ylös lukuunottamatta pionipenkkiä ja yhtä varjokasvien penkkiä. Tuohon pionipenkkii meinaa mennä hermot, koska koko ajan saa kitkeä rikkaruohoja ja reunukset on tehty luonnonkivistä eli aivan täynnä ruohoa aina. Mutta pionit ovat kauniita.
Pihlaja-angervoa on käytetty paljon ja se kyllä valtaa kaikki paikat.
Itse olin haaveillut koko ikäni muutamista puista ja totta kai ostin sellaiset heti kun pihan sain. Eivät kyllä ole mitenkään sopivilla paikoilla, mutta tajusin vasta muutaman vuoden päästä mihin ne olisi kannattanut istuttaa.
Miehen kanssa kiisteltiin miten kuusiaitaa kuuluisi hoitaa ja leikata, nyt myöntää että olin oikeassa ja kuusiaita on ruma.
Hyvinä puolina olivat muutamat selkeät istutusalueet, joihin oli kyllä kivasti valittu puita ja pensaita.
Perenna-alueet nurmikolla tai sen reunamilla ovat ongelmallisia. Nurmi kasvaa penkkiin vääjäämättä ilman kunnon eristämistä (esim. muovinen nurminauha tms). Luonnonkivet penkin reunassa ovat kauniita, mutta eivät yksin estä nurmiheinän pääsyä penkkiin, vaan tarvitsevat alleen muovin. Ja kivien välissä alkaa kasvaa iloisesti rikkoja ajan kuluessa muovista huolimatta.
Se kanttaus lapion kanssa paristi vuoteen ja ei mitään reunuskiviä tai nauhoja, on ainoa toimiva tapa pitää heinät pois penkistä. Toki se vaatii oman vaivannäkönsä sekin, mutta helpompaa kuin heinien kiskominen kivien välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmat ovat menneet uusiksi monta kertaa. Vaikea kuvitella, että alussa tekemä suunnitelma kestäisi kaikki vuodet muuttumattomana.
On ollut kasvikokeiluja, tullut uusia tarpeita pihan käytölle (esim. piharakennukset) ja hyötytarhaan hurahtaminen. Aina on ollut haave helppohoitoisesta puutarhasta ja pihasta, mutta se ei ole vielä tähän päivään mennessä toteutunut suhteutettuna työn määrään. Ehkä täytyy pikkuhiljaa vähentää kasvien määrää.Kuulostaa perin tutulta! Melkein kaikkea on kokeiltu ja tavoitteena on ollut aina helppohoitoinen vähään tyytyvä puutarha. Ja joka kerta, kun johonkin uuteen suunnitelmaan olen hurahtanyt, on tehty niska limassa hartiavoimin ihan hulluna töitä, lapioitu, siirretty kiviä ja multaa, hommattu uusia pensaita ja reunuksia kukkapenkkeihin, siirrelty kivetyksiä, kaadettu puita, istutettu puita, ja ditten todettu, ettei pihan helppohoitoisuuden tavoite täyttynyt taaskaan.
Miekenkiinnosta: määrittele, minkälainen sun mielikuvissa on helppohoitoinen puutarha?
Vastaan, vaikka en ole kirjoittaja, jolta kysyit. Helppohoitoinen puutarha antaa hyvänolon tunteen kuluttamatta liikaa voimavaroja, rahaa ja aikaa. Täydellisyyden tavoittelu voi olla este helppohoitoisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
En ottanut huomioon sitä, että vuodet vierivät niin nopsasti, että kohta on toinen jalka haudassa. Nuorempana jaksoi ihan hienosti kykkiä kitkemässä ja kärrätä multaa, mutta nyt ei oikein saa enää mitään aikaiseksi. Kauhean iso piha ja paljon istutuksia, vaikkakaan ei enää mitään perunamaata tai kasvimaata, miten tätä jaksaa hoitaa?
