Lue keskustelun säännöt.
Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?
Ei olisi pitänyt istuttaa yhtä ainuttakaan piikkistä pensasta, ei ruusupuskia, ei vadelmia eikä etenkään karhunvadelmia!
Kommentit (1151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
En tiennyt nuorempana, että elämä on jatkuvaa luopumista. Nytkään en haluaisi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
Ehkä joskus tulevaisuudessa ikävöin vuohenputkien kitkemistä ja etenkin niljakkaita lehtokotiloita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
Ehkä joskus tulevaisuudessa ikävöin vuohenputkien kitkemistä ja etenkin niljakkaita lehtokotiloita!
Hyvä kun toit nuokin esiin. Ei kyllä yhtään ole ikävä noita.
Vierailija kirjoitti:
Uskollinen puutarhuri joka tuli kyntämään kasvimaatani ei ollutkaan yhtään niin hurmaava kun siinä elokuvassa. Kusi multakasaan minkä toi. Mikä sekin oli kyllä suurimmaksi osaksi hiekkaa.
Ehkä hän ajatteli, että laihan mullan typpipitoisuus parenee ainakin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysynpä tähän väliin kun olen haaveillut Norjanangervosta talon seinustalle. Meillä vanha talo, jonka kuistin molemmille puolille seinän viereen olen näistä haaveillut. Paikkaan paistaa aamuaurinko, loppupvän ovat vähän talon varjossa. Siinä on nyt pienet nurmialueet ja laattapolut etuoven rappusille. Suht.kuiva maa. Mahtaako onnistua vai onko hankala paikka? Talvella tuohon voi tulla katolta lumia, mutta jos istutan lähelle talon seinää niin eivät jäisi alle. Voiko tehdä haittaa talon seinustalle?
Vierailija kirjoitti:
Kysynpä tähän väliin kun olen haaveillut Norjanangervosta talon seinustalle. Meillä vanha talo, jonka kuistin molemmille puolille seinän viereen olen näistä haaveillut. Paikkaan paistaa aamuaurinko, loppupvän ovat vähän talon varjossa. Siinä on nyt pienet nurmialueet ja laattapolut etuoven rappusille. Suht.kuiva maa. Mahtaako onnistua vai onko hankala paikka? Talvella tuohon voi tulla katolta lumia, mutta jos istutan lähelle talon seinää niin eivät jäisi alle. Voiko tehdä haittaa talon seinustalle?
Ihan talon seinustalle ei kannata istuttaa yhtään mitään! Ei ainakaan puita tai pensaita. Juuret luikertelevat rakenteisiin (voivat mennä vaikka seinästä sisään) ja tukkivat salaojaputket. Norjan angervo ei kestä katolta tippuvia lumia, tai kestää se alasleikkauksen, mutta ei sitten sinä vuonna kuki.
Pikkuiset nurmipläntit ovat aika tylsiä, joten laita nurmikon tilalle vaikka maanpeittoperennaa. Suoraan nurmikon päälle paksu kerros märkiä sanomalehtiä, sitten hyvää multaa ja sinne tökkäät ne maanpeittoperennat. Esim. kevätkaihonkukka viihtyy varjossakin ja leviää hyvin. Tai rönsyansikka. Ja jos siinä pitää tallustella, niin sitten suikeroalpi tai kaikissa paikoissa viihtyvä maahumala. Jos teet alueen pikku hiljaa, tulee halvemmaksi, kun voit laajentaa aluetta maanpeittokasvien rönsyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskollinen puutarhuri joka tuli kyntämään kasvimaatani ei ollutkaan yhtään niin hurmaava kun siinä elokuvassa. Kusi multakasaan minkä toi. Mikä sekin oli kyllä suurimmaksi osaksi hiekkaa.
Ehkä hän ajatteli, että laihan mullan typpipitoisuus parenee ainakin vähän.
