Lue keskustelun säännöt.
Mikä meni eniten vikaan pihasuunnitelmassasi?
Ei olisi pitänyt istuttaa yhtä ainuttakaan piikkistä pensasta, ei ruusupuskia, ei vadelmia eikä etenkään karhunvadelmia!
Kommentit (1151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynpä tähän väliin kun olen haaveillut Norjanangervosta talon seinustalle. Meillä vanha talo, jonka kuistin molemmille puolille seinän viereen olen näistä haaveillut. Paikkaan paistaa aamuaurinko, loppupvän ovat vähän talon varjossa. Siinä on nyt pienet nurmialueet ja laattapolut etuoven rappusille. Suht.kuiva maa. Mahtaako onnistua vai onko hankala paikka? Talvella tuohon voi tulla katolta lumia, mutta jos istutan lähelle talon seinää niin eivät jäisi alle. Voiko tehdä haittaa talon seinustalle?
Ihan talon seinustalle ei kannata istuttaa yhtään mitään! Ei ainakaan puita tai pensaita. Juuret luikertelevat rakenteisiin (voivat mennä vaikka seinästä sisään) ja tukkivat salaojaputket. Norjan angervo ei kestä katolta tippuvia lumia, tai kestää se alasleikkauksen, mutta ei sitten sinä vuonna kuki.
Pikkuiset nurmipläntit ovat aika tylsiä, joten laita nurmikon tilalle vaikka maanpeittoperennaa. Suoraan nurmikon päälle paksu kerros märkiä sanomalehtiä, sitten hyvää multaa ja sinne tökkäät ne maanpeittoperennat. Esim. kevätkaihonkukka viihtyy varjossakin ja leviää hyvin. Tai rönsyansikka. Ja jos siinä pitää tallustella, niin sitten suikeroalpi tai kaikissa paikoissa viihtyvä maahumala. Jos teet alueen pikku hiljaa, tulee halvemmaksi, kun voit laajentaa aluetta maanpeittokasvien rönsyistä.kevätkaihonkukka - ihana nimi!
Ja ihana kukkiessaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pihasuunnitelma? mielikuvitus-sellainen? Eihän mammoilla ole kuin lasittamattomia parvekkeita.
Sehän on hienoa, jos pihasuunnitelma on jo hahmoteltu aivoissa, vaikka pihaa ei vielä olisikaan. Sitten, kun se piha eteen tupsahtaa, voi rynnistää suoraan taimikauppaan ja iskeä kynnet multaan.
Lasittamattomalla parvekkeella on etuna vähäisempi määrä juolavehnää ja vuohenputkea. Puhumattakaan lehtokotiloista, jotka tuntuvat olevan pihojen omistajien pahin painajainen.
Muuttaessamme tänne ihastelimme tontin suuria puita, jotka loivat suojaisan vehreän pihan ja jossa linnutkin viihtyvät. Kas kummaa, vuosien aikana suurimmat puut on kaadettu polttopuiksi. Muutamat varjostivat hyötytarhaa, osa kasvoi melkein talossa kiinni, roskasivat ja levittivät siementaimia ympäri pihaa. Muutenkin suuret puut ovat riski kasvaessaan rakennusten lähellä.
Lisäksi vanhojen suuriksi kasvaneiden hoitamattomien omenapuiden talvivauriot oli hyvä syy luopua niistä. Ei tullut yhtään ikävä. Tontille jäi vielä pari omenapuuta ihan kukinnan takia, omenoita vaivaa muumiotauti ja rupisuus.
Suunnitelmat ovat menneet uusiksi monta kertaa. Vaikea kuvitella, että alussa tekemä suunnitelma kestäisi kaikki vuodet muuttumattomana.
On ollut kasvikokeiluja, tullut uusia tarpeita pihan käytölle (esim. piharakennukset) ja hyötytarhaan hurahtaminen. Aina on ollut haave helppohoitoisesta puutarhasta ja pihasta, mutta se ei ole vielä tähän päivään mennessä toteutunut suhteutettuna työn määrään. Ehkä täytyy pikkuhiljaa vähentää kasvien määrää.