Juuri tämä. Ei nuorempana tajunnut, mitä ikä tuo tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin suunnitellut erilaisia istuinryhmiä pihalle ja tarkoitus oli laittaa laatat tuolien ja keinun alle, mutta eihän niitä laattoja sitten koskaan hommattu, kun ei saatu aikaiseksi. Eikä kyllä ole niitä istuinryhmiäkään. Onneksi on muovituolit, ne kestävät isältä pojalle ja ovat aina yhtä siistejä ja kevyitä siirrellä auringon mukaan.
Meillä taas on liikaakin istuinryhmiä ja aivan liian iso kattamaton terassi. Ongelmana vaan on se, missä niitä istuinten pehmusteita säilyttäisi, kun muuten kastuivat sateen sattuessa. Lisäksi pöytä ja rottinkikalusteet näyttävät nyt parin vuoden jälkeen tosi rähjäisiltä, kun ovat saaneet sateessa liota, vaikkakin talveksi korjataan autotalliin. Ei olis
pitänyt uskoa puurarhakalustemainoksia. Mutta kun pihanperustuspolte otti vallan.
Eikä noissa pihatuoleissa edes kerkiä istumaan, kun pitää pyydystää lehtokotiloita ja nyhtää vuohenputkea.Ja taas näkyi puutarhakalustemainoksessa sellaisi pehmustettuja sohvia ja nojatuoleja, jotka oli tarkoitettu pihakäyttöön. Missä päin Suomea ei sada koskaan kesällä? Kenellä on niin isot katetut terassit, että sinne mahtuu oikeasti puutarhasohvakalusteet? Ostaako noita yleensä kukaan? Tai ostaako, mutta säilyttää pihalla sateen armoilla?
Kyllä meillä ainakin on tosi iso katettu terassi, ja kyllä melko monilla naapuristossa ja tuttavapiirissä on sellaisia että mahtuu katoksen alle joko sohva- tai ruokailuryhmä tai molemmat. Mutta remppaohjelmissa ja mainoskuvissa nuo on tosiaan usein taivasalla, ja ihmettelen kuka jaksaa roudata niitä pehmusteita edestakaisin ja missä ne kaikki pehmusteet sit säilytetään?! Entisessa kodissa ei ollut katettua terassia ja jo pienet tuolinpehmusteet oli tosi ärsyttävät siirrellä edestakaisin.
Ammattilaisen pihasuunnitelma tuo ajan mittaan rahan takaisin. Opittiin kantapään kautta kun ekassa okt pihassa tehtiin itse ja toiseen okt pihaan saatiin tuparilahjana kaikilta pihasuunnitelma (toive). Ny piha on todella toimiva, helppohoitoinen ja kasvanut kauniiksi.
Puutarhajätteet oksat ja lehdet vedetään leikkurilla syksyllä ihan murusiksi moneen kertaan ja levitetään tasaisesti nurmikon päälle. Ne maatuu talven aikana. Lisäksi oksat silppurista läpi ja kate pensaiden juureen. Juuri muuta ei syksyisin pihassa tarvitse tehdä. Pensaita on 3 lajia ja ryhminä samaa väriä sekaisin, joten pensasalueet kukkivat koko kesän. Omenapuita ei ole, mutta yksi kirsikka- ja luumupuu löytyy.
Piha myllättiin kivistä melko syvältä ja kivistä saatiin etupihalle jopa luonnonkiviaita. Huonoa maa-ainesta vietiin pois ja tilalle parempaa soraa, hiekkaa ja multaa. Samalla sadettimien ja pihavalojen vedot sekä sadeveden kerääjä. Laadukkaan suojakankaan hinnassa ei kannata pihistellä. Kävelyreitit on tehty laatoilla ja murskeella ja osittain terassilaudoista. Kukkivat kesäkukat ovat ainoita, jotka ovat talon lähellä. Kaikki muu kasvusto vähintään 5 m päässä talosta paitsi nurmikko. Minulla on 3 isoa ja pari pientä ruukkua, joihin laitan kesäkukkia pitkin terassia ja portaita. Siihen menee yksi päivä täyttää ne ja miehellä 1 trimmata pensaat. Koko tonttia ei laitettu vaan jätettiin 1/3 kuntalle. Hintaa koko projektille tuli 15v sitten 22000, mutta eipä ole sen jälkeen tarvinut juuri mitään muokkailla tai ostella. Hiekkamultaa kerran laitettiin nurmikolle kerros ja ostettu tietty ne kesäkukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei enää koskaan omaa pihaa kirjoitti:
Pihasuunnitelmanne toteutuksessa esiintyi useita haasteita, mutta yksi niistä erottui erityisesti ja vaikutti suunnitelman kokonaisuuteen eniten. Tämä keskeisin ongelma oli kasvuvyöhykkeiden virhearviointi.