Myös omenapuiden muumiotauti talttuu ureasta. Eli oli kaukaa viisas, tuo uskollinen puutarhurisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
Pitänee aloittaa surutyö jo nyt, kun on vielä voimia hoitaa pihaa. Kaikki on vaan niin kaunista! Tuomi kukkii jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin suunnitellut erilaisia istuinryhmiä pihalle ja tarkoitus oli laittaa laatat tuolien ja keinun alle, mutta eihän niitä laattoja sitten koskaan hommattu, kun ei saatu aikaiseksi. Eikä kyllä ole niitä istuinryhmiäkään. Onneksi on muovituolit, ne kestävät isältä pojalle ja ovat aina yhtä siistejä ja kevyitä siirrellä auringon mukaan.
Meillä taas on liikaakin istuinryhmiä ja aivan liian iso kattamaton terassi. Ongelmana vaan on se, missä niitä istuinten pehmusteita säilyttäisi, kun muuten kastuivat sateen sattuessa. Lisäksi pöytä ja rottinkikalusteet näyttävät nyt parin vuoden jälkeen tosi rähjäisiltä, kun ovat saaneet sateessa liota, vaikkakin talveksi korjataan autotalliin. Ei olis
pitänyt uskoa puurarhakalustemainoksia. Mutta kun pihanperustuspolte otti vallan.
Eikä noissa pihatuoleissa edes kerkiä istumaan, kun pitää pyydystää lehtokotiloita ja nyhtää vuohenputkea.Ja taas näkyi puutarhakalustemainoksessa sellaisi pehmustettuja sohvia ja nojatuoleja, jotka oli tarkoitettu pihakäyttöön. Missä päin Suomea ei sada koskaan kesällä? Kenellä on niin isot katetut terassit, että sinne mahtuu oikeasti puutarhasohvakalusteet? Ostaako noita yleensä kukaan? Tai ostaako, mutta säilyttää pihalla sateen armoilla?
Ja mihin ne isot hökötykset laitetaan talvisäilöön.
Mainoksissa luodaan sellaista mielikuvaa, että onnellinen pihanomistaja lekottelee pehmustetussa aurinkotuolissa ja viettää laatuaikaa kateellisten sukulaisten kanssa. Grillissä paistuvat kasvisvartaat, röyhelomekkoiset hyväkäytöksiset lapsukaiset kirmailevat hyvinhoidetulla nurmikolla, linnut laulavat ja aurinko paistaa. Ei kai muuten kukaan täysijärkinen ostaisi tuollaisia sadetta kestämättömiä pihakalusteita!
Pieleen meni se, että liikaa kuuntelin vanhempia sukulaisia, jotka auliisti antoivat vinkkejä pihan perustamiseen: totta kai pitää olla omenapuita (monta), punaista viinimarjaa, mustaa viinimarjaa, vihreää viinimarjaa, karviaispensaita (sekä punaisia että keltaisia), raparperipuska, vadelmamaa, mansikkamaa, perunamaa.
Ei noita viitsi tuhotakaan, kun hyvin ovat menestyneet, (paitsi perunamaa on kyllä kummasti pienentynyt ja mansikkamaa on jotenkin hävinnyt), mutta edelleenkään kukaan ei syö viinimarjoja, karviaisia ei pysty keräämään, kun on niin piikkiset pensaat, raparperi kasvaa komeasti, mutta ei sitä raparperisoppaakaan jaksa jatkuvasti olla tekemässä ja raparperihillo ei kelpaa kenellekään. Ja omenapuut on vallannut muumiotauti ja pihlajanmarjakoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa perennapenkkejä. Mansikkamaalle piti saada äkkiä (mielellään ihan heti!) perennoja huonosti satoa tekevien mansikoiden tilalle, joten sinne sitten ripottelin pistokkaita muista perennapenkeistäni. Lisäksi kylvin päivänkakkaran ja akileijan ja sormustinkukan siemeniä aukkopaikkoihin, joten nyt siellä on sikin sokin kaikenmoista perennaa, tosin vielä sulassa sovusa. Vähän sekavan näköinen tuo penkki kyllä on, mutta en jaksa ruveta perennoja ylöskään kaivamaan. Muutama huti tuli, kun penkki on aurinkoinen, ja on sinne laitettu jokunen varjossa viihtyjäkin, mutta siellä seassa menevät.