Pihasuunnitelmanne toteutuksessa esiintyi useita haasteita, mutta yksi niistä erottui erityisesti ja vaikutti suunnitelman kokonaisuuteen eniten. Tämä keskeisin ongelma oli kasvuvyöhykkeiden virhearviointi.
Kasvuvyöhykkeiden virhearviointi oli vakava virhe, joka vaikutti suoraan kasvien menestymiseen ja elinvoimaisuuteen. Kasvuvyöhykkeet määrittävät alueen ilmasto-olosuhteet ja kasvien soveltuvuuden kyseiseen ympäristöön. Kun valitaan kasveja, on tärkeää ottaa huomioon niiden soveltuvuus alueen kasvuvyöhykkeelle. Tässä tapauksessa suunnitelmassa valitut kasvilajit eivät olleet sopivia alueen ilmasto-olosuhteisiin, mikä johti niiden heikkoon menestykseen.
Kasvien istuttaminen väärään kasvuvyöhykkeeseen voi aiheuttaa useita ongelmia. Jos kasvi on alttiina liian kylmille tai liian kuumille lämpötiloille, se voi kärsiä ja jopa kuolla. Lisäksi kasvien kehitys voi olla hidasta tai epätasaisesti, mikä vaikuttaa niiden ulkonäköön ja kokonaisvaltaiseen kasvillisuuteen. Kasvuvyöhykkeiden virhearviointi vaikuttaa myös kasvien elinvoimaan ja vastustuskykyyn tuholaisia ja tauteja vastaan.
Tämä virhe vaikutti myös suunnitelman visuaaliseen houkuttelevuuteen ja kokonaisvaltaiseen harmoniaan. Kasvien epätasainen kasvu ja kuihtuminen aiheuttivat epäsymmetriaa ja häiritsivät suunnitellun ulkoasun toteutumista. Kasvien valitseminen oikeisiin kasvuvyöhykkeisiin olisi taannut paremman tasapainon ja kauneuden pihaympäristössä.
Kasvuvyöhykkeiden virhearviointi johtui todennäköisesti tiedon puutteesta tai virheellisestä arvioinnista suunnitteluvaiheessa. On tärkeää tehdä perusteellista tutkimusta alueen ilmasto-olosuhteista ja kasvuvyöhykkeistä ennen kasvien valitsemista. Asiantuntija-apu, kuten maisema-arkkitehti tai puutarhasuunnittelija, voi tarjota arvokasta tietoa ja ohjausta kasvien valinnassa ja niiden sopivuuden arvioinnissa alueelle.
Ymmärtämällä tämä keskeinen virhe pihasuunnitelmanne toteutuksessa voitte oppia arvokkaan läksyn tulevaisuutta varten. Kasvuvyöhykkeiden oikea arviointi on elintärkeää, jotta voitte luoda toimivan ja kauniin pihamiljöön, joka kukoistaa ja ilahduttaa pitkään.
Ja kyllä muuten vituttaa koko pihasuunnittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmat ovat menneet uusiksi monta kertaa. Vaikea kuvitella, että alussa tekemä suunnitelma kestäisi kaikki vuodet muuttumattomana.
On ollut kasvikokeiluja, tullut uusia tarpeita pihan käytölle (esim. piharakennukset) ja hyötytarhaan hurahtaminen. Aina on ollut haave helppohoitoisesta puutarhasta ja pihasta, mutta se ei ole vielä tähän päivään mennessä toteutunut suhteutettuna työn määrään. Ehkä täytyy pikkuhiljaa vähentää kasvien määrää.