Kasvuvyöhykkeiden virhearviointi oli vakava virhe, joka vaikutti suoraan kasvien menestymiseen ja elinvoimaisuuteen. Kasvuvyöhykkeet määrittävät alueen ilmasto-olosuhteet ja kasvien soveltuvuuden kyseiseen ympäristöön. Kun valitaan kasveja, on tärkeää ottaa huomioon niiden soveltuvuus alueen kasvuvyöhykkeelle. Tässä tapauksessa suunnitelmassa valitut kasvilajit eivät olleet sopivia alueen ilmasto-olosuhteisiin, mikä johti niiden heikkoon menestykseen.
Kasvien istuttaminen väärään kasvuvyöhykkeeseen voi aiheuttaa useita ongelmia. Jos kasvi on alttiina liian kylmille tai liian kuumille lämpötiloille, se voi kärsiä ja jopa kuolla. Lisäksi kasvien kehitys voi olla hidasta tai epätasaisesti, mikä vaikuttaa niiden ulkonäköön ja kokonaisvaltaiseen kasvillisuuteen. Kasvuvyöhykkeiden virhearviointi vaikuttaa myös kasvien elinvoimaan ja vastustuskykyyn tuholaisia ja tauteja vastaan.
Tämä virhe vaikutti myös suunnitelman visuaaliseen houkuttelevuuteen ja kokonaisvaltaiseen harmoniaan. Kasvien epätasainen kasvu ja kuihtuminen aiheuttivat epäsymmetriaa ja häiritsivät suunnitellun ulkoasun toteutumista. Kasvien valitseminen oikeisiin kasvuvyöhykkeisiin olisi taannut paremman tasapainon ja kauneuden pihaympäristössä.
Kasvuvyöhykkeiden virhearviointi johtui todennäköisesti tiedon puutteesta tai virheellisestä arvioinnista suunnitteluvaiheessa. On tärkeää tehdä perusteellista tutkimusta alueen ilmasto-olosuhteista ja kasvuvyöhykkeistä ennen kasvien valitsemista. Asiantuntija-apu, kuten maisema-arkkitehti tai puutarhasuunnittelija, voi tarjota arvokasta tietoa ja ohjausta kasvien valinnassa ja niiden sopivuuden arvioinnissa alueelle.
Ymmärtämällä tämä keskeinen virhe pihasuunnitelmanne toteutuksessa voitte oppia arvokkaan läksyn tulevaisuutta varten. Kasvuvyöhykkeiden oikea arviointi on elintärkeää, jotta voitte luoda toimivan ja kauniin pihamiljöön, joka kukoistaa ja ilahduttaa pitkään.
Ja kyllä muuten vituttaa koko pihasuunnittelu.
Kasvuvyöhykkeet on aina suuntaa antavia, niitä voi venyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
En tiennyt nuorempana, että elämä on jatkuvaa luopumista. Nytkään en haluaisi tietää.
Lapsuuden kotini ja kyläni on jo purettu ja kadonnut. Kävin katsomassa kerran metsittynyttä maisemaa. Meidän pihan sireeni oli kukassa, siitä päättelin missä kohtaa talo oli ollut.
Tuo sireeni oli tuotu mummolani pihasta meille, äiti siirsi siitä alun uuden asuntonsa pihaan, toi myöhemmin alun minun pihaani ja minä vein nyt taas alun tyttäreni pihalle. Kohta sireenin taas kukkii, ihailin jo sen nuppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jättäisin pihan vuodeksi hoitamatta, niin täällä varmaan kasvaisi kohta läpipääsemätön metsä, vaahteraa, pihlajaa, koivua, haapaa. Jos jossain on vähänkin multaa, niin jo on siellä joku pikkuruinen puunalku kasvamassa. Vaan eipä noita isoja puita oikein raaski kaataakaan.