Pitäisi harkita ja vähän odotella isoimman palon häviämistä, ennen kuin alkaa puutarhassa sähläämään.
Miten kauas pohjoiseen nuo yököttävät lehtokotilot ovat pesiytyneet? Nuo pitäisi saada jotenkin hyötykäyttöön, hyvää kotilo-proteiinia menee hukkaan, kun päätyvät roskikseen. Kai noista saisi yhtä hyviä pihvinkorvikkeita kuin joistain heinäsirkoistakin?
Yritän löytää jotain positiivista lehtokotiloiden jätti-invaasioon, mutta en ole juuri löytänyt. Se ainakin on positiivista, että lehtokotilot ovat hitaita liikkumaan ja harvoin pääsevät juoksemaan / lentämään karkuun. Eivätkä pure. Paitsi lehtiin reikiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lampi. Sellainen valmislammikko. Jatkuvasti limainen, kerää kuolleita hyönteisiä, reunamuovi jää ikävästi näkyviin,vaikka sitä miten yrittäisi maastouttaa.
Laitettiin liian isolle alalle tuloväylään laatoitus. Autotalli on pihan perällä, ja laatoitusta on oikeastaan nyt koko etupiha ja tuo väylä autotallille. Itse asiassa tuo näyttää aika karmealta, vaikka itse olin laatoitusta suunnittelemassa. Olisi laitettu edes yksiväristä.
Mikäli olisin uudelleen suunnittelemassa pihaa, harkitsisin tarkkaan, minne laattoja laittaisin ja valitsisin laatat kyllä tosi huolellisesti. Rahaa pitäisi kyllä silloin olla aika rutkasti, kun kauniimmat laatat/kivet on aika arvokkaita.
Liikaa stressiä ison pihan hoitamisesta, kun siitä ottaa stressiä. Oikeastaan voisi vaan loikoilla riippumatossa ja kuunnella pörriäisten pörinää ja antaa rikkaruohojen kukoistaa kaikessa rauhassa, mutta kun sitä muka niin tykkää puutarhan hoidosta, niin eihän sitä voi ottaa liian rennosti. Vakava harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa stressiä ison pihan hoitamisesta, kun siitä ottaa stressiä. Oikeastaan voisi vaan loikoilla riippumatossa ja kuunnella pörriäisten pörinää ja antaa rikkaruohojen kukoistaa kaikessa rauhassa, mutta kun sitä muka niin tykkää puutarhan hoidosta, niin eihän sitä voi ottaa liian rennosti. Vakava harrastus.
Mutta kun ei voi jättää sitä voikukkaa sieltä kukkapenkistä kitkemättä, kun sattuu näkösälle. Pitäisi kai ottaa vähän rennommin.
Aiemmin oli iso perunamaa ja salaattipenkit ja kaikenmoista juurikasvia, mutta kyllä jäi vähäiselle hoidolle ja sato oli sitten sen mukainen eli kehno. Nyt on hyötytarhaa vain parvekelaatikoissa, sieltä voi napsia salaattia leivän päälle. Ja loput kaupasta.
Mikä ihmeen pihasuunnitelma? mielikuvitus-sellainen? Eihän mammoilla ole kuin lasittamattomia parvekkeita.
En ottanut huomioon sitä, että vuodet vierivät niin nopsasti, että kohta on toinen jalka haudassa. Nuorempana jaksoi ihan hienosti kykkiä kitkemässä ja kärrätä multaa, mutta nyt ei oikein saa enää mitään aikaiseksi. Kauhean iso piha ja paljon istutuksia, vaikkakaan ei enää mitään perunamaata tai kasvimaata, miten tätä jaksaa hoitaa?