Kuulostaa perin tutulta! Melkein kaikkea on kokeiltu ja tavoitteena on ollut aina helppohoitoinen vähään tyytyvä puutarha. Ja joka kerta, kun johonkin uuteen suunnitelmaan olen hurahtanyt, on tehty niska limassa hartiavoimin ihan hulluna töitä, lapioitu, siirretty kiviä ja multaa, hommattu uusia pensaita ja reunuksia kukkapenkkeihin, siirrelty kivetyksiä, kaadettu puita, istutettu puita, ja ditten todettu, ettei pihan helppohoitoisuuden tavoite täyttynyt taaskaan.
Suunnitella pitäisi paremmin. Meni kasvimaa aivan pieleen. Perunat istutin väärään paikkaan ja tein liian pienet tarhavälit. Jää muokattua kasvimaata turhaan ylimääräistä. Pitääkö kaivaa ne ylös huomenna? Auringonkukkia ajattelin istuttaa ruukkuihin,jotka siirtäisin sitten etupihalle kun kukkivat. Mutta ei sekään onnistunut,kuten ajattelin. Sentään herneet ja sipulit muistin peittää harsolla ettei linnut syö. Alkoi väsyttää,kun ei mikään mennyt niin kuin kuvittelin. Porkkanansiemenet oli osa ilman nauhaa, en jaksanut ajatellakaan sitä piperryspuuhaa tänään.Puutarhanhoito on ollut aina kivaa,mutta mikä oli kun tänään niin tahmeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmat ovat menneet uusiksi monta kertaa. Vaikea kuvitella, että alussa tekemä suunnitelma kestäisi kaikki vuodet muuttumattomana.
On ollut kasvikokeiluja, tullut uusia tarpeita pihan käytölle (esim. piharakennukset) ja hyötytarhaan hurahtaminen. Aina on ollut haave helppohoitoisesta puutarhasta ja pihasta, mutta se ei ole vielä tähän päivään mennessä toteutunut suhteutettuna työn määrään. Ehkä täytyy pikkuhiljaa vähentää kasvien määrää.Kuulostaa perin tutulta! Melkein kaikkea on kokeiltu ja tavoitteena on ollut aina helppohoitoinen vähään tyytyvä puutarha. Ja joka kerta, kun johonkin uuteen suunnitelmaan olen hurahtanyt, on tehty niska limassa hartiavoimin ihan hulluna töitä, lapioitu, siirretty kiviä ja multaa, hommattu uusia pensaita ja reunuksia kukkapenkkeihin, siirrelty kivetyksiä, kaadettu puita, istutettu puita, ja ditten todettu, ettei pihan helppohoitoisuuden tavoite täyttynyt taaskaan.
Miekenkiinnosta: määrittele, minkälainen sun mielikuvissa on helppohoitoinen puutarha?
ei enää koskaan omaa pihaa kirjoitti:
Pihasuunnitelmanne toteutuksessa esiintyi useita haasteita, mutta yksi niistä erottui erityisesti ja vaikutti suunnitelman kokonaisuuteen eniten. Tämä keskeisin ongelma oli kasvuvyöhykkeiden virhearviointi.
Kasvuvyöhykkeiden virhearviointi oli vakava virhe, joka vaikutti suoraan kasvien menestymiseen ja elinvoimaisuuteen. Kasvuvyöhykkeet määrittävät alueen ilmasto-olosuhteet ja kasvien soveltuvuuden kyseiseen ympäristöön. Kun valitaan kasveja, on tärkeää ottaa huomioon niiden soveltuvuus alueen kasvuvyöhykkeelle. Tässä tapauksessa suunnitelmassa valitut kasvilajit eivät olleet sopivia alueen ilmasto-olosuhteisiin, mikä johti niiden heikkoon menestykseen.
Kasvien istuttaminen väärään kasvuvyöhykkeeseen voi aiheuttaa useita ongelmia. Jos kasvi on alttiina liian kylmille tai liian kuumille lämpötiloille, se voi kärsiä ja jopa kuolla. Lisäksi kasvien kehitys voi olla hidasta tai epätasaisesti, mikä vaikuttaa niiden ulkonäköön ja kokonaisvaltaiseen kasvillisuuteen. Kasvuvyöhykkeiden virhearviointi vaikuttaa myös kasvien elinvoimaan ja vastustuskykyyn tuholaisia ja tauteja vastaan.