Liikaa lehtokotiloita! Mikä noihin nilviäisiin oikeasti tehoaa! Nää meidän pihan sankarit vaan nauraa ja rouskuttelee lehdet reikäisiksi. Ja kun yrittää nappaista irti lehdeltä, lipsuvat sormistani ja piiloutuvat jonnekin kasvien juureen. Limainen käkätys vaan kaikuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikaa lehtokotiloita! Mikä noihin nilviäisiin oikeasti tehoaa! Nää meidän pihan sankarit vaan nauraa ja rouskuttelee lehdet reikäisiksi. Ja kun yrittää nappaista irti lehdeltä, lipsuvat sormistani ja piiloutuvat jonnekin kasvien juureen. Limainen käkätys vaan kaikuu.
Etikka tappaa ne. Ruiskutat vaan koko pihasi etikalla. Tosin samalla kyllä kuolevat kaikki muutkin elolliset ( ehkä rusakit jäävät kuitenkin henkiin), nurmikkosi, kukkasi ja jopa rikkaruohosi. Mutta eipä ole enää niitä lehtokotiloita. Eikä uusiakaan lehtokotiloita ilmaannu, kun pihallasi ei ole etikkakäsittelyn jäljiltä enää mitään syötävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmat ovat menneet uusiksi monta kertaa. Vaikea kuvitella, että alussa tekemä suunnitelma kestäisi kaikki vuodet muuttumattomana.
On ollut kasvikokeiluja, tullut uusia tarpeita pihan käytölle (esim. piharakennukset) ja hyötytarhaan hurahtaminen. Aina on ollut haave helppohoitoisesta puutarhasta ja pihasta, mutta se ei ole vielä tähän päivään mennessä toteutunut suhteutettuna työn määrään. Ehkä täytyy pikkuhiljaa vähentää kasvien määrää.Kuulostaa perin tutulta! Melkein kaikkea on kokeiltu ja tavoitteena on ollut aina helppohoitoinen vähään tyytyvä puutarha. Ja joka kerta, kun johonkin uuteen suunnitelmaan olen hurahtanyt, on tehty niska limassa hartiavoimin ihan hulluna töitä, lapioitu, siirretty kiviä ja multaa, hommattu uusia pensaita ja reunuksia kukkapenkkeihin, siirrelty kivetyksiä, kaadettu puita, istutettu puita, ja ditten todettu, ettei pihan helppohoitoisuuden tavoite täyttynyt taaskaan.
Miekenkiinnosta: määrittele, minkälainen sun mielikuvissa on helppohoitoinen puutarha?
Vastaan, vaikka en ole kirjoittaja, jolta kysyit. Helppohoitoinen puutarha antaa hyvänolon tunteen kuluttamatta liikaa voimavaroja, rahaa ja aikaa. Täydellisyyden tavoittelu voi olla este helppohoitoisuudelle.
Kyllä, mutta mitä se käytännössä on? Mitkä puutarhatyöt menee vielä helppohoitoisuuden piiriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdelle tutulle kävi niin, että olivat levittäneet laajalle rinteelle paksun kerroksen kuorikatetta ja tuijia. Ekan kesän jälkeen kortteet ja juolavehnä alkoivat puskea läpi. Kävi ilmi, että eivät olleet laittaneet juurikangasta alle. Suoraan vaan maan päälle kuorikate
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin suunnitellut erilaisia istuinryhmiä pihalle ja tarkoitus oli laittaa laatat tuolien ja keinun alle, mutta eihän niitä laattoja sitten koskaan hommattu, kun ei saatu aikaiseksi. Eikä kyllä ole niitä istuinryhmiäkään. Onneksi on muovituolit, ne kestävät isältä pojalle ja ovat aina yhtä siistejä ja kevyitä siirrellä auringon mukaan.
Meillä taas on liikaakin istuinryhmiä ja aivan liian iso kattamaton terassi. Ongelmana vaan on se, missä niitä istuinten pehmusteita säilyttäisi, kun muuten kastuivat sateen sattuessa. Lisäksi pöytä ja rottinkikalusteet näyttävät nyt parin vuoden jälkeen tosi rähjäisiltä, kun ovat saaneet sateessa liota, vaikkakin talveksi korjataan autotalliin. Ei olis
pitänyt uskoa puurarhakalustemainoksia. Mutta kun pihanperustuspolte otti vallan.
Eikä noissa pihatuoleissa edes kerkiä istumaan, kun pitää pyydystää lehtokotiloita ja nyhtää vuohenputkea.Ja taas näkyi puutarhakalustemainoksessa sellaisi pehmustettuja sohvia ja nojatuoleja, jotka oli tarkoitettu pihakäyttöön. Missä päin Suomea ei sada koskaan kesällä? Kenellä on niin isot katetut terassit, että sinne mahtuu oikeasti puutarhasohvakalusteet? Ostaako noita yleensä kukaan? Tai ostaako, mutta säilyttää pihalla sateen armoilla?
Kyllä ainakin huvilassa ja huussissa laitetaan ihan vain pergolan elle noita sohvia. Missään ei näy lootaa johon ne jemmattaisiin sateella, tai kuka niitä edes jaksaa juosta jemmaamaan? Mitä jos ei ole kotona/mökiläl juuri silloin? Aina kun lähtee kauppaan pitää tarkistaa onko sadetta luvassa seuraavalle parille tunnille, ja sjos on niin ensin pehmusteet suojaan?
Toinen mitä ihmettelen on riippumattojen ja lekottelualueiden perustamista paikkoihin joissa on saletisti aamusta iltaan ja yöhön hyttysarmeija venaamassa uhreja.
Jotkut kotilot, en tiedä minkä merkkisiä. Laitoin lavakauluksiin salaattia ja yrttejä. tuli etanoita ja kotiloita. Kaikki salaatit riekaleina. seuraavana keväänä käänsin lavalkauluksen multaa ja se oli tosiaan täynnä munia. Vein mullan jätteenkäsittelypaikkaan ja annoin lavakaulukset kaverille.
Jokuhan oli kehittänyt kotiloille sähköaidan. Siitä tuli mieleeni että mitä jos kaivaisi kapeaa 10cm syvää muovikaukaloa maahan "aidaksi" ja laittaisi sinne ainetta joka tappaa kotiolita. Näin eivät pääsisi pihaan<
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin suunnitellut erilaisia istuinryhmiä pihalle ja tarkoitus oli laittaa laatat tuolien ja keinun alle, mutta eihän niitä laattoja sitten koskaan hommattu, kun ei saatu aikaiseksi. Eikä kyllä ole niitä istuinryhmiäkään. Onneksi on muovituolit, ne kestävät isältä pojalle ja ovat aina yhtä siistejä ja kevyitä siirrellä auringon mukaan.
Meillä taas on liikaakin istuinryhmiä ja aivan liian iso kattamaton terassi. Ongelmana vaan on se, missä niitä istuinten pehmusteita säilyttäisi, kun muuten kastuivat sateen sattuessa. Lisäksi pöytä ja rottinkikalusteet näyttävät nyt parin vuoden jälkeen tosi rähjäisiltä, kun ovat saaneet sateessa liota, vaikkakin talveksi korjataan autotalliin. Ei olis
pitänyt uskoa puurarhakalustemainoksia. Mutta kun pihanperustuspolte otti vallan.
Eikä noissa pihatuoleissa edes kerkiä istumaan, kun pitää pyydystää lehtokotiloita ja nyhtää vuohenputkea.Ja taas näkyi puutarhakalustemainoksessa sellaisi pehmustettuja sohvia ja nojatuoleja, jotka oli tarkoitettu pihakäyttöön. Missä päin Suomea ei sada koskaan kesällä? Kenellä on niin isot katetut terassit, että sinne mahtuu oikeasti puutarhasohvakalusteet? Ostaako noita yleensä kukaan? Tai ostaako, mutta säilyttää pihalla sateen armoilla?