Tämä virhe vaikutti myös suunnitelman visuaaliseen houkuttelevuuteen ja kokonaisvaltaiseen harmoniaan. Kasvien epätasainen kasvu ja kuihtuminen aiheuttivat epäsymmetriaa ja häiritsivät suunnitellun ulkoasun toteutumista. Kasvien valitseminen oikeisiin kasvuvyöhykkeisiin olisi taannut paremman tasapainon ja kauneuden pihaympäristössä.
Kasvuvyöhykkeiden virhearviointi johtui todennäköisesti tiedon puutteesta tai virheellisestä arvioinnista suunnitteluvaiheessa. On tärkeää tehdä perusteellista tutkimusta alueen ilmasto-olosuhteista ja kasvuvyöhykkeistä ennen kasvien valitsemista. Asiantuntija-apu, kuten maisema-arkkitehti tai puutarhasuunnittelija, voi tarjota arvokasta tietoa ja ohjausta kasvien valinnassa ja niiden sopivuuden arvioinnissa alueelle.
Ymmärtämällä tämä keskeinen virhe pihasuunnitelmanne toteutuksessa voitte oppia arvokkaan läksyn tulevaisuutta varten. Kasvuvyöhykkeiden oikea arviointi on elintärkeää, jotta voitte luoda toimivan ja kauniin pihamiljöön, joka kukoistaa ja ilahduttaa pitkään.
Ja kyllä muuten vituttaa koko pihasuunnittelu.
MInä suorastaan rakastan tätä chattibotti tyyliä! Valtava jaarittelun kyky joka saa jokaisen lukion äidinkielenopettajan ja ylioppilaskirjoituslautakunnan jäsenen ekstaasiin. Tämä on mitä puhtainta laudatur-tason asiaproosaa! Annan toki anteeksi lopun töksäyttävän mielipiteen, se ei harhauta ketään.
Todellakin, mihin ihmistä pian enää tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nuo luetellut virheet on tullut tehtyä useammassa ok-talossa: perennapenkit, ns hedelmäpuut jotka eivät menesty pohjolassa, kaadettu luonnonpuut ja ajettu luonnonkukat.
Nykyisessä pihassa luonnonkukka alueet on jätetty ajamatta, kukat lisineet kesä kesältä.
Puolukanvarvut, metsätähti, ketunmarja, mesikka kasvaa vanhojen puiden katveessa.
Ainoat jotka kestää ovat pensaat, lumien sulamisvesiä yms.
Suomalaisilla on jokin pakkomiele kyniä pensaat ja puut pihoilta 20cm mittaan. Kaupoissa myydään lisäksi kaikkea turhuutta kuten aluskangas istutuksille, pahvi ajaa samaa asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
En tiennyt nuorempana, että elämä on jatkuvaa luopumista. Nytkään en haluaisi tietää.
Tämä ahdistaa minuakin. Mitä vanhemmaksi tulee, kaikessa rupeaa olemaan sellainen haikea luopumisen fiilis. Istutuksiakin on alkanut miettiä niin, että laittaa ruukkuihin kaikkein rakkaimmat pensaat ja puut, jotta saa ne sitten mukaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
En tiennyt nuorempana, että elämä on jatkuvaa luopumista. Nytkään en haluaisi tietää.
Tämä ahdistaa minuakin. Mitä vanhemmaksi tulee, kaikessa rupeaa olemaan sellainen haikea luopumisen fiilis. Istutuksiakin on alkanut miettiä niin, että laittaa ruukkuihin kaikkein rakkaimmat pensaat ja puut, jotta saa ne sitten mukaansa.
...ja ihan lopuksi ne rakkaimmat pensaat ja puut voi istuttaa hautakummulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
En tiennyt nuorempana, että elämä on jatkuvaa luopumista. Nytkään en haluaisi tietää.
Tämä ahdistaa minuakin. Mitä vanhemmaksi tulee, kaikessa rupeaa olemaan sellainen haikea luopumisen fiilis. Istutuksiakin on alkanut miettiä niin, että laittaa ruukkuihin kaikkein rakkaimmat pensaat ja puut, jotta saa ne sitten mukaansa.
Pikkuisen vaikeaa on tuota isoksi kasvanutta tammea ruveta ruukkuun siirtelemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
En tiennyt nuorempana, että elämä on jatkuvaa luopumista. Nytkään en haluaisi tietää.
Tämä ahdistaa minuakin. Mitä vanhemmaksi tulee, kaikessa rupeaa olemaan sellainen haikea luopumisen fiilis. Istutuksiakin on alkanut miettiä niin, että laittaa ruukkuihin kaikkein rakkaimmat pensaat ja puut, jotta saa ne sitten mukaansa.
Siinä tarvitaankin ruukku poikineen, ennen kuin kaikki rakkaat pensaat on ruukutettu; jasmike, saskatoon, syyshortensia, kuutamohortensia, pallohortensia, sireeni, alppiruusu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
En tiennyt nuorempana, että elämä on jatkuvaa luopumista. Nytkään en haluaisi tietää.
Tämä ahdistaa minuakin. Mitä vanhemmaksi tulee, kaikessa rupeaa olemaan sellainen haikea luopumisen fiilis. Istutuksiakin on alkanut miettiä niin, että laittaa ruukkuihin kaikkein rakkaimmat pensaat ja puut, jotta saa ne sitten mukaansa.
Ei mahdu muuttoautoon eikä taida löytyä tarpeeksi isoja ruukkujakaan noille koristeomenapuille, mongoliavaahterasta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmat ovat menneet uusiksi monta kertaa. Vaikea kuvitella, että alussa tekemä suunnitelma kestäisi kaikki vuodet muuttumattomana.
On ollut kasvikokeiluja, tullut uusia tarpeita pihan käytölle (esim. piharakennukset) ja hyötytarhaan hurahtaminen. Aina on ollut haave helppohoitoisesta puutarhasta ja pihasta, mutta se ei ole vielä tähän päivään mennessä toteutunut suhteutettuna työn määrään. Ehkä täytyy pikkuhiljaa vähentää kasvien määrää.Kuulostaa perin tutulta! Melkein kaikkea on kokeiltu ja tavoitteena on ollut aina helppohoitoinen vähään tyytyvä puutarha. Ja joka kerta, kun johonkin uuteen suunnitelmaan olen hurahtanyt, on tehty niska limassa hartiavoimin ihan hulluna töitä, lapioitu, siirretty kiviä ja multaa, hommattu uusia pensaita ja reunuksia kukkapenkkeihin, siirrelty kivetyksiä, kaadettu puita, istutettu puita, ja ditten todettu, ettei pihan helppohoitoisuuden tavoite täyttynyt taaskaan.
Miekenkiinnosta: määrittele, minkälainen sun mielikuvissa on helppohoitoinen puutarha?
Helppohoitoinen puutarha näyttää aivan puutarhamainokselta (pulskat madottomat omenat, mehukkaat vadelmat, raikkaat karviaismarhat, rikkaruohottomat perennaistutukset, joissa sävy sävyyn hehkuvat jättikukkaiset lehtokotilottomat ritarinkannukset, kiinanpionit ja sinivaleunikot), emäntä hymyilee pehmustetussa aurinkotuolissa (eikä rajennekynsien alla ole yhtään multaa), isäntä grillaa kasvisvartaita jättimäisellä kaasugrillillään (eikä selkä ole yhtään tohjona edellispäivän kivien kärräämisen ja istutuskuoppien kaivuun jäljiltä) ja herttaiset lapsukaiset kirmailevat uima-altaalla vailla huolen häivää. Aurinko paistaa aina, hyttyset ja paarmat ovat kuolleet sukupuuttoon ja kaikilla on niin mukavaa.