Kyllä ainakin huvilassa ja huussissa laitetaan ihan vain pergolan elle noita sohvia. Missään ei näy lootaa johon ne jemmattaisiin sateella, tai kuka niitä edes jaksaa juosta jemmaamaan? Mitä jos ei ole kotona/mökiläl juuri silloin? Aina kun lähtee kauppaan pitää tarkistaa onko sadetta luvassa seuraavalle parille tunnille, ja sjos on niin ensin pehmusteet suojaan?
Toinen mitä ihmettelen on riippumattojen ja lekottelualueiden perustamista paikkoihin joissa on saletisti aamusta iltaan ja yöhön hyttysarmeija venaamassa uhreja.
Käytännössä ne pehmusteet on jossain varastossa 99% ajasta, ja kannetaan esiin vain niinä muutamana aurinkoisena vapaapäivänä per kesä.
Vierailija kirjoitti:
Hei kotiloihmiset. Onko joku onnistunut estämään niiden kulkua esim naapuritontilta? Meidän tontti rajautuu kaupungin viheralueeseen, josta niitä ei tietenkään poista kukaan. Onko joku sellainen toimiva materiaali, jonka halki ne eivät oikeasti halua kulkea? Ei tarvittaisi kuin kolme metriä jotain sellaista rajausta, joka saisi ne pysymään siellä toisella puolella. Omalta tontilta saan ne muuten vähenemään sillä pihassa ei ole sellaista paikkaa jossa ne tykkäisivät lisääntyä.
Ehkä laavavirta voisi toimia?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmat ovat menneet uusiksi monta kertaa. Vaikea kuvitella, että alussa tekemä suunnitelma kestäisi kaikki vuodet muuttumattomana.
On ollut kasvikokeiluja, tullut uusia tarpeita pihan käytölle (esim. piharakennukset) ja hyötytarhaan hurahtaminen. Aina on ollut haave helppohoitoisesta puutarhasta ja pihasta, mutta se ei ole vielä tähän päivään mennessä toteutunut suhteutettuna työn määrään. Ehkä täytyy pikkuhiljaa vähentää kasvien määrää.Kuulostaa perin tutulta! Melkein kaikkea on kokeiltu ja tavoitteena on ollut aina helppohoitoinen vähään tyytyvä puutarha. Ja joka kerta, kun johonkin uuteen suunnitelmaan olen hurahtanyt, on tehty niska limassa hartiavoimin ihan hulluna töitä, lapioitu, siirretty kiviä ja multaa, hommattu uusia pensaita ja reunuksia kukkapenkkeihin, siirrelty kivetyksiä, kaadettu puita, istutettu puita, ja ditten todettu, ettei pihan helppohoitoisuuden tavoite täyttynyt taaskaan.
Miekenkiinnosta: määrittele, minkälainen sun mielikuvissa on helppohoitoinen puutarha?
Vastaan, vaikka en ole kirjoittaja, jolta kysyit. Helppohoitoinen puutarha antaa hyvänolon tunteen kuluttamatta liikaa voimavaroja, rahaa ja aikaa. Täydellisyyden tavoittelu voi olla este helppohoitoisuudelle.
Kyllä, mutta mitä se käytännössä on? Mitkä puutarhatyöt menee vielä helppohoitoisuuden piiriin?
Helppohoitoisia puutarhatöitä: niitä ei taida ollakaan. Ehkä joku yksittäisen purkkiruusun kastelu.
Koko ajan tulvii uusia ideoita siitä, mitä kaikkea voisikaan vielä istutella pihan peränurkkiin, ja vielä löytyy pihalta perennoja, joita voisi siirtää paikasta toiseen. Suunnitelmia on siis liikaa siihen nähden, miten paljon niiden toteuttaminen veisi aikaa ja voimia. Joka kesälle keksin jonkun isomman projektin, ja lopputuloksiin olen ollutkin tyytyväinen, mutta sitä en tiedä, onko kaikki ollut vaivan arvoista. Pitää ottaa vaan huvina ja harrastuksena.