Puutarha hoitaa itse itsensä, eikä vuohenputkia kasva koko läänissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
En tiennyt nuorempana, että elämä on jatkuvaa luopumista. Nytkään en haluaisi tietää.
Tämä ahdistaa minuakin. Mitä vanhemmaksi tulee, kaikessa rupeaa olemaan sellainen haikea luopumisen fiilis. Istutuksiakin on alkanut miettiä niin, että laittaa ruukkuihin kaikkein rakkaimmat pensaat ja puut, jotta saa ne sitten mukaansa.
Ei mahdu muuttoautoon eikä taida löytyä tarpeeksi isoja ruukkujakaan noille koristeomenapuille, mongoliavaahterasta puhumattakaan.
Siitä puhumattakaan, että puiden pitäisi mahtua kerrostalon parvekkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kesä kolmeenkymmeneen vuoteen, kun ei tarvitse miettiä pihan suhteen yhtään mitään eikä nyhtää ainuttakaan rikkaruohoa. Parvekkeella on muutama kesäkukka. Kyllä on ihanaa.
Varmaan jossain vaiheessa pihasta pitää luopua. Mutta miten siitä voi luopua, kun kaikki istutukset ovat käyneet niin rakkaiksi (paitsi ne vuohenputket ja nokkoset) ja keikkeen liittyy niin paljon muistoja?
Miten voisi vaikka asua samassa kaupungissa kerrostalossa, kun joku toinen on vallannut vanhan pihasi ja hoitaa sitä miten hoitaa? Eikö sitä vanhaa pihaa jatkuvasti käy kyttäämässä?
Minulla tuo omasta pihasta, kasveista ja talosta luopuminen oli pitkän ajan harkinnan tulos. Tein surutyöni jo etukäteen.
En tiennyt nuorempana, että elämä on jatkuvaa luopumista. Nytkään en haluaisi tietää.
Tämä ahdistaa minuakin. Mitä vanhemmaksi tulee, kaikessa rupeaa olemaan sellainen haikea luopumisen fiilis. Istutuksiakin on alkanut miettiä niin, että laittaa ruukkuihin kaikkein rakkaimmat pensaat ja puut, jotta saa ne sitten mukaansa.
Minä aloin väsyä pihanhoitoon ja lumenluontiin talvella. Pihasta luopuminen ei tuottanut tuskaa, vaikka olin pihaa joskus aiemmin suurella rakkaudella hoitanut.
Vierailija kirjoitti:
Suunnitella pitäisi paremmin. Meni kasvimaa aivan pieleen. Perunat istutin väärään paikkaan ja tein liian pienet tarhavälit. Jää muokattua kasvimaata turhaan ylimääräistä. Pitääkö kaivaa ne ylös huomenna? Auringonkukkia ajattelin istuttaa ruukkuihin,jotka siirtäisin sitten etupihalle kun kukkivat. Mutta ei sekään onnistunut,kuten ajattelin. Sentään herneet ja sipulit muistin peittää harsolla ettei linnut syö. Alkoi väsyttää,kun ei mikään mennyt niin kuin kuvittelin. Porkkanansiemenet oli osa ilman nauhaa, en jaksanut ajatellakaan sitä piperryspuuhaa tänään.Puutarhanhoito on ollut aina kivaa,mutta mikä oli kun tänään niin tahmeaa.
Kyllä harjoitus tekee mestarin! Jatka vaan urheasti!
Jos muokattua kasvimaata jäi tyhjäksi, sinne vaan kylvämään vaikka kehäkukan siemeniä, ruiskukkaa, auringonkukkaa tai vaikka salaattia. Pari kesäkurpitsan tainta täyttää laajankin alueen ja jättikurpitsankin taimia saa parilla eurolla.
kevätkaihonkukka - ihana nimi!